K
Kokemus-73
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tee jutusta loppu ja pian:Eipä tuossa muuta sitten, laitat lyhyen tekstarin että tämä olikin sitten tässä, ja sitten puhelin kiinni viikoksi. Kissan viikset sille mitä hän siitä ajattelee tai miltä hänestä tuntuu. Äläkä ota takaisin!
Kuulostaa että onnekas olet jos pääset tuollaisesta ongelmakimpusta eroon näin aikaisessa vaiheessa. Jos noinkin varttuneella miehellä on takana vain epäonnistuneita ja ongelmallisia suhteita, on todennäkoistä ettei miehestä vain kerta kaikkiaan ole normaaliin parisuhteeseen.
Olet varmaan oikeassa että miehellä on vaikeuksia suhtautua suhteen vaikeuksiin ja toisaalta ymmärtää miten olla suhteessa niin että oma ja toisen tahto olisivat tasapainossa. Haluaisin kuitenkin myös omiin kokemuksiini pohjaten vähän pohtia sitä miksi näin niin kovin usein on. Itse olen omassa suhteessani kokenut viime vuosina myös noita "en saa omaa ääntäni kuuluviin ja eikä mikään mitä teen riitä"-tyyppisiä tuntemuksia.
Olen ollut naimisissa jo lähes 10 vuotta ja alkuaika meni aina todella hyvin. Nyt viimeiset vuodet ovat kuitenkin nostaneet esiin aivan uusia, edellä kuvattuja tunteita. Nyt koe aivan liian usein vaimoni vain arvostelevana ja vaativana, en enää arvostavana ja rakastavana. Miksi näin? Ehkä suhteemme alku ei hyvistä muistoista huolimatta ollutkaan niin tasapainoinen kuin sen olisi pitänyt olla. Minulle ei koskaan ole ollut helppoa tutustua naisiin ja halu löytää suhde oli kova.
Valitettavasti parisuhdemarkkinoilla vallitsee myös tietyllä tavalla "naistenhaku", siis niin että nainen viimekädessä on se joka valitsee kelpaako mies vai ei. Tämä on toki kärjistys eikä päde kaikkiin mutta ujomman ja vähemmän hyvännäköisen miehen näkökulmasta se siltä vaikuttaa. Siksi ajauduin varmaan myös miellyttämään tulevaa vaimoani kaikin mahdollisin tavoin ja unohdin omat tarpeeni ja toiveeni. Sehän jo riitti että hän minut otti, muuta en tarvinnut. Kaikkea ei kuitenkaan voi padota loputtomiin ja nyt ilmeisesti nuo alun patoumat tahtovat pulpahdella pintaan.
Ehkä tästä syystä koen nykyään aivan liian usein vaimoni sanat minua arvostelevana ja omaa olemistani rajoittavana. Se on myös johtanut välillä aika lailla lapselliseenkin kiukutteluun puoleltani, ja tästä en todellakaan ole ylpeä. Ei hänkään varmaan koe että on koskaan minua mitenkään kahlinnut tai rajoittanut, itsehän olen sen oikeastaan tehnyt. Koska olen sen kuitenkin tehnyt hänet saadakseen, tämä tyytymättömyyteni kohdistuu nyt häneen. Toisaalta haluaisin vain saada edelleen hänen hyväksyntänsä, toisaalta olla arvostettu myös sellaisena kuin haluaisin olla.
Toivottavasti nämä vähän sekavatkin ajatukset antoivat jollekin edes jotain...