Mies ja vauva lähti, mitäs nyt?

[vieras]

mun mielestä ap ei todellakaan kysynyt että mitä mieltä ootte siitä että hän ei pääse ulos tai että lapsi lähti isän mukaan.
te ootte niin rasittavia

Peesi. Tämä ketju on ihan käsittämätön, mä en ole täällä nähnyt vielä yhtään ketjua jossa olisi näin käsittämättömällä tavalla hyökatty ap:n kimppuun, ilman että ap olisi mitään ihan mielettömän älytöntä edes kirjoittanut. Paljon ihmeellisempiäkin aloituksia on täällä ollut, eikä ole näin systemaattisesti lytätty. Siis ihan käsittämätöntä.

No onhan se aika erikoista, jos ei kämpästä ulos pääse vauvan kanssa? Enkä ymmärrä, miksi miehen olisi pitänyt koko ajan huolehtia ap.sta, jos tämä olisi lähtenyt mukaan? Eihän mies nytkään ole ap.stä huolehtimassa.

ei ollut kyse siitä että miehen olisi pitänyt siellä ap:stä huolehtia vaan siitä että ikävää mennä vieraaksi ihmisille joilla suruaika. kokemuksesta tiedän

Ap kyllä kirjoitti yhdessä kohtaa, että miehen aika olisi mennyt hänestä huolehtimiseen. Luetko koko ketjun, kiitos!

 

[hyrrä]

Jospa tämä ketju saa ap:n aivoissa pientä vipinää aikaan ja hän alkaa ajatella, että onkin mahdollista sieltä kodista lähteä ihan yksin vauvan kanssa ulos. Nää uusavuttomat joskus kaipaavat potkua takapuoleen.

Kyse ei varmastikaan ole uusavuttomuudesta, etkö osaa lukea?

Ap. Suosittelen psykoterapiaa, en tiedä ketään joka ei olisi siitä hyötynyt

Ensimmäisen lapsen kanssa sitä ihmiset joskus lakoontuvat, niin että tuntuu ettei mikään onnistu ilman apua. Toisen ja kolmannen kohdalla ei voi kuin nauraen muistella omaa hölmöyttään.

 

[SeOlinMinä]

Ihanaa nauti ajasta kun saat olla rauhassa =) Minun miehellä on kans hissifobia, avarat ja vakaasti liikkuvat hissit menee joten kuten kun on ihan PAKKO, kerran meinas mennä sellaisen pikkuhissin ovesta läpi kun natisi ja nytkytti.

 

[-]

mun mielestä ap ei todellakaan kysynyt että mitä mieltä ootte siitä että hän ei pääse ulos tai että lapsi lähti isän mukaan.
te ootte niin rasittavia

Peesi. Tämä ketju on ihan käsittämätön, mä en ole täällä nähnyt vielä yhtään ketjua jossa olisi näin käsittämättömällä tavalla hyökatty ap:n kimppuun, ilman että ap olisi mitään ihan mielettömän älytöntä edes kirjoittanut. Paljon ihmeellisempiäkin aloituksia on täällä ollut, eikä ole näin systemaattisesti lytätty. Siis ihan käsittämätöntä.

No onhan se aika erikoista, jos ei kämpästä ulos pääse vauvan kanssa? Enkä ymmärrä, miksi miehen olisi pitänyt koko ajan huolehtia ap.sta, jos tämä olisi lähtenyt mukaan? Eihän mies nytkään ole ap.stä huolehtimassa.

Ilmeisesti tässä kyse tuosta sosiaalisten tilanteiden pelosta tms. Eli ap pärjää hyvin yksin kotonaan mutta menee lukkoon kun joutuu vieraampien ihmisten keskelle. Sinänsä tuo kotiinjääminen on ihan perusteltua, sillä pitäähän miehen saada tuolla keskittyä rauhassa suremaan läheistensä kanssa ilman että hänen tarvitsee huolehtia vaimostaan.

Sen sijaan joutuu huolehtimaan vauvasta. Jos mies lähtee ollakseen tukena omaisilleen niin en ymmärrä miksi pieni vauva pitää tuupata mukaan.

 

[Madicken04]

mun mielestä ap ei todellakaan kysynyt että mitä mieltä ootte siitä että hän ei pääse ulos tai että lapsi lähti isän mukaan.
te ootte niin rasittavia

Peesi. Tämä ketju on ihan käsittämätön, mä en ole täällä nähnyt vielä yhtään ketjua jossa olisi näin käsittämättömällä tavalla hyökatty ap:n kimppuun, ilman että ap olisi mitään ihan mielettömän älytöntä edes kirjoittanut. Paljon ihmeellisempiäkin aloituksia on täällä ollut, eikä ole näin systemaattisesti lytätty. Siis ihan käsittämätöntä.

No onhan se aika erikoista, jos ei kämpästä ulos pääse vauvan kanssa? Enkä ymmärrä, miksi miehen olisi pitänyt koko ajan huolehtia ap.sta, jos tämä olisi lähtenyt mukaan? Eihän mies nytkään ole ap.stä huolehtimassa.

Ilmeisesti tässä kyse tuosta sosiaalisten tilanteiden pelosta tms. Eli ap pärjää hyvin yksin kotonaan mutta menee lukkoon kun joutuu vieraampien ihmisten keskelle. Sinänsä tuo kotiinjääminen on ihan perusteltua, sillä pitäähän miehen saada tuolla keskittyä rauhassa suremaan läheistensä kanssa ilman että hänen tarvitsee huolehtia vaimostaan.

Sen sijaan joutuu huolehtimaan vauvasta. Jos mies lähtee ollakseen tukena omaisilleen niin en ymmärrä miksi pieni vauva pitää tuupata mukaan.

Mutta toisaalta jos se olisi äidin läheinen joka olisi kuollut ja isällä olisi tuollaisia fobioita minkä takia jäisi kotiin niin varmaan aika moni äiti silti ottaisi sen 4kk ikäisen vauvan mukaansa? Vaikkei imettäisikään.

Jotenkin vauvasta huolehtiminen on luonnollista eikä varmaan siinä ärsytä sen enempää isää kuin tämän sukulaisiakaan. Tunteiden heilahdellessa taas saattaisi jotain ottaa päähänkin se että miehellä menisi aika vaimostaan huolehtimiseen...

En tiedä miten läheisen ihmisen menetyksestä tuossa on kyse mutta itselleni ajatus tukena olemisesta tuntuu noissa jutuissa vieraalta. Enemmänkin sanoisin että surraan yhdessä ja käydään sitä läpi.

 

[olkinalle]

Onpas täällä epäempaattisia mammoja taasen! Joillakin ihmisille voi tosiaankin olla fobioita ja pelkoja jotka rajoittavat elämää. Ihana ap, että sinulla on mies, jonka kanssa jakaa vastuuta ja kertoa peloistasi. Lisäksi hän vielä ymmärtää/yrittää ymmärtää ja kuitenkin rakastaa sinua <3

Samoilla linjoilla. Ei voi kuin ihmetellä, melkein kaikki naureskelevat ap:lle. Ap:lla on ilman muuta ongelmia fobioidensa kanssa, ja sen hän tiedostaa itsekin. Mutta minkä ihmeen takia lähes kaikkien pitää väheksyä, tuomita ja suorastaan pilkata? En todellakaan ymmärrä. Kyllä nainen on naiselle susi, ei voi muuta sanoa.

No mutta pitääkö kaikki sitten ymmärtää jos tekijä on nainen? Jos mies olisi yhtä uusavuton kuin ap on niin saako sitten ihmetellä? Minä kohtelen ihmisiä yleensäkin heidän käytöksensä mukaan, en sukupuolen. Ja kyllä minusta ap on aika harvinaisen uusavuton ja saamaton.

 

[vieras]

No mutta pitääkö kaikki sitten ymmärtää jos tekijä on nainen? Jos mies olisi yhtä uusavuton kuin ap on niin saako sitten ihmetellä? Minä kohtelen ihmisiä yleensäkin heidän käytöksensä mukaan, en sukupuolen. Ja kyllä minusta ap on aika harvinaisen uusavuton ja saamaton.

Niinpä ja jos kyseessä on psyykkinen sairaus kannattaisi hakea apua ja vikkelästi. Psyykkiset ongelmat vaikuttavat myös äidin ja vauvan vuorovaikutussuhteeseen, jolloin lapsella on suurempi riski sairastua psyykkisesti myös.

 

[vieras]

No mutta pitääkö kaikki sitten ymmärtää jos tekijä on nainen? Jos mies olisi yhtä uusavuton kuin ap on niin saako sitten ihmetellä? Minä kohtelen ihmisiä yleensäkin heidän käytöksensä mukaan, en sukupuolen. Ja kyllä minusta ap on aika harvinaisen uusavuton ja saamaton.

Niinpä ja jos kyseessä on psyykkinen sairaus kannattaisi hakea apua ja vikkelästi. Psyykkiset ongelmat vaikuttavat myös äidin ja vauvan vuorovaikutussuhteeseen, jolloin lapsella on suurempi riski sairastua psyykkisesti myös.

Ehkä tarkoituksena ei olekaan olla ilkeä vaan kertoa ap.lle, että tuo ei ole normaalia.

 

[MorbidMama]

Kantoliina. =)

 

[Rice]

Onneksi luin koko ketjun. Hali sulle :hug: . Jos olisin lukenut vain ekan viestin tai sen kun kerroit ettet pärjää viikonloppua yksin kun et pääse kauppaan jne. Olisin varmaan ollut itsekin aika pöyristynyt. Nyt kuitenkin kun luin kaikki tekstisi, olen sitä mieltä, että nautit nyt olostasi yksin. Teet juuri niitä juttuja mitä kaipaat ja haluat, mutta joita on vaikea toteuttaa normaalissa arjessanne perheellisenä. Ja hei ei ne mässyt niin paljoo lihota, siitä vaan.

Sit juu tuosta muusta elämästä. En tietty voi sun ja teidän tilannetta tietää, mutta fobiat ja pelot ja yleensä tuo sun ahdistus mikä paistaa kirjoituksistasi, olisi ehkä tsekkaamisen arvoinen. Mä nyt en halua erityisemmin omia taustojani täällä setviä, mutta annan sulle sellaisen vinkin, että mene juttelemaan vaikka neuvolapsykologin kanssa. Saat lapsenkin sinne mukaan ottaa. Sieltä sitten voidaan sun tilannetta katsoa ja sitä tarviitko esim. psykoterapiaa (paniikkihäiriösi yms.) vai osaako nlapsykologi auttaa riittävästi. Tsemppiä sulle. Ja se häntä pystyyn nyt. Et ole niin huono kuin luulet ja itsellesi uskottelet.

 

[kielletty]

Miulle puhkesi esikoisen syntymän jälkeen synnytyksen jälkeinen masennus ja hampaiden pesukin oli varsinainen suoriutuminen. Että kaikkeen on syynsä, en lynkkaa. Niin ja se avun hakeminen, se oli oikeasti todella vaikeaa, kun ei edes käsittänyt mistä oli kyse.

Kyllä sinä ap vielä voitat pelkosi ja saat pääsi kuntoon, elämä on kivaa! Ja mikä parasta, miehesi tukee sinua. Itse olin aivan yksin, lapsen kanssa ja kaikessa. Esikoisen ensimmäinen elinvuosi oli suurimmalta osalta täyttä helvettiä, ei tietenkään lapsen, vaan kaiken tuon paskan takia. Nyt jo onneksi takanapäin.

 

[Wicked Mary]

Onpas täällä epäempaattisia mammoja taasen! Joillakin ihmisille voi tosiaankin olla fobioita ja pelkoja jotka rajoittavat elämää. Ihana ap, että sinulla on mies, jonka kanssa jakaa vastuuta ja kertoa peloistasi. Lisäksi hän vielä ymmärtää/yrittää ymmärtää ja kuitenkin rakastaa sinua <3

Samoilla linjoilla. Ei voi kuin ihmetellä, melkein kaikki naureskelevat ap:lle. Ap:lla on ilman muuta ongelmia fobioidensa kanssa, ja sen hän tiedostaa itsekin. Mutta minkä ihmeen takia lähes kaikkien pitää väheksyä, tuomita ja suorastaan pilkata? En todellakaan ymmärrä. Kyllä nainen on naiselle susi, ei voi muuta sanoa.

peesaan Suzyannea

 

[fruity]

Kyllä teki pahaa lukea näitä kommentointeja, miten toiselle ees voi vastata noin kuin jotkut oli vastanneet , siis toiselle IHMISELLE.
Jos ja kun itellä on hyvä olla, sitä on varaa kuittailla ja vittuilla toiselle ja laittaa halvalla :/ , niinkö se menee ..
Vai onko se niin kuitenkin, että se oma olo onkin niin huono, että sitä koittaa tolla konstilla parantaa ja saaha ittensä tuntemaan paremmaksi...
En tiiä, mut tuli tunne, että hyeenalauma hyökkää.

 

[Suzyanne]

Kyllä teki pahaa lukea näitä kommentointeja, miten toiselle ees voi vastata noin kuin jotkut oli vastanneet , siis toiselle IHMISELLE.
Jos ja kun itellä on hyvä olla, sitä on varaa kuittailla ja vittuilla toiselle ja laittaa halvalla :/ , niinkö se menee ..
Vai onko se niin kuitenkin, että se oma olo onkin niin huono, että sitä koittaa tolla konstilla parantaa ja saaha ittensä tuntemaan paremmaksi...
En tiiä, mut tuli tunne, että hyeenalauma hyökkää.

Just näin. Mulla jäi oikeastaan ekaa kertaa tänään suu auki koko tämän parin vuoden palstailuhistorian aikana, en ole tällaista joukkotylytystä täällä ennen huomannut. Yleensä noita tylyttäjiä on ketjussa vaan muutama, tässä suurin osa.

Joo en halua jeesustella, onhan ap:llä ongelmia. Mutta minusta kenelläkään ei ole varaa nostaa itseään toisen yläpuolelle. Mitä vaan voi tapahtua. Minusta jokainen ihminen tulisi olla varustettu edes pienenpienellä empatianripauksella, vaikka toisen tilanne ja tuntemukset olisivatkin kaukana omista ajatuksista.

 

[Cassyput]

Hyi kun ilkeitä turhautuneita naisia taas mestoilla.

Ap, herkkuja ja rentoutumista!

 

[The Maiden]

En lynkkaa, itse pelkään ajamista niin paljon, että se rajoittaa elämää. Omaani ja lasteni.

 

[Kowalski]

Minulle tuli ap:n teksteistä surullinen olo. Ei yhtään sellainen, että tekee mieli nauraa uusavuttomuudelle. Hänen fobiansa ovat hänelle todellisia ja rajoittavat todellakin elämää, ja se on sääli. Toivon, että hän saisi niihin apua ja pääsisi kiinni ns. normaalielämän syrjään. Ja toivon, että hän nyt yksin kotona ollessaan nauttisi olostaan ja rentoutuisi ennen miehen ja lapsen paluuta

 

[vieras]

kateellisia taas kerran, koska ap:n mies on lapsen kanssa muutaman päivän ja tukee vaimoaan, taitaa vain olla harvassa tommoset miehet.

 

[Teiniäiti]

Siis mä olen kuskannut hissittömästä talosta 3 kerroksesta 3 kertaa päivässä vauvan ja KOIRAN ulos, olin 16v teini jolla ei todellakaan ollut mitään voimia. Pakko olla provo, jos tuo on syysi miksi vauva lähti isän mukaan

 

[fruity]

kateellisia taas kerran, koska ap:n mies on lapsen kanssa muutaman päivän ja tukee vaimoaan, taitaa vain olla harvassa tommoset miehet.

Niinpä, ja jos jonkun mies lapsen isänä kantaa tasapuolista vastuutaan hoitaen lastaan, oli syy mikä hyvänsä tai ei syytä lainkaan, niin siitäkin kamala polemiikki ja häly syntyy
Missäs se on sanottu, että sen vauvelin pitää pelkästään äidissään kiinni roikkua, jos ruokahommelitkin on muuten järjestyksessä...
Ihan yhtä hyvin se isäkin lastaan kykenee hoitamaan, jos sillä tahtoa, mielenkiintoa on. Niin ja sille annetaan se mahdollisuus...

 

[Taikatuuli]

Ap:lle voimia :hug: Turhan tylyjä vastauksia sait monilta
Nyt vaan itseluottamusta ja häntä pystyyn!

 

[Elisa]

Pakko minunkin sanoa tähän nyt jotain, vaikka yleensä pysyn taka-alalla... Itse kärsin myös hyvin samanlaisista "ongelmista", siis koen hyvinkin tavallisissa arkipäivän asioissa suria vaikeuksia ja mietin niitä liikaa ja sitten ne muuttuvat vaikeiksi ja lopulta itselleni mahdottomiksi. Eniten vaikeuksia on varmaankin sosiaalisisssa tilanteissa, siis juurikin tuollaisissa etten halua lähtäe jonnekin mukaan koska koen olevani jotenkin tiellä tai turha. Esim. jätin menemättä mieheni ukin hautajaisiin, koska ajattelin että on noloa että menen sinne surevien ihmisten keskelle passattavaksi ja jotenkin ulkopuolisena tönöttämään kun en mikään läheinen ollut. Todellakin ymmärrän ton mikset halunnut lähteä mukaan!

Lasta meillä ei ole, mutta "osaan" itsekin tehdä monista asioista etukäteen pohtimalla mahdottomia... Yksi aivan naurettava mielene tullut esimerkkijuttu on, etten koskaan hae postia ulkona olevasta postilaatikosta (nyt varmasti joku tulee naljailemaan tästä...). Meillä on siis lukittava postilaatikko pihalla, siinä on kaikkien talon asukkaiden postilaatikot ja se on keskellä pihaa, eli kaikista taloista näkee postilaatikoilla. Posteja on jotenkin mahdotonta hakea järkevästi sivusta aukeavan luukun takia: mihin ne postit laittaa siksi aikaa että luukun saa kiinni ja lukittua (siihen tarvitsee kaksi kättä)? Muutaman kerran olen asian kanssa taistellut, postit levisivät maahan ja tuntui että kaikki naapurit tuijottaa. Nyt en enää vain pysty hakemaan postia, vaan mies tekee sen... Minä en vain pysty, ahdistaa liikaa etukäteen kun mietin ja ahdistun tuostakin, vaikka järjellä ajatellen tiedän ettei siinä ole mitään hirveää vaikka ne postit nyt tippuukin tms. Tämä on ihan äärimmäisen nolo juttu, mutta yksi esimerkki siitä millainen olen. Voin siis ihan täysin ymmärtää tuonkin sun hissijutun! Mä ihan varmasti ajattelisin samoin, ahdistaa jo ajatuskin että pitäisi isojen vaunujen ja vauvan kanssa haalautua jonnekin hissiin ja ulos! Ei tästä mun vuodatuksesta mitään hyötyä ollut, mutta halusin vain kertoa ettet ole mitenkään yksin tällaisen ongelman kanssa.

Ja mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin panosta jotenkin itseesi, vaikka lakkaamalla kynnet, värjäämällä tukka tai tekemällä jotain muuta mikä ilahduttaa. Se kannattaa aina