P
punasukka
Vieras
Minulla on vakava traumatausta lapsuudesta. Nyt viimeiset kaksi vuotta se on ollut pinnalla ja tehnyt seksielämästämme miltei olematonta. Tietysti se on vaikuttanut jo aiemminkin seksielämään.
Mies on tilanteeseen kovin tuskastunut. Olen nyt alkanut miettiä ehkä enemmän tosissaan vaihtoehtoa, että mies saisi käydä luvalla vieraissa? Jos ero tulisi joka tapauksessa niin miksi tätäkin ei voisi kokeilla? Samalla minä saisin työstää omia asioitani ja voisimme sitten yhdessä jossain vaiheessa katsoa kestikö suhde tämän liikun vai ei. Samalla lapset saisivat pitää ydinperheen ja toimivaksi rakennettu arki säilyisi kaikilla. Miehen olisi teoriassa helpompi antaa läheisyyttä, kun seksihalut tulisi jossain muualla tyydytetyksi. Olisi varmasti monia kompastuskiviäkin. Mitähän käytännössä pitäisi ottaa huomioon ja sopia?
Heittäkääpä ajatuksia. Eteenkin vinkkejä mitä kannattaa ottaa huomioon. Se auttaa paljon, että käyn tiiviisti terapiassa, joten voin siellä käsitellä samalla myös tunteitani liittyen asiaan, ja ehkäpä senkin avulla päästä kiinni hylkäämisen, vajaavuden ym. pisteisiini. En tiedä kestäisinkö tilannetta silti välttämättä, mutta miksi ei voisi kokeilla? Ehkä se voisi olla molemmille riittävän toimiva? Miksi viriilin miehen pitäisi tyytyä minun kanssani käytännössä seksittömään elämään? Kuitenkin minua rakastaa. Hakisi vastinetta seksuaalisille tarpeilleen jostain muualta ja sitten katottaisiin ajan kanssa miten asiat menevät. Ei ole näin yksiselitteistä, mutta kovasti mietittyttää.
Sana vapaa
Mies on tilanteeseen kovin tuskastunut. Olen nyt alkanut miettiä ehkä enemmän tosissaan vaihtoehtoa, että mies saisi käydä luvalla vieraissa? Jos ero tulisi joka tapauksessa niin miksi tätäkin ei voisi kokeilla? Samalla minä saisin työstää omia asioitani ja voisimme sitten yhdessä jossain vaiheessa katsoa kestikö suhde tämän liikun vai ei. Samalla lapset saisivat pitää ydinperheen ja toimivaksi rakennettu arki säilyisi kaikilla. Miehen olisi teoriassa helpompi antaa läheisyyttä, kun seksihalut tulisi jossain muualla tyydytetyksi. Olisi varmasti monia kompastuskiviäkin. Mitähän käytännössä pitäisi ottaa huomioon ja sopia?
Heittäkääpä ajatuksia. Eteenkin vinkkejä mitä kannattaa ottaa huomioon. Se auttaa paljon, että käyn tiiviisti terapiassa, joten voin siellä käsitellä samalla myös tunteitani liittyen asiaan, ja ehkäpä senkin avulla päästä kiinni hylkäämisen, vajaavuden ym. pisteisiini. En tiedä kestäisinkö tilannetta silti välttämättä, mutta miksi ei voisi kokeilla? Ehkä se voisi olla molemmille riittävän toimiva? Miksi viriilin miehen pitäisi tyytyä minun kanssani käytännössä seksittömään elämään? Kuitenkin minua rakastaa. Hakisi vastinetta seksuaalisille tarpeilleen jostain muualta ja sitten katottaisiin ajan kanssa miten asiat menevät. Ei ole näin yksiselitteistä, mutta kovasti mietittyttää.
Sana vapaa