V
vierailija
Vieras
Mies ilmoitti ihan yllättäen viikko sitten, että tahtoo miettiä suhdettamme. Tähän johti pieni riita, jota kävimme auton käytöstä. Väliaikaisesti on siis yksi auto, kun miehen auto on korjattavana. Hän oli menossa kaverilleen muutamaa tuntia sovittua aiemmin, vaikka olisin itse tahtonut käyttää autoa sen sijaan, että istun kotona. Lopputulema oli, että annoin miehen ottaa auton ja pidin tilannetta sovittuna. Mies kuitenkin ilmoitti VIESTILLÄ muutamaa tuntia myöhemmin, että tahtoo erota. Tuli kännissä kotiin ja seuraavana päivänä sanoi tahtovansa miettiä. Sovittiin viikon aikalisästä, joka päättyy siis sunnuntaina.
Tätä ennen kaikki siis oli hyvin, ei ole ollut riitoja tai muitakaan ongelmia. Päinvastoin, mies on ollut oikeen ihana ja huomaavainen, tuolloin samana aamuna vielä herätti suukottelemalla ja ottamalla kainaloon, kertoi miten rakastaa jne. Olimme samalla viikolla tilanneet uuden sängynkin miehen toiveesta ja tuolloin heitin vitsinä, että ei passaa nyt sitten erota, kun pitää tää sänkykin maksaa. Niinpä vain muuttui mieli nopsaan.
Nyt mietintätauon aikana mies on seilannut laidasta laitaan. Välillä sanoi, että tulee varmaan takaisin, sitten sanoo, ettei tule, sitten sanoo, että voitais asua erillään jne. Syyksi kertoo sen, että olen kuulemma ollut kontrolloiva häntä kohtaa, mitä en kyllä ole itse lainkaan huomannut. Pyysin kuitenkin anteeksi ja sanoin, että jos keskustellaan ja katsotaan miten lähtee kulkemaan, että voidaan varmasti asiat korjata, kun ei mistään hirveän vakavasta ole kysymys ja suhde muuten hyvä. Mies ei tunnu jostain syystä olevan halukas, mutta toisaalta myös sanoo, että pelkää tekevänsä virheen, jos luovuttaa.
Joskus aiemmin mies teki jotain sellaista, jolloin meinasin hänet jättää, mutta hän pyysi toista mahdollisuutta ja sen annoin. Hyvä niin, koska sen jälkeen kaikki on ollut todella hyvin, tähän saakka siis. Minusta minäkin siis ansaitsen mahdollisuuden uuteen yritykseen, jos olen tieten tahtoen ollut jotenkin kontrolloiva tai muuten ikävä häntä kohtaan. Meillä on kuitenkin hyvä ja ihana suhde nyt, paljon tulevaisuuden suunnitelmia ja rakkautta, joten tuntuu tosi kamalalta heittää kaikki näin yhtäkkiä menemään, ilman että saan edes yrittää.
Kuinka teistä tässä tulisi toimia, jotta saisin miehen vakuutettua, että kannattaa yrittää? Sanoo kuitenkin, että rakastaa ja ikävöi mua, mutta pelkää kavereidensa menettämistä, koska on ns. liikaa minun kanssani. Olemme kyllä ehkä olleet liikaa yhdessä, mutta se ei ole pelkästään minun syyni. En uskalla nyt edes puheyhteyttä avata, koska mies tahtoo rauhassa sunnuntaihin saakka miettiä. Pelottaa edes nähdä miestä, enkä tahtoisi, mutta varmaankin mun on pakko ottaa kasvotusten vastaan se, mitä tuleman pitää?
Tätä ennen kaikki siis oli hyvin, ei ole ollut riitoja tai muitakaan ongelmia. Päinvastoin, mies on ollut oikeen ihana ja huomaavainen, tuolloin samana aamuna vielä herätti suukottelemalla ja ottamalla kainaloon, kertoi miten rakastaa jne. Olimme samalla viikolla tilanneet uuden sängynkin miehen toiveesta ja tuolloin heitin vitsinä, että ei passaa nyt sitten erota, kun pitää tää sänkykin maksaa. Niinpä vain muuttui mieli nopsaan.
Nyt mietintätauon aikana mies on seilannut laidasta laitaan. Välillä sanoi, että tulee varmaan takaisin, sitten sanoo, ettei tule, sitten sanoo, että voitais asua erillään jne. Syyksi kertoo sen, että olen kuulemma ollut kontrolloiva häntä kohtaa, mitä en kyllä ole itse lainkaan huomannut. Pyysin kuitenkin anteeksi ja sanoin, että jos keskustellaan ja katsotaan miten lähtee kulkemaan, että voidaan varmasti asiat korjata, kun ei mistään hirveän vakavasta ole kysymys ja suhde muuten hyvä. Mies ei tunnu jostain syystä olevan halukas, mutta toisaalta myös sanoo, että pelkää tekevänsä virheen, jos luovuttaa.
Joskus aiemmin mies teki jotain sellaista, jolloin meinasin hänet jättää, mutta hän pyysi toista mahdollisuutta ja sen annoin. Hyvä niin, koska sen jälkeen kaikki on ollut todella hyvin, tähän saakka siis. Minusta minäkin siis ansaitsen mahdollisuuden uuteen yritykseen, jos olen tieten tahtoen ollut jotenkin kontrolloiva tai muuten ikävä häntä kohtaan. Meillä on kuitenkin hyvä ja ihana suhde nyt, paljon tulevaisuuden suunnitelmia ja rakkautta, joten tuntuu tosi kamalalta heittää kaikki näin yhtäkkiä menemään, ilman että saan edes yrittää.
Kuinka teistä tässä tulisi toimia, jotta saisin miehen vakuutettua, että kannattaa yrittää? Sanoo kuitenkin, että rakastaa ja ikävöi mua, mutta pelkää kavereidensa menettämistä, koska on ns. liikaa minun kanssani. Olemme kyllä ehkä olleet liikaa yhdessä, mutta se ei ole pelkästään minun syyni. En uskalla nyt edes puheyhteyttä avata, koska mies tahtoo rauhassa sunnuntaihin saakka miettiä. Pelottaa edes nähdä miestä, enkä tahtoisi, mutta varmaankin mun on pakko ottaa kasvotusten vastaan se, mitä tuleman pitää?
