miksi mies tulee mukaan synnytykseen?

[v]

Yhteiset lapset, yhteiset synnytykset. Ja maailman paras tukihenkilö myös, lähinnä henkinen tuki. :heart:

 

[Lily of the valley]

No mun mielestä se on vain ja ainoastaan luonnollista, että haluaa nähdä oman jälkikasvunsa ensi hetket. Mun mies oli myös huolissaan mun turvallisuudesta (ikään kuin hän sille jotain voisi, jos jotain sattuisi ) eikä varmaan siksikään halunnut että olisin yksin. Myös tukena halusi olla tietysti, ja kyllä hänestä olikin apua. Pääasiassahan se kätilö huiteli hoitelemassa muiden synnytyksiä siinä välissä ja välillä aina piipahti katsomassa mua. Olishan se voinut olla aika kurjaa olla yksin, varsinkin ensikertalaisena.

Tokan synnytykseen mies ihan varmasti haluaisi tulla mukaan, mutta en oo ihan varma, miten me saadaan esikoisen hoito järjestymään (jos lähtö tulee nopeasti). Joten jos mies ei pääse, niin sitten ei pääse, ja olen sanonut, että kyllä minä tämän "yksinänikin" maailmaan hoidan.

 

[vieras]

No mun mielestä se on vain ja ainoastaan luonnollista, että haluaa nähdä oman jälkikasvunsa ensi hetket..

Kyllä, mutta luonnollista se on ollut lähinnä viimeiset parikymmentä vuotta. Sitä ennen noin parisataa vuotta täysin luonnoton asia eikä miehillä ollut mitään asiaa synnytyksiin :/

 

[mä]

No, jos olisin mies niin ainakin mä haluaisin heti nähdä oman lapseni ja muutenkin tietää, että kaikki etenee normaalisti, kun tuo synnyttäminen on loppueleissä aika riskaabelia hommaa.

 

[Tallamuspurkuna]

Minulle on ainakin ollut tärkeää että rakas ihminen on ollut tukena On myös ollut miehelle itselleen tärkeää että on saanut olla mukana. :heart:
Molemmat lapset syntyneet sektiolla joten myös sen vuoksi on ollut ihanaa että vauvat ovat päässeet syntymänsä jälkeen turvalliseen syliin kun itse olen ollut heräämössä.

Kyllä se vaan tuo turvaa kun on joku siinä pitämässä huolta. Sektion jälkeenkin ( kuopuksen synnytyksen jälkeen ) olin ihan hirveän kipeä mutta niin se vaan kipu tuntui illalla paljon kamalammalta kun mies lähti kotiin.

En vaan pärjäisi ilman miestäni :heart: :heart: Mies myös piti huolta minusta. Kävi pyytämässä hoitajilta lisää lääkettä jos tarvitsin, nosti sängyn päätyä kun en itse ollut vielä päässyt ylös sängystä, nosti vauvaa rinnalle, vaihtoi vaippaa jne. :heart:

Voi että. Tosi haikea olo tulee kun muistelee :heart: :'(

 

[no]

musta ne miehet jotka vetoo "ettei vaan pysty" on todellakin säälittäviä hiiriä.

Lastit on kyllä pystyny naisen sisälle heittämään mut ei pysty sit olemaan toisen tukena kun nainen kokee elämänsä suurimman helvetin.

Niin ja siis on sen naisenkin vaan pystyttävä vaikka sitä pelottais. Ei se voi sanoa että hoida sä.

 

[näin meillä]

mies vei laitokselle ja sitten lähti pois. hyvin meni ilman miestäkin ja jos vielä tulee niin tulkoon mukaan jos tahtoo, mutta en varsinaisesti tarvitse. luultavasti tiuskin ja oon kauhee jos hän mukana on!