Mies Viroon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja reissulle
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen pahoillani ap, mutta olen Inhorealistin kanssa samoilla linjoilla... Minulle tulee mieleen, että aloittaja itse olet joko vastaavassa tilanteessa toiminut tuolla tavoin tai pelkäisit/tietäisit toimivasi, ja sen vuoksi kuvittelet kaikkien muiden olevan samanlaisia.

Minä olen uskollinen miehelleni ja luotan myös siihen, että mieheni on uskollinen minulle - jos hän lähtisi kavereiden kanssa minne tahansa reissulle, en edes miettisi, että no nyt hän sitten lähtee minua pettämään.

Ja sitä paitsi - jos miehesi on ""pettävää laatua"", hän ei taida siihen Viron-reissua eikä muitakaan matkoja tarvita...
 
""Etko ansaitse miehen, joka arvostaa sinua ja haluaa omasta vapaasta tahdostaan olla uskollinen?""

Toivoisin ansaitsevani tottakai, eikö jokainen?

""Miksi miesystavasi ja muut ihmiset arvostaisivat sinua, jos sina et arvosta edes itse?""

Minä osaan nähdä itsessäni myös hyvääkin, mutta muut eivät välttämättä näe tätä hyvää ja siksi eivät arvosta.

Niin, minä olen vähän erikoinen ihminen. Minä osaan elää myös yksin, en kaipaa sellaisia huvituksia joihin liittyisivät muut miehet, en kaipaa ravintoloita ja ystävien seuraa.

""Haluaisin viela lopuksi kysya, etta mita sina oikeasti tekisit sellaisella miehella, joka on uskollinen vain siksi, ettei saa mahdollisuutta pettaa?""

En mitään. Miehelläni on ollut lukuisia tilaisuuksia pettää. Hän on käynyt yksin useiden päivien työmatkoilla ja ties missä, en ole hänen menemisistään kysellyt, hän on useinkin poissa kotoa.
Kyse ei olekaan siitä pettämisen mahdollisuudesta, sehän hänellä on ihan milloin vain.
Kyse on nyt siitä, että tuolla Viron reissulla ei kertakaikkiaan voi olla muuta tekemistä kuin ""vehdata"" naisten kanssa. Hän kun ei harrasta varsinaisesti ryyppäämistä ja muutahan ajankulua siellä ei miehille ole.
 
Oletpa ap alamaissa. Voimia sinulle.

Olet varmasti tälle miehelle ihan tarpeeksi hyvä vaimo, älä sellaisia edes mieti.
Mutta voisit olla itsellesikin vähän lempeämpi. Miksi piinata itseään kuvittelemalla etukäteen kaikkein pahimmat asiat mitä voi eteen tulla?
Kai te nyt jotain teette yhdessäkin ja mustasukkaisuutta jossain muodossa on melkein joka suhteessa.

Yritä keksiä jotain muuta miettimistä miehen reissun ajaksi, mene vaikka elokuviin, teatteriin, ota vaahtokylpy ja vartalon kuorinta. Ihan mikä mukavalta tuntuu. Hemmottele vähän itseäsi, olet sen ansainnut.
 
Kenenköhän kanssa AP:n mies on lähdössä reissuun, kavereidensa vai kuvitteellisten naisten...

""Mitä te sanoisitte ja ajattelisitte jos miehenne olisi lähdössä kavereidensa kanssa Viroon parin päivän reissulle?""

""Minulla ei ole mitään tarvetta lähteä minnekään yksin tanssimaan ja seurustelemaan muiden miesten kanssa. ""

Vastauksena AP:n ""mitä sanoisitte..."" -kysymykseen. Toivottaisin hyvää matkaa ja pidä mukavaa kavereiden kanssa.

Samoilla linjoilla Inhorealistin ja Vanillan kanssa siis. Itse reissaan ja touhuan myös kavereideni kanssa (kuten miehenikin omiensa) eikä se parisuhteeltamme pois. Toki teemme juttuja yhdessäkin!


 
Minä ajattelinkin hemmotella itseäni, olla vain, syödä hyvin, katsoa tv:tä, surffailla netissä enkä koskekaan siivousvälineisiin tms.

Minä en muuten siis ollut vaimo, mies ei ole ajatellutkaan menevänsä kanssani naimisiin.

Tehdäänhän me yhdessä vaikka mitä yhteisiä harrastuksia, mutta tunnen olevani riippakivi, jota pitää raahata joka paikkaan mukana eikä hänellä tietenkään ole hauskaa kun minä olen mukana.
Olenkin koettanut jättäytyä välillä pois jotta hän saa mennä yksin. Osaan erittäin hyvin olla yksin, joten se ei ole mikään ongelma.

Jospa tämä tästä. Kyllä varmaan kuukauden päästä olen jo unohtanut koko episodin. Onneksi sinne reissulle ei lähde mukaan ketään lörppöä tyyppiä joka paljastaisi mitä siellä on touhuttu, joten en koskaan saa tietää.
 
""....Hän kun ei harrasta varsinaisesti ryyppäämistä ja muutahan ajankulua siellä ei miehille ole...""

Herramunjee! Etkös lapsiraukka tiedä, että Viro on ollut sivistynyttä Eurooppaa jo silloin kun suomalaiset hakkasivat toisiaan kivikirveillä Nuijasodissa ja koettívat keksiä tulta! Esimerkiksi Viron uudessa KUMU-taidemuseossa kuluisi päivä jos toinenkin. Entäs teatteri- ja oopperatarjonta? Tai vaikka jazz-klubit! Vai ei ajankulua? Noh, junteilla ei olekaan...
 
Olin juuri viime viikonlopun Tallinnassa isolla naisporukalla ja enemmän sai olla huolissaan naisten moraalin suhteen. Kyllä Tallinnassa on nähtävää, kuten vanha Tallinna ja edulliset ruokapaikat. Illalla saa tanssia, jos haluaa. Ei kai tanssiminen ole pettämistä vaan yleinen tapa viettää aikaa porukan kanssa ?
Minusta nyt on tehty kärpäsestä härkänen. Ei toista voi sitoa sängyn jalkaan, jos ei itse halua mennä mihinkään. Tuollainen ripustautuminen on varmin keino saada toinen villiintymään.
En ole kysynyt vielä avokilta, epäileekö hän minun pettäneen. Ei tuo ainakaan ole pahasti murjottanut. Minusta suhde perustuu luottamukseen.
Ei näytä hyvältä, jos luottamus on tuolla pohjalla.
 
Ymmärrän hyvin sinua. Luotin exääni, menimme molemmat omia (ja yhteisiä) menoja. Miten siinä kävi, minä olin uskollinen, mutta hän toi Tallinnasta ""tuliaisen"" ja perhe hajosi. Nyt uuden miehen kanssa en enää osaa luottaa. Ajattelen, että jos tämä tuntee halua kavereiden kanssa ryyppyreissuille, olen mieluummin ilman häntä. Eipä ole halunnut, ei varmaan uskalla ;-), mikä sekään ei tietysti ole hyvä juttu. Tosin hänkään ei halua, että minä kävisin reissuilla kavereiden kanssa.
 
Eki-sedälle ja muillekin tiedoksi; en todellakaan sido häntä mihinkään pöydän- enkä sängynjalkaan.
Juuri äskettäinkin hän lähti erään naisen luo kylään, enkä lähtenyt mukaan;)
Sielläkin hän voi pettää minua jos haluaa, nainen on ihan viehättävä ja ehkä vähän ihastunutkin mieheen. Mutta en ole lainkaan huolestunut, koska hänellä on sinne ihan asiallista asiaa. Jos hän sensijaan olisi lähdössä tämän naisen kanssa kahdestaan vaikkapa viettämään iltaa jonnekin, se olisi jo epäilyttävää.

No, ei tanssiminen minusta ole pettämistä joka tilanteessa. Tanssii hän muiden kanssa silloin kun käymme tanssimassa, enkä ole siitä lainkaan mustasukkainen. Mutta se, että hän lähtee ilman minua nimenomaan mm. ""tanssimaan"" ja sillä keinoin tutustumaan muihin naisiin, on pettämistä. Ei se sänkyynmeno ole sitä pettämistä vasta, vaan jo ajatus ja toive että saisi jonkun toisen on pettämistä. Silloinhan en ole tärkeä hänelle vaan hän etsii koko ajan jotakuta toista.

Olen saanut tässä päivän mittaan kovetettua itseäni, enkä aio tämän enempää tästä välittää enkä valittaa. Minä en voi sille mitään että hän valitsee jonkun toisen minun sijasta. Ainoa minkä voin tehdä on hyväksyä ja olla hiljaa.

 
Hei hei hei!

Mikäli nyt ymmärsin oikein, mies ei ole edes vielä lähtenyt minnekään ja sinä olet varma että ""hän valitsee jonkun toisen"".
Tiedoksi; Tallinnassa voi todellakin tehdä paaaaljon muutakin kuin ryypätä ja naiskennella.

Meillä käydään sekä yhdessä että molemmat erikseen niin Tallinnassa, laivoilla, ravintolassa, kurssilla... Rajan vedän (jos tulee eteen) pidempiin lomiin etelässä/kaukomailla.
Tottakai mieleen välillä hiipii niitä mustasukkaisia ajatuksia, varsinkin noiden Tallinnan reissujen suhteen, mutta jos pettää haluaa, sen voi tehdä vaikka töissä. Tietysti reissu-seurakin vähän vaikuttaa, on ihmisiä, joiden kanssa en toivo mieheni lähtevän (hän tietää tämän eikä usein lähdekään).

Näistä yksi on esim henkilö joka aina humalaspäissään yrittää saada mun ja mieheni välille riitaa. Kun se ei onnistu, hän alkaa lipevän miellyttäväksi mua kohtaan. Syytä tähän en tiedä (hän on mieheni pitkäaikainen tuttava/ystävä jo lapsuus-ajoilta---> jotain kummaa mustasukkaisuutta sekin?)

Niin, varmaan arvaatkin että olen myös Inhorealsitin ja Vanillan kanssa samoilla linjoilla... Kannattaisko sun miettiä, mistä noi fiilikset ihan loppujenlopuksi johtuu ja ehkä sit jutella vielä miehesi kanssa?

Vaikka sua ei kiinnosta ""tyttöjen illat"" tms. mies voi kaivata muutakin seuraa ja muiden ihmisten ajatuksia kuin sun. Siinä ei ole mitään omituista!

Oletko koskaan ajtellut asiaa niinpäin että kun miehesi vaihtaa esim ravintolassa ajatuksia toisten naisten kanssa, hän palaa kotiin arvostaen sinua aina vain korkeammalle??
Musta on ainakin ihan mukava vain höpistä niitä näitä mikäli sattuu olemaan siedettävää seuraa (vrt. Naisen elämää palstalla ollut kirjoitukseni) mutta lähes aina totean että onneksi en ollut liikkeellä seuranhaku-tarkoituksessa... Kyllä se mulle sopivin on jo aikoinaan sieltä mukaan noukittu.

Tiedän monta parisuhdetta (yksi omakin) joka on kaatunut tuohon synbioosi-elämään. Toinen kokee ahdistusta siitä (vain) henkisestäkin narusta siihen pöydänjalkaan. Kyllä mua ainakin ahdisti,kun toinen oli naama norsunvehkeellä aina kun puuhasin lähtöä jonnekin tuulettumaan. ""Mitä sä sieltä haet, mitä et muka multa saa"". Ei ehkä ääneen lausuttuna, mutta ilmeistä lukien ""enhän mäkään halua mihinkään mennä, miksi sä?"" Hohhoijaa. No se on entistä elämää.

Voimia sinulle, mutta yritä löytää muitakin katsantokantoja.
 
No, vastataanpa nyt vielä:

Nää tyypit on olleet töissäkin Virossa ja käyneet siellä osa vaimojensa vaikka kuinka monta kertaa, joten siellä ei enää mitään uutta katsottavaa ole.
Jotenkin mua myös vaivaa kun eräs näistä mukaan menevistä miehistä kerran eräällä reissulla jolla minäkin olin mukana vihjasi vähän siihen suuntaan että aina mies reissuilla katselee muita naisia.

""Oletko koskaan ajtellut asiaa niinpäin että kun miehesi vaihtaa esim ravintolassa ajatuksia toisten naisten kanssa, hän palaa kotiin arvostaen sinua aina vain korkeammalle??""

No en todellakaan. Sitten hän viimeistään huomaa kuinka muut naiset on paljon itsevarmempia, osaavat jutella sitä sun tätä jne., ovat kauniimpia tietenkin ja totta kai hän tajuaa miten mitättömän naisen kanssa tällä hetkellä on.

""Vaikka sua ei kiinnosta ""tyttöjen illat"" tms. mies voi kaivata muutakin seuraa ja muiden ihmisten ajatuksia kuin sun. Siinä ei ole mitään omituista! ""

Juu, ymmärrän tämän ja hänellä onkin erittäin paljon ystäviä ja tuttavia ja hän liikkuu paljon harrastuksissa ilman minua. Hulluksihan hän tulisi jos joutuisi aina vain olemaan minun tylsässä seurassani.
Mutta näiden miesten seuraa, joiden kanssa hän lähtee, hän saa ihan tarpeeksi kotimaassakin. Mutta niin kuin sanoin, naisten seuraahan sieltä haetaankin noilta reissuilta.

 
Meidän ""perheessä"" reissataan myös yhdessä ja erikseen. Monesti laivaristeily tai vaikka tallinnan-matka on kätevä keino saattaa yhteen ja pitää vähän aikaa yhdessä joku porukka, joka on esimerkiksi nykyisin hajallaan ympäri suomea, tai jossa tyypit meinaa normaaleina kokoontumisiltoina joko livetä muualle tai peruuttavat kokonaan viime tingassa, sen takia että normaali-illan peruutuskynnys on alhainen, kun ei ole maksettu eikä varattu hotelleja tai matkoja. Ehkä karua, mutta näin se homma vain menee, kun ihmisillä on työnsä ja paljon muitakin menoja. Eli porukka pysyy yhdessä paikassa kätevästi. Viimeksi pari kk sitten mies oli entisten lukiokavereidensa kanssa laivalla ruotsissa ja toi minulle tuliaisiksi dödön... Ei se ollut hienovarainen hygieniavinkki vaan mies oli havainnut että minulla on siitä samasta sarjasta hajuvesi ja tietää ettei iho kestä hajustettua saippuaa tai voidetta.. joten dödö jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. =) Eipä ole koskaan edes tullut mieleen ahdistua, että mies tapaisi jonkun taianomaisen lumoojattaren näillä reissuillaan.

No kuitenkin. En minäkään millään usko, että motiivi tallinnaan menolle olisi naisten vokottelu vaan vaikka ihan ajan viettäminen kavereiden kanssa. Tässä on nyt kyse siitä, että sinä et arvosta itseäsi. Epäilet, että mikä vain pystymetsästä tai laivalta randomilla tanssimaan haettu nainen on miehesi mielestä sinua ihanampi! Nyt pitäisi hälytyskellojen soida hirveän kovaa! Joko miehesi ei ole tehnyt sinulle selväksi, että olet hänelle se ainut oikea ja paras kumppani, tai sitten sinä et ole tällaiselle informaatiolle vastaanottavainen. Sanoit aiemmin, että et voi uskoa olevasi uskollisuuden arvoinen. Eli epäilen, että sinulla on paha itsetunto-ongelma, joka purkautuu siihen, että pidät koko suhdetta jo menetettynä, vaikkei mitään ole edes tapahtunut!

Ymmärrätkö, että tuommoisia pohtimalla pahoitat oman mielesi, jolloin on loppujen lopuksi samantekevää, pettääkö miehesi vai ei - sinä olet ajatuksissasi jo sen kokenut ja murehtinut. Sinulla ei ole mitään faktoja, joille perustat synkät ennusteesi. Ei mitään.
 
No tulihan se sieltä. Olet siis itse aikoinaan tehnyt moista . Eipä ole ihme jos luulottelet vaikka mitä. Vertaat itseäsi ja tekojasi mieheesi.
Mahtaa olla ahdistavaa . Hae itsellesi apua. Tee se jo huomenna .
 
meilläkin on tullut välillä vääntöä noista menoista, ja mulla on vähän samanlainen tilanne kun sulla. mua ei kiinnosta ""tyttöjen illat"" ja mun mies oikein tyrkyttää mua menemään, että sitten itsekin pääsee. oon miettinyt myös tuota samaa, että sovitaanko me sittenkään yhteen, koska mä olen todellinen kotikissa ja mies haluaa mennä ja haluais, että mä menen myös. mutta kun mua ei huvita! sain kanssa aikoinani siitä tarpeekseni, nyt haluaisin viettää kotielämää, koska nautin siitä. tykkään matkustella, mutta en ilman miestäni, ja tätäkään mieheni ei ymmärrä. mä taas en ymmärrä, miks sillä on niin kova halu mennä yksin. ei sillä että yrittäisin kieltää sitä, mutta vaan se peruspointti, että mä tykkään olla kotona ja se haluaa olla aina liikenteessä. tuo on meidän suhteen ongelma..

ja kyllähän nuo viron reissut epäilyttäviltä kuulostaa munkin korvaan, mutta vaan siks, ettei miehen edellisten tempausten takia oo luottamus kohdallaan. saanko sitä luottamusta ikinä täysin kuntoon, siinäpä onkin kysymys..
 
Mene hyvä ihminen terapiaan. Jos noin pitkälle meneviä kuvitelmia yhdestä miehen Viron reissusta kehittelet ihan vaan omassa päässäsi, niin saattais olla aika jutella jonkun ammattiauttajan kanssa. Ehkä siinä samalla vois tehdä jotain tuolle olemattomalle itsetunnollekin?
 
No, mies ei nyt sitten menekään sinne Viroon ja nythän mä vasta tunnenkin itseni entistä enemmän idiootiksi!
Hän sanoi että se muka oli hänen oma päätöksensä ja oikeastaan helpotus olla lähtemättä kun on muutenkin niin kiireistä ja ettei hänellä sinne niin hirveää hinkua olisi ollutkaan.
Silti tunnen oloni tosi typeräksi.
Me puhuttiin pitkään, kerroin kuinka ei ole oikein että hän minun vuokseni on menemättä ja kuinka naurettavaa se kaikkien ulkopuolisten mielestä (kuten teidän) on.
Hän vaan väittää ettei siinä ole mitään väärää jos hän ottaa minun tunteet huomioon eikä hän koe että minä olisin ""laittanut pallon hänen jalkaansa"" eikä se edes häntä haittaisi.
Kerroin hänelle näistä peloistani mitä kuvittelin siellä tapahtuvan ja miksi hänen haluavan lähteä.
Hän on yhden näistä miehistä kanssa käynyt monta kertaa Virossa ja väitti etteivät ole koskaan kuin vain käyneet siellä eli eivät edes missään yökerhossa. Ei tuokaan reissu olisi ollut kuin kaksi päivää kaikkine matkoineen.
Summa summarum, kadun että puhuin hänelle mitään koko reissusta, koska ei hänkään olisi mitään sanonut jos minä olisin ollut lähdössä ""tyttöjen"" kanssa jonnekin. Olen varmasti terapian tarpeessa olemattoman itsetuntoni kanssa enkä ole ansainnut tuollaista miestä, siinä olette ihan oikeassa.

Olen päättänyt etten enää koskaan osoita mitään mustasukkaisuuden merkkejä, annan hänen mennä aina yksin joka paikkaan ja tehdä ihan mitä hän haluaa, sillä en todellakaan halua kahlita häntä.
 
Oikeesti, miksi pidät itseäsi huonompana kuin miestäsi? Varmaan on hänelläkin omat huonot puolensa. Sinulla on omat hyvät puolesi. Ihan varmasti olet ansainnut miehesi.

Vaikka minä en nykyistä miestä ""päästä"" poikien reissuille, silti olen varma, ettei hän minua parempaa voisi helpolla löytää. Jos löytäisi, ei olisi minun arvoiseni ;-). Minulle se on enemmän kunniakysymys, en halua, että hänen nähtäisiin pelehtivän muiden naisten kanssa.
 
Voi ap,
inhottava tilanne.

Olen itse olemassa aika mustis luonne mutta pikkuhiljaa olen pääsemässä itseni herraksi. Riippuu tietenkin aivan teidän keskinäisestä suhteestanne miten keskustelette. Meillä esim on aina helpottanut että ennenkuin alan kärtyämään tai paiskomaan sanoja, menen miehen kainaloon ja puhun ihan tavallisesti typerän pelkoni syyn / mitä ajattelen. Tässä voi nimenomaan olla eroja miten mies tämän ottaa. Meillä ainakin siitä asiasta sitten jutellaan ja itselläni on tuhannen helpottunut olo.
Enkä tunne itseäni typeräksi vaikka olen joskus näitä mielikuvitusjuttuja kertonut (""..sitten tulee pitkäsäärisempi tumma kaunotar jolla on herkkuperse ja sinä unohdat minut heti..""), koska niille on yhdessä lopuksi naurettu.

Kaikissa meissä on omat särömme, yhdellä se voi olla itsetunnossa, toisella jossakin muualla.

Toivotan teille hyvää suhdetta. Muistakaa olla avoimia toisillenne, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö salaisuuksia saisi olla. Uskaltakaa luottaa ja nojata toisiinne.
 
On miehellä tietenkin omat huonot puolensa, mutta hän on erittäin itsevarma eikä mustasukkainen. Hänen huonot puolensa eivät vaikuta elämäämme kuten nämä minun huonot puoleni.
 
Me normaalisti keskustelemme rauhallisesti, minä kerron miltä minusta tuntuu ja sitten sovitaan mitä asialle tehdään.
Tässä tapauksessa yritin ensin olla sanomatta mitään ja teeskennellä niin kuin en välittäisi, mutta en pysty sellaiseen, joten tuli sanottua sitten väärin.

Ei meilläkään mies sitten lopulta pitänyt hulluna niitä minun kuvitelmiani kun ne kerroin. Tietenkin pieni piru olkapäälläni sanoi, että eipä tietenkään kun juuri niin hän aikoikin tehdä;)

Harmittaa muutenkin kun tulin paljastaneeksi itsestäni näitä epävarmuuksia muutenkin, joita olen koettanut peitellä tähän saakka. Nyt on sitten koetuksella näkeekö hän minussa enää mitään minkä vuoksi rakastaisi minua. Sanoinkin hänelle että nyt olen riisunut kaiken kuoren yltäni ja näet ettei mitään jäänyt jäljelle. Olen antanut kaikki valtit hänelle ja kaikki aseet lyödä ja voin vain toivoa että hän ei lyö.
 
Ihan oikeesti, kannattaisko harkita keskustelua jonkun ammattiauttajan kanssa. Ei ole tarkoitus missään tapauksessa sinusta tässä hullua tehdä, mutta jostainhan tuo (ilmeisesti elämääsi haittava) huono itsetunto ja alemmuudentunne johtuvta. jos ne syyt löytyis ja niitä vois asiantuntijan kanssa puida niin voisi elämä helpottua. Eikä se miehestä sinua parempaa ihmistä tee vaikkei olekaan mustasukkainen. Nyt leuka pystyyn ja omanarvontuntoa korkeammalle!!!!
 
Luin viestiketjun ja täytyy sanoa ap`lle, ettei kaikki miehet mene Viroon pettämis tarkoituksessa, ei tanssiminen ja toiselle naiselle seuran pitäminen ole vielä pettämistä vaan ajan kulutusta. Itsekin käyn usein ostoksilla Virossa ja on ihana laivalla tanssia ja virittellä pientä flirttiä, sehän on itsestään kiinni mitä tekee, menekö flirtistä pitemmälle tai ei!
Aikuisilla ihmisillä on itsetuntemus, jos et vielä tunne itseäsi, etkä luota kenenkään, niin tosiaan Sinulla olis parasta olla yksin ja muutta keskelle metsä asumaan!
 
Hyvänen aika, mies on lähdössä pariksi päiväksi Viroon kavereidensa kanssa ja se mielestäsi merkitsee:

a) hän ei rakasta sinua
b) Teidän suhteessanne ei olekaan syvyyttä, vaikka kuvittelit ennen tätä mahdollista reissua sitä olevan
c) hän on tarkoituksella menossa sinne vain pettämään sinua, vaikket ennen kuvitellutkaan hänen olevan pettäjätyyppiä

Tämän lisäksi, kun hän hyvää hyvyyttään, jotta ei turhaan sinua loukkaisi, tarjoutui olemaan menemättä, sinä tulkitset senkin välittämisen puutteeksi.

""Mutta se, että hän lähtee ilman minua nimenomaan mm. ""tanssimaan"" ja sillä keinoin tutustumaan muihin naisiin, on pettämistä. Ei se sänkyynmeno ole sitä pettämistä vasta, vaan jo ajatus ja toive että saisi jonkun toisen on pettämistä.""

Tässä olen samaa mieltä kanssasi, mutta mistä sinä tiedät, että miehesi on nimenomaan lähdössä tutustumaan muihin naisiin ja hyppäämään vieraaseen sänkyyn? Onko hän oikein sanonut niin, vai luuletko sinä nyt hänenkin puolestaan? Tiedätkö sinä todella miestäsi paremmin, mitä hän reissultaan hakee ja miten paljon hän sinua arvostaa?

Toinen asia mitä ihmettelen, ovat nämä jutut tyttöjen illoista. Eikö sinulla naisystäviä muuta tarkoitusta varten ole ollut, kuin kaveriksi miesten iskemiseen? Sanoit, ettet tunne tarvetta tavata muita naisia, sinullahan on jo mies. Miten ihmeessä naispuoliset ystävät liittyvät miehiin? Kyllä minun elämässäni heille on sijaa ilman ylimääräisiä miehiäkin.

Mitä sinä hyödyt siitä, että kuvittelet mielessäsi tällaiset kauhuskenaariot ennen kuin mitään on edes tapahtunut? Tekeekö se sinut onnelliseksi? Miksi sinä välttämättä haluat olla varma siitä, että se kaikkein kamalin tulee tapahtumaan? Entä jos mitään ei tapahdukaan? Entä jos mies oikeasti rakastaakin sinua ja haluaa olla sinun kanssasi? Mitä se kertoo omasta arvostuksestasi häntä kohtaan, että epäilet hänestä kaikkein pahinta?

 

Uusimmat

Yhteistyössä