Mies pudotti aikamoisen pommin!!!

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28443186]Mun on jopa sanottava etten ollenkaan edes äitinä ymmärrä niitä MLL:n vanhoja kampanjapaitoja ja pinssejä joissa lukee "Lapset ensin". Lapset ovat toki tärkeitä, mutta vanhempien parisuhde on vielä tärkeämpi. Vahempien parisuhde on lasten koti.[/QUOTE]

Ehkä siinä on kyse tarpeiden täyttämisestä. Siinä mielessä lapset ovat mielestäni ensimmäisinä. Aikuiset ovat vastuussa itsestään, noin pääperiaatteessa.

 

["Nisu"]

En minäkään ole ns. lapsirakas. Mä rakastan lastani eniten maailmassa ja hän on parasta mitä voi olla. Olen kiitollinen ihanasta lapsestani ja onneksi mulla on hänet.
Hän silti tulee olemaan ainut lapsi ja en voi sanoa, että mua nyt olisi luotu istumaan tuonne hiekkalaatikon reunalle..

 

["hipsukka"]

[QUOTE="aapee";28443066]Kyllä se kun omalle kohdalle sattuu,niin on pommi :O
Mulle lapset ovat maailman tärkeimmät ihmiset, ja teen kaiken heidän eteensä.

Luuulin miehen ajattelen samoin :/[/QUOTE]

ne lapset voi olla miehelle tärkeitä ja rakkaita,mutta ehkä hän kokee lapsiperhe-elämän liian rankaksi.

en minäkään ole lapsirakas,itseasiassa oon joskus todennu miehelle että tää on niin"hauskaa" että on suoranainen ihme ettei ihminen oo kuollut sukupuuttoon.

enkä voi ymmärtä'ä ihmisiä jotka hehkuttaa että tää on niin ihanaa, kun ei ole. joskus jopa kamalaa.

silti omat lapset ja heidän hyvinvointi on tärkeitä.. silti rakastan heitä ja hulehdin heistä...mutta odotan innolla sitä päivää kun lapset voi lähtee yksin ulos eikä mun tartte vahtii tai viihdyttää ketään.

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28443205]Ehkä siinä on kyse tarpeiden täyttämisestä. Siinä mielessä lapset ovat mielestäni ensimmäisinä. Aikuiset ovat vastuussa itsestään, noin pääperiaatteessa.[/QUOTE]

Hmm... En myöskään oikein ymmärrä noita, tai siis mielestäni idea ei ihan toimi.

Siis "normaalivanhemmalle" kuvittelisin lapsen ja tämän tarpeiden tulevan luonnostaankin ensin, ihan ilman mitään kamppanjoita. Helposti nuo kuitenkin mielletään niin että lapsen pitää olla niin kaikki kaikessa että aikuisten omat tarpeet on jätettävä kokonaan syrjään - mikä taas toimii tarkoitustaan vastaan.

Sitten kun on niitä perheitä joissa lapset ja näiden tarpeet jäävät aikuisten tarpeiden jalkoihin, heitä tuskin nuo kamppanjat kiinnostavatkaan.

 

["vieras"]

Hmm... En myöskään oikein ymmärrä noita, tai siis mielestäni idea ei ihan toimi.

Siis "normaalivanhemmalle" kuvittelisin lapsen ja tämän tarpeiden tulevan luonnostaankin ensin, ihan ilman mitään kamppanjoita. Helposti nuo kuitenkin mielletään niin että lapsen pitää olla niin kaikki kaikessa että aikuisten omat tarpeet on jätettävä kokonaan syrjään - mikä taas toimii tarkoitustaan vastaan.

Sitten kun on niitä perheitä joissa lapset ja näiden tarpeet jäävät aikuisten tarpeiden jalkoihin, heitä tuskin nuo kamppanjat kiinnostavatkaan.

No jos ei ajatella tuota kampanjaa, nehän nyt ylipäätään ovat useimmiten sitä sanahelinää, siis tuollaiset rintanapit ja ikkunatarrat. Ei minusta tuossa ollenkaan ole siitä kyse, että vain lapset, ei aikuiset. Vaan että huolehditaanhan lapsista!

 

["Vieras"]

Usko tai älä niin kyllä se miehesi lapsianne rakastaa. Usko ennemmin silmiisi kuin yhteen lauseeseen. Se, että isä ei "hoida" lapsia tai vaihda vaippoja ei kerro mitään tai kertoo korkeintaan sen, että olet itse ottanut perheessä hoivaajan aseman ja mies jäänyt/jättäytynyt taka-alalle.

Omast lapsuudesta muistan, että meidän isä ollut sellainen hoivaajatyyppinen ollenkaan, se oli äidin tontti. Siltikin meillä oli isän kanssa ne yksittäiset hetket, nun isä luki Aina iltasadun tai käytiin uimassa. Kun oltiin isompia (yli 12v) niin isänkin rooli vähän laajeni ja teini-iässä isä oli se, jonka kanssa keskusteltiin mieltä painavat asiat ja huolet.
Sanoisin siis, että meillä ainakaan ei isä ollut mikään vauva-/lapsirakas vaikka en koskaan ole kyseenalaistanut tärkeyttäni hänelle.

 

["noh"]

Mulle mun lapset on tärkeintä elämässä, ja meilläkin eletään hyvin lasten ehdoilla. Ja siltikään mä en todellakaan ole mikään lapsirakas. Mun mielestä se lapsirakkaus ilmenee lähinnä muiden lapsia kohtaan.

Jos tykkäät jokaisesta muksusta, haluat työskennellä niiden parissa tai muuten vaan suorastaan rakastat lapsia, niiden kanssa olemista ym, oot lapsirakas. Sillä ei oo mitään tekemistä sen kanssa, rakastatko sun omia lapsia, joiden luonnollisesti pitää olla sulle todella tärkeitä.

Joten älä takerru liikaa miehes sanoihin, eiköhän ne omat lapset ole sille tärkeintä.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28443066]Kyllä se kun omalle kohdalle sattuu,niin on pommi :O
Mulle lapset ovat maailman tärkeimmät ihmiset, ja teen kaiken heidän eteensä.

Luuulin miehen ajattelen samoin :/[/QUOTE]

Miehet ajattelee enemmän käytännöllisesti, esim hän varmaan tekee töitä lasten eteen =)

Kun meille syntyi kaksoset, niin mies sanoi että hänen täytyy nyt olla enemmän ylitöissä että saadaan enemmän rahaa että kaikki sujuisi hyvin...ei meinannut sitten millään mennä jakeluun että päinvastoin mä ja vavuat tarvitaan apua ja hoitoa kotona, että kaikki sujuisi hyvin!

 

[chef]

Mäkään en ole lapsirakas. Mä kitseasiassa en edes kovin hyvin siedä lapsia, ellei ole ihan pakko. Lapset ovat lähinnä ärsyttäviä.

Ja silti mulla on kohta 4 omaa lasta, joita syvästi rakastan.

Jos nyt oikein asiaa pohdin, niin en tunne kovinkaan montaa ihmistä joita voisin kutsua nimenomaan lapsirakkaaksi. Omiaan rakastavat, mutta eivät pahemmin muista lapsista välitä.

Enkä näe syytä sille, miksi tilanteen tarvitsisi olla toisin.

 

[Marakatti]

Ei meilläkään lasten isä heidän kanssaan koskaan leikkinyt kun olivat pieniä. Nyt kuitenkin isompi on töissä miehen kanssa (autoalalla) ja pienempi rassaa isänsä kanssa mcrossipyörää. EIkä isä asu edes lähellä (n.90km päässä).

 

["vieras"]

Sitten kun on niitä perheitä joissa lapset ja näiden tarpeet jäävät aikuisten tarpeiden jalkoihin, heitä tuskin nuo kamppanjat kiinnostavatkaan.

Niinhän sitä loogisesti ajateltuna luulisi, mutta kun tutkimukset osoittavat, että tämäntyyppisistä kampanjoista on oikeasti apua. Sitä voisi kuvitella esimerkiksi, että jos joku on niin tyhmä, että ajaa kännissä autoa niin kampanjoista ei ole mitään apua, mutta oikeasti ne vähentävät rattijuopumusta. Mistä se sitten johtuu, sitä voikin olla hieman vaikeampi sanoa. Kun luulisi, että Suomen kaltaisessa maassa kyse ei ole tiedon puutteesta. Ehkä ryhmäpaine vaikuttaa.

 

["vieras"]

Jos nyt oikein asiaa pohdin, niin en tunne kovinkaan montaa ihmistä joita voisin kutsua nimenomaan lapsirakkaaksi. Omiaan rakastavat, mutta eivät pahemmin muista lapsista välitä.

Enkä näe syytä sille, miksi tilanteen tarvitsisi olla toisin.

Mä tunnen montakin lapsirakasta ihmistä. Heistä jokainen on vapaaehtoisesti lapseton.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28443580]Mä tunnen montakin lapsirakasta ihmistä. Heistä jokainen on vapaaehtoisesti lapseton.[/QUOTE]

Mun täytyy kyllä myöntää, etten ole lapsirakas, vaikka vapaaehtoisesti lapseton olenkin.
Ja ap:lle vastaisin, että toisaalta hienoa, kun mies mahdollistanut sinulle lapsirakkautesi täyttymisen omien lastesi kanssa.
(Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi lapsia, ellei todella halua)

 

[kepsis]

Lapsirakas terminä riippuu aivan täysin yksilöstä. Jotkut mieltää sen että pitää yleensäkin lapsista. Toiset taasen niin että omat lapset on niitä rakkaita, mutta muuten ei voisi vähemmän kiinnostaa.

Toki ensimmäinen vaihtoehto on se mikä on se oikea määritelmä, mutta ihmiset käyttää sanoja väärin jatkuvasti.

 

[Blue]

Kyllä nyt on taas tehty kärpäsestä härkänen (tai pommi).... :headwall:

 

["Anne"]

[QUOTE="aapee";28443066]Kyllä se kun omalle kohdalle sattuu,niin on pommi :O
Mulle lapset ovat maailman tärkeimmät ihmiset, ja teen kaiken heidän eteensä.

Luuulin miehen ajattelen samoin :/[/QUOTE]

Minullekkin lapseni on maailman tärkein ihminen, teen kaiken mitä voin hänelle. Rakastan häntä niin paljon, että jos jotain pahaa käy, niin varmaan minäkin kuolen.

Mutta en ole lapsirakas. En ollenkaan. En pidä lapsista. Mutta minkäs teet?

 

[2good2be4gotten]

Mä en ollut miesrakas;nyt kuitenkin onnellisesti naimisissa.
En ollut tai ole lapsirakas; nyt kuitenkin kolmas lapsi tulossa ja jokaisesta lapsesta onnellinen.

Mua ei muiden miehet tai lapset kiinnosta. Omat sitäkin enemmän. Ja vetäisin armottomat kilarit jos joku sen takia epäilisi mun rakastavan lapsiani jotenkin vähemmän tai tekevän musta vähemmän soveliaan vanhemmaksi.
Eikä mun mies ole yhtään vähempi arvoinen mulle kuin lapsemme, mieheni on mun valinta ja olen häntä valinnut rakastaa; lapsia kohtaan se rakkaus tulee luonnostaan.

Ja kun lapset ovat lentäneet pesästä niin musta tulee se äiti siitä mainoksesta joka huutaa lapsilleen että mä olen jo hommani hoitanut, eikä sekään tarkoita etten enää rakastaisi lapsiani yli kaiken.