V
vierailija
Vieras
Kohta kaksi vuotta seurustelua takana ja suhteen tulevaisuus on alkanut epäilyttää. Alkuun (puolen vuoden seurustelun jälkeen) mies alkoi puhua sitoutumisesta, vihjaili avioliitosta miettimällä sormuksia ja halusi käydä katsomassakin niitä. Yhteinen asuntokin oli hänellä usein puheenaiheena. Ehdotin, että laittaisimme asunnon hakuun vuoden seurustelun jälkeen.
Vuosi tuli täyteen eikä aihetta otettu esiin. Tänä keväänä sitten ehdotin miehelle, että laittaisimme asunnon hakuun, koska sen sopivan löytyminen voi kestää ja yhteenmuutto venyisi todennäköisesti kesälle. Mies vastasi lähinnä "mmm....niiii-in..." Mitään ei kuitenkaan taaskaan tehty.
Nyt olen jo jonkin aikaa useamman kerran ehdottanut asunnon hakua suoraan, vihjaillut siitä ja todennut, kuinka yhdessä asuessa olisi helpompaa aina, kun eteen on tullut tilanne jossa erillisitä asunnoistamme on ollut lähinnä haittaa. Jossain vaiheessa mietin jo suhteen päättämistä, kun tuntui ettei tästä vaan tule mitään. Mies meni tästä ihan shokkiin ja sanoi rakastavansa minua yms. Hän halusi myös silloin katsella yhteistä asuntoa, jonka joskus voisimme ostaa (lähivuosina siihen ei tule olemaan varaa).
Miehellä on esimerkiksi melko uusi sänky, minulla taas sellainen, jonka voisi jo laittaa kiertoon. Viime vuoden puolella oli puhetta siitä, ettei minun kannata ostaa uutta sänkyä, koska yhteenmuutto on tulossa emmekä tee mitään kahdella uudella sängyllä. Nyt siitä on jo melkein vuosi, ja olen alkanut sisustaa kotiani uudestaan ja mainitsinkin miehelle uuden sängyn hankkimisesta. Hän totesi, että vanha sänkyni on tosiaan jo parhaat päivänsä nähnyt, ja että tarvitsisin kyllä uuden. Mielestäni tämäkin vahvistaa sitä, että meillä ei ole aikomustakaan muuttaa yhteen pitkiin aikoihin.
Pitäisiköhän nyt vaan sitten luovuttaa ja antaa tämän suhteen mennä? Tällä hetkellä en ainakaan tunne itseäni mitenkään erityisen halutuksi ja suhdetta sellaiseksi, johon kannattaisi panostaa. Mieskin antaa mielestäni käytöksellään ymmärtää, ettei olekaan valmis sitoutumaan minuun vielä, vaikka väittääkin että rakastaa eikä halua ketään muuta.
Vuosi tuli täyteen eikä aihetta otettu esiin. Tänä keväänä sitten ehdotin miehelle, että laittaisimme asunnon hakuun, koska sen sopivan löytyminen voi kestää ja yhteenmuutto venyisi todennäköisesti kesälle. Mies vastasi lähinnä "mmm....niiii-in..." Mitään ei kuitenkaan taaskaan tehty.
Nyt olen jo jonkin aikaa useamman kerran ehdottanut asunnon hakua suoraan, vihjaillut siitä ja todennut, kuinka yhdessä asuessa olisi helpompaa aina, kun eteen on tullut tilanne jossa erillisitä asunnoistamme on ollut lähinnä haittaa. Jossain vaiheessa mietin jo suhteen päättämistä, kun tuntui ettei tästä vaan tule mitään. Mies meni tästä ihan shokkiin ja sanoi rakastavansa minua yms. Hän halusi myös silloin katsella yhteistä asuntoa, jonka joskus voisimme ostaa (lähivuosina siihen ei tule olemaan varaa).
Miehellä on esimerkiksi melko uusi sänky, minulla taas sellainen, jonka voisi jo laittaa kiertoon. Viime vuoden puolella oli puhetta siitä, ettei minun kannata ostaa uutta sänkyä, koska yhteenmuutto on tulossa emmekä tee mitään kahdella uudella sängyllä. Nyt siitä on jo melkein vuosi, ja olen alkanut sisustaa kotiani uudestaan ja mainitsinkin miehelle uuden sängyn hankkimisesta. Hän totesi, että vanha sänkyni on tosiaan jo parhaat päivänsä nähnyt, ja että tarvitsisin kyllä uuden. Mielestäni tämäkin vahvistaa sitä, että meillä ei ole aikomustakaan muuttaa yhteen pitkiin aikoihin.
Pitäisiköhän nyt vaan sitten luovuttaa ja antaa tämän suhteen mennä? Tällä hetkellä en ainakaan tunne itseäni mitenkään erityisen halutuksi ja suhdetta sellaiseksi, johon kannattaisi panostaa. Mieskin antaa mielestäni käytöksellään ymmärtää, ettei olekaan valmis sitoutumaan minuun vielä, vaikka väittääkin että rakastaa eikä halua ketään muuta.