Mies ottanut pikavippejä kertomatta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pettynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pettynyt

Vieras
Sain tänään selville, että mies oli ottanut pikavippejä! Ja kun kyselin häneltä asiasta, niin valehteli päin naamaan, ettei hän mitään vippejä ole ottanut. Aaaaaaaaargh!!!! Olisin ehkä sulattanut asian, mutta kun valehteli päin näköä, niin sai luvan lähteä menemään.
 
Kannattaisi jutella miehen kanssa ja vakavissaan. Lähinnä suhteenne tilanteesta. Jos siihen kuuluu valehtelua, epämääräistä rahankäyttöä, joka vielä lainalla rahoitetaan yms. juttuja, niin voin kertoa, että väärään suuntaan ollaan menossa. Otappa ukkos rakentavaan keskusteluun, että miksi näin on tehnyt, mihin rahat on mennyt, miksi sinulle valehtelee ja mitä pitää tapahtua, että tuommoinen kieroilu loppuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mimosa:
Olet aika ehdoton...Yleensä keskustelu auttaa tämmöisiin(kin) asioihin =) ehkä nämä ovat niitä kompastuskiviä teidän suhteessa.

En suinkaan tarkoittanut, että meidän suhde loppui välttämättä kokonaan tähän, vaan mies saa nyt toistaiseksi luvan pysyä poissa kotoa. En todellakaan aio sulattaa tällaista asiaa ihan noin vaan. Mielestäni avioliitossa ei tehdä tälläistä ilman toisen lupaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mimosa:
Olet aika ehdoton...Yleensä keskustelu auttaa tämmöisiin(kin) asioihin =) ehkä nämä ovat niitä kompastuskiviä teidän suhteessa.

En suinkaan tarkoittanut, että meidän suhde loppui välttämättä kokonaan tähän, vaan mies saa nyt toistaiseksi luvan pysyä poissa kotoa. En todellakaan aio sulattaa tällaista asiaa ihan noin vaan. Mielestäni avioliitossa ei tehdä tälläistä ilman toisen lupaa.

No niin :) Monesti näistä saa väärää käsitystä, johon sitten sellanen kommentti itseltä miten on asian käsittänyt.

Itse en silti harrasta kotoo pois ajamista..ei vaan tulis mieleenkään (?).
Mut taatusti huutasin, räyhäisin ja todella loukkaantusin, ja aattelisin niin kuin sinäkin varmaan nyt et mitä yhteistä elämää se tämmöinen on.
Sitten, aikani mökötettyä ja toisen taatusti jo tietäessä etten asiaa kovinkaa arvotanu jne jne, niin tulee se vaihe (joka on paras =) ), että tavallaan ymmärrän että sitä ollaan vaan inhimillisiä ihmisiä...kelaan ehkä mitä virheitä oon ite tehny...ja yritän ymmärtää vaikken hyväksy...ja sitten keskustellaan. Puhutaan puhutaan puhutaan. Ja sittenhän sen tietää mitä se asia loppujen lopuksi oli. Ehkä se oli Sitä Elämää, niitä Alamäkiä joissa kuuluu Tahtoa... =)

Lopuksi on mukava sopia asiat. Ja unohtaa.
Siihen aina koitan pyrkiä. <3

 

Yhteistyössä