Mies - suomi kääntöapua

[Kokemus-73]

Eipä tuossa muuta sitten, laitat lyhyen tekstarin että tämä olikin sitten tässä, ja sitten puhelin kiinni viikoksi. Kissan viikset sille mitä hän siitä ajattelee tai miltä hänestä tuntuu. Äläkä ota takaisin!

Kuulostaa että onnekas olet jos pääset tuollaisesta ongelmakimpusta eroon näin aikaisessa vaiheessa. Jos noinkin varttuneella miehellä on takana vain epäonnistuneita ja ongelmallisia suhteita, on todennäkoistä ettei miehestä vain kerta kaikkiaan ole normaaliin parisuhteeseen.

Olet varmaan oikeassa että miehellä on vaikeuksia suhtautua suhteen vaikeuksiin ja toisaalta ymmärtää miten olla suhteessa niin että oma ja toisen tahto olisivat tasapainossa. Haluaisin kuitenkin myös omiin kokemuksiini pohjaten vähän pohtia sitä miksi näin niin kovin usein on. Itse olen omassa suhteessani kokenut viime vuosina myös noita "en saa omaa ääntäni kuuluviin ja eikä mikään mitä teen riitä"-tyyppisiä tuntemuksia.

Olen ollut naimisissa jo lähes 10 vuotta ja alkuaika meni aina todella hyvin. Nyt viimeiset vuodet ovat kuitenkin nostaneet esiin aivan uusia, edellä kuvattuja tunteita. Nyt koe aivan liian usein vaimoni vain arvostelevana ja vaativana, en enää arvostavana ja rakastavana. Miksi näin? Ehkä suhteemme alku ei hyvistä muistoista huolimatta ollutkaan niin tasapainoinen kuin sen olisi pitänyt olla. Minulle ei koskaan ole ollut helppoa tutustua naisiin ja halu löytää suhde oli kova.

Valitettavasti parisuhdemarkkinoilla vallitsee myös tietyllä tavalla "naistenhaku", siis niin että nainen viimekädessä on se joka valitsee kelpaako mies vai ei. Tämä on toki kärjistys eikä päde kaikkiin mutta ujomman ja vähemmän hyvännäköisen miehen näkökulmasta se siltä vaikuttaa. Siksi ajauduin varmaan myös miellyttämään tulevaa vaimoani kaikin mahdollisin tavoin ja unohdin omat tarpeeni ja toiveeni. Sehän jo riitti että hän minut otti, muuta en tarvinnut. Kaikkea ei kuitenkaan voi padota loputtomiin ja nyt ilmeisesti nuo alun patoumat tahtovat pulpahdella pintaan.

Ehkä tästä syystä koen nykyään aivan liian usein vaimoni sanat minua arvostelevana ja omaa olemistani rajoittavana. Se on myös johtanut välillä aika lailla lapselliseenkin kiukutteluun puoleltani, ja tästä en todellakaan ole ylpeä. Ei hänkään varmaan koe että on koskaan minua mitenkään kahlinnut tai rajoittanut, itsehän olen sen oikeastaan tehnyt. Koska olen sen kuitenkin tehnyt hänet saadakseen, tämä tyytymättömyyteni kohdistuu nyt häneen. Toisaalta haluaisin vain saada edelleen hänen hyväksyntänsä, toisaalta olla arvostettu myös sellaisena kuin haluaisin olla.

Toivottavasti nämä vähän sekavatkin ajatukset antoivat jollekin edes jotain...

 

[ap.]

Ajattelin ensin, että katson miten pitkään mies jaksaa kuviota vetää. Sitten luin tämän ketjun taas uudestaan ja päätin että tämä spedeily saa loppua.

Tämä on kuukauden sisällä kolmas kerta, kun mies sulkeutuu täysin kaikelta rakentavalta keskustelulta mykkäkouluun, ei vastaa puheluihin, keskusteluun, kääntää selkänsä ja pelaa jotakin valtapeliä hiljaisuudella. En ole kyennyt ymmärtämään tuollaista käytöstä ollenkaan. Näiden viestien ja omien pohdintojen jälkeen tajusin miksi - olen olettanut aikuista käytöstä, mutta olemmekin liikkuneet tässä asiassa ihan eri tasolla. Tuota ei tosiaan voi kuvailla mitenkään muuten kuin murrosikäisen kiukutteluna.

Pistin miehelle pitkän ja aika tiukan meilin, jossa kerroin ajatuksiani ja ehdotin vielä yhtä rakentavaa keskustelua. Jos se ei onnistu, toivotan hyvää jatkoa ja onnea elämäänsä. Neljättä mykkäkoulua ei tule.

Kiitos teille. Perspektiiviä on tarvittu.

 

[ainokainen]

Hyvä päätös. Kyllä kolme mykkäkoulua kuukauden sisällä kuulostaa aika paljolta. Kolme vuodessa olisi ymmärrettävää, mutta kolme kuukaudessahan tarkoittaa sitä, että hän on mykkäkoulussa melkein koko ajan! Jääkö teille edes sitä "normaalia" aikaa siihen väliin?

 

[eroon ja äkkiä]

Täytyy sanoa, että olet ap todella tyhmä jos otat yhteyttä.Älä saatana tee koskaan sitä virhettä, että annat miehelle mahdollisuuden tuntea itsensä kaivatuksi.Jos teet sen kerran, saat kärsiä lopun elämääsi. Minä tiedän mistä puhun.Olin samanlaisessa tilanteessa ja aina pyytelin anteeksi, tein sovintoa ja kerjäsin takaisin. Ja miehen v*ttuilu sen kuin lisääntyi. Sitten tuli viimeinen pisara, päätin, että en enää ota yhtyttä. Tammikuussa tuli vuosi täyteen erosta ja voin sanoa, että kävin oikein ravintolassa juhlimassa sitä eropäivää, niin hyvä asia se oli lopulta.

ÄLÄ OTA YHTEYTTÄ, ÄLÄ, ÄLÄ,ÄLÄ,ÄLÄ,ÄLÄ!!!!!!!!!!!!!!
Tuhoat vain elämäsi. Kaikissa mulkuissa roikkuu mies, muista se. Kyllä miehiä on, narsistia ei kannata eikä saa kerjätä takaisin.

 

[ap.]

Jees. Tulin kotiin ja huomasin jo oikein tarkoituksella tampatuista lumijäljistä, että mies oli käynyt asunnossani. Oli vienyt kaikki t-paitansa ja jättänyt avaimensa kuoressa postilaatikkoon. Yritin soittaa, puhelin on kiinni.

Että silleen. Näin sitten loppui näköjään suhde aikuisesti ilman sanaakaan ja ilmeisesti vailla mitään tarkoitusta puhua mistään.

 

[ainokainen]

Käsittämätöntä! No, jos miehen ongelmanratkaisutaidot ovat tuolla tasolla, ei hän varmaan tuota pidempiin suhteisiin pystykään.
Tsemppiä sulle, älä jää syyttelemään itseäsi.

 

[Peikonlehti]

Jees. Tulin kotiin ja huomasin jo oikein tarkoituksella tampatuista lumijäljistä, että mies oli käynyt asunnossani. Oli vienyt kaikki t-paitansa ja jättänyt avaimensa kuoressa postilaatikkoon. Yritin soittaa, puhelin on kiinni.

Että silleen. Näin sitten loppui näköjään suhde aikuisesti ilman sanaakaan ja ilmeisesti vailla mitään tarkoitusta puhua mistään.

Voi ei... Olet todella saanut kokea kurjaa kohtelua hänen puoleltaan. Sinulle on varmasti parempaa luvassa!

 

[Onnittelija]

Onnittelut siitä, että pääsit tällaisesta miehestä jo näin aikaisessa vaiheessa eroon - käytös (ja erit. tapa lopettaa suhde) kertoo siitä, että tulevaisuudessa teillä olisi tullut vielä pahempia ongelmia. Sure rauhassa, jos siltä tuntuu ja lopulta skoolaa itsellesi, että olit niin fiksu ja vahva, että päätit tällaisen pelleilyn alkuunsa!

 

[Kävipä tuuri!]

Olet tosi onnekas, joillakin tuollaiset suhteet kestävät vuosia eivätkä ne ole muuta kuin surkeutta ja ajan tuhlausta. Mies ei ole missään tapauksessa ns normaali tyyppi, johan sen kertoo hänen seurusteluhistoriansakin. Millaisen suhteen tuollaisen moniongelmaisen kanssa voisi ikinä saada aikaiseksi. Jos suhteessa ei pysty mistään puhumaan ilman raivostumista ja murjotusta, siitä ei koidu kuin mieliharmia. Good riddance to bad rubbish.

 

[Lillukka-]

Eikö sinulla ollut mitään tavaroita hänen luonaan? Entä vastavuoroisesti hänen avaintaan? Mies kuulostaa kyllä aikamoiselta kiukkupelleltä ja vaikka nyt tuntuu pahalta, kiittelet itseäsi vielä moneen kertaan, kun pääsit noinkin helposti hänestä eroon.

 

[ap.]

Soitin miehelle uudestaan, koska minusta ansaitsin jotain selitystä. Toisekseen huomasin, ettei mies ei ollut päivittänyt parisuhdettamme pois Facebookista (joo, lapsellinen juttu koko Facebook, emmekä kumpikaan ole harrastaneen koko paikkaa juurikaan, mutta se on sivuasia) .

Pitkän keskustelun jälkeen kävi ilmi, ettei mies ollut tarkoittanut erota ja minun olisi se pitänyt ymmärtää. Muussa tapauksessa asia olisi kerrottu minulle kuulemma selvästi. Tenttasin käytöksestä ja siihen vastattiin jollain höpötyksellä "miehen luolasta".

En osaa sanoa mitä tässä nyt tapahtuu. Usko jutun toimimiseen on aika matala. Toki toivoisin kyllä, että asiat järjestyisivät, mutta niin paljon vaivaa ja muuttumista se vaatisi, ettei oikein kuulosta realistiselta. Sen verran mies kuitenkin tuli vastaan, että lupasi jatkossa ilmoittaa suoraan, kun haluaa olla omissa oloissaan eikä vaan hiljene. Ehkä kuitenkin vielä katselen miten asiat etenevät. Itselläni olisi ehkä varmempi olo oikeasta ratkaisusta, jos vielä kerran antaisin mahdollisuuden ja lopettaisin vasta sitten, jos tätä tapahtuu vielä. Varmaan kuulostan ihan luuserilta, mutta en vaan ole vielä saanut sitä lopullista naksahdusta, jonka jälkeen on varmuuden tuoma rauha.

 

[chessy]

Tsemppiä Sinulle ap! Oli kyllä onni ettet tuhlannut enempää aikaasi tuollaiseen mieheen, jonka ihmissuhdetaidot ovat noin surkeat! Älä syyttele itseäsi mistään , kulje vaan pää pystyssä, olet sentään _yrittänyt_, mutta sille ei voi mitään jos toinen ei ole yhtään vastaanottavainen. Tämä oli sinun virheesi ja jokainen ihminen tekee virheitä. Ajattele vain että "se oli hauskaa niin kauan kun sitä kesti", olihan teillä hyviä hetkiäkin. Vaikutat tosi fiksulta naiselta ja kyllä tulet vielä löytämään tasoisesi kumppanin aivan varmasti! Tämän nyt piti vain mennä näin, jotta pian löydät sen paremman!

 

[Onnittelija]

Ymmärrän, että haluat odottaa sitä naksahdusta, mutta päätä jo nyt, että SE naksahdus on viimeinen. Tuohon "koukkuun" on todella helppo jäädä, ja sitä jää odottamaan seuraavaa, ja seuraavaa, ja seuraavaa ja siinä sitten meneekin viisi vuotta hetkessä. Nimim. kokemusta on

 

[Lopeta]

se homma nyt just tähän!!!!!!!!!!!!!

 

[Ja taas mennään näin]

No niin, taas on sama kuvio toistumassa. Kirjoitetaan että kumppani kohtelee huonosti, sitten saadaan hyviä neuvoja muilta, sitten kirjoitetaan lisää kuinka taas kohteli huonosti, saadaan taas hyviä vastauksia ja neuvoja, avautumisia ja sitten tullaan siihen tulokseen, että lisää huonoa kohtelua on vaan saatava.

Ei s***tana. Yleensä en kiroile, mutta tämä on tuskaisaa.

 

[ap.]

Tiedän, häpeän itsekin tilannetta. Sitä vaan peilaa menneisyyteen ja siihen miten ihanaa on ollut silloin kun on ollut. Niistä haaveista on yllättävän vaikeaa päästää irti, jos on pientäkään mahdollisuutta.

Sikäli en ole huolissani itsestäni ja tahdonvoimastani. Valittavaa sanoa, mutta tällaisia puolenvuoden suhteita on ollut viime vuosina muutamia. Jostain syystä se puoli vuotta on ollut sellainen kriittinen raja, jolloin alkuun rakastavasta kumppanista on löytynyt jotain kohtuuttomia piirteitä ja suhde käynyt mahdottomaksi. Varmaan itsessänikin on ollut vikaa. Jokatapauksessa olen jo oppinut sen, että selviydyn kyllä eikä eroaminen tarkoita maailmanloppua. Jos tämä ajautuu mahdottomaksi, pystyn kyllä irroittamaan itseni siitä ja siirtymään elämässä eteenpäin. Tällainen alkaa vaan kyynistä niin kovin, ettei jostain syystä millään tunnu löytävän sopivaa kumppania.

 

[Luepas taas]

jokunen ihastumisesta ja rakastumisesta tehty tutkimus, niin älyät, että hommalla on vaiheita. Parin vuoden päästä alkaa se ns.arki, sitten vasta aletaan pyörittää oikeaa ihmissuhdetta. Eli rakastuminen muuttuu rakkaudeksi niillä main, arki alkaa. Mutta huonoa seuraa ei totisesti kannata venyttää sinne asti. Ihana seura alkaa "arkistua" siellä parin vuoden kuluttua, jolloin kumpikin uskaltaa jo kunnolla olla oma itsensä, mutta huono ei parane missään vaiheessa!

 

[ja taas mennään näin]

Tiedän, häpeän itsekin tilannetta. Sitä vaan peilaa menneisyyteen ja siihen miten ihanaa on ollut silloin kun on ollut. Niistä haaveista on yllättävän vaikeaa päästää irti, jos on pientäkään mahdollisuutta.

Mutta jos ajatellaan asiaa nykyisyyden ja tulevan kannalta, niin mitä on tehtävissä? Miten aiot edetä asiassa? Muutosta ei tue itsekseen. Jos sinun miehelläsi on käsittelemättömiä ongelmia (nää hänen eristäytymiset ja arvaamattomat juttunsa), hän ei välttämättä pysty ratkomaan niitä yksin eristyksessään, hän voi tarvita ammattiapua. Tai sitten on parisuhdeterapiaa, täälläkin joku kirjoitti toisessa ketjussa, kuinka siitä oli ratkaiseva (!) apu suhteeseen.

Jos tämä ajautuu mahdottomaksi, pystyn kyllä irroittamaan itseni siitä ja siirtymään elämässä eteenpäin. Tällainen alkaa vaan kyynistä niin kovin, ettei jostain syystä millään tunnu löytävän sopivaa kumppania.

Mutta haluatko olla suhteessa, jossa ollaan vain siksi, että on sentään "joku" vieressä? Huono suhde on huonompi vaihtoehto kuin ettei suhdetta olisi. Jos olisit vapaa, se sopivampikin voisi löytyä. Mutta jos haluat jäädä suhteeseen etkä halua että se on huono suhde, vaatii töitä. Parisuhdeterapia yksi vaihtoehto.

 

[Lillukka-]

Siis mies ei tarkoittanut erota, mutta haki kuitenkin tavaransa ja jätti avaimensa? *huoh*. Ja sinä et ymmärrä? Mies kyllä näyttää vääntävän asiat niin, ettei hänelle jää mitään vastuuta mistään -syy on aina jossain muussa kuin hänessä.

 

[ainokainen]

Mielestäni miehen käytös viittaa vallankäyttöön. Hän tekee tuollaisia tempauksia saadakseen naisen roikkumaan itsessään ja hakee tätä kautta vahvistusta sille, että on rakastettu. Hän luottaa siihen, että hänen peräänsä aina soitetaan. Ja niin näköjään soitetaankin. Eli strategia toimii hyvin, mitäs suotta sitä muuttamaan!

 

[Lijs]

Raastavaa on. Tuollaista suhdetta ei voi kutsua rakkaudeksi, se on riippuvuutta. Se, etta olet riippuvainen jostain ei tarkoita, etta riippuvuutesi kohde on sinulle hyvaksi. Tiedan, mista puhun. Taydellista yhteiseloa tuskin on. Itse olen tunne-elamaltani epakypsa ja perusturvallisuuden tunteessani on puutteita. Voisin helposti olla tuollainen peraan soittaja ja roikkuja ja olen sellainen ollut. On hirvean vaikea itse nahda asetelma, sivusta on paljon helpompi tajuta sen jarjettomyys ja antaa neuvoja. Kun haluaa uskoa johonkin kieltaa tosiasiat. En tietenkaan tieda onko n.s. parisuhteellesi loppu tulossa ja jos niin koska, mutta olen kokenut sen kuinka kauan kestaa, ennen kuin luovuttaa. Tarkoitan tassa nyt kuitenkin monen vuoden suhdettani, puolen vuoden tarinasta pitaisi menna vahemman aikaa toipumiseen. Olen lukenut, etta puolet suhteen keston ajasta tarvitaan siita yli paasemiseen.
Mies ei todellakaan vaikuta sellaiselta, joka tekisi elamasi helpommaksi. Ymmarran, etta hyvan ajan muistot ovat pinnalla - itse vielakin puolentoista vuoden jalkeen ihmettelen, miten niin ihana voi kaantya paalaelleen. Mutta se voi. Varsinkin, koska sen ihanuuden kehitteli itse paassaan. Et halua tallaista suhdetta, haluat sen, mita luulit olevan.
Tarkein olet sina itse. Et tarvitse elamaasi ketaan, joka aiheuttaa sinulle karsimysta.

 

[fatamorgana]

Hyvä ap, kerrot eka viestissäsi että "/Miehen aiemmalla) naisella oli tapana soitella perään niin kauan kunnes mies vastasi tai jos ei vastannut, tulla lopulta viikkojen päästä ovelle hakkaamaan. Onko tämä nyt jotain lapsellista toimintakaavaa, jossa minun odotetaan anelevan anteeksiantoa ja rimputtelevan kunnes hän leppyy."

Huomaatko lainkaan, että toistat nimenomaan tuota kaavaa ottamalla aina uudelleen yhteyttä mieheen, kun hän vetäytyy mykkäkouluun? Ja onko se todella kaava, jonka mukaan haluat elää loppuelämäsi? Toteat, että on niin vaikeaa löytää sopivaa kumppania. Varmasti on, mutta onko se syy unohtaa itsensä ja omat tarpeensa, ja alistua moiseen murrosikäisen kiukutteluun?

Hieno juttu sinällään, että ymmärrät miestä (kerroit edellisestä suhteesta sekä miehen isäsuhteesta). No, se on tainnut mennä silti yli. Löydät aina perusteluja sietää käytöstä, jos lähdet sympatiseeraamaan miestä. Hän ei tosiaan osaa moninaisista syistä johtuen käyttäytyä, kuten normaali-ihmiset parisuhteessa käyttäytyvät, mutta riittääkö syiden ymmärtäminen viemään suhteen jollekin paremmalle tasolle? Nähtävästi ei, jos mies ei itse ymmärrä omia syitään saati sitä, että käyttäytyy todella luolamiesmäisesti sinua kohtaan.

 

[fatamorgana]

Ap, kerrot myös, että "Pitkän keskustelun jälkeen kävi ilmi, ettei mies ollut tarkoittanut erota ja minun olisi se pitänyt ymmärtää."

Miten ihmeessä mies ei osannut heti sanoa, onko tarkoittanut erota vai ei? Mihin se pitkä keskustelu tarvittiin? Älä anna talloa itseäsi ihan miten sattuu. Olet ihan liian arvokas ihminen siihen.

 

[Miksi oi miksi naiset ovat noin naiiveja]

No niin, taas on sama kuvio toistumassa. Kirjoitetaan että kumppani kohtelee huonosti, sitten saadaan hyviä neuvoja muilta, sitten kirjoitetaan lisää kuinka taas kohteli huonosti, saadaan taas hyviä vastauksia ja neuvoja, avautumisia ja sitten tullaan siihen tulokseen, että lisää huonoa kohtelua on vaan saatava.

Ei s***tana. Yleensä en kiroile, mutta tämä on tuskaisaa.

Justiinsa! Minunkin on pakko vetää aikaisemmat onnitteluni takaisin. Luulin että siinä vihdoinkin järkevä ja omanarvontuntoinen suomalainen nainen joka ei juokse turhan puliveivarin perässä vaan lopettaa huonon suhteen päättäväisesti. Vaan niin sortui sekin harhakuva. Samanlainen on ap kuin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta naisesta. Murjottavan miehen perään soitellaan sydän värjyen ja tentataan selityksiä ja yritetään ymmärtää ja sitten uskotaan vielä ne kaikki sadut joita mies lämpimikseen kertoilee.

Mikä suomalaisia naisia oikein vaivaa kun eivät osaa potkaista noinkin selvästi sekunda miehiä pellolle elämästään vaan juostaan oikein perässä että saataisiin vielä lisää mokomaa hyvää?

 

[Sivupersoona]

No nainenhan kuvittelee, että pystyy muuttamaan miehen mieleisekseen. Siksi huonotapaisesta miehestä ei hevin luovuta.