mies haukkuu vauvaa

[Täydellisen epätäydellinen]

Minulla oli aikoinaan naapurina nuoripari ja vastasyntynyt lapsi. Lapsen itkun kuulin naapuriin vasta kun olin ensin kuullut muutaman minuutin isän karjumista. Äiti tuli ilmeisesti jossain vaiheessa järkiinsä kun mies katosi sieltä. Sen jälkeen en kuullut kertaakaan vauvan itkevän, luultavasti itki mutta normaalilla voimakkuudella eikä hysteerisenä pelosta jolloin ääni alkoi tulemaan seinistä läpi.

Ja ennen kuin heität miehesi ulos, käske hänen käydä pistämässä piuhat poikki ettei tee lisää lapsia joita ei kestä. Tai käske ampumaan ilman kuulosuojaimia niin kauan että kuulo lähtee kokonaan. Mutta se vauvalle huutaminen loppuu tänään teillä.

 

[:(]

Hyi mikä mies!! Meillä mies on enemmän rauhallisempi entä minä, ja osaa niin ihanasti ja ruhallisesti vauvaa hoitaa vaikka itkisikin.

Mutta sinun miehesi ei kyllä selvästikkään ole valmis isäksi! Teillä pitää keskustella vakavasti, eihän noin voi käyttäytyä että haukkuu lasta kun itseä tympii. Entä kun lapsi vanhempi ja uhmaikäinen? Mitenhän miehesi kestää sen..

 

["vieras"]

Tämä voisi olla ensiapu, sitten ulkopuolinen apu. Onko perheneuvola oikea osoite tuohon?

Ei vaan pikemminkin poliisi. Kyseessä on henkinen väkivalta. Miehestä pitää heti hankkiutua eroon.

 

[-]

Vittu mikä pelle äijä. Heittäisin ulos tollasen sankarin.

 

[nosta kytkintä]

ei ole normaalia aikuisen miehen haukkua, pientä vauvaa?:x En hyväksyisi, enkä kyllä kattelis ja kuuntelis päivääkään!

 

["Vieras"]

En jäisi katsomaan.

On varmasti hermot kireällä, univelkaa molemmilla, välillä harmittaa ja kiukuttaa, mutta jos käyttäytyminen on tuota luokkaa ja itsensä ilmaisee haukkumalla vauvaa kun vauva kaipaa lohdutusta, en jäisi katsomaan.

Mukava varmaan pienellä vauvalla herätä yöllä syömään, vatsakipuun tms. kun toinen vanhemmista alkaa haukkumaan ja huutamaan, varmasti tuntee olonsa turvalliseksi
Jos itse olisin tuossa tilanteessa, niin lähtisi mies hyvin äkkiä muualle makuuhuoneestamme. HYVIN äkkiä.

 

["nana"]

minä olen yksin ollut vauvani kanssa ja valvoin siis kaikki yöt koliikkisen huutajan kanssa yksin eikä olis mieleenkään tullut haukkua lastani. Jos ei mies kestä tuon vertaa on on kyllä pääkopassa vikaa.
Mitä jos sinä sattuisit kuolemaan ja vauva jäisi yksin hänen hoidettavaksi? Vanhemman täytyy olla turvallinen lohduttaja lapselleen eikä toisinpäin.

 

[mies minäkin]

[QUOTE="Vieras";29154493]Ei pidä antaa haukkua vauvaa. Sä olet lapsen äiti ja sun pitää suojella lasta jos nyt jo meno tuollasta niin ei kykene turvalliseksi vanhemmaksi tuo mies. Lähde kävelemään asap. Lapsi vaistoaa läheisten ihmisten tunteet ja voi siksikin olla itkuisempi kuin olisi muuten. Ihan hirveä tilanne.[/QUOTE]

Tuo on ihan pelkkää paskaa. Itsekin olin pinna niin saatanan kireällä kun lapsi oli vauva ja vikisi milloin mistäkin. Joskus tuli sanottua pahastikin. Kun sitten kasvoi niin kasvoin itsekin. Nyt parivuotiaana on ihan daddy´s boy joka seuraa isää kaikkialle. Äidillään palaa pinna helvetisti helpommin kuin mulla nykyään. Ikinä en lasta fyysisesti satuttanut vaikka kuinka ärsytti/ärsyttää.

Toisille vauva-aika ottaa kovemmalle kuin toisille. Minulla esim meni monta kuukautta ennen kuin koin puhdasta rakkaudentunnetta lasta kohtaan. Sitä ennen tuntui vain epämiellyttävältä tunkeilijalta joka vain vaati ja vaati. En nyt tuon takia perhettä rikkoisi vaikka se tuntuukin teille täydellisille äideille aina ekalta vaihtoehdolta.

 

["äiti minäkin"]

Tuo on ihan pelkkää paskaa. Itsekin olin pinna niin saatanan kireällä kun lapsi oli vauva ja vikisi milloin mistäkin. Joskus tuli sanottua pahastikin. Kun sitten kasvoi niin kasvoin itsekin. Nyt parivuotiaana on ihan daddy´s boy joka seuraa isää kaikkialle. Äidillään palaa pinna helvetisti helpommin kuin mulla nykyään. Ikinä en lasta fyysisesti satuttanut vaikka kuinka ärsytti/ärsyttää.

Toisille vauva-aika ottaa kovemmalle kuin toisille. Minulla esim meni monta kuukautta ennen kuin koin puhdasta rakkaudentunnetta lasta kohtaan. Sitä ennen tuntui vain epämiellyttävältä tunkeilijalta joka vain vaati ja vaati. En nyt tuon takia perhettä rikkoisi vaikka se tuntuukin teille täydellisille äideille aina ekalta vaihtoehdolta.

Olen aivan samaa mieltä. Mies vaan sohvalle olkkariin nukkumaan ja hänelle korvatulpat niin minä tein ja mies hoiti yöt. Nyt sujuu kaikki hyvin kun lapsi vanhempi ei kannata heti erota.

 

[ok]

että pitäisikö vain erota, niin eipä hänen tarvis kuunnella itkuja..

Olisi kyllä paljon tärkeämpää että vauvan ei tarvitse kuulla olevansa idiootti, vammanen ja muuta paskaa, kuin että miehen ei tarvitse kuulla huutoa. Lapsi raukka

 

["harmaa"]

Tuo on ihan pelkkää paskaa. Itsekin olin pinna niin saatanan kireällä kun lapsi oli vauva ja vikisi milloin mistäkin. Joskus tuli sanottua pahastikin. Kun sitten kasvoi niin kasvoin itsekin. Nyt parivuotiaana on ihan daddy´s boy joka seuraa isää kaikkialle. Äidillään palaa pinna helvetisti helpommin kuin mulla nykyään. Ikinä en lasta fyysisesti satuttanut vaikka kuinka ärsytti/ärsyttää.

Toisille vauva-aika ottaa kovemmalle kuin toisille. Minulla esim meni monta kuukautta ennen kuin koin puhdasta rakkaudentunnetta lasta kohtaan. Sitä ennen tuntui vain epämiellyttävältä tunkeilijalta joka vain vaati ja vaati. En nyt tuon takia perhettä rikkoisi vaikka se tuntuukin teille täydellisille äideille aina ekalta vaihtoehdolta.

Eli sinusta on ok jos vauva itkee ja mies alkaa kilpaan siinä karjumaan ja sen jälkeen se lapsi itkee vieläkin hysteerisemmin?
Ehkä kannattaisi mennä johonkin hoitoon jos ei tajua että vauvan kanssa se ensimmäinen vuosi nyt vaan on tällaista että ne kommunikoi itkemällä.
Kyllä vauva sen vaistoaa jos toinen karjuu pää punasena turpa kiinni.

Aloittajan kirjoituksesta tulee mieleen ettet vaan ole minun exäni kanssa.
meille tuli juurikin ero kun mies ei antanut vauvaa hoitaa, vittu anna sen karjua ja huuti itse siihen päälle turpa kiinne.
Koetin saada hoitoon ja terapiaan mutta siihen aikaan mistään isien masennuksista tiedetty.

 

["nainen"]

Tuo on ihan pelkkää paskaa. Itsekin olin pinna niin saatanan kireällä kun lapsi oli vauva ja vikisi milloin mistäkin. Joskus tuli sanottua pahastikin. Kun sitten kasvoi niin kasvoin itsekin. Nyt parivuotiaana on ihan daddy´s boy joka seuraa isää kaikkialle. Äidillään palaa pinna helvetisti helpommin kuin mulla nykyään. Ikinä en lasta fyysisesti satuttanut vaikka kuinka ärsytti/ärsyttää.

Toisille vauva-aika ottaa kovemmalle kuin toisille. Minulla esim meni monta kuukautta ennen kuin koin puhdasta rakkaudentunnetta lasta kohtaan. Sitä ennen tuntui vain epämiellyttävältä tunkeilijalta joka vain vaati ja vaati. En nyt tuon takia perhettä rikkoisi vaikka se tuntuukin teille täydellisille äideille aina ekalta vaihtoehdolta.

Musta eroa on sillä onko pinna kireällä ja ehkä toisinaan tiuskii tms, jota ei pitäisi tehdä kuin että huutaa/karjuu aina kun lapsi itkee. Se ei enää ole pinna kireällä olemista. Joko vanhemmalla on jokin vialla, ettei kestä tarvitsevaa lasta tai sitten väsymys on mennyt niin pitkälle, että on parempi kaikkine kannalta, että aikuinen, huutava osapuoli lähtee joksikin aikaa muualle asumaan tai lepäämään. Jos on oikeasti pelottavaa vanhemman huutaminen, eikä hän itse pysty kontrolloimaan itseään, lapsen turvallisuuden kannalta ehkä erokin voi olla oikea ratkaisu. Itse lapsena väkivaltaa kokeneena en lähtisi ikinä vähättelemään sitä turvattomuutta, jota vanhempi voi aiheuttaa, kun joutuu pelkäämään, jäisipä se sitten rajuksi karjumiseksi tai menisi pahoinpitelyksi. Eiköhän aikuinen ihminen erota, onko kyse pinna kireällä vai sellaisesta huutamisesta, josta lasta on suojeltava.

Jos taas on pinna kireällä ja ei kestä lapsen itkua, musta silloinkin on hyvä tämän kireäpinnaisen mennä kävelylle tm. Lapselle ei ihan oikeasti ole hyvä kokea turvattomuutta, jota kireäpinnaisuus aiheuttaa. Itse koliikkivauvan äitinä tiedän, että miltä tuntuu kuulla tuntikausien itkua jokailta. Silloin on vain huolehdittava kestettävä ja huoledittava niin hyvin kuin voi omasta ja puolisonsa jaksamisesta. Tuskinpa täällä kukaan ajattelee itseään täydellisenä äitinä tai isänä, siitähän e nyt ollut kysymys.

 

["kkkk"]

[QUOTE="harmaa";29155386]Ehkä kannattaisi mennä johonkin hoitoon jos ei tajua että vauvan kanssa se ensimmäinen vuosi nyt vaan on tällaista että ne kommunikoi itkemällä.
[/QUOTE]

Älä nyt pidä tyhminä ihmisiä kuitenkaan.
Suurin osa ymmärtää ja tajuaa ihan normaalisti, että vauvat itkee. Toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Kyse on nyt reaktioista, tavasta reagoida asiaan. Se miten siihen itkuun reagoi, voi tulla yllätyksenä itsellekin. Eipä sekään harvinaista ole, että osa jopa masentuu tai vaipuu psykoosiin lapsen synnyttyä. Niin isoista asioista on kyse.

Sanalliset heitot ei viittaa fyysiseen väkivaltaan, mutta etenkin jos mies on vasta nyt muuttunut, minusta kertoo kenties äärimmäisestä väsymystilasta ja kyvystä käsitellä sitä. Ero ei ekana tulisi mieleen, vaan avun hankkiminen.

 

["nainen"]

Mitä jos miehesi nukkuisi eri huoneessa? Kävisi kaverilla yökylässä välillä? Sopisitte, että hän lähtisi kävelylle, kun vauva rupeaa illalla itkemään? Ois sulle varmasti helpompaa, kun sun ei tarvitsisi pelätä miehen reaktiota vauvan itkuun ja vauva todennäköisesti olisi vähemmän itkuinen. Voisi auttaa, jos miehesi on masentunut/väsynyt/tunneside ei ole kehittynyt ja aikanaa vauva-ajan helpottua, hän voi olla erilainen isä. Tietenkin ihannetilanne olisi, että sun mies olisi hoitamass vauvaa ja säkin saisit levätä, mutta teidän tilanteessa varmaan helpottais vaan, jos mies olisi enemmän muualla leputtamassa hermoja.

 

["vieras"]

Tuo on ihan pelkkää paskaa. Itsekin olin pinna niin saatanan kireällä kun lapsi oli vauva ja vikisi milloin mistäkin. Joskus tuli sanottua pahastikin. Kun sitten kasvoi niin kasvoin itsekin. Nyt parivuotiaana on ihan daddy´s boy joka seuraa isää kaikkialle. Äidillään palaa pinna helvetisti helpommin kuin mulla nykyään. Ikinä en lasta fyysisesti satuttanut vaikka kuinka ärsytti/ärsyttää.

Toisille vauva-aika ottaa kovemmalle kuin toisille. Minulla esim meni monta kuukautta ennen kuin koin puhdasta rakkaudentunnetta lasta kohtaan. Sitä ennen tuntui vain epämiellyttävältä tunkeilijalta joka vain vaati ja vaati. En nyt tuon takia perhettä rikkoisi vaikka se tuntuukin teille täydellisille äideille aina ekalta vaihtoehdolta.

Jos se on daddy´s boy, koska ei uskalla olla muutakaan? Pelkää sinua ja siksi yrittää miellyttää sinua, jotta et tulisi vihaiseksi?

 

["mies"]

Älkää ottako kärsimättömiä miehiä, niin yksinkertaista se on. Erotelkaa jyvät akanoista.

Väärää käytöstä mieheltä.

 

[mies minäkin]

[QUOTE="kkkk";29155422]Kyse on nyt reaktioista, tavasta reagoida asiaan. Se miten siihen itkuun reagoi, voi tulla yllätyksenä itsellekin. [/QUOTE]

Tässä. Nyt ollaan ytimessä. Ikänä ole kenenkään kimppuun käynyt ja saa ärsyttää ihan todella pitkään ennen kuin mua alkaa edes semisti ärsyttää. Silti vauvan itku... kuin piikillä hakattais aivoihin. Mihinkään muuhun ei reagoi niin voimakkaasti.

 

[misStar]

Hyi mikä mies.
Ymmärrän varsin hyvin jos joskus heikolla hetkellä turruttavassa väsymyksessä sanoo rumasti mutta että tuollaista kieltä ja jatkuvasti?
Mä käskisin miehen painua hevon helvettiin niin pitkäksi aikaa että osaisi käyttäytyä.

Näin.
Oon itsekkin joskus, sanonut lapsista tosi rumasti (en tosiin lapsille vaan miehelle) suutuspäissäni. Mutta se, että se on jatkuvaa, niin ei,ei,ei. Ja nyt lapsi ei vielä ymmärrä..Mutta mitä se tekee lapselle myöhemmin, jos sitä jatkuvasti haukutaan.

 

[mies minäkin]

[QUOTE="vieras";29155528]Jos se on daddy´s boy, koska ei uskalla olla muutakaan? Pelkää sinua ja siksi yrittää miellyttää sinua, jotta et tulisi vihaiseksi?[/QUOTE]

Vitut. Kiukuttelee kyllä ja kokeilee jatkuvasti rajojaan muttei pelkää. Eikä todellakaan yritä miellyttää Suoranainen rasavili. Enkä kyllä juuri koskaan edes korota ääntä, vain jos meinaa riehumisellaan loukata itseään ja olen niin pitkällä etten ehdi kopata kiinni jos sattuisi putoamaan.

Kyllä meillä on aina enemmän naurettu kuin itketty.

 

["vieras"]

Ratkaisu ongelmaan on korvatulpat.

Lapsellista käytöstä mieheltä, mitä se haukkuminen auttaa, vauva aistii mielialat, tekee hallaa.

 

["vieras"]

Vauvaa pelottaa, sinua pelottaa. Pakkaa kamat ja lähde lapsesi kanssa.

 

[ma vain 40-vee.]

Mies voi olla ääniyliherkkä. Itse olen ja todellakin tungin sormet joskus korviin kun oma vauva itki, eikä hän edes itkenyt juurikaan. Silloin ei tunnettu ääniyliherkkyyden diagnoosia enkä tiennyt, että korvatulpat olisivat hyvä ratkaisu. Ne vaimentavat sen kärjen ääneltä, jolloin kamala repivä tunne pään sisällä helpottaa.

Puhu miehesi kanssa rauhallisesti ja vakavasti asiasta ja kysy häneltä, onko hän todella valmis pilaamaan koko suhteenne pienen jakson takia elämässä? Korvatulppien tai kuulosuojainten avulla hän voisi ehkä sitoutua käyttäytymään kunnolla. Tsemppiä teille!

 

[näin]

Miehesi on varmaan masentunut. Siksi huutaa kun vauva itkee. Mies terapiaan