Mies ja vauva lähti, mitäs nyt?

[:)]

sitä se on kun lapset alkaa leikkimään kotia

 

[:)]

mutta suloinen lapsi on teillä kyllä, itse en pystyisi noin pienestä olemaan erossa.

 

[jep]

Siis elämä on just niin vaikeeta kuin miksi sen tekee. Haloo? Ei pääse ULOS ilman miestä? Mitä jos se mies oiski töissä?

No ehkä just siks te ootte molemmat LUUSEREITA!!!???

 

[Criminal Mind]

Kiitos, ihanaa. Mulla oli oikee itsesäälissä rypemis ilta mutta tää pelasti kaiken. MÄ en olekaan täysin toivoton tollo

 

[M]

Voi helvetti mikä pöllö!!!!

 

[jep]

Mä nyt tosissaan oikein mietin tilannetta, että mies menee auttamaan ja tukemaan surevia ja raahaa mukanaan 4kk vauvan ku ei eukko jaksa rappuja liikkua.. Ei juma. Ei juma.

 

[namanda]

"en pääse täältä vaunujen kanssa yksin ulos, enkä voi asua muualla sen aikaa."
Mitä jos mies joutuu sairaalaan, työmatkalle, etc .etc.

Tottakai on kurjaa ikävöidä yksin, mutta siihenkin pitää totutella. Lapsia on aina ikävä kun ovat poissa, miehen ikävöintikin on ymmärrettävää.

Mutta elämäsi kuullostaa hankalalta jos et tosiaan voi liikkua vauvan kanssa yksin. Miten päivisin kun mies on töissä ? Joku jo rintareppua ehdottikin etc.
Minusta sinun ap pitäisi tosissaan "ryhdistäytyä" , joku tässä ikävöintitarinassa mättää.
Oletko vain hieman onneton juuri nyt vai oletko yleensäkin

Kyllä olen hieman onneton yleensäkin. Pitää ryhdistäytyä kyllä sitä yritän.


Ja kaikille: kyllä, olen riippuvainen. Kyllä, olen avuton. Kyllä, olen itsekin lapsi vielä. Kyllä, teen elämäni itse vaikeaksi. Kyllä, minä pääsen täältä ulos lastenvaunujen kanssa. Kyllä, suurentelin asiaa aloitusviestissä ja muissakin viesteissä. Kyllä, olen säälittävä. Kyllä, minulla on aivan liikaa pelkoja ja fobioita joista minun pitäisi jutella ammattiauttajan kanssa (kuten tuo hissikammo, onnettomuuksien pelko, sosiaali fobia, paniikkihäiriö...) ja juttelenkin.
Tämän ketjun tarkoituksena oli lähennä hakea juttuseuraa ja kysellä mitä muut tekevät kun ovat yksin. En tajunnut että muutamasta sanankäänteestäni vedettäisiin näin iso juttu. Ajattelin selittää asiat lyhyesti, ja kuten ne itse näen.
Myönsin jo tappioni, ja että pääsen itsekin ulos, miksi tästä piti sitten vielä vetää näin iso juttu. Korostaaksenne toisen avuttomuutta ja huonoutta, olette itse niin täydellisiä ja hyviä äitejä vai? Mieluummin tosiaan annoin pojan miehen mukaan kuin jään itse hänen kanssaan tänne tuskailemaan miten pääsemme ulos kehtaammeko lähteä. Miehen kotona ollessa apu on lähellä jos on vaikeuksia... Voidaanko nyt jättää tämä juttu?!

Ja vielä, olisi pitänyt miettiä tuota sähköpostijuttua, en tajunnut, mutta eipä se haittaa, vaihdoin sen nyt. Ja kyllä, nimeni on oikeasti Nata.

 

[Madicken04]

Tjaa. En tiedä miehesi ja sinun suhteesta, meillä pikkuveljen kuoleman myötä kyllä meidän sisarusten puolisotkin kerääntyivät yhteen suremaan ja asustelemaankin hetkeksi saman katon alle. Myös ne ulkomailla asuvat joilla ei ehkä ollut edes yhteistä kieltä appivanhempien kanssa. Outo ajatus että joku olisi ollut siinä "ulkopuolinen".

Mutta ehkä kyse on kuitenkin pohimmiltaan siitä ettet halunjut lähteä tuohon reissuun ja mielummin jäit kotiin hengähtämään? Tai sitten teillä on jotain skismaa miehen sukujen kanssa? Niin tai näin, tuollainen lapsivapaa viikonloppu voi tehdä ihan hyvääkin.

Tuo lastenvaunujen kanssa liikkumattomuus kuulostaa kyllä todella oudolta. Vaikka miehesi on nyt työttömänä niin ei kai oletuksena ole että hän on kotona kuskaamassa vaunuja/rattaita alas kaikki ne vuodet mitä lapsi näitä kulkupelejä tarvitsee? Kyllähän tuohon joku systeemi täytyy löytää ja jos ei jostain syystä onnistu niin sitten asunnonvaihto. Mekään ei tällä hetkellä pystyttäisi asumaan asunnossa jossa ei rattaat mahtuisi hissiin.

 

[vieras]

myönnä vaan että halusit parin päivän vapaan lapsestasi ja siellä sä nyt istut onnessasi siideri kädessä ja yrität tänne jotain säälikää mua kirjoitustusta kehitellä mikä toisin meni ihan poskellensa kun ei kukaan voi olla noin avuton ja riippuvainen miehestään, että ei edes ulos pääse yksin lapsensa kanssa.

 

[niih]

"en pääse täältä vaunujen kanssa yksin ulos, enkä voi asua muualla sen aikaa."
Mitä jos mies joutuu sairaalaan, työmatkalle, etc .etc.

Tottakai on kurjaa ikävöidä yksin, mutta siihenkin pitää totutella. Lapsia on aina ikävä kun ovat poissa, miehen ikävöintikin on ymmärrettävää.

Mutta elämäsi kuullostaa hankalalta jos et tosiaan voi liikkua vauvan kanssa yksin. Miten päivisin kun mies on töissä ? Joku jo rintareppua ehdottikin etc.
Minusta sinun ap pitäisi tosissaan "ryhdistäytyä" , joku tässä ikävöintitarinassa mättää.
Oletko vain hieman onneton juuri nyt vai oletko yleensäkin

Kyllä olen hieman onneton yleensäkin. Pitää ryhdistäytyä kyllä sitä yritän.


Ja kaikille: kyllä, olen riippuvainen. Kyllä, olen avuton. Kyllä, olen itsekin lapsi vielä. Kyllä, teen elämäni itse vaikeaksi. Kyllä, minä pääsen täältä ulos lastenvaunujen kanssa. Kyllä, suurentelin asiaa aloitusviestissä ja muissakin viesteissä. Kyllä, olen säälittävä. Kyllä, minulla on aivan liikaa pelkoja ja fobioita joista minun pitäisi jutella ammattiauttajan kanssa (kuten tuo hissikammo, onnettomuuksien pelko, sosiaali fobia, paniikkihäiriö...) ja juttelenkin.
Tämän ketjun tarkoituksena oli lähennä hakea juttuseuraa ja kysellä mitä muut tekevät kun ovat yksin. En tajunnut että muutamasta sanankäänteestäni vedettäisiin näin iso juttu. Ajattelin selittää asiat lyhyesti, ja kuten ne itse näen.
Myönsin jo tappioni, ja että pääsen itsekin ulos, miksi tästä piti sitten vielä vetää näin iso juttu. Korostaaksenne toisen avuttomuutta ja huonoutta, olette itse niin täydellisiä ja hyviä äitejä vai? Mieluummin tosiaan annoin pojan miehen mukaan kuin jään itse hänen kanssaan tänne tuskailemaan miten pääsemme ulos kehtaammeko lähteä. Miehen kotona ollessa apu on lähellä jos on vaikeuksia... Voidaanko nyt jättää tämä juttu?!

Ja vielä, olisi pitänyt miettiä tuota sähköpostijuttua, en tajunnut, mutta eipä se haittaa, vaihdoin sen nyt. Ja kyllä, nimeni on oikeasti Nata.

Ihana <3 Fiksuhan sie loppujen lopuksi taidat olla. Ihminen saa olla avuton ja vaikka mitä, kunhan sen itse tiedostaa ja yrittää asialle jotain tehdä.

 

[Madicken04]

Kyllä olen hieman onneton yleensäkin. Pitää ryhdistäytyä kyllä sitä yritän.


Ja kaikille: kyllä, olen riippuvainen. Kyllä, olen avuton. Kyllä, olen itsekin lapsi vielä. Kyllä, teen elämäni itse vaikeaksi. Kyllä, minä pääsen täältä ulos lastenvaunujen kanssa. Kyllä, suurentelin asiaa aloitusviestissä ja muissakin viesteissä. Kyllä, olen säälittävä. Kyllä, minulla on aivan liikaa pelkoja ja fobioita joista minun pitäisi jutella ammattiauttajan kanssa (kuten tuo hissikammo, onnettomuuksien pelko, sosiaali fobia, paniikkihäiriö...) ja juttelenkin.
Tämän ketjun tarkoituksena oli lähennä hakea juttuseuraa ja kysellä mitä muut tekevät kun ovat yksin. En tajunnut että muutamasta sanankäänteestäni vedettäisiin näin iso juttu. Ajattelin selittää asiat lyhyesti, ja kuten ne itse näen.
Myönsin jo tappioni, ja että pääsen itsekin ulos, miksi tästä piti sitten vielä vetää näin iso juttu. Korostaaksenne toisen avuttomuutta ja huonoutta, olette itse niin täydellisiä ja hyviä äitejä vai? Mieluummin tosiaan annoin pojan miehen mukaan kuin jään itse hänen kanssaan tänne tuskailemaan miten pääsemme ulos kehtaammeko lähteä. Miehen kotona ollessa apu on lähellä jos on vaikeuksia... Voidaanko nyt jättää tämä juttu?!

Ja vielä, olisi pitänyt miettiä tuota sähköpostijuttua, en tajunnut, mutta eipä se haittaa, vaihdoin sen nyt. Ja kyllä, nimeni on oikeasti Nata.

Täällä nyt voi varautua vastauksiin jos minkälaisiin. :hug:

Mutta ihan oikeasti, tuo hissifobia yms kuulostaa kyllä todella hankalalta, varsinkin kun sattuu asumaan kerrostalossa vaunuikäisen vauvan kanssa.
Kun kuitenkaan ei voi loputtomiin luottaa siihen että mies on aika kotona auttamassa.

Toivottavasti saat siihen apua tai löydätte asunnon mistä pääset ulos.

 

[M]

Oletko hevetin hyvännäköinen vai pelkästään hyvä sängyssä kun miehesi jaksaa tuollaista?

 

[huhhuh]

Ihmeen idiootteja ihmisiä täällä kun luulevat että imetys jotenkin sitoo äidin napanuoralla lapseen. Kaikki kolme olen yli vuoden ikäiseksi imettänyt, puolivuotiaaksi täysimettänyt eikä ole kyllä imetyksen takia pitänyt koskaan kieltää isältä ja vauvalta kahdenkeskistä aikaa. Pumppu ja pullo on myös keksitty ja käsinkin onnistuu. Mutta kun elämästään epävarmat äidit alkaa esittämään asioita että voisi omia miehen itselleen ja sitten vielä syyttää ap:n kaltaisia jotka oikeasti ymmärtää että lapsella on isäkin.

 

[namanda]

myönnä vaan että halusit parin päivän vapaan lapsestasi ja siellä sä nyt istut onnessasi siideri kädessä ja yrität tänne jotain säälikää mua kirjoitustusta kehitellä mikä toisin meni ihan poskellensa kun ei kukaan voi olla noin avuton ja riippuvainen miehestään, että ei edes ulos pääse yksin lapsensa kanssa.

Jos haluan parin päivän vapaan niin pyydän mieheltäni tällaista mahdollisuutta, enkä käytä hyväkseni hänen suruhetkeään. Suren itse lähinnä sitä etten nyt ole siellä häntä tukemassa kuten kuuluisi. Olisi pitänyt lähteä mukaan. Itse vaan en tahtoisi tänne ketään tuntemattomia asumaan ja vierailemaan kun yritän miettiä, mitä oikein tapahtui ja surra. Uutinen on ihan tuore ja kaikki ihan shokissa, mielestäni ei vain ole hyvien tapojen mukaista mennä sinne tällaisessa tilanteessa. Varsinkin kun itselleni on muutenkin erityisen hankalaa uusien ihmisten seurassa, mieheni joutuisi lähes kokoajan huolehtimaan, onko minulla kaikki hyvin ja pystynkö olemaan siellä. Tämä nyt oli vaan paras ratkaisu tällä hetkellä.
Ja siiderit on jääkaapissa, ollut jo toukokuusta asti, eikä niitä ainakaan tänäiltana avata. : D
Ja ei mua tarvitse sääliä, taidan tehdä sitä itse ihan tarpeeksi.

 

[Kowalski]

Ihmeen idiootteja ihmisiä täällä kun luulevat että imetys jotenkin sitoo äidin napanuoralla lapseen. Kaikki kolme olen yli vuoden ikäiseksi imettänyt, puolivuotiaaksi täysimettänyt eikä ole kyllä imetyksen takia pitänyt koskaan kieltää isältä ja vauvalta kahdenkeskistä aikaa. Pumppu ja pullo on myös keksitty ja käsinkin onnistuu. Mutta kun elämästään epävarmat äidit alkaa esittämään asioita että voisi omia miehen itselleen ja sitten vielä syyttää ap:n kaltaisia jotka oikeasti ymmärtää että lapsella on isäkin.

Miten voi täysimettää, jos vauva on isänsä kanssa toisella paikkakunnalla pari yötä?

 

[vieras]

Siis ap taitaa olla uusavuttomuuden huippu! (ja monenlaisia tallaajia olen tavannut, mutta tämä tapaus vie voiton.)

Ryhdistäydy nainen! Täytyyhän sun oppia pärjäämään oman lapsesi kanssa:

 

[vieras]

oliko moottoripyörä onnettomuus ?

 

[vieras]

Oletko hevetin hyvännäköinen vai pelkästään hyvä sängyssä kun miehesi jaksaa tuollaista?

Nimestä päätellen venäläinen, ukko tietysti vanha gubbe, joka pitää kiinni löydöstään

 

[vieras]

Kysyit että mitä teen ollessani yksin kotona?

Tänään menisin luultavasti uimarannalle eväiden kanssa ja uimaan. Muuten käyn kirjastossa, elokuvissa, luen paljon, nukun päiväunia ja pitkiä keskeytymättömiä yöunia, käyn kävelyllä rannoilla. Joskus teen jotain mukavia kotihommia, viimeisimmäksi vaihdoin ikkunaan tiivisteitä ja hioin ja vahasin uudelleen parvekkeen pöydän. Hoidan viherkasveja, otan niistä pistokkaita ym. Kaikkea sellaista mukavaa, mitä ei perhearjessa ehdi (ja mitä kaipaan)

 

[ei oo totta]

Hyvä sylvi sun kanssas, et osaa olla yksin, et uskalla tavata miehes sukulaisia...

Ollaan vuosi oltu 24/7 yhdessä, ja siksi on vaikeaa. Ei ole kyse siitä ettenkö uskaltaisi (vaikka sitäkin jännitän kyllä), vaan siitä etten tahdo mennä sinne vieraaksi toisten suruaikaan. Tuntuu tungettelevalta tuntemattomana olla toisen vieraana tällaisella hetkellä.

Joku kysyi imetyksestä, en imetä. Siihen on omat syyt, joita en tahdo nyt alkaa vielä jauhaa, mutta sanon ettei se ollut minulle niinkään valintakysymys. Olisin halunnut imettää, mutta se ei onnistunut.
Mielestäni on kyllä ihan ok että lapsi lähti isän mukaan pariksi yöksi. Yritämme huolehtia hänestä täysin tasapuolisesti, kun miehenikin on työtön ja siis saa viettää aikaa kotona meidän kanssa. Olisi ollut lähes täysi mahdottomuus jäädä tänne lapsen kanssa, kun en pääse ulos. (asumme kolmannessa kerroksessa, hissi on olemattoman pieni ja minulla on hissikammo, ja ulko-ovellakin on portaat, joista en pääse vuanujen kanssa) Miten siis olisin käynyt kaupassa jos olisi tullut tarve? Ja olisiko pitänyt lapsen kanssa vain neljän seinän sisällä istua pari päivää?

Siis et oo tosissas?! Miten voi olla noin vaikeeta. Laitataisit tyhjät vaunut hissiin ja hipisisit sen mukulan kaa alas ja tilaat hissin sinne. Avot.

 

[Madicken04]

Ihmeen idiootteja ihmisiä täällä kun luulevat että imetys jotenkin sitoo äidin napanuoralla lapseen. Kaikki kolme olen yli vuoden ikäiseksi imettänyt, puolivuotiaaksi täysimettänyt eikä ole kyllä imetyksen takia pitänyt koskaan kieltää isältä ja vauvalta kahdenkeskistä aikaa. Pumppu ja pullo on myös keksitty ja käsinkin onnistuu. Mutta kun elämästään epävarmat äidit alkaa esittämään asioita että voisi omia miehen itselleen ja sitten vielä syyttää ap:n kaltaisia jotka oikeasti ymmärtää että lapsella on isäkin.

Miten voi täysimettää, jos vauva on isänsä kanssa toisella paikkakunnalla pari yötä?

Hmm... Jos maitoa tulee hyvin pumpulle ja isällä on mahdollisuus kuljetta valmiiksi pakastetut maidot mukanaan reissuun äidin pitäen pumpaten maidontuotantoa yllä niin periaatteess avoisi vielä onnistua. Meillä siis kun nauvola laskee täysimetykseksi tuon pullosta annetun rintamaidonkin. Mutta sen verran hankalalta kuulostaa että en tuollaiseen ihan helpolla lähtisi...

 

[namanda]

Oletko hevetin hyvännäköinen vai pelkästään hyvä sängyssä kun miehesi jaksaa tuollaista?

Nimestä päätellen venäläinen, ukko tietysti vanha gubbe, joka pitää kiinni löydöstään

: D En ole venäläinen. Ihan suomalainen, ja nimikin on suomessa aikoinaan käytetty.
En ole myöskään erityisen hyvännäköinen (paitsi kai mieheni mielestä) enkä tiedä sänkytaidoista. Taidan vaan olla "se oikea" kuten hän sanoo. Ei häntä minun moniongelmaisuus haittaa, taitaa vaan tykätä olla mies ja auttaa ja passata, äärettömän hyväsydäminen kun on.

 

[Malla]

Kauanko olette olleet yhdessä? Ette ilmeisesti kovin kauaa.

 

[Madicken04]

myönnä vaan että halusit parin päivän vapaan lapsestasi ja siellä sä nyt istut onnessasi siideri kädessä ja yrität tänne jotain säälikää mua kirjoitustusta kehitellä mikä toisin meni ihan poskellensa kun ei kukaan voi olla noin avuton ja riippuvainen miehestään, että ei edes ulos pääse yksin lapsensa kanssa.

Jos haluan parin päivän vapaan niin pyydän mieheltäni tällaista mahdollisuutta, enkä käytä hyväkseni hänen suruhetkeään. Suren itse lähinnä sitä etten nyt ole siellä häntä tukemassa kuten kuuluisi. Olisi pitänyt lähteä mukaan. Itse vaan en tahtoisi tänne ketään tuntemattomia asumaan ja vierailemaan kun yritän miettiä, mitä oikein tapahtui ja surra. Uutinen on ihan tuore ja kaikki ihan shokissa, mielestäni ei vain ole hyvien tapojen mukaista mennä sinne tällaisessa tilanteessa. Varsinkin kun itselleni on muutenkin erityisen hankalaa uusien ihmisten seurassa, mieheni joutuisi lähes kokoajan huolehtimaan, onko minulla kaikki hyvin ja pystynkö olemaan siellä. Tämä nyt oli vaan paras ratkaisu tällä hetkellä.
Ja siiderit on jääkaapissa, ollut jo toukokuusta asti, eikä niitä ainakaan tänäiltana avata. : D
Ja ei mua tarvitse sääliä, taidan tehdä sitä itse ihan tarpeeksi.

Tuota, etkö tunne yhtään miehesi perhettä? Itse pitäisin enemmänkin hyvien tapojen vastaisena jos tuollaisella hetkellä joku lasten puolisoista jättäisi tulematta "surutaloon". Meillä oli mukana suremassa myös pikkuveljen tyttöystävä jonka kanssa olivat seurustelleet muutaman viikon.

Eli ehkä tuo sosiaalistentilanteiden pelkosi tms on enemmän se syy miksi et lähtenyt mukaan, ei miehen perheen kunnioittaminen.

Mutta toki tämä voi teidän tapauksessa olla se paras ratkaisu, varsinkin jos miehesi oikeasti tarvisi tuolla käyttää aikaansa ja energiaansa sinusta huolehtimiseen.

 

[ei oo totta]

Hyvä sylvi sun kanssas, et osaa olla yksin, et uskalla tavata miehes sukulaisia...

Ollaan vuosi oltu 24/7 yhdessä, ja siksi on vaikeaa. Ei ole kyse siitä ettenkö uskaltaisi (vaikka sitäkin jännitän kyllä), vaan siitä etten tahdo mennä sinne vieraaksi toisten suruaikaan. Tuntuu tungettelevalta tuntemattomana olla toisen vieraana tällaisella hetkellä.

Joku kysyi imetyksestä, en imetä. Siihen on omat syyt, joita en tahdo nyt alkaa vielä jauhaa, mutta sanon ettei se ollut minulle niinkään valintakysymys. Olisin halunnut imettää, mutta se ei onnistunut.
Mielestäni on kyllä ihan ok että lapsi lähti isän mukaan pariksi yöksi. Yritämme huolehtia hänestä täysin tasapuolisesti, kun miehenikin on työtön ja siis saa viettää aikaa kotona meidän kanssa. Olisi ollut lähes täysi mahdottomuus jäädä tänne lapsen kanssa, kun en pääse ulos. (asumme kolmannessa kerroksessa, hissi on olemattoman pieni ja minulla on hissikammo, ja ulko-ovellakin on portaat, joista en pääse vuanujen kanssa) Miten siis olisin käynyt kaupassa jos olisi tullut tarve? Ja olisiko pitänyt lapsen kanssa vain neljän seinän sisällä istua pari päivää?

Siis et oo tosissas?! Miten voi olla noin vaikeeta. Laitataisit tyhjät vaunut hissiin ja hipisisit sen mukulan kaa alas ja tilaat hissin sinne. Avot.

Ja tohon vielä lisäisin, et kyllä tollasella hetkellä ainaki ois korkee aika olla sunkin sitä miestäs siellä tukemassa.