Mies sanoi hyvin pelottavan asian

[vierailija]

Joo, meille tuli riitaa siitä että missä voluumissa TV oli, sanoin että yhdessätoista, mies sanoi kahdessatoista. Korotin melkoisesti ääntä kun huusin "se oli yhdessätoista!" Kun mies ärähti todella pelottavasti: "korotakki vielä kerran ääntäsi mulle noin niin tavarat lentää". Olen ennenkin pelännyt miehen raivareita mutta nyt tuli ne sanat joita pelkäsin koko ajan. Pelkään miestä kun tämä raivoaa /huutaa/ vihastuu. Rikkoi kerran ihan kovaa muovia olevan penkin istuimen nyrkillä.
Joo, mulla nousi 0-100 äsken, mutta monta kertaa päivässä saa kinata ja vänkätä että alkaa olla väsynyt siihen ja nyt kattila sitten valui yli..
Lisäksi, mulla on aaltoileva äänensävy että joskus se on korkeampi ja kovempi ja joskus hiljaisempi ja matalampi. Mutta kun mies on herkkä äänensävyille, se että äänensävyni on normaali ja nousee aavistuksen, tämä jo ärtyneenä: "tarvii taas suuttua kaikesta/ ei tarvii suuttua/ älä suutu". Alan olla aika loppu tollasen kuuntelemiseen, varsinkin kun monta kertaa olen jo sanonut, että mä en huuda tällä äänensävyllä, vaan mun huutaminen on TÄTÄ. Oon antanut ihan konkreettisen esimerkin mutta mies ottaa siitä herneet.

Mitä ajatuksia tilanne herättää ja miten voisin välttyä siltä? Kun minulla sattuu ääni nousemaan kun kiihdyn. Vaikeaa tulee olemaan mutta.. mielipiteitä?

 

[vierailija]

Opetelkaa hillitsemään itsenne, te molemmat.

 

[vierailija]

Ainoa ajatus, mikä tulee mieleen: roskasakin normiperjantai kossun jälkeen.

 

[vierailija]

Ei kenenkään pitäisi joutua pelkäämään kotonaan, ihan siitä voidaan lähteä.

 

[NewYork]

Vihanhallintakurssi tekisi molemmille terää. Ehkä miehesi on erityisherkkä juurikin äänten kohdalla..? ja kenties ero on parempi vaihtoehto kuin ikuiset kiistat tai pelko.

 

[vierailija]

lapsellista touhua

 

[vierailija]

Ei kenenkään pitäisi joutua pelkäämään kotonaan, ihan siitä voidaan lähteä.

Ilman telkkaria olisi ollut hiljaisempaa eikä ongelmaa olisi olemassakaan

 

[Vierailija111]

Voi hyvää päivää taas. Erotkaa, se on kaikkein paras vaihtoehto.

 

[vierailija]

Lopettakaa päihteet. Tilalle normaali elämän rytmi. Menkää ulos liikkumaan, vaikka lumitöihin. Käykää uimassa jne. Antakaa toisillenne myös rauhan hetkiä. Kaikki ruudut minimiin. Liikunta on lääke. Tsemppiä!

 

[vierailija]

Arvaas mitä.
Sää olet sellainen hemmoteltu kakara. Tod.näk. olet lapsena saanut aina kiukutella ja riehua ilman mitää seuraamuksia.

Sulla on kuvitelma, että kyllähän sää saat suuttua, mutta mies ei.
Tai että sinä määrittelet rajat "kuinka paljon saa suuttua". Sun mielestä saa suuttia, kunhan se vain on sen verran kuin sinä haluat.

Mutta arvaa mitä. Sun miehelläkin on temperamentti. Ja hän on tehnyt selväksi ettei kaipaa parisuhteeseensa suuttumista ja riitelyä. Mies näyttää tuntevan itsensä, ja tietää ettei sit kenelläkään ole mukavaa jos kodissa hyväksytään että saa suuttua "joka asiasta" (ei tarvii alkaa nostattaa omaa raivoa telkkarin voluumista niin että sit jo suuttuu, vaan voi jo ennen hermojen menemistä käydä pyytää voisko se olla piememmällä, miehellä kuulokkeet, tai sulla korvatulpat.... ).

Miehesi selvästi kaipaa rauhallista puolisoa, rauhallista kotia, riitelemätöntä kotia..jotta pystyy itsekin olemaan rauhallinen ja mukava ihminen.
Mutta pystytkö sinä tarjoamaan sitä hänelle???

 

[vierailija]

Sinä vaan satut kiihtymään........
No niinpä niin.......

Älä suutu. Piste. Ihan sama huudatko vai et. Älä suutu. Älä kiihdy.

 

[vierailija]

Miksi kinaatte noin typeristä asioista?? Mitä väliä onko tv 11 vai 12
Hyvä ku mies pyrkii sanoittaa ensin tunteensa. Ja ilmeisesti vihan purkaus on kohdistunut elottomaan, niin miksi pelkäät.

Menkää pariterapiaan, pääsette pureutumaan oikeaan ongelmaan, joka voi olla se että kummatkin kokee ettei ole toiselle tärkeä.

Meillä tollasista asioista kinaa 13v ja kohta 10v..

Joo, meille tuli riitaa siitä että missä voluumissa TV oli, sanoin että yhdessätoista, mies sanoi kahdessatoista. Korotin melkoisesti ääntä kun huusin "se oli yhdessätoista!" Kun mies ärähti todella pelottavasti: "korotakki vielä kerran ääntäsi mulle noin niin tavarat lentää". Olen ennenkin pelännyt miehen raivareita mutta nyt tuli ne sanat joita pelkäsin koko ajan. Pelkään miestä kun tämä raivoaa /huutaa/ vihastuu. Rikkoi kerran ihan kovaa muovia olevan penkin istuimen nyrkillä.
Joo, mulla nousi 0-100 äsken, mutta monta kertaa päivässä saa kinata ja vänkätä että alkaa olla väsynyt siihen ja nyt kattila sitten valui yli..
Lisäksi, mulla on aaltoileva äänensävy että joskus se on korkeampi ja kovempi ja joskus hiljaisempi ja matalampi. Mutta kun mies on herkkä äänensävyille, se että äänensävyni on normaali ja nousee aavistuksen, tämä jo ärtyneenä: "tarvii taas suuttua kaikesta/ ei tarvii suuttua/ älä suutu". Alan olla aika loppu tollasen kuuntelemiseen, varsinkin kun monta kertaa olen jo sanonut, että mä en huuda tällä äänensävyllä, vaan mun huutaminen on TÄTÄ. Oon antanut ihan konkreettisen esimerkin mutta mies ottaa siitä herneet.

Mitä ajatuksia tilanne herättää ja miten voisin välttyä siltä? Kun minulla sattuu ääni nousemaan kun kiihdyn. Vaikeaa tulee olemaan mutta.. mielipiteitä?

 

[vierailija]

Tää menee kyllä jo yli, siis ihanko lasta pitäisi rangaista jos se kiukuttelee? Sillä tavalla niitä ongelmia saa oikeasti tunne-elämään. Tunteet syntyy aina jostain eikä niistä pidä rangaista vaan ne pitää oppii tunnistaa ja käsittelee.

Onko tässä taustalla masennusta? Uupumusta? Seksuaalista torjuntaa? Tunneyhteyden puuttuminen (jolloin suhde voi tuntua turvattomalta ja pienikin, erimielisyys tuntuu maailmanlopulta).
Onko kyseessä adhd?

Jotain on, ja siihen syyhyn pitää löytää apu.

QUOTE="vierailija, post: 31877453"]Arvaas mitä.
Sää olet sellainen hemmoteltu kakara. Tod.näk. olet lapsena saanut aina kiukutella ja riehua ilman mitää seuraamuksia.

Sulla on kuvitelma, että kyllähän sää saat suuttua, mutta mies ei.
Tai että sinä määrittelet rajat "kuinka paljon saa suuttua". Sun mielestä saa suuttia, kunhan se vain on sen verran kuin sinä haluat.

Mutta arvaa mitä. Sun miehelläkin on temperamentti. Ja hän on tehnyt selväksi ettei kaipaa parisuhteeseensa suuttumista ja riitelyä. Mies näyttää tuntevan itsensä, ja tietää ettei sit kenelläkään ole mukavaa jos kodissa hyväksytään että saa suuttua "joka asiasta" (ei tarvii alkaa nostattaa omaa raivoa telkkarin voluumista niin että sit jo suuttuu, vaan voi jo ennen hermojen menemistä käydä pyytää voisko se olla piememmällä, miehellä kuulokkeet, tai sulla korvatulpat.... ).

Miehesi selvästi kaipaa rauhallista puolisoa, rauhallista kotia, riitelemätöntä kotia..jotta pystyy itsekin olemaan rauhallinen ja mukava ihminen.
Mutta pystytkö sinä tarjoamaan sitä hänelle???[/QUOTE]

 

[Elena777]

Mä jäin kanssa miettimään, että mitä väliä sillä on onko se luku 11 vai onko se 12?
Molempien pitäis opetella hillitsemään ittensä ja ottamaan toisen luonteissa huomioon heikkoudet, jos haluatte että homma toimii. Vihanhallintakurssi vois olla paikallaan kummallekkin.

 

[viisikymppinen isoäiti]

No syytä tuntuu olevan molemmissa. Miehen pitää opetella hillitsemään raivoaan. Ja sinä opettele sanomaan sanottavasi normaali äänellä.

 

[vierailija]

Tää menee kyllä jo yli, siis ihanko lasta pitäisi rangaista jos se kiukuttelee? Sillä tavalla niitä ongelmia saa oikeasti tunne-elämään. Tunteet syntyy aina jostain eikä niistä pidä rangaista vaan ne pitää oppii tunnistaa ja käsittelee.
?

[/QUOTE]

Kurittaminenko se on ainut tapa jolla osaat "kasvattaa" kiukuttelevaa lasta??? Miettihän uudestaan.
Tarkoitin että ap on varmaan ollut juuri niitä varsinkin tyttöjä, jotka saavat kitistä ja kitistä, juoksennella neuvolan leikkipaikassa ympäriinsä ja vanhemmat vaan naureskelee ja lässyttää "Kerttu tule nyt, kertyy nyt lasken kolmeen yy kaa koo, tulisit nyt×100".
"Kerttu" on aikuisena juuri se joka luulee että itse saa "kiihtyä" nii usein ku huvittaa, ja toiset vaan ymmärtäväisesti lässyttää vieressä että: "anteeks kulta anteeks tottakai oot oikeessa anteeks kun jouduit mun takia kiihtymään"

Näinhän se asia ei mene.

 

[vierailija]

Kurittaminenko se on ainut tapa jolla osaat "kasvattaa" kiukuttelevaa lasta??? Miettihän uudestaan.
Tarkoitin että ap on varmaan ollut juuri niitä varsinkin tyttöjä, jotka saavat kitistä ja kitistä, juoksennella neuvolan leikkipaikassa ympäriinsä ja vanhemmat vaan naureskelee ja lässyttää "Kerttu tule nyt, kertyy nyt lasken kolmeen yy kaa koo, tulisit nyt×100".
"Kerttu" on aikuisena juuri se joka luulee että itse saa "kiihtyä" nii usein ku huvittaa, ja toiset vaan ymmärtäväisesti lässyttää vieressä että: "anteeks kulta anteeks tottakai oot oikeessa anteeks kun jouduit mun takia kiihtymään"

Näinhän se asia ei mene.[/QUOTE]

Tai sitten Kerttu kuvittelee että tuo nyt vain on normaalia parisuhdetta että yhtäkkiä ampastaan makuuhuoneesta olohuoneeseen ravioamaan että telkkari pienemmälle