Mies pettäisitkö?

[Lissu]

Voi rilli! Prkle noita miehiä (tai siis ylipäänsä pettäjiä), eivät ymmärrä miten vakavilla asioilla leikkivät vaan siinä tunteiden huumassa. Olet vahva kun jaksat jatkaa suhdettanne, vaikka onhan se totta että liian paljon sitä hajoaisi yhden hairahduksen vuoksi. On kyllä varmasti todella vaikea jatkaa suhdetta sen jälkeen kun luottamus on petetty, etenkin tällaiselle muutenkin "pelkäävälle"... Itseasiassa veikkaan, että minunkin pelot kumpuavat siitä, että kauan kauan sitten, jo ennen lapsiamme jäi mieheni kiinni yhdestä jutusta missä eivät hänen sanansa ja totuus kohdanneetkaan. Pettämisen hän kieltää jyrkästi, enkä siis ikinä tule saamaan tietää mitä on todellisuudessa tapahtunut. Tämä vanha tapaus jäytää vieläkin mielessä ja koska ulkomaailmasta tulee tätä pettämistä koko ajan niin jotenkin on tosi vaikea olla unohtamatta ja rakentaa uutta luottamusta vaikka mies olisi sen varmasti jo ansainnut enkä muutenkaan saa ikinä tietää onko mitään edes koskaan käynyt. Ehkä se epävarmuus etten tiedä varmasti mitä on käynyt ei päästä jutusta eroon.. Voi toivon todella, että sinua ei teidän juttunne tule näin kovasti häiritsemään. Kyllähän se anteeksianto olisi helpointa vaikka siinä kyllä pettäjä pääsee todella vähällä verrattuna aiheuttamansa tuskan määrään.

Millan kommenttiin sanoisin vielä sen verran, että niinhän se tosiaan on että pettämiset tapahtuu niin himoissa ettei siinä paljon varmaan faktoja mietitä. Olen kuitenkin aika pitkälti sitä mieltä, että kyllä sitä ihminen ikään kuin lataa itsensä tiettyyn tilaan jo etukäteen kun lähtee juhlimaan tai siis ylipäänsä elää elämäänsä. En kiellä ettei minullekin olisi tullut kohdalle hykerryttävän komeita ja hyväntuoksuisia miehiä, mutta koska olen etukäteen itselleni tehnyt niin selväksi miksi olen uskollinen enkä käytännössä sitten vaikka olisin kuinka humalassa vain anna sellaisille tunteille tai mielihaluille valtaa jotka vetäisivät tekemään jotain tyhmää. Kyllähän ihminen pystyy välttämään tiettyjä tekoja ja sanoja vaikka olisi kuinka fiiliksissä jos vain tahtoa oikeasti löytyy, itsensä hallitsemisestahan siinä on kyse ja siinä taas pitäisi nimenomaan tulla kyseeseen se ennakkopohdinta tekojen kannattavuudesta. Aivan kuin se ettemme mene haukkumaan parasta ystäväämme koska ystävyys on meille niin arvokas ja tiedostamme jo etukäteen ettei se kannata.

Kirstiliisalle kiitos viestistä, piristi!

Rilli tsemppiä ja halauksia, haluatko kertoa tapauksesta lisää?

 

[rilli]

Olen taas ihan samaa mieltä, kyllä ihmisen on perhana pystyttävä hallitsemaan itsensä, ja jos on juhlimaan lähtiessä sellainen olo, että olisipa mukava tutustua johonkin uuteen, niin on parempi jättää menemättä ja miettiä, mistä se voi johtua.
Lisäksi olen itse niin jotenkin naiivi, että ajattelen, jos oikeasti rakastaa ja kunnioittaa toista, ei pitäisi edes pystyä pettämään. Tämän tapauksen jälkeen olemme mieheni kanssa keskustelleet suhteestamme ja yleensä kaikesta jotenkin asiaan liittyväst hyvin hyvin avoimesti, ja ikäväkseni jouduin toteamaan, että minulla on oikeasti liian ruusuinen maailmankuva sitten kuitenkin. Itse en voisi häntä kuvitella pettäväni, koska minua ei edes kiinnosta kukaan muu, ei vaikka olisi kuinka komea, hauska, rikas jne. Saattaa tosin johtua siitä, että itselläni on aika värikäs menneisyys, kun taas miehelläni on ollut pitkiä seurustelusuhteita, eikä näin ollen ole "päässyt" sinkkuilemaan ja kokeilemaan vetovoimaansa kovinkaan paljon. Nyt sanoo, että haluaa vain minut, ja pelkää menettävänsä, mutta olisi saatana miettinyt sitä silloin. Muutaman tunnin takia helvetillinen soppa, ja suhde pitää taas rakentaa alusta. Että kiitos vaan kunnioituksesta.

Mietin, että miten ihmeessä kenenkään suhde voi kestää monta kymmentä vuotta, kun ihmiset ovat niin petollisia. Se luottamus, se menee niin pienestä asiasta. Meillä se rakoili jo ennen tätä, kun mies valehteli pienestä asiasta. Kuten Lissullakin, meilläkin vannottiin ettei pettämistä tapahtunut, ja uskonkin sen, mutta valehteli kuitenkin. Jos ei ole mitään salattavaa, ei totuutta tarvitse maalata. Tuntuu niin pahalta, kun itse olen kuin avoin kirja. Pitääkö tässä alkaa pelailemaan ja kovettamaan itsensä, jottei tarvitsisi taas pettyä, ja "hävitä" tässä epärehellisyyden kisassa?

 

[opettelija]

Vai ei pelkäämisestä ja siitä johtuvasta vainoharhaisuudesta (?) pääse eroon. Minä olin joskus samanlainen kuin te, kyttäsin ja kuvittelin kaikenlaista mieheni tekevän. Mitä siitä seurasi, lähinnä se oli rasitus itselle. Siihen käyttämä energia oli kaikesta muusta pois. Viimein kyllästyin siihen touhuun ja OPETTELIN luottamaan. Sen jälkeen oli muuten paljon helpompi olla niin itsellä kuin miehelläkin. Laiskuutta se on jos ei muka voi muuttua.

 

[annis]

Mieheni jäi kiinni sivusuhteesta jatkettuaan sitä vuoden verran - ote lipesi ja käry kävi. Luulin että suhteessamme kaikki oli kunnossa, ja miehen selitys olikin "jännityksenhaku" ja "vaihtelunhalu" arkeen. Sanoi tiedostaneensa että voi menettää kaiken, mutta silti jatkoi...
Eli oma sinisilmäisyyteni on kyllä karissut totaalisesti, jokainen pystyy pettämään, eri asia on jos moraali estää. Mutta kun ei noilla ns kunnon miehilläkään moraali ole este... Mikään ei siis estä miestä pettämästä jos on moiseen paskamaisuuteen valmis.

 

[oma kokemus]

Yleensä vaan on niin että mies jää taloudellisesti paremmalle tasolle kuin nainen, mutta meillä se tosiaan olisi toisinpäin ja miehellä ei tulevaisuudessakaan ole tiedossa että tulisi tienaamaan tai saamaan mistään omaisuuksia, ellei sitten löydä uutta varakkaampaa puolisoa. Siis eihän näiden juttujen kuulu merkata parisuhteessa (tiedän kyllä) mutta mies on luonteeltaan materialisti ja nämä nyt olisi niitä kylmiä faktoja eron tullessa.
quote]

Ja kylmää faktaa itseltäni. Vaikka ex-vaimoni oli paljon varakkaampi kuin minä, niin silti menin rakastumaan toiseen naiseen. Täysin tietoisena, että kaikki muu lähtee, paitsi henk.koht. tavarani. Ja silti lähdin puolen vuoden jahkailun jälkeen. Mukanani pakettiautollinen tavaraa yli 10 vuoden liitosta. Olen itsekin melkoinen materialisti, mutta sillä ei ollut merkitystä, kun toiseen ihastuin, vaan jätin kaiken taakseni. Nykyään olen naimisissa kyseisen ihastukseni kanssa. Onnellisempana kuin koskaan ennen. Tavaralla et saa miestäsi pidettyä.