Mies uhkasi jättää, rv 30...

[vieras]

Kannattaako parisuhteeseen sitten ryhtyä, jos haluaa elää omaa elämäänsä kenenkään häiritsemättä?

 

[toinen näkökulma]

suurin osa teistä puolustaa miestä. Olisipa kiva tietää miten reagoisitte jos teidän elämässä olis tollanen keskenkasvuinen mies. Hoh hoijaa...

Nyt taitaa ihan joku muu kuin tuo mies olla keskenkasvuinen...

Ja nainen41v puolustelee tässä samalla omaa miestään ja hänen käytöstään?

ilmeisesti

Nainen41v. tietää mistä puhuu. Ja vaikuttaa hyvin kypsältä ja aikuismaiselta ajattelutavalta. Uskon, että hänellä on erittäin hyvä suhde, ja että jos hän miehensä kanssa joskus riiteleekin, niin tuskin kumpikaan heistä on heti eroamassa, jos toinen on eri mieltä kuin toinen. Tällaisia ihmisiä pitäis olla oikeesti enemmän, sitten eroperheitäkin tulee vähemmän ja ehkä toisetkin alkavat vähän miettiä sitä, että onko oikeesti se vika vain siinä toisessa ihmisessä vai kannattaisko sittenkin vain muuttaa niitä oman pään sisäisiä asenteita ja suhtautumista elämään, parisuhteeseen ja toisiin ihmisiin.

Tekee vain pahaa katsella, kun täällä jotkut rupeavat haukkumaan muita, kun ei itsellä ole mitään järkevää sanottavaa (ja nyt en puhu pelkästään näistä, kenen viestejä oon lainanut, vaan yleensäkin koko tän palstan ilmapiiristä, mitä tässäkin viestiketjussa on tullut taas kerran todettua.

 

[Nainen41v]

Ja nainen41v puolustelee tässä samalla omaa miestään ja hänen käytöstään?

No itseasiassa kyllä. Hän on aikuinen ihminen, niinkuin minäkin. Jos joskus ilta venähtää muutaman tunnin, niin sitten se venähtää. Joskus minullakin venähtää.

Puolin ja toisin kyllä ilmoitellaan, jos venähtää, se on kohteliasta puolison huomioimista. Mutta mitään totaalikilareita en saa, jos ilmoittaminen satunnaisesti unohtuu.

 

[merimies]

Jos toista tosissaan rakastaa tai edes vähäsen arvostaa ja kunnioittaa, niin ei käyttäydy toista kohtaan kuin keskenkasvuinen idiootti ja k-pää! Ei muuten kuulosta ap:n mieheltä.

Jos lainaat mun sanoja, niin kannattais miettiä, mihin yhteyteen niitä laitat. Tuo yksittäinen tapaus ei todellakaan oikeuta sanomaan ihmisestä "keskenkasvuinen idiootti ja k-pää". Ja itseasiassa ei mikään oikeuta. Hyvä teidän on haukkua ihmisiä, ketä ette oikeesti koskaan tavanneet ja kenestä tiedätte vain sen perusteella, mitä hänen vaimonsa on suutuspäissään hänestä sanonut. Aikuinen ihminen on vapaa liikkumaan ja tekemään omia juttuja, eikä kukaan toinen aikuinen ihminen (jos ei ole halvaantunut tai muuten vammainen) ei tarvitse toista sinne vierelleen 24/7 eikä voi sitä keneltäkään vaatiakaan. Vaikka olenkin nainen, niin ymmärrän täysin miehiä, joiden mielestä tuo on jo yliampumista. Enkä suostuis sellaiseen suhteeseen, jossa mua pidettäisiin väkisin kotona, jos haluaisin viettää vapaa-aikaani joskus muuallakin omien kavereideni kanssa. Ja kyllä mä ittekin tykkään käydä välillä ulkona, enkä ole tilivelvollinen omallekaan miehelle jokaisesta askeleestani, enkä häneltäkään mietään tilityksiä vaadi. Toinen elää omaa elämäänsä ja se on vain hyvä näin. Ei tulis mieleenkään tukehduttaa toista suhteessa antamatta tehdä omia asioita ja antamatta tilaa toiselle. Enkä todellakaan näe mitään merkkejä siitä, että ap:n mies "keskenkasvuinen idiootti ja k-pää", koska mielestäni JOKAIKINEN ihminen tarvitsee sitä omaa tilaa ja vapautta eikä kukaan ole tilitysvelvollinen kellekään paitsi tietysti lapset omille vanhemmilleen..

Jokin tässä yhteiskunnassa mättää, kun näköjään vähintäänkin joka toinen on sitä mieltä, että aikuisen ihmisen täytyy tilittää toiselle kaikki tekemisensä ja anoa joka asiaan puolisolta lupaa.. Ja se on surullista.

Peesi tähän ja muihinkin kommentteihisi.
Jokainen meistä tekee välillä virheitä. Niistä voi ja pitää oppia ja ne täytyy saada anteeksi.
Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä omaa kumppania saa muuttumaan täydelliseksi vaikka kuinka laatisi sääntöjä, osoittaisi mieltä, huutaisi, raivoaisi, uhkailisi, tms.
Rakkautta on se, että hyväksyy toisen virheineen päivineen.

 

[merimies]

Ja nainen41v puolustelee tässä samalla omaa miestään ja hänen käytöstään?

No itseasiassa kyllä. Hän on aikuinen ihminen, niinkuin minäkin. Jos joskus ilta venähtää muutaman tunnin, niin sitten se venähtää. Joskus minullakin venähtää.

Puolin ja toisin kyllä ilmoitellaan, jos venähtää, se on kohteliasta puolison huomioimista. Mutta mitään totaalikilareita en saa, jos ilmoittaminen satunnaisesti unohtuu.

Näin.

 

[ap]

Onpas tullut paljon viestejä...

Tarkennuksia sen verran, että miehellä on paljon omia menoja, tämä ei siis ollut varsinaisesti poikkeuksellinen kerta muuta kuin siinä mielessä, että kerrankin siitä hänelle avauduin... En kontrolloi hänen tekemisiään tai estä menemästä.

Eilen ylireagoin väsyneenä ja laitoin kerrankin miehen sohvalle nukkumaan, kun yleensä siirryn itse kuorsausta ja viinan hajua sohvalle pakoon. En todellakaan ole mikään pirttihirmu, joka määräilee miestään. Ennemminkin olen ehkä liiankin rennosti suhtautunut kaikkeen ja siksikin tuntuu KOHTUUTTOMALTA, että minua rangaistaan näin julmalla uhkauksella. Enkä todellakaan ole edes ollut mikään jatkuvasti kiukutteleva "minäminäminä olen raskaana ja saan tehdä mitä haluan". Olen toivonut saavani enemmän huomiota, joskus sanonut omasta mielipahastani, kun joudun niin paljon olemaan yksin ja toivonut, että mies vähän vähentäisi omia menojaan, koska humalaisen/krapulaisen äijän katselu ei vaan selvinpäin jaksa innostaa... Jos sitten mies on viettänyt kanssani jotain aikaa, niin sehän onkin sitten miehen mielestä ollut sellainen uhraus, että minun pitäisi sillä uhrauksella elää pitkään.

En tiedä, onko mikään vaihtoehto enää oikea.

 

[merimies]

Onpas tullut paljon viestejä...

Tarkennuksia sen verran, että miehellä on paljon omia menoja, tämä ei siis ollut varsinaisesti poikkeuksellinen kerta muuta kuin siinä mielessä, että kerrankin siitä hänelle avauduin... En kontrolloi hänen tekemisiään tai estä menemästä.

Eilen ylireagoin väsyneenä ja laitoin kerrankin miehen sohvalle nukkumaan, kun yleensä siirryn itse kuorsausta ja viinan hajua sohvalle pakoon. En todellakaan ole mikään pirttihirmu, joka määräilee miestään. Ennemminkin olen ehkä liiankin rennosti suhtautunut kaikkeen ja siksikin tuntuu KOHTUUTTOMALTA, että minua rangaistaan näin julmalla uhkauksella. Enkä todellakaan ole edes ollut mikään jatkuvasti kiukutteleva "minäminäminä olen raskaana ja saan tehdä mitä haluan". Olen toivonut saavani enemmän huomiota, joskus sanonut omasta mielipahastani, kun joudun niin paljon olemaan yksin ja toivonut, että mies vähän vähentäisi omia menojaan, koska humalaisen/krapulaisen äijän katselu ei vaan selvinpäin jaksa innostaa... Jos sitten mies on viettänyt kanssani jotain aikaa, niin sehän onkin sitten miehen mielestä ollut sellainen uhraus, että minun pitäisi sillä uhrauksella elää pitkään.

En tiedä, onko mikään vaihtoehto enää oikea.

Eli miehesi ottaa kuppia enemmänkin? Ja ennen raskautta myös?

 

[vieras]

Riideltiin eilen illalla, kun mies tuli harrastuksistaan pienessä humalassa kotiin kolme tuntia myöhemmin kuin oli sanonut tulevansa. Mitäpä minä hänellä olisin kotona tehnytkään, mutta harmitti ensinnäkin se, että saan ihmetellä milloin se oikein on tulossa ja että pikkukekkulissa taas. Miehen mielestä ylireagoin tilanteeseen, varmaan näin olikin.

No selvästi kyllä ylireagoit. Kerrot, ettet nalkuta, mutta kuitenkin vetäisit riidan päälle tuollaisesta asiasta...

On tietty eri asia, jos mies alvariinsa lähes joka ilta heiluu kylillä viinan kanssa. Mutta tämmöisestä ei minusta nyt ole kysymys, ettei näitä pikkukekkulissa kotiin tulemisia olisi kuitenkin suht harvoin?

Samaa mieltä olen, että ylireagoit. Mies ei ollut kuin 3 tuntia myöhässä, ja pienessä humalassa, minä an ainakaan alkais tuollaisesta haastaa mitään riitaa. Ja ymmärrän jopa miestäsi, kun sanoi aamulla aika pahasti sulle, koska oli ehdottomasti väärin laittaa hänet sohvalle nukkumaan. Kyllä miestä pitää sen verran arvostaa, että päästää omalle sängylle nukkumaan, hänellä on tosiaankin oikeus siinä omassa sängyssään nukkua. Jos viinanhajuisen miehen kanssa ei oo niin kiva nukkua, niin kannattais itse mennä sohvalle, eikä pakottaa häntä sinne sohvalle. Ymmärrän, että mies oli siitä loukkaantunut. Tosin, olihan hänen kommentinsa v***uun suksimisesta aika lapsellinen ja huono, mutta niin oli myös sinun viimeiltainen riita.

Anna miehen olla mies, ei kannata pakottaa häntä koko ajan olemaan vierrelläsi, kyllä miehellekin pitää antaa sitä omaa aikaa ja tilaa. Miehethän on kuin villieläimiä, jos heitä alkaa liikaa vahtia ja sitoa, niin kyllä vahvat ja itsenäiset yksilöt mieluummin lähtevät koko suhteesta menemään. Heikot (sellaiset, ketkä ei enää yksinään pärjää) sitten saattavat jäädä, mutta kitisevät ja inisevät entistä enemmän, siitä, ettei heidän anneta elää omaa elämäänsä ja toteuttaa itseään. Onko sekään sitten hyvää, että lapsen lisäksi on vielä yksi aikuinen kitisemässä vierellä?

Olet itse raskaana, sulle se lapsi on totta jo nyt, mutta mies ei sitä sillä tavalla ymmärrä. Miehestä tulee isä vasta sitten, kun lapsi on jo syntynyt. Useimmille miehille isäksi tuleminen on kriisin paikka (niinkuin tässäkin ketjussa joku on sanonut), mutta kun lapsi syntyy, niin kyllä useimmat miehet osaavat sitten olla kunnon isiä lapsilleen. Ja kuten itsekin sanoit, niin miehesihän osallistuu hankintoihin neuvolakäynteihin (äläkä sano, että vain sen takia, että haluaa vaikuttaa niin hyvältä, et sä oikeesti voi tietää, mitä toisen mielessä on, saatat vain arvella), ja oletan, ettei hän ole joka päivä ulkona heilumassa, vaan ainakin osan ajastaan on sun lähellä sua tukemassa. Jos suhde muuten toimii hyvin, niin ei oikeesti kannata haastaa riitoja pikkuasioista. Kuten itse sanoitkin, et halua kasvattaa lastasi yksin, ja tuolla menolla siitä tulee kohta ihan totta. Ja vaikka täällä monet kannustavatkin sua eroamaan, niin älä oikeesti luule, että yksinhuoltajan arki on paljon helpompaa kuin kahden aikuisen välillä jaettu vastuu lapsesta (itelläni on kokemusta kummastakin). Ja niinkuin täällä on sanottu, niin tokihan sossu auttaa, mutta omastakin kokemuksesta voin sanoa, että rahallisesti tulee olla tiukkaa, jos yksin sossun rahoilla lasta kasvattaa. Eikä henkisestikään ole helppoa, kun toista aikuista ei ole ollenkaan siinä arjessa mukana, vaan kaikesta on suoriuduttava yksin. Jos multa kysyttäisiin, että kumman valitsen nyt (kun edellenkin on molemmista kokemusta, niin ilman muuta valitsisin, että on se oma mies siinä vieressä, vaikka joskus käykin ulkona (se on hänen oikeus, et sä voi kokonaan omia itsellesi toista ihmistä). Sitten, kun lapsi syntyy, niin varmaan itsekin haluat välillä päästä ulos hengähtämään omien kavereides kanssa, niin eiköhän se ole oikein, että molemmilla ois se mahdollisuus (yksinhuoltajan arjessa se ei todellakaan ole itsestäänselvää, että saat edes välillä niitä hengähdystaukoja).

Sun tilanteessa en lähtis toteuttamaan näitä suunnitelmia, mitä täällä on sulle tarjottu (lähteä viikonlopuksi pois ja vaatia että joko teet niin kuin käsken tai lähdet/lähden menemään), vaan rauhoittuiosin itse ja alkaisin tosissani miettiä, mitä seurauksia tuollaisella käyttäytymisellä voi olla omassa ja lapsesi elämässä. Onhan siinä se mahdollisuus, että mies tulee järkiinsä ja tajuaa, että haluaa sitoutua täysin sinuun ja vauvaan ilman että tapaa kavereitaan ja käy välillä ulkona, mutta todennäköisempää on se, että mies päättää erota lopullisesti, kuin suostuu siihen, ettei saa olla ulkona ja joutuu joka asiassa sun pompoteltavaksi. Ihan oikeesti, kolmen tunnin myöhästyminen ei ole mitään verrattuna siihen, että lähtis kokonaan jättäen sut ja vauvan oman onnesi nojaan.

Huh huh, vai että on miehet villieläimiä..? Minkälaisista miehistä te oikein puhutte?

Mä ymmärrän hyvin, että ap:n reaktio oli oikeasti purkaus siihen, että tuntee olevansa usein yksin tämän raskauden kanssa -ei niinkään tähän yhteen myöhästymiseen. Se vain purkautui hieman kärkkäästi väärässä kohdassa. Fiksu mies näkisi kumppaninsa huonon olon, ottaisi harteista kiinni ja kysyisi että kulta mikä sua oikeasti vaivaa..

Mun mies on ollut hyvin kiinnostunut raskaudesta. Kun tulin raskaaksi, meidän molempien elämä rauhoittui. Mä en ole koskaan edes pyytänyt miestä olemaan kanssani; me ollaan kumppaneita ja on itsestäänselvää, että elämme toistemme tahtiin. Meille oli selvää, että raskaus on meidän juttu, ei vain mun henkilökohtainen kokemus. Mies ymmärtää mun mielialanvaihtelut, ei anna mun käydä kaupassa (jotten kantaisi raskaita kasseja), hieroo mun särkeviä nilkkoja, juttelee mahalle ja kuskaa mua ympäriinsä, ettei mun tarvitse mennä julkisilla, jne. Joka päivä hän haluaa tuntea vauvan liikkeet ja seuraa sikiön kehitystä.

Eli odotuksen ei tarvitse olla mikään 'vain naisen juttu'. Musta hieman tuntuu että ap:n mies ei ehkä ole ollut isäksi valmis tai ei muuten vain ole kovin empaattinen henkilö.. Tsemppiä ap! Kun puhut miehesi kanssa, muistathan puhua niistä asioista, jotka sinua oikeasti painavat ja myös oikeaan aikaan eli rauhallisessa riidattomassa tilanteessa.

Missään tapauksessa miestä sen enempää kuin naistakaan ei voi toinen suhteessa 'määräillä' eikä myöskään aikatauluttaa. Sellainen suhde ei ole kypsällä pohjalla. Tosin mun tuttavapiirissä en tiedä ainuttakaan paria, jossa nainen pompottelisi ja määrittelisi miehen menoja. Luulin, että sellaiset suhteet olisivat vain kaupunkilegendaa..

 

[Lähde pois]

En lukenu koko ketjua mutta sama tilanne melkeen oli meillä, eikä miehen käytös juurikaan muuttunu lapsen syntymän jälkeen, samalla lailla harrastukset pyöri eikä lapsi kiinnostanut (kuten ei masuaikanakaan). Nostin sitten kytkintä lapsen ollessa 5 kk enkä ole katunut.

 

[Nainen41v]

Eilen ylireagoin väsyneenä ja laitoin kerrankin miehen sohvalle nukkumaan, kun yleensä siirryn itse kuorsausta ja viinan hajua sohvalle pakoon. En todellakaan ole mikään pirttihirmu, joka määräilee miestään. Ennemminkin olen ehkä liiankin rennosti suhtautunut kaikkeen ja siksikin tuntuu KOHTUUTTOMALTA, että minua rangaistaan näin julmalla uhkauksella. /quote]

Niin, sinä ylireagoit johon miehesi ylireagoi. Ihan normaalia, inhimillistä käytöstä.

Mutta tuolle miehesi menemisille sinun sisko hyvä nyt pitää saada muutos aikaa. Se ei taatusti tule sillä, että yksiksesi murehdit kuinka kurjaa se sinulle on. Kun muistetaan se, että itse olet tähän asti sen sallinut ihan täysin...

Tuossa tilanteessa ei kannata lähteä vääntämään siitä, kumpi oli tapahtuneessa enemmän väärässä tai enemmän oikeassa. Kannattaa käsitellä riita alta pois, ja sitten kun tunteet eivät puolin tai toisin ole liikaa mukana, niin ottaa itse varsinainen asia käsittelyyn.

 

[Huuhkajatar]

Kannattaako parisuhteeseen sitten ryhtyä, jos haluaa elää omaa elämäänsä kenenkään häiritsemättä?

Bingo! Jos haluaa elää sinkkuelämää ja viettää kaiken aikansa kavereitten kanssa ja harrastellen, niin kannattaa jättää parisuhteet ja lastenteko väliin.

 

[huh huh]

Riideltiin eilen illalla, kun mies tuli harrastuksistaan pienessä humalassa kotiin kolme tuntia myöhemmin kuin oli sanonut tulevansa. Mitäpä minä hänellä olisin kotona tehnytkään, mutta harmitti ensinnäkin se, että saan ihmetellä milloin se oikein on tulossa ja että pikkukekkulissa taas. Miehen mielestä ylireagoin tilanteeseen, varmaan näin olikin.

No selvästi kyllä ylireagoit. Kerrot, ettet nalkuta, mutta kuitenkin vetäisit riidan päälle tuollaisesta asiasta...

On tietty eri asia, jos mies alvariinsa lähes joka ilta heiluu kylillä viinan kanssa. Mutta tämmöisestä ei minusta nyt ole kysymys, ettei näitä pikkukekkulissa kotiin tulemisia olisi kuitenkin suht harvoin?

Samaa mieltä olen, että ylireagoit. Mies ei ollut kuin 3 tuntia myöhässä, ja pienessä humalassa, minä an ainakaan alkais tuollaisesta haastaa mitään riitaa. Ja ymmärrän jopa miestäsi, kun sanoi aamulla aika pahasti sulle, koska oli ehdottomasti väärin laittaa hänet sohvalle nukkumaan. Kyllä miestä pitää sen verran arvostaa, että päästää omalle sängylle nukkumaan, hänellä on tosiaankin oikeus siinä omassa sängyssään nukkua. Jos viinanhajuisen miehen kanssa ei oo niin kiva nukkua, niin kannattais itse mennä sohvalle, eikä pakottaa häntä sinne sohvalle. Ymmärrän, että mies oli siitä loukkaantunut. Tosin, olihan hänen kommentinsa v***uun suksimisesta aika lapsellinen ja huono, mutta niin oli myös sinun viimeiltainen riita.

Anna miehen olla mies, ei kannata pakottaa häntä koko ajan olemaan vierrelläsi, kyllä miehellekin pitää antaa sitä omaa aikaa ja tilaa. Miehethän on kuin villieläimiä, jos heitä alkaa liikaa vahtia ja sitoa, niin kyllä vahvat ja itsenäiset yksilöt mieluummin lähtevät koko suhteesta menemään. Heikot (sellaiset, ketkä ei enää yksinään pärjää) sitten saattavat jäädä, mutta kitisevät ja inisevät entistä enemmän, siitä, ettei heidän anneta elää omaa elämäänsä ja toteuttaa itseään. Onko sekään sitten hyvää, että lapsen lisäksi on vielä yksi aikuinen kitisemässä vierellä?

Olet itse raskaana, sulle se lapsi on totta jo nyt, mutta mies ei sitä sillä tavalla ymmärrä. Miehestä tulee isä vasta sitten, kun lapsi on jo syntynyt. Useimmille miehille isäksi tuleminen on kriisin paikka (niinkuin tässäkin ketjussa joku on sanonut), mutta kun lapsi syntyy, niin kyllä useimmat miehet osaavat sitten olla kunnon isiä lapsilleen. Ja kuten itsekin sanoit, niin miehesihän osallistuu hankintoihin neuvolakäynteihin (äläkä sano, että vain sen takia, että haluaa vaikuttaa niin hyvältä, et sä oikeesti voi tietää, mitä toisen mielessä on, saatat vain arvella), ja oletan, ettei hän ole joka päivä ulkona heilumassa, vaan ainakin osan ajastaan on sun lähellä sua tukemassa. Jos suhde muuten toimii hyvin, niin ei oikeesti kannata haastaa riitoja pikkuasioista. Kuten itse sanoitkin, et halua kasvattaa lastasi yksin, ja tuolla menolla siitä tulee kohta ihan totta. Ja vaikka täällä monet kannustavatkin sua eroamaan, niin älä oikeesti luule, että yksinhuoltajan arki on paljon helpompaa kuin kahden aikuisen välillä jaettu vastuu lapsesta (itelläni on kokemusta kummastakin). Ja niinkuin täällä on sanottu, niin tokihan sossu auttaa, mutta omastakin kokemuksesta voin sanoa, että rahallisesti tulee olla tiukkaa, jos yksin sossun rahoilla lasta kasvattaa. Eikä henkisestikään ole helppoa, kun toista aikuista ei ole ollenkaan siinä arjessa mukana, vaan kaikesta on suoriuduttava yksin. Jos multa kysyttäisiin, että kumman valitsen nyt (kun edellenkin on molemmista kokemusta, niin ilman muuta valitsisin, että on se oma mies siinä vieressä, vaikka joskus käykin ulkona (se on hänen oikeus, et sä voi kokonaan omia itsellesi toista ihmistä). Sitten, kun lapsi syntyy, niin varmaan itsekin haluat välillä päästä ulos hengähtämään omien kavereides kanssa, niin eiköhän se ole oikein, että molemmilla ois se mahdollisuus (yksinhuoltajan arjessa se ei todellakaan ole itsestäänselvää, että saat edes välillä niitä hengähdystaukoja).

Sun tilanteessa en lähtis toteuttamaan näitä suunnitelmia, mitä täällä on sulle tarjottu (lähteä viikonlopuksi pois ja vaatia että joko teet niin kuin käsken tai lähdet/lähden menemään), vaan rauhoittuiosin itse ja alkaisin tosissani miettiä, mitä seurauksia tuollaisella käyttäytymisellä voi olla omassa ja lapsesi elämässä. Onhan siinä se mahdollisuus, että mies tulee järkiinsä ja tajuaa, että haluaa sitoutua täysin sinuun ja vauvaan ilman että tapaa kavereitaan ja käy välillä ulkona, mutta todennäköisempää on se, että mies päättää erota lopullisesti, kuin suostuu siihen, ettei saa olla ulkona ja joutuu joka asiassa sun pompoteltavaksi. Ihan oikeesti, kolmen tunnin myöhästyminen ei ole mitään verrattuna siihen, että lähtis kokonaan jättäen sut ja vauvan oman onnesi nojaan.

Voi luoja! Tän vastauksen kirjottaja taitaa just olla sellanen alistettu kotirouva, joka ei uskalla mitään miehelleen sanoa. Kyllä tollasessa tilanteessa kuuluu sanoa jotain. Kovasti puhu vastaaja tasa-arvosta ja siitä ettei miehen kuulu olla pompoteltavana. Taitaa tämä rouva olla nyrkin ja hellan välissä! Tässähän sitäpaitsi mies pompottaa ap:ta, kun ei mitään muka sais sanoa ettei hän pikku poika rukka vaan lähde käveleen. Tommosen paskan kyllä sais antaa kävelläkin!

 

[huh huh]

Riideltiin eilen illalla, kun mies tuli harrastuksistaan pienessä humalassa kotiin kolme tuntia myöhemmin kuin oli sanonut tulevansa. Mitäpä minä hänellä olisin kotona tehnytkään, mutta harmitti ensinnäkin se, että saan ihmetellä milloin se oikein on tulossa ja että pikkukekkulissa taas. Miehen mielestä ylireagoin tilanteeseen, varmaan näin olikin.

No selvästi kyllä ylireagoit. Kerrot, ettet nalkuta, mutta kuitenkin vetäisit riidan päälle tuollaisesta asiasta...

On tietty eri asia, jos mies alvariinsa lähes joka ilta heiluu kylillä viinan kanssa. Mutta tämmöisestä ei minusta nyt ole kysymys, ettei näitä pikkukekkulissa kotiin tulemisia olisi kuitenkin suht harvoin?

Samaa mieltä olen, että ylireagoit. Mies ei ollut kuin 3 tuntia myöhässä, ja pienessä humalassa, minä an ainakaan alkais tuollaisesta haastaa mitään riitaa. Ja ymmärrän jopa miestäsi, kun sanoi aamulla aika pahasti sulle, koska oli ehdottomasti väärin laittaa hänet sohvalle nukkumaan. Kyllä miestä pitää sen verran arvostaa, että päästää omalle sängylle nukkumaan, hänellä on tosiaankin oikeus siinä omassa sängyssään nukkua. Jos viinanhajuisen miehen kanssa ei oo niin kiva nukkua, niin kannattais itse mennä sohvalle, eikä pakottaa häntä sinne sohvalle. Ymmärrän, että mies oli siitä loukkaantunut. Tosin, olihan hänen kommentinsa v***uun suksimisesta aika lapsellinen ja huono, mutta niin oli myös sinun viimeiltainen riita.

Anna miehen olla mies, ei kannata pakottaa häntä koko ajan olemaan vierrelläsi, kyllä miehellekin pitää antaa sitä omaa aikaa ja tilaa. Miehethän on kuin villieläimiä, jos heitä alkaa liikaa vahtia ja sitoa, niin kyllä vahvat ja itsenäiset yksilöt mieluummin lähtevät koko suhteesta menemään. Heikot (sellaiset, ketkä ei enää yksinään pärjää) sitten saattavat jäädä, mutta kitisevät ja inisevät entistä enemmän, siitä, ettei heidän anneta elää omaa elämäänsä ja toteuttaa itseään. Onko sekään sitten hyvää, että lapsen lisäksi on vielä yksi aikuinen kitisemässä vierellä?

Olet itse raskaana, sulle se lapsi on totta jo nyt, mutta mies ei sitä sillä tavalla ymmärrä. Miehestä tulee isä vasta sitten, kun lapsi on jo syntynyt. Useimmille miehille isäksi tuleminen on kriisin paikka (niinkuin tässäkin ketjussa joku on sanonut), mutta kun lapsi syntyy, niin kyllä useimmat miehet osaavat sitten olla kunnon isiä lapsilleen. Ja kuten itsekin sanoit, niin miehesihän osallistuu hankintoihin neuvolakäynteihin (äläkä sano, että vain sen takia, että haluaa vaikuttaa niin hyvältä, et sä oikeesti voi tietää, mitä toisen mielessä on, saatat vain arvella), ja oletan, ettei hän ole joka päivä ulkona heilumassa, vaan ainakin osan ajastaan on sun lähellä sua tukemassa. Jos suhde muuten toimii hyvin, niin ei oikeesti kannata haastaa riitoja pikkuasioista. Kuten itse sanoitkin, et halua kasvattaa lastasi yksin, ja tuolla menolla siitä tulee kohta ihan totta. Ja vaikka täällä monet kannustavatkin sua eroamaan, niin älä oikeesti luule, että yksinhuoltajan arki on paljon helpompaa kuin kahden aikuisen välillä jaettu vastuu lapsesta (itelläni on kokemusta kummastakin). Ja niinkuin täällä on sanottu, niin tokihan sossu auttaa, mutta omastakin kokemuksesta voin sanoa, että rahallisesti tulee olla tiukkaa, jos yksin sossun rahoilla lasta kasvattaa. Eikä henkisestikään ole helppoa, kun toista aikuista ei ole ollenkaan siinä arjessa mukana, vaan kaikesta on suoriuduttava yksin. Jos multa kysyttäisiin, että kumman valitsen nyt (kun edellenkin on molemmista kokemusta, niin ilman muuta valitsisin, että on se oma mies siinä vieressä, vaikka joskus käykin ulkona (se on hänen oikeus, et sä voi kokonaan omia itsellesi toista ihmistä). Sitten, kun lapsi syntyy, niin varmaan itsekin haluat välillä päästä ulos hengähtämään omien kavereides kanssa, niin eiköhän se ole oikein, että molemmilla ois se mahdollisuus (yksinhuoltajan arjessa se ei todellakaan ole itsestäänselvää, että saat edes välillä niitä hengähdystaukoja).

Sun tilanteessa en lähtis toteuttamaan näitä suunnitelmia, mitä täällä on sulle tarjottu (lähteä viikonlopuksi pois ja vaatia että joko teet niin kuin käsken tai lähdet/lähden menemään), vaan rauhoittuiosin itse ja alkaisin tosissani miettiä, mitä seurauksia tuollaisella käyttäytymisellä voi olla omassa ja lapsesi elämässä. Onhan siinä se mahdollisuus, että mies tulee järkiinsä ja tajuaa, että haluaa sitoutua täysin sinuun ja vauvaan ilman että tapaa kavereitaan ja käy välillä ulkona, mutta todennäköisempää on se, että mies päättää erota lopullisesti, kuin suostuu siihen, ettei saa olla ulkona ja joutuu joka asiassa sun pompoteltavaksi. Ihan oikeesti, kolmen tunnin myöhästyminen ei ole mitään verrattuna siihen, että lähtis kokonaan jättäen sut ja vauvan oman onnesi nojaan.

Voi luoja! Tän vastauksen kirjottaja taitaa just olla sellanen alistettu kotirouva, joka ei uskalla mitään miehelleen sanoa. Kyllä tollasessa tilanteessa kuuluu sanoa jotain. Kovasti puhu vastaaja tasa-arvosta ja siitä ettei miehen kuulu olla pompoteltavana. Taitaa tämä rouva olla nyrkin ja hellan välissä! Tässähän sitäpaitsi mies pompottaa ap:ta, kun ei mitään muka sais sanoa ettei hän pikku poika rukka vaan lähde käveleen. Tommosen paskan kyllä sais antaa kävelläkin!

 

[toinen näkökulma]

Huh huh, vai että on miehet villieläimiä..? Minkälaisista miehistä te oikein puhutte?

Ihan normaaleista miehistä puhutaan, tosin mikä on normaalia? Eiköhän jokainen ole yksilö ja on niitä poikkeuksiakin olemassa. Täytyy tosin tässä vaiheessa todeta, että itsekin olen aika villi, ei mua saa ainakaan väkisin pidettyä kotona, jos tahdon mennä. Ja ehdottomasti tahdot tehdä itse omat päätökseni ja annan niin tehdä myös miehelleni. Se villeys varmaan sua jotenkin kiivastutti, mutta tarkoitin sillä juuri sitä, että jos heitä väkisin yrittää pitää häkissä, niin kyllä he siitä häkistä ennen pitkää karkaavat. Leijonasta on turhaa yrittää tehdä kotikissaa. Jos itse onnistuitkin löytämään ihan oikean lemmikkikissan itsellesi, niin hyvä sulle. Itse oon sitä mieltä, että miehen kuuluu olla mies ja päättää itse mitä tekee. Eikä naisen kuulu määrätä miestä pysymään neljän seinän sisällä, jos hän itse ei sitä halua. Siitä tulee vain mies kiukkuiseksi ja huono olo molemmille. Oon enemmänkin sillä kannalla, että kodista pitää tehdä sellainen paikka, että miehen ei ees tee mieli lähteä sieltä, ja jos lähtee, niin lähtee tiedostaen, että kotiin on aina hyvä palata ja siellä on rakastava vaimo odottamassa eikä noita-akka (en nyt viittaa millään tavalla a.p:aan), joka räksyttää jos tulee vähänkin myöhässä tai humalassa. Näin villieläimetkin kesytetäään, ei räyhjäämällä, vaan hellällä hoivalla.

Mun mies on ollut hyvin kiinnostunut raskaudesta. Kun tulin raskaaksi, meidän molempien elämä rauhoittui. Mä en ole koskaan edes pyytänyt miestä olemaan kanssani; me ollaan kumppaneita ja on itsestäänselvää, että elämme toistemme tahtiin. Meille oli selvää, että raskaus on meidän juttu, ei vain mun henkilökohtainen kokemus. Mies ymmärtää mun mielialanvaihtelut, ei anna mun käydä kaupassa (jotten kantaisi raskaita kasseja), hieroo mun särkeviä nilkkoja, juttelee mahalle ja kuskaa mua ympäriinsä, ettei mun tarvitse mennä julkisilla, jne. Joka päivä hän haluaa tuntea vauvan liikkeet ja seuraa sikiön kehitystä.

Oot onnekas, että sulla on noinkin ymmärtäväinen mies, tuollaiset ovat aika harvassa, mutta on näitäkin. Se vain todistaa jälleen kerran, että jokainen mies on yksilö, eikä niinkuin tässäkin ketjussa jotkut on sanoneet jotain p***aa "miestyypeistä". Uskokaa pois, ei ole olemassa mitään "miestyyppiä", vaan jokainen mies on oma tyyppi jo itsessään.

Missään tapauksessa miestä sen enempää kuin naistakaan ei voi toinen suhteessa 'määräillä' eikä myöskään aikatauluttaa.[/quote]

Peesi tähän ehdottomasti.

 

[toinen näkökulma]

Lainaus unohtui. Peesi siis kuuluu tähän: "Missään tapauksessa miestä sen enempää kuin naistakaan ei voi toinen suhteessa 'määräillä' eikä myöskään aikatauluttaa."

 

[huh]

Oonko mä ainoa niin nipo että toi miehen aamuinen lause vittuun suksimisesta kuulosti jo yksissään törkeältä?!!! Vai pitäis tuossakin vain hymistellä, että onpa miehellä oikeus puhua mitä haluaa... Mulle ei ainakaan mies puhu ikinä noin, ei vaikka olisi "riitaa". Jotain kunnioitusta sentään!
Älytöntä ajatuksen juoksua joltain ap:n ylireagoimisesta. Mä olisin ylireagoinut jo melkoisesti enemmän..!

 

[toinen näkökulma]

Voi luoja! Tän vastauksen kirjottaja taitaa just olla sellanen alistettu kotirouva, joka ei uskalla mitään miehelleen sanoa. Kyllä tollasessa tilanteessa kuuluu sanoa jotain. Kovasti puhu vastaaja tasa-arvosta ja siitä ettei miehen kuulu olla pompoteltavana. Taitaa tämä rouva olla nyrkin ja hellan välissä! Tässähän sitäpaitsi mies pompottaa ap:ta, kun ei mitään muka sais sanoa ettei hän pikku poika rukka vaan lähde käveleen. Tommosen paskan kyllä sais antaa kävelläkin!

Just joo.. Et vissiin oo lukenut koko viestiketjua läpi. Edelleenkään en ole todellakaan mikään alistettu kotirouva, vaan ihan tasavertaisia ollaan mieheni kanssa. Mä en vaadi häneltä mitään tilityksiä menemisistään eikä hänkään vaadi tilityksiä minulta. Aikuisia ihmisiä siis ollaan kumpikin ja kumpikin tekee omat päätöksensä itse. Kumpikaan ei määräile toista ja kumpikin kunnioittaa toistensa vapautta tekemään niin kuin parhaakseen katsoo. Eikä todellakaan mun mies ole mikään paska niinkuin väität, vaan aikuinen, hellä ja huomaavainen kumppani. En ole hänelle äiti, joten ei hänen tarvitse pyytää multa lupaa yhtään mihinkään, ja sama pätee ehdottomasti myös toisinpäin. Taidan ehkä olla vähän suvaitsevaisempi miestäni kohtaan kuin mihin oot tottunut, mutta niin on myös mieheni. Ja ehdottomasti maailman paras ja ihanin mies juuri mulle, joten laita ne sun johtopäätökset samaan paikkaan, mistä oot ne vetäissyt. Ei millään pahalla.

 

[vieras]

Kannattaako parisuhteeseen sitten ryhtyä, jos haluaa elää omaa elämäänsä kenenkään häiritsemättä?

Bingo! Jos haluaa elää sinkkuelämää ja viettää kaiken aikansa kavereitten kanssa ja harrastellen, niin kannattaa jättää parisuhteet ja lastenteko väliin.

Juu, sellaisten miesten kanssa naisten EI ole pakko, eikä kannattavaa, muodostaa parisuhdetta ja tehdä lapsia.

 

[Nainen41v]

Oonko mä ainoa niin nipo että toi miehen aamuinen lause vittuun suksimisesta kuulosti jo yksissään törkeältä?!!! Vai pitäis tuossakin vain hymistellä, että onpa miehellä oikeus puhua mitä haluaa... Mulle ei ainakaan mies puhu ikinä noin, ei vaikka olisi "riitaa". Jotain kunnioitusta sentään!
Älytöntä ajatuksen juoksua joltain ap:n ylireagoimisesta. Mä olisin ylireagoinut jo melkoisesti enemmän..!

Olihan se miehen kommentti todella törkeä. Mutta yhtälailla oli ap:n riidan aloittaminen tästä aiheesta törkeää.

Vai pitäiskö tässä mennä jollain 50-lukulaisella kaksoistandardilla, että nainen saa olla törkeä, ja miehen täytyy vaan hymistellä, että naisella saa sylki tuoda suuhun ihan mitä sattuu

 

[v]

Myönnän, että ylireagoin illalla, mutta tuo jättämisellä uhkaaminen on mielestäni kuitenkin kohtuuton rangaistus siitä.

Itken, itken, itken.... En osaa lähteä, tarvitsen häntä. Enkä minä pääse edes mitenkään pois tästä tilanteesta, lapsi kasvaa sisälläni, siihen olen sidottu... Kunpa mies edes tajuaisi, että minä niin tarvitsisin henkistä tukea. Vain fyysinen sairaus/vaivat oikeuttavat huolenpitoon, muuten pitää vain olla yksin vahva.

Miten niin ylireagoit?? Et minusta ollenkaan.

 

[Ansis]

Olipa "reilusti sanottu" mieheltäsi!! Lähde itse johonkin vaikka tulevaksi viikonlopuksi...Ja jätä se renttu miettiin, et mihin oot menny (tosi hyvä neuvo...)! Ei toista saa noin uhkailla... Ja vaikka lapsi kasvaakin sisälläsi, niin silläkin on parempi olla vain äidin kanssa, kuin äidin ja isän joka ei ole ikinä siinä!

 

[vieras]

Oonko mä ainoa niin nipo että toi miehen aamuinen lause vittuun suksimisesta kuulosti jo yksissään törkeältä?!!! Vai pitäis tuossakin vain hymistellä, että onpa miehellä oikeus puhua mitä haluaa... Mulle ei ainakaan mies puhu ikinä noin, ei vaikka olisi "riitaa". Jotain kunnioitusta sentään!
Älytöntä ajatuksen juoksua joltain ap:n ylireagoimisesta. Mä olisin ylireagoinut jo melkoisesti enemmän..!

Olihan se miehen kommentti todella törkeä. Mutta yhtälailla oli ap:n riidan aloittaminen tästä aiheesta törkeää.

Vai pitäiskö tässä mennä jollain 50-lukulaisella kaksoistandardilla, että nainen saa olla törkeä, ja miehen täytyy vaan hymistellä, että naisella saa sylki tuoda suuhun ihan mitä sattuu

Mies on ollut paljon törkeämpi ja keskenkasvuisempi, kun on naisen anteeksipyynnön jälkeen käskenyt naista painuman vittuun ja uhkaillut erolla.

 

[lapsellista käytöstä mieheltäsi tuo haistattelu]

Mun mies "uhkasi lähteä" kun lapsi ilmoitti tulostaan vähän "vääränä hetkenä" eli herralle ei olisi ihan vielä sopinut vaikka yhteistuumin jätettiinkin ehkäisy pois. Mies ehdotti/vaati aborttia ja minä kieltäydyin.
Ilmoitin että siitä vaan lähtee laputtamaan, turha sitten katkerana istua muutaman vuoden päästä yksinäisenä muutaman sinkun juoppokaverin kanssa baarissa, edessä yksinäinen tulevaisuus (mies ei ihan siitä nuorimmasta päästä vaan lähemmäs 40).
Niillä sanoin menin nukkumaan ja seuraavana aamuna tuli mieheltä anteeksipyyntö tekstarina kun oli lähtenyt töihin minua aikaisemmin. Oli sen jälkeen tukena raskausaikana ja isänäkin on toiminut ihan hyvin. Kai se oli joku herätys miehellekin etten ollut hänestä riippuvainen vaan seisoin oman päätökseni takana.

 

[Uudi harmaana]

Kyllä ap:n reaktio on ihan sallittu. Ettekö osaa lukea. Mies on muutenkin paljon vaan kavwrien kanssa. Ei ollut kyse vain tästä yhdestä kerrasta pohjimmiltaan. Elikä tyypillinen naimisissa oleva "poikamies", joka välittää vain omista menoistaan. Parisuhteessa kuitenkin enimmäkseen ollaan ydessä, eikä kaverien kanssa.
Ap tarvitsee tukea raskauden aikana ja mies ei sitä anna. Anteeksipyyntöönkin vastaa rumasti.

Ap on antanut miehen mennä ja tämä on kiitos. Kai hänelläkin nyt jotain on oikeus pyytää.

Toinen näkökulma ja nainen41 ja muut en tasan tarkkaan ymmärrä miehen puolustelua tässä tilanteessa, mutta enhän kyllä ymmärrä toisen näkökulman täyttä vapauttakaan avioliitossa.
Parisuhde on parisuhde, jossa kunnioitetaan toista eikä leijuta miten sattuu, muutenhan se ei olekaan mikään parisuhde.

 

[yp]

Onko ap läheisriippuvainen? Jos suhde ei toimi, se ei toimi. Yksinkin pärjää.