Mies pettää ja valehtelee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "apua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"apua"

Vieras
Kysyn täältä apua, kun en kenellekään tästä kehtaa kertoa. Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa kahdeksan vuotta. Meillä on neljä lasta, joista nuorin vasta kuukauden ikäinen, vanhin on tokaluokkalainen.

Pari vuotta sitten mieheni jäi kiinni pitkästä suhteesta.Meillä oli silloin todella vaikea elämäntilanne, Kolmas lapsemme oli juuri syntynyt ja hänellä oli todettu vaikea synnynnäinen sairaus. Pelkäsimme, että hän menehtyisi ja koko perhe vietti pitkiä aikoja sairaalassa. Minä sairastuin masennukseen. Tässä tilanteessa sain siis selville mieheni suhteen. Hän oli rakastunut toiseen naiseen ja jäätyään kiinni jätti meidät, perheensä, joksikin aikaa. Minä olin shokissa ja rukoilin hänet takaisin. Mies jättikin tämän toisen naisen. Kävimme pariterapiassa ja elämä alkoi olla taas mallillaan, vaikka minun oli todella vaikeaa saada luottamus takaisin.

Nyt nuorimman lapsemme syntymän jälkeen, olen huomannut että mies on taas alkanut pitämään kännykkäänsä äänettömällä. Pari päivää sitten luin miehen viestit ja kauhukseni huomasin viestejä tältä naiselta. Lopulta mies tunnusti, että on pitänyt muutaman viikon yhteyttä tähän naiseen. Otin itse yhteyttä tähän toiseen naiseen saadakseni tietää totuuden ja naisen mukaan mieheni ei suostu päästämään hänestä irti, vaan hokee rakastavansa häntä.

Mieheni mukaan hän on tunnustanut tälle naiselle jotain tunteita, mutta vain "kostaakseen" tälle jotain. Mies vakuuttaa rakastavansa minua ja ettei hänellä missään nimessä ollut tarkoitus aloittaa uudelleen suhdetta tähän naiseen. Minä haluaisin niin uskoa, mutta voiko mieheni selitys olla totta? Voisinko enää koskaan luottaa? Mistä ihmeestä tässä on kyse?

Auttakaa ja kertokaa mitä teen. Jätänkö mieheni vai annanko vielä tilaisuuden olla luottamuksen arvoinen? Pienen vauvan kanssa ajattelu on muutenkin jotenkin sumeaa. En osaa ajatella selvästi ja elämä neljän lapsen yksinhuoltajana pelottaa.
 
Haluaisin vaan tietää, että miltä tämä kuulostaa ulkopuolisen korviin? Kun itse on sisällä tässä sopassa, niin todellisuus hämärtyy. Onko tuo mieheni selitys tunteiden tunnustamisesta "kostoksi" millään tavalla uskottava, vai kiinni jääneen miehen huono selitys?
 
[QUOTE="äiti";25760438]Miksi teit tuollaiselle miehelle vielä neljännen lapsen?[/QUOTE]

Koska rakastin ja rakastan häntä. Koska luulin, että suhde oli taakse jäänyttä elämää. Koska luulin, että hän oli oppinut virheistään ja sitoutunut meidän perheeseen. Koska olin tyhmä. :(
 
Ei tuo miehesi käytös kuulosta hyvälle ollenkaan.

"Mies vakuuttaa rakastavansa minua ja ettei hänellä missään nimessä ollut tarkoitus aloittaa uudelleen suhdetta tähän naiseen."
Itse miehesi on tilanteeseen hankkiutunut, ei kukaan muu.

Minä en pystyisi tuollaiseen mieheen enää luottamaan itse, mutta sinähän omaa elämääsi elät, en minä.

Miksi ryhtyisit eron jälkeen yksinhuoltajaksi? Yhteishuoltajuuskin on vaihtoehto.
Tämä toinen nainen ryhtynee mielellään neljän lapsen äitipuoleksi muutaman kerran kuukaudessa ;)
 
Minusta taas kuulostaa ehkä siltä, että mies kokee pikkulapsiajan vaikeaksi ja pakenee elämäänsä toisiin naisiin. Oliko neljäs lapsi yhteinen päätös? Jotain teillä tarvisi tehdä, asumusero kenties? Pariterapiaa? Ehkä mies nyt vaan kuvittelee saavansa kaiken, perheen ja rakastajan. Ehkä pieni ero tekisi hyvää, saisitte kumpikin miettiä mitä haluatte.
 
Tuommoisessa tilanteessa tuntee itsensä tyhmäksi ja se on tosi ikävä tunne. Parisuhteessa ei kuitenkaan voi olla ilman luottamusta ja yhtäkkiä se onkin sitten tyhmää luottaa toiseen? Ainut tyhmä tässä on miehesi, joka petti luottamuksesi. Sinulla ei ole mitään hävettävää. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia vaikeaan tilanteeseen! <3
 
Pistä se valitsemaan. Jos se epäröi sanallakaan niin tiedät mikä on oikein. Lapsia ko on kyseessä niin ei saa ajatella vain itseään. Aikusten virheitä ei saa lapsilla maksattaa ikinä. Joka tapauksessa tilanne vaatii uhrauksen mieheltä. Hänen on oltava valmis todistamaan rehtiytensä. Ihmis elämään kuuluu vaikeuksia ja pahoja tilanteita. On ihmisistä itestään kiinni meneekö niistä yli yhdessä vai antaako niihen erottaa.
 
  • Tykkää
Reactions: petite
itse olen 3n lapsen yh ja nyt jälkeenpäin ajateltuna ex petti ja kusetti mua mennentullen, mutta siinä suhteessa sitä uskoi typeränä kaikki selitykset ...sitä jotenkin tajunta sumeni kun vähähänväliä oli jotain käsiteltävää...puhuttiin vähän aikaa ja asia jäi taka-alalle... ONNeksi ymmärsin asian kuitenkin jossain vaiheessa (nuorin oli 2kk) ja muutin pois, enkä kadu PÄIVÄÄKÄÄN että erosimme. Lapsillekkin parempi näin. Ovat paljon tasapainoisempia nykyään kuin parisuhteessamme. Että kyllä sä pärjäät, ei se siitä ole kiinni, se on itsestäsi kiinni mitä elämältäsi haluat! Tuttavani jäi juuri 4n lapsen yh:ksi koska mies petti, hän otti väliin takaisikkin mutta enää ei halunnut. ZEMPPIÄ SULLE <3
 
[QUOTE="apua";25760945]Kiitokset kaikille asiallisista vastauksista ja tuesta. Sain täältä voimaa tehdä sen mitä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Haen eroa. T:ap[/QUOTE]

TSEMPPIÄ!! :hug: Oikea päätös,usko pois.Tuollainen käytös ei kuulu normaaliin parisuhteeseen,ei missään nimessä.
 
[QUOTE="xyz";25760572]Minusta taas kuulostaa ehkä siltä, että mies kokee pikkulapsiajan vaikeaksi ja pakenee elämäänsä toisiin naisiin. Oliko neljäs lapsi yhteinen päätös? Jotain teillä tarvisi tehdä, asumusero kenties? Pariterapiaa? Ehkä mies nyt vaan kuvittelee saavansa kaiken, perheen ja rakastajan. Ehkä pieni ero tekisi hyvää, saisitte kumpikin miettiä mitä haluatte.[/QUOTE]

Neljäs lapsi oli yhteinen päätös. Mies on jopa puhunut viidennestä. Silloin viime kerralla kun suhde paljastui, olimme asumuserossa ja kävimme pitkään pariterapiassa, mutta tilanne on tosiaan nyt tämä. Ei ollut paljon apua. :(

Haluaisin niin kovasti uskoa miehen selitykset ja sen, että hän oikeasti rakastaa vain minua, mutta lähes mahdotontahan se on. Sydän särkyi taas. Miten voin jaksaa tukea lapsia tässä tilanteessa ja hoitaa heidät yksin, kun olen näin rikki?

Miehestä ei paljon apua tule lasten kanssa olemaan. Viimeksi kun olimme asumuserossa, hän otti lapset luokseen muistaakseni kerran, ja silloinkaan lapset eivät olleet yötä hänen luonaan. Enkä kestä edes ajatusta siitä, että se toinen nainen hoitaisi lapsiani. :(
 
[QUOTE="apua";25760419]Kiitos, olen samaa mieltä. Tuntuu vaan niin pahalta. Miten helvetissä tästä voi selvitä. TAAS. :([/QUOTE]

Myötätuntoni ja voimia kovasti uuteen alkuun. Ero on kerran repäisy, joka sattuu jonkin aikaa kunnes huomaat pärjääväsi itseesi luottaen loistavasti. Jatkuva epäily toisen aikuisen suhteen taas on nopeasti loppuun kuluttavaa.

Mietipä, miten jaksat vaikka seuraavat 10 vuotta epäillen joka päivä miestäsi? Omissa korvissani tuo kuulostaa ihan helvetiltä :/.

Aivan varmasti 4 lapsen kanssa yksinhuoltajana tulee vaikeita päiviä mutta tuskin sentään jokainen niistä on paha. Ja onhan lapsillanne edelleen isä, myös hänelle kuuluu osa vastuusta!
 
Joko hyväksyt tilanteen ja jatkat elämää tällä tavalla tai sitten teet toisen päätöksen. Ei ole kenenkään asia moralisoida sinua, vaikka hyväksyisit sen, että mies pettää.
 

Similar threads

Yhteistyössä