Mies on perheen pää...?

[Nanna]

En ymmärrä itseäni...

Elin vuosia sinkkuna mutta pari vuotta sitten tapasin upean miehen. Rakastuimme ja suhde eteni aika vauhdilla. Asumme nyt saman katon alla ja suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta, perhettäkin sitten kun sen aika on.

Mieheni on ihana, hellä, rakastava, puhuu ja pussaa, seksi sujuu mainiosti. Hän on tasa-arvoinen, osallistuu kotitöihin ja kannattaa muutenkin tasa-arvoista suhdetta ja elämää - kuten minäkin, ainakin periaatteessa...

Muutaman kerran hän on leikillään sanonut jotain ""mies on perheen pää"", ""täällä huushollissa tarvitaan kuria ja järjestystä"", ""täällä määrään minä"" tms. Kyse on oikeasti ollut ihan leikillisistä kommenteista. Olen kuitenkin huomannut nauttivani ihan mielettömästi siitä ajatuksesta, että mieheni määräisi miten meille eletään ja asettaisi minulle sääntöjä ja rajoituksia. Hämmentävintä on se, että ajatus kiihottaa myös seksuaalisesti. Fantasioin siitä, että mieheni kurittaisi tai rankaisisi minua ""tuhmista"" teoistani...

Olen aika hämmentynyt näistä tunteistani ja tuntemuksistani. Olen aina ollut aika itsenäinen ja kaikkea muuta kuin alistuva parisuhteessa. Nyt nautin aivoin täysin rinnoin kun koen että rinnallani on oikea aikuinen mies. Ja toivon että mies ottaisin vahvasti perheen pään roolin meillä. En ole koskaan aikaisemmissa parisuhteissani tuntenut itseäni näin NAISEKSI, sekä henkisesti, fyysisiesti että seksuaalisesti.

Onko kellään vastaavia kokemuksia siitä, että itsenäinen nainen haluaakin yhtäkkiä alistua miehen vallan alle?

Ps. Tämä ei ole mikään provo - asiallisia vastauksia siis, please.

 

[Liisa]

Moni fantasioi esim väkisin ottamisesta, mutta ei todellakaan halua joutua raiskatuksi. Ei fantasioinnissa ole mitään pahaa, mutta se pitää osata erottaa oikeasta elämästä. Jos mies oikeasti olisi luonteeltaan määräävä ja sinua alistava, et taatusti haaveilisi siitä vaan poispääsemisestä.

Voihan tuollaista fantasiaa vähän kokeilla käytännössäkin. Moni taitaa kuitenkin tykätä esim piiskan saamisesta ja pienestä kurituksesta.

 

[mies]

Ymmärrän sinua, ei minusta naisen tehtävä olekaan olla kaikessa johtaja. Uskon, että se on pohjimmiltaan vastuunjakoa ja se pienentää taakkaa. Luulen, että geneettisesti ihmiset ovat lähempänä sinun tapaasi elää. Mutta siinä on vaikeutena löytää sellainen mies, joka on oikeudenmukainen ja pystyy ottamaan vastuuta.
Seksuaalisesti mies, joka ei jokaista asiaa kysele, on varmasti kiihottava.

 

[Laarum]

Ei ole outoa, että vahva ja itsenäinen nainen haluaa joskus ""menettää kontrollinsa"" ja antautua vahvalle miehelle, enkä nyt tarkoita mitään perusmacho-äijää. Minusta suhteesi kuulostaa hyvälle, ehkä sinun on nyt turvallista antaa ohjakset vastuuntuntoiselle miehellesi. Mitäs pahaa siinä on, jos niin haluat välillä tehdä. Ja kerro ihmeessä fantasioistasi miehellesi, voitte yhdessä ne toteuttaa

 

[nainen]

Minäkin hyvin ymmärrän sinua, kokemuksen perusteella. Edellisessä avioliiitossani mies ei ikinä ottanut mistää asiasta vastuuta (paitsi ehkä auton huolloista tms.). Minä jouduin vastaamaan joka ikisestä asiasta, esim. raha-asiat ja sähkömittarin lukemisen, puhumattakaan arjen pyörityksestä. Mies ei ottanut kantaa saatikka vastuuta mistään. Minusta oli oikeasti AHDISTAVAA, kun piti vastata kaikesta. Esim. raha-asiat meillä oli rempallaan koko ajan. Tuhlailin herkästi rahaa, ajattelin vain, että ""minähän sen kuitenkin loppupelissä mietin, miten saadaan laskut maksettua"". No, eihän siiitä meidän hommasta sitten mitään tullutkaan.
Nyt mulla on mies, joka on ihan toista sorttia. Hoitaa raha-asiat ja muutenkin vastaa asioista, minun ei tarvitse vastata kuin siitä että jääkäapissa on ruokaa ja porukalle puhtaita vaatteita tms. arkisista asioista. Pystyn paremmin keskittymään olemaan vaimo ja äiti. Ystäväni tosin ovat sitä mieltä että nykyinen mieheni on sovinisti ja tyranni, mutta minä olen oikeasti sitä mieltä, että naisena eläminen on helpompaa kun ei tarvitse muuta kuin totella ja voi jättää vaikeat asiat miehen päätettäväksi. Joskus mies kurittaakin minua. Antaa remmiä, mutta ei mitenkään kovalla kädellä. Enemmän se mielestäni on henkistä kuritusta kuin ruumiillista kuritusta (nöyryyttävää!!!). No, tuosta osuudesta en nautí, mutta muuten kyllä NAUTIN ""alistetun vaimon"" osastani. Sitä paitsi sängyssäkin menee ihan eri tavalla nykyisen mieheni kanssa. Ex-mies kiehnasi illalla vieressä tyyliin ""miten ois"" ja jos minua ei fiilistänyt (yleensä ei tosiaan fiilistänyt) ja käänsin selkäni, mies luovutti ja se siitä. Nykyinen mies ei kysele minulta mitään, jos haluttaa niin hän määrätietoisesti ottaa osansa riippumatta fiilistääkö minua vai ei. Ja uskokaa tai älkää, minä OIKEASTI NAUTIN siitäkin!
Että niin se vaan on, naiset, että kyllä se mies on perheen pää. Onnea vaan sinulle, viestiketjun aloittaja (en enää muista nimimerkkiä) siitä että olet löytänyt rinnalleni todellisen miehen.

 

[N28]

Taitaa olla meillä enemmän tuolla makuukammarin puolella kun mies saa ottaa täysin ja todellakin sen vallan itselleen, minä vikisen ja nautin

Naiseus ei tarkoita koko päätösvallan antamista miehelle. Suhteessamme minä olen se organisoija ja järjestelijä, mieheni on toimija. Toisaalta mieheni ei todellakaan hyväksy sitä että minä vain suunnittelisin ja päättäisin kaikki asiat, hän tuntee luonteeni ja usein vain hengähtää syvään kun organisointivaihe pukkaa päälle (ja välillä kertoo ettei ne asiat ihan nyt noin menekään tällä kertaa).

Siinä on todellakin se seksuaalinen vire kun mies leikillään iskee nyrkin pöytään ja ""käskee"" naista tottelemaan. En todellakaan suostuisi suhteeseen, jossa minua oikeasti käskettäisiin eikä oma mielipiteeni merkitsisi mitään. Tiedän mieheni arvostavan minua, joten hyväksyn mitä mainioimmin välillä tuon käskytyksen.

 

[naiselle]

Kaikkien pitäis kyllä olla sinkkuja edes vähän aikaa. Onko se ihan sama miten rahansa käyttää jos itse vastaa laskujensa maksamisesta? Aika ihme logiikka... Minä ainakin yksin asuvana ja itse laskuni maksavana osaan myös säästää.

Onneks me ollaan molemmat mun poikakaverin kaa oltu omillamme ja hoidettu yksin ihan koko taloutemme asiat! Osataan varmaan molemmat toimia ja vaikka sanoa jos joku asia ahdistaa sitten kun yhteen muutetaan. Luulin että mamman helmoista suoraan naisen paapottavaksi muuttaa vain mammanpojat, mutta on niitä näköjään naisiakin, jotka eivät osaa ottaa vastuuta tai valitsevat itse sen mammanpojan ja alkavat sitten valittaa kun se ei tee mitään.

Ja ei sillä, totta kai se on hölmöä jos yksin pitää tehdä kaikki kun kerran kaksin asutaan. Tähän rumbaan alistuu yleensä vain nainen. Onko se nyt niin vaikeaa jo heti aluksi sopia yhteisistä pelisäännöistä ja katsoa että niitä noudatetaan? No tosiaan, osa meistä on lampaita jotka ei osaa kuin seurata ja purnata.

 

[grrrr]

KAPPALEJAKO!

Opettele kerpele käyttämään sitä enteriä. Ei tuollaista sanamössöä kukaan viitsi lukea.

 

[Sarianna]

Onneksi olkoon Nanna hyvästä onnellisesta suhteesta! Kuulostaa siltä, että sinulla on miehelläsi on ihanan tasa-arvoinen, sujuva arki. Kun molemmin puolin on luottamusta, välittämistä ja arvostamista, niin sen pohjalta on hyvä suunnitella suhdetta eteenpäin.

Arvostan itse myös omassa suhteessani juuri noita asioita, että arki sujuu ja voin luottaa mieheen. Tunnen itseni naiselliseksi ja mielestäni täydennämme hyvin toisiamme ja yhdessä olemme enemmän ja vahvempia kuin jos olisimme kaksi itsenäistä ihmistä.

Tykkään myös itse siitä seksi osalta (ja muutoinkin), että mies välillä tokaisee, että tässä ei nyt akkojen höpinöitä kuunnella ja hän saattaa kopata minut olkapäälleen ja kantaa sänkyyn. Tykkään myös, että hän saattaa tarttua takaapäin kiinni, kuiskata korvaani, että peppuni näyttää herkulliselta ja että olen ollut tuhma, joten hänen pitää ""kurittaa"" minua sellaisesta miehen kiihottamisesta. Myös työpäivän mittaan tapahtuva tekstiviestien vaihto voi olla tosi kiihottavaa, jolloin molemmat kiiruhtavat innoissaan töistä kotiin, kun tietää, että samantien tiedossa on jotakin ihanaa sängyssä. Kaikissa näissä jutuissa taustalla on kuitenkin rakkaus ja luottamus unohtamatta iloa, joka myös voi olla seksissä mukana, jottei seksistä tule otsa rypyssä tapahtuvaa totista jyystämistä.

Nanna, pitäkää ihmeessä kiinni mielikuvitusjutuista sängyssä. Huomaan ainakin itse, että siitä on hirmuisesti apua. Niistäkin asioista voi opetella pikkuhiljaa puhumaan ja voit myös eleilläsi ja teoillasi kannustaa miestä puhumaan lisää. Jos hän esim. sanoo, että sinua pitäisi kurittaa, niin voit hymyillä ja työntää pyllyä esille, jolloin viesti on selvä, että et pane asiaa pahaksesi jne.

 

[*-*]

Jaa, voi toimia hetken aikaa.. sitten sua alkaa tympiin. Ei kukaan saa noin määräillä toista.

 

[???]

Mikähän ihmeen olento on ""geneettinen ihminen""? Eiköhän meillä kaikilla ole Homo sapiens-lajin genomi, vai mitä sinä oikein tarkoitat?

 

[Nanna]

Kiitos vastauksistanne! Aika mahtavaa huomata etten suinkaan ole ainoa joka nauttii voimakkaasta Miehestä. Vanha ""feministin arvomaailmani"" on kyllä heittänyt häränpyllyä tämän suhteeni aikana. En ole edes osannut kuvitella, millainen on Oikea Mies ja millaista on olla Oikea Nainen.

Ajattelin jotenkin ennen että miehisyys on jotain macho-törttöily-junttiutta mutta kysehän on ihan muusta. Vastuunkannosta, johtamisesta, rakkaudesta, aitoudesta, hellyydestä, mahtavasta parisuhteesta...

Olisi tosiaan ihanaa kokeilla myös noita seksifantasioita käytännössä, saada vaikka piiskaa tai muuta pientä kuritusta... En kuitenkaan usko mieheni innostuvan moisesta, itse asiassa luulisin hänen olevan aika järkyttynyt ehdotuksesta. Onko jollain kokemusta siitö, miten mies on reagoinut kuritusehdotuksiin?

Se, joka kirjoitti miehensä antavan remmiä joskus: voisitko kertoa miten sellaiset tilanteet teillä etenee? Oletko olut ""tuhma"" vai miksi saat piiskaa?

 

[miehen asettamat rajat eheyttävät naista]

Mies ja nainen ovat kokonaisuuden puoliskoja. Naisen ja miehen välisessä liitossa molempien osapuolten on oltava tasa–arvoisia. Miehen henki on hauras ja keho voimakas, kun taas naisella asia on päinvastoin. Nainen ilmentää tunteita voimakkaammin kuin mies. Molempien osapuolten olisi kunnioitettava toistensa heikkoa ja vahvaa puolta.

Me haluaisimme tietysti nautiskella elämästä täydellisen kumppanin kanssa mutta (aina) niin ei käy. Emme aina saa sitä, mitä haluamme, vaan sen mitä TARVITSEMME. Kun sielu etsii rakkautta toisesta ihmisestä, elämä kyllä järjestää sille parhaan mahdollisen opettajan. Joillekin naisille miehen asettamat rajat ja kuri sekä miehen johtajuus ovat se, mitä nainen tarvitsee. Esim. naisen villien sinkkuvuosien jälkeen miehen asettamat rajat eheyttävät naista.

Onnellisessa naisen ja miehen välisessä suhteessa on tärkeää roolijako ja sen säilyminen siitäkin huolimatta, että naiset tasa-arvon nimissä vaatisivat muuta. Meidät on luotu erilaisiksi, joten meidän kuuluu se roolijako tässä suhteessa säilyttääkin. Miehen täytyy antaa olla mies ja naisen nainen.

Monet naiset ovat alkaneet vaatia, että miehen tulee käyttäytyä naisen tavoin esim. tunteiden ilmaisemisen suhteen. Mies, joka antautuu liiaksi naisellisten tunteiden valtaan, menettää miehekkyytensä. Huonosti käy myös naisen, jos hän ei saa olla roolissaan: hän esim. joutuu vasten tahtoaan tekemään perheessä tai työyhteisössä ns. ”miehen töitä” syystä, että mies ei osaa, viitsi tai ehdi tai mieheen ei voi luottaa. Kaiken, mitä nainen tekee, hänen tulisi tehdä se rakkaudella. Nainen voi kyllä olla vaikka ison firman pääjohtaja tai pääministeri ja jos nainen tekee työnsä rakkaudella, hän menestyy. Mutta, jos hän ottaa miehiset keinot käyttöönsä, seuraa siitä aina ongelmia.

Olkaa naiset naisia ja miehet miehiä. Ja onnittelut Nannalle hyvästä suhteesta!

 

[nainen]

Nanna kysyit, miten meillä tilanne etenee siihen pisteeeseen että saan selkääni. Sitä on vaikea selittää, varsinkaan mitenkään lyhyesti, mutta jollain tavalla on kysymys viimeisestä keinosta, jolla pitkittynyt kireä tilanne laukeaa. Tiedäthän tilanteen, jolloin pientä kireyttä ja riidan poikasta on ollu ilmassa pitemmän aikaa mutta kunnon ilmaa puhdistavaa rähinää ei saada aikaiseksi. Silloin mies on muutaman kerran antanut vyötä paljaalle takapuolelleni. Korostan että hän ei juurikaan satuta minua fyysisesti. kokemus on enemmänkin nöyryyttävä, poskeni ovat taatusti punaisemmat kuin pyllyni siinä vaiheessa kun kiipeän pois mieheni sylistä. En pysty katsomaan miestäni heti silmiin, hävettää. Sitten kuitenkin päästään keskusteluasteelle ja selvittämään asioita.

Tähän tietysti joko feministihörhö sanoisi että väärin, väärin, ei mies saa naista nöyryyttää. No, ei saakaan, periatteessa. Mutta jos suhde on muuten kunnossa, en koe tuota mitenkään ylivoimaisena. Tiedän kuitenkin, että mieheni ei ikinä voisi satuttaa minua oikeasti ja että nuo selkäsaunat ovat pohjimmiltaan vain sitä että kummatkin muistavat ""paikkansa"".

Oma lukunsa ovat tietysti ""leikkiselkäsaunat"", jotka alkavat sillä että mies sanoo esim. että ollaanpas sitä tänään nenäkkäitä, pitäisköhän minun illalla kutitella sinun pyllyäsi piiskalla"". Johon minä vastaan muka kauhuissani, että ""ei ei, olen ihan kiltti tästälähtien"". Kai siitäkin on tasa-arvo kaukana, mutta viis tasa-arvosta kun voi nauttia seksistä(kin) ilman kankeita rajoja!

Lisäksi pari kommenttia nimerkille, joka kommentoi kirjoitustani.
Olet oikeassa siinä, että nainen uhrautuu liian helpolla. Mutta ei asia ole niin yksiselitteinen. Fikusuna ihmisenä tiedät varmaan että on asioita jotka yksinkertaisesti on jonkun hoidettava, ihan arjen sujumisenkin vuoksi. Jos toinen osapuoli ei pyynnöistä ja keskusteluista huolimatta hoida osaansa, en usko että pystyt ihan pokkana jättämään kaiken hoitamatta. Se nimittäin kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Tähän tietysti vastaisit, että voihan epätyydyttävästä parisuhteesta lähteä kävelemään. Niin voi, mutta ei sekään yksiselitteistä ja helppoa ole. Äläkä sano, että senkun lähtee. Minulla on kokemusta lähtemisestä, helppoa se ei ollut, ei käytännön- eikä tunnetasollakaan.

Uskon, että on paljon naisia, jotka oikeasti elävät ""lapatossumiehen"" kanssa, mutta kokoajan haaveilevat todellisesta uroksesta, joka sanoo missä kaappi seisoo. Mutta ei se lähteminen niin helppoa ole, varsinkin jos on lapsia. Ja onhan se oma hommansa löytää semmoinen kunnon miesten mies, joka pitää naisensa järjestyksessä (noin positiivisessa mielessä sanottuna). Minä olen onnekas. Nanna, sinä ole onnekas ja on meitä näköjään muitakin. Hyvää jatkoa kaikille!

 

[Plääh]

Tulee semmonen olo teidän tarinoitanne lukiessa, että parisuhteessa ei mitenkään voi olla onnellinen ja naisellinen, jos mies ei välillä pieksä muijastaan liikaa uhoa pihalle. No, onneksi asia ei ole ihan niin. Kaikkea paskaa ne aikuiset naisihmiset kehtaa vielä esittääkin! Onneksi teitä ei kuulu ystäväpiiriini, eikä varsinkaan omassa parisuhteessa tarvitse pelätä selkäsaunaa missään tilanteessa. Hyvin osaatte kantanne ja mielipiteenne perustella, mutta tulee kyllä väistämättä mieleen että olette sille kumppanillenne kaksjalkaisia koiria.

 

[Ja plaah!]

Olen todellakin samaa mieltä edellisen kanssa.

Kyllä minä pidän siitä, että mies on Mies isolla M:llä. Ja siitä, että käyttäytyy kuin mies ja että häneen voi luottaa isoissa ja pienissä asioissa. Mutta minulle se ei todellakaan ole sama asia kuin se, että mies päättää tai määrää asioista. Minun mieheni on todellakin mies eikä hiiri, mutta kunnioittaa silti minun mielipiteitäni eikä lyttää niitä vähempiarvoisina vain siksi, että olen nainen. Minusta tämä on OIKEAN miehen mittari. Jos miehelleni edes tulisi kurittaa minua esim. siksi, että pientä riitaa on ollut ilmassa, mies voisi samantien hävitä elämästäni etsimään teidänkaltaisianne nyrkin ja hellan välissä olevia tossunalusia. Koska ei se riita mikä ilmassa ehkä onkin ole minun vikani, ei ainakaan yksin. Ja eikös silloin pitäisi miehenkin saada kurinpalautusta? Ja älkää toki käsittäkö väärin hyvät alistujat, toki lapsille ja koirille pitää joku kuri olla, mutta kurinpito ei kuulu parisuhteeseen, ei todellakaan ainakaan minun. Eikä kuria tarvitse lapsille tai koirillekaan piiskalla pitää!

Ja vielä. Ymmärrän, että joku saa seksuaalisia värinöitä piiskaamisesta. Ja mikäs siinä, jos se molempia viehättää. Mutta että vain kurinpidollisista syistä piiskaaminen - SAIRASTA!

 

[Sarianna]

Ehkä mä käsitän jutun täysin eri tavalla, mutta mun mielestä on täysin eri asia, hakkaako mies naista silmittömän raivon vallassa vai onko kyseessä molempien sallima pieni iloinen seksiroolileikki. Esim. mun poikaystävä saattaa läpsäistä mua pepulle ja seuraavaksi olla jalkojeni juuressa suukottelemassa peppua. Läpsäisy ei satu, vaikka hän saattaa sanoakin, että se on ""rangaistus"" nenäkkyydestä, ärhentelystä tms. Meille se on leikkiä, joka toimii ja on mukavaa vaihtelua ns. normaaliin seksiin. Ainakin meillä kumpikin tietää rajat ja kyseessä EHDOTTOMASTI ei ole toisen satuttamisesta, vaan leikistä.

Nyky-yhteiskunnassa helposti sukupuoliroolit ovat sukupuolettomia. Miehet ja naiset hoitavat yhtälailla samanlaisia asioita ainakin kaupunkiolosuhteissa. Ehkä sen vuoksi sitten niitä rooleja etsitään edes seksissä.

En tiedä nimimerkin ""Plääh"" ystäväpiiriä, mutta ainakaan omassa kaveripiirissäni emme puhu seksielämästämme mitään. Eli mistäs tiedät, mitä ""kauheuksia"" ystäväsi makuukamarissa harrastavat...

 

[mies]

???
Tarkoitin sillä, että "" perimältään"" ihmisten väliset suhteet ovat sellaisia, missä mies on vahva.

Kysymyksessä on asia, joka ei ole vielä soveltunut kulttuuriimme, siis naisen johtajuus. Nainen on aivan tasavertainen johtaja, mutta pystyäkseen toimimaan johtajana hän tarvitsee läheisten tuen. Miehen johtajuus on kulttuurisesti yleisempää ja hänellä on yhteiskunnan ja perheen tuki takanaan.
Uskon, että naisen roolin voimistuessa on miehen otettava enemmän vastuuta perinteisestä ""naisten töistä"", muussa tapauksessa nainen palaa loppuun ja homma on katastrofi.
Mutta onko naisen helpompi olla kodinhoitajana? uskon, että kodinhoito tai mikä tahansa hoiva-ala sopii empaattiselle naiselle paremmin kuin miehelle.

 

[Taas porvoo]

Kuka näitä juttuja oikein tänne jaksaa sepittää?

 

[Ja plaah!]

Kyllä minustakin seksileikit ovat täysin eri asia kuin kurittaminen. Vaikka en itse piiskauksesta kiksejä saakaan, voin kuvitella, että joku saa. Mutta todellakin vain seksileikkimielessä. Kuitenkin esim. nimimerkki Nainen tuolla aiemmin sanoi, että saa piiskaa nöyryytysmielessä kuritukseksi, esim. jos on jotain kiistaa tai kränää ilmassa tai niin, että on tehnyt jotain väärää miehen mielestä (näin ainakin minä ymmärsin). Se on minusta sairasta, ei se, että jotain pientä läpsyttelyä (tai vaikka kovempaakin piiskaamista) käytetään seksileikeissä, jos siihen molemmat ovat suostuvaisia ja siitä mielihyvää saavat. Ja toden totta olet oikeassa siinä, että on eroa siinä hakkaako mies hullunkiilto silmissä vai vaiko vain vähän läpsäyttää, mutta mielestäni lyönti kuin lyönti kuritus- tai nöyryytysmielessä on ihan periaatteesta väärin ja siitä on kyllä leikki kaukana. Mies voi olla mies ja nainen nainen ilman, että yhtäkään lyöntiä tarvitsee iskeä, ei minusta näihin rooleihin mitenkään kuulu väkivalta, jotta ne voisivat toimia.

 

[???]

""Tarkoitin sillä, että "" perimältään"" ihmisten väliset suhteet ovat sellaisia, missä mies on vahva.""

Onko kaikilla miehillä sitten sinusta jotenkin yhtälainen perimä, jos kaikki miehet ovat ""perimältään vahvoja""? Tuskinpa kaikki miehet sentään keskenään mitään samanmunaisia kaksosia ovat ; )

Joku luonteenpiirre voi olla keskimääräistä hiukan yleisempi miehillä kuin naisilla, mutta eivätköhän kaikki tutkijat ole sitä mieltä ainakin nykytietämyksen mukaan, että yksilöiden väliset erot luonteenpiirteissä ovat sukupuolten välisiä suurempia.

Ja entäpä kuinka määritellään nämä luonteenpiirteet noin niin kuin kaikenkattavasti? Mikä on vahvuutta, mikä on heikkoutta? Käsittääkseni miehistä on suurempi osa rappioalkoholisteja kuin naisista. Miten se ilmentää miesten ""vahvuutta""? Vai onko se kenties heikkouden merkki?

 

[mies]

Kyllä minä uskon, että miehillä on erilaiset luonteenpiirteet, kuin naisilla. Tietysti on yksilöiden välisiä eroja.
Mutta paljonko on opittua ""miehistä"" käytöstä, niin se voi olla myös niin kuin sanot. Hyvä kysymys. Toisaalta, kun vapaasti ihmiset saavat valita paikkansa perheessä tai yhteiskunnassa, niin ainakin tähän asti on ollut roolijakoa.

Lintumaailmassa naaraskuovi lähtee etelään ja uros jää katselemaan pikkutaaperoiden perään. Kannattaa miesten olla varuillaan, kun on sitä flunssaakin liikkeellä.

 

[Hä?]

Eihän hakkaaja ja raiskaaja (kyllä, sitä miehesi on) ole ""todellinen mies"", vaan eläin, joka ei hallitse itseään. Vain mielenvikainen käy käsiksi heikompaansa.

 

[Nanna]

Aika pitkälle on eksytty alkuperäisestä viestistäni. Siinä kerroin että mieheni on ihana, hellä, tasa-arvoinen ja rakastava, ja nyt joku kirjoittaa hakkaajista ja raiskaajista...

On tärkeää tosiaan ymmärtää se että fantasiat/seksileikit ja tosi elämä ovat kaksi eri asiaa. Seksileikeissä voisin haluta piiskaa tai remmiä mutta jos mies muuten losauttaisi mua turpaan, niin suhde loppuisi siihen. Väkisin ottamisesta en fantasioi.

Olen itse vaativassa työssä jossa on paljon vastuuta ja valtaakin. Ja hermot menee jos duunissa joku (mies) käy kykkoilemassa sukupuolensa perusteella tai ""tytöttelemässä"". Se on ihan eri asia kuin parisuhteessa tapahtuva miehen ja naisen roolien toteuttaminen. Haluan olla parisuhteessani aito nainen ja antaa myös miehen olla aito mies. Ja se ei totisesti tarkoita mitään hakkaamista ja raiskaamista vaan sitä että voin antautua naiselliselle heikkoudelleni ja ""pienuudelleni"" ja antaa miehen toteuttaa miehistä vahvuuttaan ja tarvettaan olla perheen pää (ei varmaan kaikki miehet edes halua sitä, roolit voivat varmaan olla toisinkin päin).

Mulle turvallisuus parisuhteessa on onnen ehto. Ja on nimenomaan turvallista antaa ohjakset vastuuntuntoiselle miehelleni. Niin en varmasti tuntisi jos mies olisi hakkaaja/raiskaaja tms. Siitä olisi turvallisuus kaukana.

Suhteemme on täynnä luottamusta, välittämistä ja toisen arvostamista. Mies todellakin kunnioittaa mielipiteitäni mutta hänelle sopii hyvin myös se, että annan hänen päättää arjen asioista ja olla ""pomo"". Ja myönnän kiihottuvani seksuaalisesti siitä, että mies päättää asioista...

Ja kyllähän fakta kuitenkin on se, että miehet ja naiset ovat erilaisia (kuten tietysti yksilötkin sukupuolten sisällä). Hyvä niin, minä ainakin nautin täysin rinnoin naiseudestani ja puolisoni miehekkyydestä!

 

[Hä?]

En minä sinulle vastannutkaan, vaan nimimerkille ""nainen"", jonka mies on selvästikin hakkaaja ja raiskaaja. En silti ihmettele tätäkään nimimerkkiä. On tosiaan olemassa naisia, joilla on niin heikko itsetunto, että he itse haluavat tällaista.

Sinulle sanoisin, että sukupuoliroolien leikkiminen onkin varmaan turvallista, mutta itse tykkään olla parisuhteessakin ihan vain se oma itseni. Jos sitten sen takia en ole ""oikea nainen"" niin voi voi.