M
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Ja hitto ku rakastan sitä kuitenkin.. Helvetti minkä teki!
En minä taida mennä..en uskalla. . Päätä särkee aivan kamalasti..
Olisipa se noin!
Mutta kun se ei ole hyvin yksinkertaista, se on hyvin vaikeaa!
Yleensä väkivaltainen ihminen on jonkinsortin addikti; päihderiippuvainen, narsisti, peliriippuvainen, seksiriippuvainen...mitä tahansa, jonka oireisiin kuuluu vallan tarve.
Lyöty taas yleensä on tunnevammainen jollain muulla tavalla. trendikäs sana nykyään olisi läheisriippuvuus, mutta se sana on niin tyhmä ja harhaanjohtava, että sanotaan mieluummin, että toinen osapuoli on tunnevammainen.
kaikessa kaameudessaan tuttuus luo turvallisuuden tunnetta, vaikka se tuttu olisi sitten jo lapsena alkanut alistetuksi tuleminen ja mitätöinti, johon saattaa kuulua myös väkivalta.
Noissa suhteissa oikeasti harvoin on syyllisä, ainoastaan kaksi uhria, hiukan eri tavalla vaan, mutta yhteen on päädytty juuri siksi, että molemmilla on ollu jotain, mitä toinen on tarvinnut. Lisäksi kun nämä katastrofimagneetit löytävät toisensa kerta toisensa jälkeen, eli erottuaan päätyvät paikkaus suhteeseen toisen samanlaisen kanssa.
Ensin pitäisi hoitaa itsensä kuntoon -molempien osapuolien! ja sitten vasta pystyy ratkomaan elämää eteenpäin. Jos toinen ei suostu itseään hoitamaan, silloin ei tietenkään sila osapuolella, joka haluaa kierteestä ulos, ole kuin yksi vaihtoehto.
Olisipa se noin!
Mutta kun se ei ole hyvin yksinkertaista, se on hyvin vaikeaa!
Yleensä väkivaltainen ihminen on jonkinsortin addikti; päihderiippuvainen, narsisti, peliriippuvainen, seksiriippuvainen...mitä tahansa, jonka oireisiin kuuluu vallan tarve.
Lyöty taas yleensä on tunnevammainen jollain muulla tavalla. trendikäs sana nykyään olisi läheisriippuvuus, mutta se sana on niin tyhmä ja harhaanjohtava, että sanotaan mieluummin, että toinen osapuoli on tunnevammainen.
kaikessa kaameudessaan tuttuus luo turvallisuuden tunnetta, vaikka se tuttu olisi sitten jo lapsena alkanut alistetuksi tuleminen ja mitätöinti, johon saattaa kuulua myös väkivalta.
Noissa suhteissa oikeasti harvoin on syyllisä, ainoastaan kaksi uhria, hiukan eri tavalla vaan, mutta yhteen on päädytty juuri siksi, että molemmilla on ollu jotain, mitä toinen on tarvinnut. Lisäksi kun nämä katastrofimagneetit löytävät toisensa kerta toisensa jälkeen, eli erottuaan päätyvät paikkaus suhteeseen toisen samanlaisen kanssa.
Ensin pitäisi hoitaa itsensä kuntoon -molempien osapuolien! ja sitten vasta pystyy ratkomaan elämää eteenpäin. Jos toinen ei suostu itseään hoitamaan, silloin ei tietenkään sila osapuolella, joka haluaa kierteestä ulos, ole kuin yksi vaihtoehto.
Ja miksihän ei saisi valitaa, kun seuraavan kerran lyö? Se on yksinkertaista sille, joka ei ole sitä kokenut. Lyöty tuntee häpeää (vaikka ei pitäisi) ja ulos voi oikeasti olla raskas lähteä. Ärsyttävää tuollainen, vaikka olikin varmaan tarkoitettu hyvällä.
Jos ei nyt jaksa lääkäriin, niin sinne voi mennä seuraavanakin päivänä. Eivät ne jäljet mihinkään päivässä katoa.
Väitätkö sinä todella, että jokainen väkivaltaisen suhteen kokenut on TARVINNUT sellaisen? :headwall: Et taida tietää asiasta yhtään mitään, kun tuollaista p*skaa kirjoitat. Itse en tarkoituksella väkivaltaiseen suhteeseen hakeutunut vaan kumppanini sairas puoli paljastui vasta suhteen edettyä. Sitä ennen hän oli antanut itsestään vain hyvää kuvaa, kunnes vähitellen alkoi manipuloimaan. Myönnän olleeni nuori ja sinisilmäinen, kun en jo siinä vaiheessa tajunnut lähteä. Mies ehti murentaa itsetuntoni ja väkivalta arkipäiväistyä ennen kuin tajusin olevani tuhoon johtavalla tiellä. Suhteesta irti pääseminen oli miehen sairaalloisen mustasukkaisuuden ja väkivaltaisuuden vuoksi vaikeaa, mutta järki ja vähitellen takaisin palautuva itsetunto auttoi pyristelemään turvaan. Ikinä, IKINÄ, en erehtyisi uudestaan samanlaisen hullun kumppaniksi.
En myöskään ole koskaan ollut tunnevaimmainen määrittelemälläsi tavalla. En ole läheisriippuvainen enkä koskaan ole uskonut todeksi niitä alistavia ja mitätöiviä sanoja, joita tuossa suhteessa osakseni sain. Tuo väkivaltainen ex-kumppanini sen sijaan on addikti monellakin tapaa, mutta uhri hän ei ole. Hän on sairas, mutta ei uhri. Uhri on henkilö, jolle toinen tekee pahaa ja sitä minä en tehnyt. Hänen näkökulmastaan tosin tein, kun en suostunut alistumaan.
Täytyy sanoa, että ajattelutapasi on jopa sairas. Teet väkivaltaisesta uhrin ja oikeutat siten hänen julman käytöksensä. Teet oikeasta uhrista syyllisen vaikka tapahtunut ei koskaan ole uhrin vika. Kyllä se syyllinen on se, joka tekee väkivaltaa olipa laukaiseva tekijä mikä tahansa.
En minä taida mennä..en uskalla. . Päätä särkee aivan kamalasti..
Ja miksihän ei saisi valitaa, kun seuraavan kerran lyö? Se on yksinkertaista sille, joka ei ole sitä kokenut. Lyöty tuntee häpeää (vaikka ei pitäisi) ja ulos voi oikeasti olla raskas lähteä. Ärsyttävää tuollainen, vaikka olikin varmaan tarkoitettu hyvällä.
Jos ei nyt jaksa lääkäriin, niin sinne voi mennä seuraavanakin päivänä. Eivät ne jäljet mihinkään päivässä katoa.