Mies & synnytykseen tuleminen :(

[KiviäkinKiinnostaa]

Jospa sanoisit sille miehellesi että tulee synnytyssaliin mutta että sieltä pääsee myös pois jos oikein pahalta tuntuu.

 

["hmm"]

Juuri siksi että ensisynnyttäjä ei tiedä missä mennään, jännittää ja pelottaa, kivut on vaikea yksin kestää ja homma tuntuu muutenkin yksinäiseltä. Eikö siinä ole jo syitä tarpeeksi mihin sitä tukea ja tutun ihmisen läsnäoloa tarvitsee? Jo lämmin silitys, rakkaan katse ja tsemppaavat sanat riittävät, ei se mies ihmeitä voi siellä tehdä mutta on paikalla naista varten!

Näillä periaatteilla voi todeta miehen sairastuessa syöpään tai joutuessa kolariin sanoa että "on siellä ne lekurit sua hoitamassa". Tukea kerta ei tarvitse antaa silloin kun toinen sitä kaipaa.

 

[Heh heh]

[QUOTE="vieras";25856290]Mutta onpa mies ollut synnytyksessä mukana, omasta vapaasta tahdostaan, vai???[/QUOTE]

Kyllä, ihan omasta vapaasta tahdostaan. Narussako te muut miehenne sinne talutitte?

 

[Heh heh]

[QUOTE="hmm";25856307]
Näillä periaatteilla voi todeta miehen sairastuessa syöpään tai joutuessa kolariin sanoa että "on siellä ne lekurit sua hoitamassa". Tukea kerta ei tarvitse antaa silloin kun toinen sitä kaipaa.[/QUOTE]

No jos syöpään sairastuisin, en todellakaan haluaisi sairaalaan itseäni katsomaan ihmistä, joka sinne täytyisi pakottaa. Mitä apua sellaisesta "tuesta" olisi?

Sama pätee synnytykseenkin. Mikä tukihenkilö se sellainen on, joka pitää pakottaa paikalle vain sillä perusteella, että kun pisti siemenen sisään yhdeksän kuukautta sitten? Eikö kannattaisi ottaa joku oikeasti vähän empaattisempi ihminen mukaan?

Sinänsä näen syövän tai auto-onnettomuuden vähän toisen tason tapahtumana kuin synnytyksen, joka ei ole sairaus tai vamma, vaan luonnollinen ja nykyään varsin turvallinen tapahtuma, jonka meistä jokainen on kokenut ainakin toisena osapuolena.

 

["Lokki"]

no jospa se pelkää sitä että käy kuten monelle on käynyt, että kun on nähnyt vaimon
synnyttävän, niin seksihalut on loppuneet siihenm

Mie en tiedä kenenkään moista valittaneen, paitsi kaksplussalla ja vauvalehden palstalla naisten puheissa.

 

[ehkä]

ehkä mies ei kestä nähdä puolisoaan kamalissa tuskissa ja vielä niin että hän ei voi oikeasti auttaa millään muotoa joten hyvin luonnollista miehen kokevan olevan tällöin hoitohenkilökunnan tiellä auttamassa puolisoaan

 

[hoh]

Jos halut katoaa ku näkee vaimonsa synnyttävän, ni sais kyllä mennä kauas minusta ja lapsesta semmonen mies.

Mä en vois enää olla semmosen kans jota ei kiinnosta tulla tueksi oman lapsen ja vaimon synnytykseen. Enkä pakottais myöskään, tietenkään, mitä semmosella pakotetulla paskalla siellä tekis?

Onneks mun miehelle on ollut itsestäänselvyys tulla mukaan. Helppoja on ollu synnytykset eikä kauaa ole kestäneeet, mutta kyllä miehen tuki ja kannustus on ollut tärkeää. Myös uuden elämän ihasteleminen kaksin on ikimuistoista.

 

[ehdotus]

Osta tai lainaa kirjastosta miehelle kirja "Isä syntymässä" luettavaksi. Meillä ainakin on mies saanut siitä ajateltavaa ajatellen synnytystä ja omaa osuutta siinä.

 

["vieras"]

Kyllä, ihan omasta vapaasta tahdostaan. Narussako te muut miehenne sinne talutitte?

No ap ei ainakaan saa miestä sinne omasta vapaasta tahdosta, joten narusta hän sen sinne kikoo, jos miehen sinne saa kiskottua. Kuten jo sanoin, aivan turha tuollaisen takia tapella, sinne ei tarvitse mennä tunneiksi, jos kerran haluaa miehen tukea ja mies ei halua saliin.

 

[Heh heh]

[QUOTE="vieras";25856463]No ap ei ainakaan saa miestä sinne omasta vapaasta tahdosta, joten narusta hän sen sinne kikoo, jos miehen sinne saa kiskottua. Kuten jo sanoin, aivan turha tuollaisen takia tapella, sinne ei tarvitse mennä tunneiksi, jos kerran haluaa miehen tukea ja mies ei halua saliin.[/QUOTE]

No siitä me olemme yhtä mieltä, ettei sinne kannata ketään väkisin raahata.

Mutta minä kyllä antaisin synnytyksen viedä oman aikansa ja ottaisin mukaan jonkun läheisen naisen, joka on itse synnytyksen kokenut. Häneltä saattaisi irrota ihan oikeaakin apua.

 

[_Pigeon_]

Eipä tässä tilanteessa muu auta, kuin jutella sen miehen kanssa asiasta. Kerrot ja perustelet miehelle, miksi häntä synnytyksessä tarvit jne. Ootteko käyneet synnytysvalmennuksessa ja sairaalassa tutustumassa?

Meidän esikoisen la on kesäkuun alussa, ja mieheni on onneksi ollut alusta asti sitä mieltä että ehdottomasti hän tulee mukaan. Olen kyllä myös sanonut, etten todellakaan selviäisi synnytyksestä ilman hänen tukeaan (synnytyspelko jne.). Miehesi ei ehkä vaan tajua kuinka rankkaa se synnyttäminen on henkisesti, ja kuinka se rakkaan ja tutun ihmisen tuki on niin paljon merkitsevämpää kuin vieraan kätilön...

 

[RehuLeski]

Myö sovittiin miehen kanssa ett ekaan synnytykseen tulee mukaan, mut seuraaviin ei tarvii tulla. Ja kylläpä sitä ottikin sit päähän kun ei toisen syntymään kerenny mukaan, vaan heräs onnitteluviestiin..

 

["vieras"]

No siitä me olemme yhtä mieltä, ettei sinne kannata ketään väkisin raahata.

Mutta minä kyllä antaisin synnytyksen viedä oman aikansa ja ottaisin mukaan jonkun läheisen naisen, joka on itse synnytyksen kokenut. Häneltä saattaisi irrota ihan oikeaakin apua.

Tämä nyt tietenkin on paras vaihtoehto, mutta jos se pitää olla välttämättä mies, niin voihan sitä olla kotona pitelemässä kädestä siihen loppumetreille saakka. Monella ei ole minkään valtakunnan tuntemusta siihen synnyttämiseen kun on koko alapää puudutettuna, että suosittelen kyllä siihen ettei ryntää sinne sairaalaan sen takia että saisi kivut loppumaan, kyllä ne on jokainen nainen kestänyt ihan ilman epidulaareja aina tuonne 70-80 luvulle saakka.

 

[Heh heh]

[QUOTE="vieras";25856532]Tämä nyt tietenkin on paras vaihtoehto, mutta jos se pitää olla välttämättä mies, niin voihan sitä olla kotona pitelemässä kädestä siihen loppumetreille saakka. Monella ei ole minkään valtakunnan tuntemusta siihen synnyttämiseen kun on koko alapää puudutettuna, että suosittelen kyllä siihen ettei ryntää sinne sairaalaan sen takia että saisi kivut loppumaan, kyllä ne on jokainen nainen kestänyt ihan ilman epidulaareja aina tuonne 70-80 luvulle saakka.[/QUOTE]

Vähän uskaliasta neuvoa toista pysymään kotona loppumetreille saakka. Ensisynnyttäjällä kun ei ole kokemusta siitä, millainen "normaali" synnytyksen kulku on. Nykyään kun monella on todella pitkä matka synnytyssairaalaankin. Karu ajatus, että jotakin menee pieleen, ja ainoana apuna on mies joka ei uskaltanut sairaalaan.

Ilman niitä "epidulaareja" voi synnyttää sairaalassakin, jos haluaa kunnolla tuntumaa synnytykseen ottaa.

 

["vieras"]

Meillä oli esikoisesta sama tilanne. Mies sanoi että ei tule mukaan, odottaa ulkopuolella. Siitä käytiin "vääntöä" viellä synnärillä.
Kyllä hän tuli kuitenkin mukaan (omasta tahdosta)ja jälkeenpäin sanoi että jos oisi mut jättänyt yksin ei olisi antanut sitä itselleen koskaan anteeksi.

Tokan lapsen syntyessä oli myös mukana.

 

["vieras"]

Vähän uskaliasta neuvoa toista pysymään kotona loppumetreille saakka. Ensisynnyttäjällä kun ei ole kokemusta siitä, millainen "normaali" synnytyksen kulku on. Nykyään kun monella on todella pitkä matka synnytyssairaalaankin. Karu ajatus, että jotakin menee pieleen, ja ainoana apuna on mies joka ei uskaltanut sairaalaan.

Ilman niitä "epidulaareja" voi synnyttää sairaalassakin, jos haluaa kunnolla tuntumaa synnytykseen ottaa.

No vaikka ensisynnyttäjälle sanoisi miljoona kertaa että pitele sitä miestä siellä kotona kädestä kiinni, niin synnytysosastolle he ovat viimestään siinä vaiheessa kun kovat supistukset alkavat. Joillakin tosin on niin nopeaa toimintaa että ei ehdi sairaalaan vaikkei tarvisi miestä kotona kädestä pidelläkään, mutta he eivät ole olleet vielä lähdössäkään sairaalaan kun lapsi on syntynyt jo.

 

[tjaah]

Mä aikanaan ilmoitin miehelle, että ok jos hän ei halua lähteä synnytyssaliin niin en mene minäkään.

Kiristystä? Ehkä, en tiedä,mutta kyllä se mies mukana oli, molemmilla kerroilla. Eikä mennyt seksihalut synnytyksen myötä, vaikka liitto sitten hajosi 14 vuotta myöhemmin (seksiä oli jopa vielä eron jälkeen, kunnes kumpikin sitoutui tahollaan seuraavaan kumppaniin...)

 

[Ken guru]

Voi ei! Olen taas varmaan kauhea tyranni tms., mutta meillä miehellä ei kyllä olisi edes vaihtoehtoa tuleeko synnytykseen vai ei. Tosin eipä siitä tarvitse kättä vääntääkään. En voi ymmärtää miten mies voi edes ajatella jättävänsä toisen "yksin" kitumaan kun itse ei tarvitse kärsiä kuin "henkisesti". Vauva on kuitenkin yhdessä tehty, toivottu ja suunniteltu. Meillä siis ei kävisi että noukkisi vain rusinat pullasta.

Noihin entisiin aikoihinkin vertaaminen on mielestäni tosi outoa. Miksei sitten samalla nainen synnytä yksin, ja kätilö juokse taloa ympäri pelotellen pahoja henkiä pois, niinkuin on ennenkin tehty....

Paitsi sitten voisin antaa "armoa" miehelle, jos hänellä olisi oikeasti joku kauhea sairaalakammo tms, ja voisin harkita doulan mukaan ottamista (vaimikäsenytoli).

 

["vieras"]

Voi ei! Olen taas varmaan kauhea tyranni tms., mutta meillä miehellä ei kyllä olisi edes vaihtoehtoa tuleeko synnytykseen vai ei. Tosin eipä siitä tarvitse kättä vääntääkään. En voi ymmärtää miten mies voi edes ajatella jättävänsä toisen "yksin" kitumaan kun itse ei tarvitse kärsiä kuin "henkisesti". Vauva on kuitenkin yhdessä tehty, toivottu ja suunniteltu. Meillä siis ei kävisi että noukkisi vain rusinat pullasta.

Noihin entisiin aikoihinkin vertaaminen on mielestäni tosi outoa. Miksei sitten samalla nainen synnytä yksin, ja kätilö juokse taloa ympäri pelotellen pahoja henkiä pois, niinkuin on ennenkin tehty....

Paitsi sitten voisin antaa "armoa" miehelle, jos hänellä olisi oikeasti joku kauhea sairaalakammo tms, ja voisin harkita doulan mukaan ottamista (vaimikäsenytoli).

Sua ja sun mielipiteitäsi jonkin aikaa seuranneena, täytyy sanoa että sinun miehesi on kyllä aika alistetussa asemassa teidän perheessä, eikä se että mies on vaan siellä on myös lapset, olet melkoinen pirttihirmu. Eikö olisi syytä vähän ottaa huomioon muidenkin mielipiteitä eikä aina olla itse oikeassa ja muiden mielipiteillä saa pyyhkiä perseensä. Mä en sun kanssa olisi viikkoa kauampaa edes seurustellut, mistä olet miehesi onkinut? Jaksamisia hänelle!

 

[ok]

Mun mies sanoi, että oli elämän paras hetki, kun lapsi syntyi terveenä ja ihanana. Eli mun mieheltä ainakin suositukset mennä mukaan! Onhan se ainutkertainen hetki kun esikoislapsi maailmaan astuu.

 

["Vieras"]

Mun miestä ainakin KIINNOSTI olla mukana. Totta kai se halus nähdä miten vauva syntyy ja olla mun seurassa kun mulla on kipuja ja kun pelkään...

 

[Phoebsi]

Teillä on aikaa puhua asiasta, miehellä on vielä aikaa miettiä ja pohtia miksi ei halua mukaan. Jos pääsette synnytyssairaalaanne tutustumaan, niin aina parempi.

Jos mies ei halua siltikään, niin pakottaa ei ketään voi. Pyydä äiti tai läheinen ystävä mukaan. Luulen kyllä, että miehesi mieli muuttuu raskauden edetessä. Nyt kaikki on vielä vierasta ja uutta, mutta kyllä se siitä

 

["fds"]

Mä luulen, että miehesi mieli vielä horjuu tässä raskauden kuluessa. Vauva ei ole hänelle vielä ollenkaan niin konkreettinen kuin sinulle. Todennäköisesti miehesi muuttaa vielä mieltään ja tulee mukaan, kunhan raskaus etenee ja mies näkee sekä tuntee vauvan liikkeet vatsan päältä. Etenkään, kun hänellä ei kerran mitään kammoja ole sairaalaa kohtaan.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";25856818]Sua ja sun mielipiteitäsi jonkin aikaa seuranneena, täytyy sanoa että sinun miehesi on kyllä aika alistetussa asemassa teidän perheessä, eikä se että mies on vaan siellä on myös lapset, olet melkoinen pirttihirmu. Eikö olisi syytä vähän ottaa huomioon muidenkin mielipiteitä eikä aina olla itse oikeassa ja muiden mielipiteillä saa pyyhkiä perseensä. Mä en sun kanssa olisi viikkoa kauampaa edes seurustellut, mistä olet miehesi onkinut? Jaksamisia hänelle![/QUOTE]

No johan oli kommentti . Parista asiasta olet tuollaiset johtopäätökset vetänyt, ja voin sanoa että en kyllä edes pystyisi (saatikka haluaisi) alistaa ketään. Mies on sen verran voimakasluonteinen, ettei kyllä kenenkään tossun alle suostuisi, ja hyvä niin. Suhde toimii hyvin, ilman riitoja, ja olemmekin monissa asioissa samalla kannalla. Eihän meillä tässä synytyksen mukaan tulossakaan ole mitään "vääntöä". Kaikki meillä saa kyllä olla ihan sellaisia kuin ovat, lapsiltakin "vaadimme" paljon vähemmän kuin täälläkin moni.

Sellaista miestä en itselleni olisi ottanutkaan, joka vetää kaljaa joka ilta, eikä ota perhettään ollenkaan huomioon. Siinä vaiheessa varmaan olisikin taistelemista, mutten sellaiseen jaksaisi edes aikaani tuhlata.

Todella off topic nyt, olen pahoillani ap!

 

["just"]

Kuinka moni täällä miestä mukaan vaativa nainen on ollut itse tukihenkilönä synnytyksessä mukana? Eli kuinka hyvä käsitys teillä on, että mitä se ihmiseltä vaatii?

Itse olen synnyttänyt kolme lasta, kaikki pelkän ilokaasun voimalla. Mies oli mukana jokaisessa synnytyksessä ja osaleva mies olikin, sai kolmannelle kerralla oikein kehut kätilöltä Tuli kyllä omasta vapaasta tahdosta. Kysyin lähinä vaan, että aikooko tulla mukaan, ilman sen kummempia "tarviin sua, en menee ilman sua jne" höpinöitä.

Olen itse ollut myös mukana kaverin synnytyksessä. Olin, kun minulla itselläni oli jo kaksi lasta, joten tavalla tiesin, missä mennään jne. Ja silti se synntyksen kokeminen sivusta oli uuvuttava, järkyttävä ja toki myös tavallaan ihana kokemus. Mutta olin järkyttynyt asiasta pitkään aikaan ja "selvittelin" itseni kanssa sitä. Siellä salissa mietin monesti, että olisi helpompi olla itse synnyttämässä kun katsoa vierestä.... Mietin myös paljon, että miltä minun miehestäni on tuntunut, kun hänen oma rakas puoliso on siinä tuskissa.... Olihan kaveri mulle läheinen, mutta toki eri asia kun puoliso Ja sellaiset tuntemukset olivat minulla, kaksi kerta synnyttäneellä naisella! Osan vaan kuvitella, mitä se vaati mieheltä...