Mies on ihastunut toiseen. Ja tämä toinen mun mieheen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:(

Vieras
Niih, että sellasta selvis nyt sitten. Mies on siis ihastunut erääseen naiseen, joka on myöskin varattu. Nainen tuntee samoin miestäni kohtaan.

He ovat samassa työpaikassa. Mies sanoo että rakastaa mua, ja haluaa että se ihastuminen siihen toiseen menee ohi, ja haluaa olla minun kanssani.
Mies on vienyt tätä vielä pidemmälle siis, ovat viestitelleet muutamia kuukausia. Ei kuulemma ole mitään fyysistä tapahtunut, ja uskonkin sen, koska eivät ole nähneet vapaa-ajalla.

Nyt musta tuntuu että mä oksennan, kun voin henkisesti niin pahoin. Tukahduttava tunne, vituttaa, suututtaa, surettaa. Oon raivona ja tosi loukattu. Mulla ei ole kohta minkäänlaista arvostusta mua itseäni kohtaan.

Mitä mä teen? :( Rakastan miestäni, ja uskon että se rakastaa myös mua. Mun tekis mieli ajoittain kuristaa se, ja ajoittain haluun unohtaa tän koko homman ja jatkaa entisellään. Miten mä muka siihen pystyn ku ne näkee töissä, miten voin olla ajattelematta tätä asiaa, koska se muka unohtuu niin ettei pyöri päivittäin päässä.

:(
 
aika hankala tilanne, muakin kyllä vaivais aivan tosissaan. Miehesi kuitenkin kertoi sinulle asiasta. Onhan kuitenkin normaalia, että vakituisessakin suhteessa ihastuu toiseen, mutta onkohan tuo kuitenkin vakavampaa kun kuitenkin tekstailevat ja miehesi kertoi sinulle. Jos minä olen joskus ihastunut johonkin toiseen niin se on kyllä mennyt ohi muutamassa päivässä-viikossa enkä ole kokenut tarvetta kertoa miehelleni, koska olen tiennyt että se menee ohi eikä ole vakavaa. Enkä ole koskaan pettänyt miestäni.
 
Tota... jos mies haluaa olla sun kanssa, niin kannattaa lopettaa KOKONAAN viestittely toisen naisenkanssa.

Ymmärrän, että vituttaa ja ottaa päähän.

Niin, ja niin mun mies sanoi että tekevätkin. Juttelivat ja sopivat että lopettaa "tän".

Mulle tulee itelle nyt tosi kynnysmatto-olo, mä tässä venailen että jos se ei enää kohta tykkäiskään siitä toisesta?
Ne kuitenkin näkee päivittäin töissä.
 
Meille kävi samoin.. Olen tiennyt pari viikkoa ja elämä ollut ihan helvettiä sen jälkeen. Minusta kaikkein pahinta on se etten oikeasti tiedä kuka mieheni päässä pyörii vaikka hän sanoisi mitä niin luottamus ei palaa vielä pitkään aikaan :(
 
[QUOTE="vieras";25946674]Meille kävi samoin.. Olen tiennyt pari viikkoa ja elämä ollut ihan helvettiä sen jälkeen. Minusta kaikkein pahinta on se etten oikeasti tiedä kuka mieheni päässä pyörii vaikka hän sanoisi mitä niin luottamus ei palaa vielä pitkään aikaan :([/QUOTE]

Niinpä. Mä mietin kun se on hiljaa että se ajattelee sitä. Tää on ihan kauheen raastavaa.
 
Se on raastavaa! Ja uskon, että painaa ja ahdistaa.

Jos yhtään lohduttaa, niin tuo ihastuminen on hyvin yleistä. Ei varmaan ole yhtään pitkää parisuhdetta, jossa kukaan ei olisi ihastunut johonkuhun toiseen. Musta on aika ihailtavaa ja suoraselkäistä, että miehesi kertoi asiasta sinulle. Ainakin hän on rehellinen. Tosiaan tuo viestittely kannattaisi kokonaan lopettaa, ja muutenkin työasioiden ulkopuolinen yhteydenpito tuohon naiseen.

Tsemppiä ja parempia aikoja!
 
[QUOTE="ninni";25946728]Jos yhtään lohduttaa, niin tuo ihastuminen on hyvin yleistä. Ei varmaan ole yhtään pitkää parisuhdetta, jossa kukaan ei olisi ihastunut johonkuhun toiseen. Musta on aika ihailtavaa ja suoraselkäistä, että miehesi kertoi asiasta sinulle. Ainakin hän on rehellinen.[/QUOTE]

>EN kyllä aina ymmärrä mitä järkeä on kaikessa rehellisyydessä? Miksi on pakko olla rehellinen ja kertoa ihastuksesta? Miksei vain kanna sitä "syyllisyyttä" itse ja LOPETA yhteydenpitoa toiseen. Siis turha puhuminen pois ja tekoja tilalle.

Se on kyllä totta, että ihastumisia tulee ja menee. Mutta miksi loukata kumppanin mieltä kertomalla niistä?
 
>EN kyllä aina ymmärrä mitä järkeä on kaikessa rehellisyydessä? Miksi on pakko olla rehellinen ja kertoa ihastuksesta? Miksei vain kanna sitä "syyllisyyttä" itse ja LOPETA yhteydenpitoa toiseen. Siis turha puhuminen pois ja tekoja tilalle.

Se on kyllä totta, että ihastumisia tulee ja menee. Mutta miksi loukata kumppanin mieltä kertomalla niistä?

Totta tuokin toki. Mutta jos ei pääse siitä omin voimin ulos, niin sitten on hyvä,e ttä uskaltaa sanoa ääneen ja toimia sitten. Tietty hienotunteisempaa olis olla sanomatta, mutta jollekin siitäkin vois tulla epärehellinen fiilis.Toiset haluaa kuulla ihastumisestkin, toiset ei.
 
Minusta taas ei ole kovin ritarillista, että miehesi kertoi asian sinulle, jos kerran aikoo lopettaa "tän" eikä mitään se kummempaa ole tapahtunut eikä sinänsä mitään "tavallista ihastumista" kummempaa ole olemassakaan.

Miksi sinun piti tietää ihastumisesta? Jotta sinulle tulisi paha olo? Miksi mies ei kärvistellyt itse huonon omatuntonsa kanssa vaan nyt sinun pitää kärvistellä kanssa, vaikket ole mitään pahaa tehnyt?
 
[QUOTE="ninni";25946753]Totta tuokin toki. Mutta jos ei pääse siitä omin voimin ulos, niin sitten on hyvä,e ttä uskaltaa sanoa ääneen ja toimia sitten. Tietty hienotunteisempaa olis olla sanomatta, mutta jollekin siitäkin vois tulla epärehellinen fiilis.Toiset haluaa kuulla ihastumisestkin, toiset ei.[/QUOTE]

No juu, mutta siinä tapauksessa pitäisi sitten puhua asioita muutenkin halki ja tosissaan toimia kaikella tapaa että päästään asiasta eteenpäin. Hoivata ja hemmotella omaansa ja tehdä uusia asioita, että saadaan jotain muuta mietittävää. Ja jäähdytellä sitä ihastusta.

Eihän tuommoinen ole mistään kotoisin, että vaan kertoo ja sitten jättää toisen ihmettelemään. Heitteillejättöhän se on.
 
MIksi mies kertoi, jos kyseessä on ihan viaton ihastuminen ja viesteily? Kun kuitenkin tiesi, että kriisihän sulle siitä tulee.

Anteeksi vaan, mutta en usko, että kyseessä on vaille fyysistä kanssakäymistä jäänyt työpaikkaromanssi.
 
Nuo varattujen työpaikkaromanssit ällöttää mua. Töissä yksi lemmenpari sormukset nimettömissä pariutuu jatkuvasti töissä,milloin pussaillaan lounaalla ja seuraavaksi taputellaan pepulle ja hihitellään.

Ällöttää kun sitten tullaan pikkujouluihin sen oman aviopuolison kanssa ja työkavereilla NIIIN vaivautunut olo kun kaikki muut tietää miten raukkoja kusetetaan 6-0.YÖK.
 
[QUOTE="jaa";25946754]Minusta taas ei ole kovin ritarillista, että miehesi kertoi asian sinulle, jos kerran aikoo lopettaa "tän" eikä mitään se kummempaa ole tapahtunut eikä sinänsä mitään "tavallista ihastumista" kummempaa ole olemassakaan.

Miksi sinun piti tietää ihastumisesta? Jotta sinulle tulisi paha olo? Miksi mies ei kärvistellyt itse huonon omatuntonsa kanssa vaan nyt sinun pitää kärvistellä kanssa, vaikket ole mitään pahaa tehnyt?[/QUOTE]

Mä ainakin kokisin että mies luottaa muhun jos kertoo. Musta se on mieheltä reilua ja oikein, jos valehtelisi ja jättäisi kertomatta niin se olis törkeää. Toki vaan mun oma mielipide eikä kokemusta vastaavasta tilanteesta.
 
[QUOTE="vieras";25946908]Mä ainakin kokisin että mies luottaa muhun jos kertoo. Musta se on mieheltä reilua ja oikein, jos valehtelisi ja jättäisi kertomatta niin se olis törkeää. Toki vaan mun oma mielipide eikä kokemusta vastaavasta tilanteesta.[/QUOTE]

No mun mielestä se ei suoraan kuulu mulle, ketä mies ajattelee sängyssä tai päiväunelmissaan. Ja ihastumisilla on myönteinenkin merkitys, jos osapuolet ovat viisaita ja aikuisia eivätkä villiinny. Mutmut...

Voihan niinkin ajatella, että ihastuneen puolisolla on tilaisuus päästä entistä lähemmäs toista ja tavallaan jakaa se tunne - että mikä toisessa niin ihastuttaakin jne ja millä tapaa sitä kokee itsensä lukkiutuneeksi. Mutta aikas teoreettinen se mahdollisuus on, ja pelkään että tuo luotetuksi itsensä kokeminen on samaa teoriaa. Harva meistä on niin itsevarma, etteikö ne ikävät tunteet vähitellen kasaudu semmoiseksi mutavelliksi, että tuskaa on tarpominen ja jos ei jaksa enää niin lätsähtää naamalleen. Ja tätä ei ihastuja taida ymmärtää ollenkaan, kun miettii kertoako vai ei.

Onhan silti niinkin, että se on väärää itsetuntoa joka perustuu uskoon että minua ei koskaan kukaan voisi pettää millään tapaa. Mutta sen väärän itsetunnon romahtaminen ei ole yhtään vähemmän kivuliasta kuin aidonkin. Joskus siitä perusteettomasta naivismista on ehkä hyväkin luopua realismin hyväksi, mutta sellainen pakkoaikuistuminen voi myös epäonnistua. Ei tule viisautta vaan menee loppukin.

En tiedä lohduttaako tämä yhtään. Hyvä ystävä voisi olla kallis nyt.
 
[QUOTE="vieras";25946882]MIksi mies kertoi, jos kyseessä on ihan viaton ihastuminen ja viesteily? Kun kuitenkin tiesi, että kriisihän sulle siitä tulee.

Anteeksi vaan, mutta en usko, että kyseessä on vaille fyysistä kanssakäymistä jäänyt työpaikkaromanssi.[/QUOTE]

Ok, no ei sun pidä uskoa, mutta mä taidan uskoa niin. Kai. Enpä tosiaan tiedä mitä tässä nyt uskoa enää ja mitä ei... :D
 
[QUOTE="jaa";25946754]Minusta taas ei ole kovin ritarillista, että miehesi kertoi asian sinulle, jos kerran aikoo lopettaa "tän" eikä mitään se kummempaa ole tapahtunut eikä sinänsä mitään "tavallista ihastumista" kummempaa ole olemassakaan.

Miksi sinun piti tietää ihastumisesta? Jotta sinulle tulisi paha olo? Miksi mies ei kärvistellyt itse huonon omatuntonsa kanssa vaan nyt sinun pitää kärvistellä kanssa, vaikket ole mitään pahaa tehnyt?[/QUOTE]

Kun mun mielestä tää on muuta kuin "tavallista" ihastumista. Koska tässä on menty vähän pidemmälle, tekstailut sun muut kuukausien ajan. Ymmärrän että pitkissä suhteissa ihastumisia voi tulla, mutta on eri asia se, miten ne käsittelee. Osaako lopettaa jo ennenkuin mitään ns. tapahtuu.

Ja sitäpaitsi, miehelle tuli pakkotilanne kertoa tämä. Muuten olisi kuulemma kertonut sittenkuin se on mennyt ohi.
 
Kun mun mielestä tää on muuta kuin "tavallista" ihastumista. Koska tässä on menty vähän pidemmälle, tekstailut sun muut kuukausien ajan. Ymmärrän että pitkissä suhteissa ihastumisia voi tulla, mutta on eri asia se, miten ne käsittelee. Osaako lopettaa jo ennenkuin mitään ns. tapahtuu.

Ja sitäpaitsi, miehelle tuli pakkotilanne kertoa tämä. Muuten olisi kuulemma kertonut sittenkuin se on mennyt ohi.

Ehkä tuo kertominen petaa tulevaa eroa. Mä nään että jos tosiaan mitään vakavaa ei olisi ilmassa niin asia ei olisi nyt tapetilla. Mä en pystyisi jatkamaan suhdetta jos vastaavanlainen tilanne tulisi itselle eteen. En jäisi odottamaan miehen ehkä laantuvaa ihastusta ja viestittelyä. Luottamus on aika oleellinen asia toimivassa parisuhteessa. Jaksamista sulle äläkä usko mitään sinisilmäisesti, johan sua kuukausia kusetettu.
 
[QUOTE="vieras";25947280]Ehkä tuo kertominen petaa tulevaa eroa. Mä nään että jos tosiaan mitään vakavaa ei olisi ilmassa niin asia ei olisi nyt tapetilla. Mä en pystyisi jatkamaan suhdetta jos vastaavanlainen tilanne tulisi itselle eteen. En jäisi odottamaan miehen ehkä laantuvaa ihastusta ja viestittelyä. Luottamus on aika oleellinen asia toimivassa parisuhteessa. Jaksamista sulle äläkä usko mitään sinisilmäisesti, johan sua kuukausia kusetettu.[/QUOTE]

Niin, mulla vaihtelee kovasti tää mitä tunnen.... Eilen olin sitä mieltä että erotahan tässä on pakko. Tänään erilainen tunne, nyt taas eri. Huoh.

En ole sinisilmäinen, sitä en ole koskaan ollut... Niinpä, pitäisikö mun nyt muka olla tässä ns. varalla, jos miehen ihastus menee joskus ohi? Entä jollei mene? Sitten vaan erotaan, "joo kiitos kun olit kuitenkin siinä jos tää olis mennyt ohi" =D
 

Similar threads

Yhteistyössä