Mies ja vauva lähti, mitäs nyt?

[namanda]

Miehelle tuli suru-uutisia kotipaikkakunnalta, ja hänen täytyi lähteä sinne selvittelemään asioita ja katsomaan kuinka muut perheenjäsenet voivat. Hän otti nelikuisen poikamme mukaan, koska minä en pääse täältä vaunujen kanssa yksin ulos, enkä voi asua muualla sen aikaa. Itse en kehdannut lähteä mukaan, kun hänen perhettään olen vain kerran tavannut, ja olisi omituista mennä sinne vieraaksi kun muut surevat. Aikovat maanantaina tulla takaisin, joten eihän tässä ole kuin kaksi yötä, mutta ikävä on jo nyt kova! Hetki sitten hyvästelin heidät tuossa pihalla. Ainoastaan kerran olen ollut yön yksin sen jälkeen kun olemme alkaneet "kunnolla" seurustella...
Mitäs nyt teen, jotta saisin ajatuksen iloisempaan suuntaan? Ketään kavereita on tuskin turha kutsua kylään, kun ovat tietysti juomassa, eikä niitä oikeastaan ole kuin kaksi joita voisin pyytää.
Laihiksellakin olen, mutta varmaan kohta sorrun hakemaan ärrältä suklaata ja katsomaan jotain tyhjänpäivästä leffaa...
Mitä muut tekee kun ovat itsekseen? Hiljaisuudestakaan en voi nauttia, kun meillä on suurta ääntä pitävä lemmikkilintu. : D

 

[vieras]

No et ainakaan ala siivota,tai tekeen mitään muutakaan kotityötä!!! =)
Haet niitä herkkuja ja katsot sen leffan,ei se laihis siihen kaadu,ainutkertanen tilaisuus ottaa omaa aikaa.Jaksat sitten levänneenä ottaa matkalaiset maanantaina vastaan=)

 

[vieras]

Hyvä sylvi sun kanssas, et osaa olla yksin, et uskalla tavata miehes sukulaisia...

 

[vieras]

Hyvä sylvi sun kanssas, et osaa olla yksin, et uskalla tavata miehes sukulaisia...

Painu sinä nyt mäkeen,ei sitä heti osaa olla itsekseen jos pitkän aikaa ollut jonkun kanssa tiiviisti yhdessä.

 

[Jaahas]

Mä tiedän sun puolison nimen, sun lapsen nimen, sun syntymäajan jne jne.

 

[Aatamin akka]

Mä lähtisin varmaan leffaan. Tai vaihtoehtoisesti vuokraisin jonkun hyvän pätkän. Popcornia ja jätskiä.

 

[kaisa]

ei ole yhtään hullumpi idea tuo et haet suklaata + leffan ja käperryt sohvannurkkaan.. osta samalla myös paketillinen jäätelöä ja poppareita

 

[hih]

Läskit neuvoo mättämään vähä kaloreita..

 

[dfdf]

Et sitten taida imettää vauvaasi. En ikinä olisi päästänyt noin pieniä vauvojani ilman äitiä matkaan, koska he olivat tiukasti kiinni tississä. Ja vaikkeivät olisi olleetkaan, niin olisin varmasti lähtenyt vauvani lohduksi mukaan reissuun.

 

[Aatamin akka]

Läskit neuvoo mättämään vähä kaloreita..

Mistäs sä muiden läskit tiedät?

 

[vieras]

Aika outo ratkaisu sulta jäädä kotiin ja laittaa pieni lapsi maailmalle, olisit lähtenyt mukaan tai pitänyt vauvan kotona,huh,huh.

 

[vieras]

Tarkista, ettei ole mörköjä sängyn alla, jookosta pookosta. Ja sitten istut sohvalle pop cornin ja jätskin kaa, ja katot vähä jotain kivaa televisio-ohjelmaa. Ja sit soittelet miehelle ja vaaville ainakin viisi kertaa tunnissa, nukkumaan heti kello puol yhdeksältä!! Pää tyynyyn ja unta simmuun.

 

[namanda]

Mä tiedän sun puolison nimen, sun lapsen nimen, sun syntymäajan jne jne.

Vai niin? Mistähän tiedät? Ja mitäs sitten?

 

[sondersson]

mäkin hakisin mässyä ja leffan tai sit lähtisin baariin. Tai no onko se baariin lähtö kauheen sopivaa jos joku on kuollut, en mä tiiä.

Mut ihan uteliaisuudesta sopiiko kysyä mikset pääse vaunujen kanssa ite ulos?

 

[jaa]

siis kaikki "tietysti juomassa"... okei... no jos kerran ton ratkaisun teit mitä mä taas en olis jo imetyksenkin takia voinu tehdä, niin koitapa opetella oleen itsekses. ota se hyvä leffa vuokraamosta tai kaiva vaikka joku kirja esille. mutta miten sä voit syödä suklaata näillä helteillä, ei kyllä uppoa muhun!

 

[-]

Tarkista, ettei ole mörköjä sängyn alla, jookosta pookosta. Ja sitten istut sohvalle pop cornin ja jätskin kaa, ja katot vähä jotain kivaa televisio-ohjelmaa. Ja sit soittelet miehelle ja vaaville ainakin viisi kertaa tunnissa, nukkumaan heti kello puol yhdeksältä!! Pää tyynyyn ja unta simmuun.

 

[juu]

mäkin hakisin mässyä ja leffan tai sit lähtisin baariin. Tai no onko se baariin lähtö kauheen sopivaa jos joku on kuollut, en mä tiiä.

Mut ihan uteliaisuudesta sopiiko kysyä mikset pääse vaunujen kanssa ite ulos?

toi muakin kiinnostaa, että mikä sua estää lähtemästä vaunujen kans yksin ulos? ja mikä esti sua menemästä vauvan ja miehes mukaan?

 

[namanda]

Hyvä sylvi sun kanssas, et osaa olla yksin, et uskalla tavata miehes sukulaisia...

Ollaan vuosi oltu 24/7 yhdessä, ja siksi on vaikeaa. Ei ole kyse siitä ettenkö uskaltaisi (vaikka sitäkin jännitän kyllä), vaan siitä etten tahdo mennä sinne vieraaksi toisten suruaikaan. Tuntuu tungettelevalta tuntemattomana olla toisen vieraana tällaisella hetkellä.

Joku kysyi imetyksestä, en imetä. Siihen on omat syyt, joita en tahdo nyt alkaa vielä jauhaa, mutta sanon ettei se ollut minulle niinkään valintakysymys. Olisin halunnut imettää, mutta se ei onnistunut.
Mielestäni on kyllä ihan ok että lapsi lähti isän mukaan pariksi yöksi. Yritämme huolehtia hänestä täysin tasapuolisesti, kun miehenikin on työtön ja siis saa viettää aikaa kotona meidän kanssa. Olisi ollut lähes täysi mahdottomuus jäädä tänne lapsen kanssa, kun en pääse ulos. (asumme kolmannessa kerroksessa, hissi on olemattoman pieni ja minulla on hissikammo, ja ulko-ovellakin on portaat, joista en pääse vuanujen kanssa) Miten siis olisin käynyt kaupassa jos olisi tullut tarve? Ja olisiko pitänyt lapsen kanssa vain neljän seinän sisällä istua pari päivää?

 

[vieras]

No ootpa tehny elämästäsi vaikeeta.

Paras vaan mennä nyt nukkumaan pariksi päiväksi, kunnes mies tulee taas hoivaamaan.

 

[haahaa]

Et sitten taida imettää vauvaasi. En ikinä olisi päästänyt noin pieniä vauvojani ilman äitiä matkaan, koska he olivat tiukasti kiinni tississä. Ja vaikkeivät olisi olleetkaan, niin olisin varmasti lähtenyt vauvani lohduksi mukaan reissuun.

Meillä onneksi äiti ei ole jumala,vaan olemme miehet tasavertaisia.Ei ole lapset koskaan kärsineet,vaikka ovat isänsäkin kanssa olleet jossain.

 

[sondersson]

Siis mä en mitenkään halua olla ilkeä mutta kyllähän nyt talosta ku talosta ulos pääsee. Vauva seuraavalle tasanteelle ja sit vaunut ja taas vauva seuraavalle... Helppoo.

 

[Miracles]

Hyvä sylvi sun kanssas, et osaa olla yksin, et uskalla tavata miehes sukulaisia...

Ollaan vuosi oltu 24/7 yhdessä, ja siksi on vaikeaa. Ei ole kyse siitä ettenkö uskaltaisi (vaikka sitäkin jännitän kyllä), vaan siitä etten tahdo mennä sinne vieraaksi toisten suruaikaan. Tuntuu tungettelevalta tuntemattomana olla toisen vieraana tällaisella hetkellä.

Joku kysyi imetyksestä, en imetä. Siihen on omat syyt, joita en tahdo nyt alkaa vielä jauhaa, mutta sanon ettei se ollut minulle niinkään valintakysymys. Olisin halunnut imettää, mutta se ei onnistunut.
Mielestäni on kyllä ihan ok että lapsi lähti isän mukaan pariksi yöksi. Yritämme huolehtia hänestä täysin tasapuolisesti, kun miehenikin on työtön ja siis saa viettää aikaa kotona meidän kanssa. Olisi ollut lähes täysi mahdottomuus jäädä tänne lapsen kanssa, kun en pääse ulos. (asumme kolmannessa kerroksessa, hissi on olemattoman pieni ja minulla on hissikammo, ja ulko-ovellakin on portaat, joista en pääse vuanujen kanssa) Miten siis olisin käynyt kaupassa jos olisi tullut tarve? Ja olisiko pitänyt lapsen kanssa vain neljän seinän sisällä istua pari päivää?

Siis voi hyvää päivää! :headwall:

 

[dfdf]

Et sitten taida imettää vauvaasi. En ikinä olisi päästänyt noin pieniä vauvojani ilman äitiä matkaan, koska he olivat tiukasti kiinni tississä. Ja vaikkeivät olisi olleetkaan, niin olisin varmasti lähtenyt vauvani lohduksi mukaan reissuun.

Meillä onneksi äiti ei ole jumala,vaan olemme miehet tasavertaisia.Ei ole lapset koskaan kärsineet,vaikka ovat isänsäkin kanssa olleet jossain.

Onnistuiko miehesi imetyksessä hyvinkin?

 

[heijaa]

Aika outo ratkaisu sulta jäädä kotiin ja laittaa pieni lapsi maailmalle, olisit lähtenyt mukaan tai pitänyt vauvan kotona,huh,huh.

Mä taas säälin tollasia onnettomia muijia jotaka luulevat olevansa korvaamattomia vain siksi että heitä sanotaan äidiksi.
Mut pitäähän sitä jossain päteä ja luulla olevansa jotain.

 

[Aatamin akka]

Hyvä sylvi sun kanssas, et osaa olla yksin, et uskalla tavata miehes sukulaisia...

Ollaan vuosi oltu 24/7 yhdessä, ja siksi on vaikeaa. Ei ole kyse siitä ettenkö uskaltaisi (vaikka sitäkin jännitän kyllä), vaan siitä etten tahdo mennä sinne vieraaksi toisten suruaikaan. Tuntuu tungettelevalta tuntemattomana olla toisen vieraana tällaisella hetkellä.

Joku kysyi imetyksestä, en imetä. Siihen on omat syyt, joita en tahdo nyt alkaa vielä jauhaa, mutta sanon ettei se ollut minulle niinkään valintakysymys. Olisin halunnut imettää, mutta se ei onnistunut.
Mielestäni on kyllä ihan ok että lapsi lähti isän mukaan pariksi yöksi. Yritämme huolehtia hänestä täysin tasapuolisesti, kun miehenikin on työtön ja siis saa viettää aikaa kotona meidän kanssa. Olisi ollut lähes täysi mahdottomuus jäädä tänne lapsen kanssa, kun en pääse ulos. (asumme kolmannessa kerroksessa, hissi on olemattoman pieni ja minulla on hissikammo, ja ulko-ovellakin on portaat, joista en pääse vuanujen kanssa) Miten siis olisin käynyt kaupassa jos olisi tullut tarve? Ja olisiko pitänyt lapsen kanssa vain neljän seinän sisällä istua pari päivää?

Siis voi hyvää päivää! :headwall:

Veit sanat suustani....