Olin itse aina kun luin tälläsiä juttuja et mikä niitä naisia raivaa kun on tollasten miesten kaa,mä ainakin lähtisin.No unelmamieheni on alkanut pikkuhiljaa muuttumaan mieheksi jota vihaan ja rakastan.Hän on riehunu kotona,haukkunu ties millä nimillä,iskenyt henkisesti arkaan paikkaan,kadonnut jätkien kaa juomaan,ollut vastaamatta puhelimeen.Olen valvonut hänen takiaan lähes 4 vuotta.Olen halunnut kuolla vain pois niin suurta tuskaa hän on aiheuttanut.Sitten välistä on aivan ihana,kaikki vanhan paskan on valmis unohtamaan ainakin hetkeksi....Hän on vienyt minuuteni,kaikki läheiseni sanovat että mihin hävisi se aurinkoinen,itsevarma ilopilleri?!! Nyt olen vain nuutunut muisto entisestä.En suosittele tätä kelleskään,siinä vaiheessa kun pystyy riuhtaisemaan itsensä irti se kannattaa tehdä.Minä olin jo niin vahvoilla pääsemässä hänestä eroon kun olin raskaana,päätin elää kahdestään lapseni kanssa,mutta hän osasi olla se mies sitten mitä tarvitsin kun lapsi syntyi.Minulla oli jo oma asunto josta luvuin.
Voin kertoa että nyt olen niin väsynyt paska joka ei vaan pysty lähtemään.
