T
toinen näkökulma
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Nainen41v:Alkuperäinen kirjoittaja Itken:Riideltiin eilen illalla, kun mies tuli harrastuksistaan pienessä humalassa kotiin kolme tuntia myöhemmin kuin oli sanonut tulevansa. Mitäpä minä hänellä olisin kotona tehnytkään, mutta harmitti ensinnäkin se, että saan ihmetellä milloin se oikein on tulossa ja että pikkukekkulissa taas. Miehen mielestä ylireagoin tilanteeseen, varmaan näin olikin.
No selvästi kyllä ylireagoit. Kerrot, ettet nalkuta, mutta kuitenkin vetäisit riidan päälle tuollaisesta asiasta...
On tietty eri asia, jos mies alvariinsa lähes joka ilta heiluu kylillä viinan kanssa. Mutta tämmöisestä ei minusta nyt ole kysymys, ettei näitä pikkukekkulissa kotiin tulemisia olisi kuitenkin suht harvoin?
Samaa mieltä olen, että ylireagoit. Mies ei ollut kuin 3 tuntia myöhässä, ja pienessä humalassa, minä an ainakaan alkais tuollaisesta haastaa mitään riitaa. Ja ymmärrän jopa miestäsi, kun sanoi aamulla aika pahasti sulle, koska oli ehdottomasti väärin laittaa hänet sohvalle nukkumaan. Kyllä miestä pitää sen verran arvostaa, että päästää omalle sängylle nukkumaan, hänellä on tosiaankin oikeus siinä omassa sängyssään nukkua. Jos viinanhajuisen miehen kanssa ei oo niin kiva nukkua, niin kannattais itse mennä sohvalle, eikä pakottaa häntä sinne sohvalle. Ymmärrän, että mies oli siitä loukkaantunut. Tosin, olihan hänen kommentinsa v***uun suksimisesta aika lapsellinen ja huono, mutta niin oli myös sinun viimeiltainen riita.
Anna miehen olla mies, ei kannata pakottaa häntä koko ajan olemaan vierrelläsi, kyllä miehellekin pitää antaa sitä omaa aikaa ja tilaa. Miehethän on kuin villieläimiä, jos heitä alkaa liikaa vahtia ja sitoa, niin kyllä vahvat ja itsenäiset yksilöt mieluummin lähtevät koko suhteesta menemään. Heikot (sellaiset, ketkä ei enää yksinään pärjää) sitten saattavat jäädä, mutta kitisevät ja inisevät entistä enemmän, siitä, ettei heidän anneta elää omaa elämäänsä ja toteuttaa itseään. Onko sekään sitten hyvää, että lapsen lisäksi on vielä yksi aikuinen kitisemässä vierellä?
Olet itse raskaana, sulle se lapsi on totta jo nyt, mutta mies ei sitä sillä tavalla ymmärrä. Miehestä tulee isä vasta sitten, kun lapsi on jo syntynyt. Useimmille miehille isäksi tuleminen on kriisin paikka (niinkuin tässäkin ketjussa joku on sanonut), mutta kun lapsi syntyy, niin kyllä useimmat miehet osaavat sitten olla kunnon isiä lapsilleen. Ja kuten itsekin sanoit, niin miehesihän osallistuu hankintoihin neuvolakäynteihin (äläkä sano, että vain sen takia, että haluaa vaikuttaa niin hyvältä, et sä oikeesti voi tietää, mitä toisen mielessä on, saatat vain arvella), ja oletan, ettei hän ole joka päivä ulkona heilumassa, vaan ainakin osan ajastaan on sun lähellä sua tukemassa. Jos suhde muuten toimii hyvin, niin ei oikeesti kannata haastaa riitoja pikkuasioista. Kuten itse sanoitkin, et halua kasvattaa lastasi yksin, ja tuolla menolla siitä tulee kohta ihan totta. Ja vaikka täällä monet kannustavatkin sua eroamaan, niin älä oikeesti luule, että yksinhuoltajan arki on paljon helpompaa kuin kahden aikuisen välillä jaettu vastuu lapsesta (itelläni on kokemusta kummastakin). Ja niinkuin täällä on sanottu, niin tokihan sossu auttaa, mutta omastakin kokemuksesta voin sanoa, että rahallisesti tulee olla tiukkaa, jos yksin sossun rahoilla lasta kasvattaa. Eikä henkisestikään ole helppoa, kun toista aikuista ei ole ollenkaan siinä arjessa mukana, vaan kaikesta on suoriuduttava yksin. Jos multa kysyttäisiin, että kumman valitsen nyt (kun edellenkin on molemmista kokemusta, niin ilman muuta valitsisin, että on se oma mies siinä vieressä, vaikka joskus käykin ulkona (se on hänen oikeus, et sä voi kokonaan omia itsellesi toista ihmistä). Sitten, kun lapsi syntyy, niin varmaan itsekin haluat välillä päästä ulos hengähtämään omien kavereides kanssa, niin eiköhän se ole oikein, että molemmilla ois se mahdollisuus (yksinhuoltajan arjessa se ei todellakaan ole itsestäänselvää, että saat edes välillä niitä hengähdystaukoja).
Sun tilanteessa en lähtis toteuttamaan näitä suunnitelmia, mitä täällä on sulle tarjottu (lähteä viikonlopuksi pois ja vaatia että joko teet niin kuin käsken tai lähdet/lähden menemään), vaan rauhoittuiosin itse ja alkaisin tosissani miettiä, mitä seurauksia tuollaisella käyttäytymisellä voi olla omassa ja lapsesi elämässä. Onhan siinä se mahdollisuus, että mies tulee järkiinsä ja tajuaa, että haluaa sitoutua täysin sinuun ja vauvaan ilman että tapaa kavereitaan ja käy välillä ulkona, mutta todennäköisempää on se, että mies päättää erota lopullisesti, kuin suostuu siihen, ettei saa olla ulkona ja joutuu joka asiassa sun pompoteltavaksi. Ihan oikeesti, kolmen tunnin myöhästyminen ei ole mitään verrattuna siihen, että lähtis kokonaan jättäen sut ja vauvan oman onnesi nojaan.