Mies *"##"#"¤¤%¤%*

["liina"]

ollaan naimisissa ja jonkinlaista välirikkoa tässä meneillään.

Minusta mie sei ymmärrä omaa osuutta asioihin, syyttää vaan joko mua tai sitten sitä että ei vaan sovita yhteen. Kuvittelee että mikään ei voi muuttua. Mua raivostuttaa.

otetaan esimerkki:Tausta: Raskaudet/imetykset muutti mun vartaloa, minun mielestäni rumaksi, enkä usko että muittenkaan mielestä kauniiksi, rinnat on a kuppi,roikkuva sellainen, vatsassa löysä pussi alhaalla(siis ylimääräistä nahkaa), vatsa on täynnä raskausarpia(täynnä), muuten pidin itteäni ihan ok. No mutta sitten siihen miten tämä liittyy parisuhde ongelmaan.

ongelma:Koska minulla on tunne että en ole seksikäs,enkä kaunis, ja mies alkoi seksuaalsesti haluttomaksi pari vuotta sitten(ei hakenut siihen mitään apua,ennenkuin suorastaan pakotin),puhuin miehelle miltä minusta tuntuu: mies ei vastannut mitään! ei tehnyt elettäkään-> suutuin. tämä toistui kymmeniä kertoja. Minä kerroin mitä tarvitsen, sitä että mies sanoisi mua kauniiksi ja haluttavaksi, sitä että olis intohimoa, seksissä esileikkei.

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.käsittääkseni en vaatinut kutua taivaalta koska puhuminen/kauniiden asioiden sanominen ei maksa mitään.


No kun nyt sitten yritin selittää miehelle sitä että vaikka alunperin ongelma on ollut siinä että mulla ei oo itestä kaunista kuvaa, niin silti sen käytös on vahvistanut mun tunnetta siitä että hän näkee asian samoin-> vahvisti mun pelkoa siitä että menetän miehen toiselle(tämä pelko siis johtu= miehen yhtäkkiä alkaneesta seksuaalisesta haluttomuudesta+siitä että ei voinut sanoa asioita joita tarvitsin+siitä että mies on valehdellu+mua on petetty samalla kaavalle pari kertaa).

Mies vaan toteaa että no miksi mä hänelle oon valittanut jos syy on kerta mussa.

eikö se oikeesti tajua että onhan sinäkin vikaa,jos ei ota puolison tunteita/tarpeita huomioon?

muutenkin tuntuu vaan syyttävän mua, ei näe mitään vikaa omassa käytöksessä-> joka ois johtanut siihen että mä olen vihainen!


sitten jos mä kerron että kun sä käyttäydyt mua kohtaan xxxxxx niin se on tuntunut musta pahalta ja siski olen ollut vihainen.

Mies pakenee vastuuta sitte sillä että no ei me vaan sovita yhteen!

esimerkiksi: koetin selittää miehelle että koska ollaan erilaisia ymmärretään toisiamme helposti väärin, mies tähän; no siksi me ei sovitakkaan ikinä yhteen. MÄ olin kylläkin sanomassa että siksi pitää keskustella jotta voi ymmärtää toisen tapaa reagoida/toimia.

siis me ei olla ikinä keskusteltu syvällisesti, eikä edes pinnallisesti meidän suhteeseen liittyvistä asioista,mies ilmeisesti oletaa että kaiken pitää sujua itsestään,tai sitte ei sovita yhteen.

 

["vieras"]

Blaablablablablablablaaa.......diibadaapaa......Hohhoijaa....!!!

 

["vieras"]

Pitkä juttu, melkein liian pitkä, mutta paras kohta oli se, missä et halua kutua taivaalta.

Millä tavalla sinä otat miehesi huomioon? En tarkoita, että kaikki tai paljon mikään olisi sinun syytäsi, mutta onhan vastuuta parisuhteessa sinullakin. Tunnut miettivän vain sitä, mitä sinä haluat.

 

[astrolabe]

Kommunikaatiossa kannattaa luopua noista "Sinä aina sitä ja sinä et koskaan tätä" -muodoista ja vaihtaa minä-muotoon. Minulla on paha mieli, koska et huomioi minua vaimonasi fyysisesti; kaipaan esileikkiä ja seksiä kanssasi. Koska en koe, että haluaisit minua, minua pelottaa, että olet löytänyt jonkun toisen halusi kohteeksi.

 

["vieras"]

Oletko sinä koettanut jotain vaatia itteltäs?

 

["jopi"]

Ei kenenkään tunteita voi pakottaa. Mies ei pidä sinusta ainakaan seksuaalisesti. Se ei johdu sinun ulkonäöstäsi tai "virheistäsi". Joku toinen mies varmasti pitäisi sinua hyvinkin seksikkäänä ja haluttavana. Te ette vain sovi yhteen varsinkin siksi, että miehen tunteet ovat mitä ovat.

 

["vieras"]

Kerro itse itsellesi, että olet kaunis nainen. Peilin edessä, silmiin katsoen.

 

[Blue]

[QUOTE="liina";28368461]ollaan naimisissa ja jonkinlaista välirikkoa tässä meneillään.

Minusta mie sei ymmärrä omaa osuutta asioihin, syyttää vaan joko mua tai sitten sitä että ei vaan sovita yhteen. Kuvittelee että mikään ei voi muuttua. Mua raivostuttaa.

otetaan esimerkki:Tausta: Raskaudet/imetykset muutti mun vartaloa, minun mielestäni rumaksi, enkä usko että muittenkaan mielestä kauniiksi, rinnat on a kuppi,roikkuva sellainen, vatsassa löysä pussi alhaalla(siis ylimääräistä nahkaa), vatsa on täynnä raskausarpia(täynnä), muuten pidin itteäni ihan ok. No mutta sitten siihen miten tämä liittyy parisuhde ongelmaan.

ongelma:Koska minulla on tunne että en ole seksikäs,enkä kaunis, ja mies alkoi seksuaalsesti haluttomaksi pari vuotta sitten(ei hakenut siihen mitään apua,ennenkuin suorastaan pakotin),puhuin miehelle miltä minusta tuntuu: mies ei vastannut mitään! ei tehnyt elettäkään-> suutuin. tämä toistui kymmeniä kertoja. Minä kerroin mitä tarvitsen, sitä että mies sanoisi mua kauniiksi ja haluttavaksi, sitä että olis intohimoa, seksissä esileikkei.

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.käsittääkseni en vaatinut kutua taivaalta koska puhuminen/kauniiden asioiden sanominen ei maksa mitään.


No kun nyt sitten yritin selittää miehelle sitä että vaikka alunperin ongelma on ollut siinä että mulla ei oo itestä kaunista kuvaa, niin silti sen käytös on vahvistanut mun tunnetta siitä että hän näkee asian samoin-> vahvisti mun pelkoa siitä että menetän miehen toiselle(tämä pelko siis johtu= miehen yhtäkkiä alkaneesta seksuaalisesta haluttomuudesta+siitä että ei voinut sanoa asioita joita tarvitsin+siitä että mies on valehdellu+mua on petetty samalla kaavalle pari kertaa).

Mies vaan toteaa että no miksi mä hänelle oon valittanut jos syy on kerta mussa.

eikö se oikeesti tajua että onhan sinäkin vikaa,jos ei ota puolison tunteita/tarpeita huomioon?

muutenkin tuntuu vaan syyttävän mua, ei näe mitään vikaa omassa käytöksessä-> joka ois johtanut siihen että mä olen vihainen!


sitten jos mä kerron että kun sä käyttäydyt mua kohtaan xxxxxx niin se on tuntunut musta pahalta ja siski olen ollut vihainen.

Mies pakenee vastuuta sitte sillä että no ei me vaan sovita yhteen!

esimerkiksi: koetin selittää miehelle että koska ollaan erilaisia ymmärretään toisiamme helposti väärin, mies tähän; no siksi me ei sovitakkaan ikinä yhteen. MÄ olin kylläkin sanomassa että siksi pitää keskustella jotta voi ymmärtää toisen tapaa reagoida/toimia.

siis me ei olla ikinä keskusteltu syvällisesti, eikä edes pinnallisesti meidän suhteeseen liittyvistä asioista,mies ilmeisesti oletaa että kaiken pitää sujua itsestään,tai sitte ei sovita yhteen.[/QUOTE]

Miten sinä olet muuttanut itseäsi, ottanut miestä huomioon ja myöntänyt että sinussa on vikaa ja ajatellut muuttaa asioita muutakin kautta kuin vain miestä muuttamalla?

Tämä oli nimittäin todella yksipuolisesti kirjoitettu vaikka yleensä riitoihin tarvitaan kaksi osapuolta.

 

["Liina"]

Miten sinä olet muuttanut itseäsi, ottanut miestä huomioon ja myöntänyt että sinussa on vikaa ja ajatellut muuttaa asioita muutakin kautta kuin vain miestä muuttamalla?

Tämä oli nimittäin todella yksipuolisesti kirjoitettu vaikka yleensä riitoihin tarvitaan kaksi osapuolta.

Viime aikoina en hirveästi mitenkään,koska se ei tunnu olevan vastavuoroista ja koska mies on loukannut minua. Olen minä halannut, koettanut saada miestä puhumaan,keskustelemaan(mitä on välttänyt viimeiset vuodet).

Aiemmin: Annoin hänen nukkua pitkään,vaikka itseäni väsyttää aikaiset ylös nousut, kun mies herää on aamutoimet hoidettu ja kahvi keitetty. Halasin,pussasin, pidin hyvänä, kerroin hänelle että hän on seksikäs ja ihana.Hieroin hartioita. yms. seksikin on mennyt viime vuodet miehen ehdoilla, no siis se on ollut ainoa seksi mitä on ollut tarjolla, pakkohan se on ottaa vastaan kun ei muutakaan saanu.

mutta mä en ole vastuussa siitä jos aikuinen ihminen ei uskalla/osaa tuoda omia tarpeita/tunteita/ajatuksiaan julki! vai pitäisikö minun sinunkin mielestä kyetä ajatusten lukuun? Mistä mä voin tietää mikä miehen mielestä on pielessä jos se ei puhu?

 

["Liina"]

[QUOTE="vieras";28368510]Kerro itse itsellesi, että olet kaunis nainen. Peilin edessä, silmiin katsoen.[/QUOTE]

en pysty, senverran on tainnut itsetunto kärsiä.

 

[Blue]

[QUOTE="Liina";28368595]Viime aikoina en hirveästi mitenkään,koska se ei tunnu olevan vastavuoroista ja koska mies on loukannut minua. Olen minä halannut, koettanut saada miestä puhumaan,keskustelemaan(mitä on välttänyt viimeiset vuodet).

Aiemmin: Annoin hänen nukkua pitkään,vaikka itseäni väsyttää aikaiset ylös nousut, kun mies herää on aamutoimet hoidettu ja kahvi keitetty. Halasin,pussasin, pidin hyvänä, kerroin hänelle että hän on seksikäs ja ihana.Hieroin hartioita. yms. seksikin on mennyt viime vuodet miehen ehdoilla, no siis se on ollut ainoa seksi mitä on ollut tarjolla, pakkohan se on ottaa vastaan kun ei muutakaan saanu.

mutta mä en ole vastuussa siitä jos aikuinen ihminen ei uskalla/osaa tuoda omia tarpeita/tunteita/ajatuksiaan julki! vai pitäisikö minun sinunkin mielestä kyetä ajatusten lukuun? Mistä mä voin tietää mikä miehen mielestä on pielessä jos se ei puhu?[/QUOTE]

Ok, koska olet sitten ottanut vastuuta riitelystä ja miettinyt kuinka itse voisit sitä vähentää?

 

["Liina"]

[QUOTE="vieras";28368487]Oletko sinä koettanut jotain vaatia itteltäs?[/QUOTE]

Toki, mutta sitähän en tiedä mitä minun olisi pitänyt vaatia itseltäni,kun mies ei ole ikinä avannut sanaista arkkuaan.

Eli teidän mielestä on ihan ok että mies ei ota vaimon tunteita huomioon ja hän on oikeassa että puhumatta pitäs homman toimia tai sitte ei sovita yhteen!

miks terpautti ei sitten ole sitä mieltä vaan nimenomaan iso osa ongelmista johtuu siitä että asioista ei puhuta-

 

["Liina"]

Ok, koska olet sitten ottanut vastuuta riitelystä ja miettinyt kuinka itse voisit sitä vähentää?

voi vittu, miten mä voin mitään osata tehdä kun mies EI PUHU!! sunko mielestä mun pitäs tietää mitä mies tarvii/ajattelee vaikka hän ei kerro sitä?

ei en ole ajatellut vähentää riitelyä, pikemminkin haluaisin kerrankin riidellä kunnolla!

jos miehen olis pitänyt vaan puhua ja hoitaa haluttomuuttaan niin se on liikaa mieheltä vaadittu,niinkö? ei juma..no ota sä toi tuppisuu sinne istuu... sama ku koettasit puhua seinän kanssa

 

["Liina"]

Kommunikaatiossa kannattaa luopua noista "Sinä aina sitä ja sinä et koskaan tätä" -muodoista ja vaihtaa minä-muotoon. Minulla on paha mieli, koska et huomioi minua vaimonasi fyysisesti; kaipaan esileikkiä ja seksiä kanssasi. Koska en koe, että haluaisit minua, minua pelottaa, että olet löytänyt jonkun toisen halusi kohteeksi.

näinhän minä pitkään teinkin,mutta vaikka olisin itkien kertonut tuon, mies olis vaan istunut hiljaa,ilmeettömänä ja elettömänä, kauanko sellasta jaksaa katsella suuttumatta?

 

["vieras"]

Entäpä jos mies EI VOI sanoa, mitä ajattelee, koska loukkaantuisit ja suuttuisit vieläkin enemmän? Ehkä hän ei pidäkään sinua enää kauniina ja seksikkäänä, mutta ei voi sanoa sitä ääneen? Tilanteissa, joissa häneltä tivaat asiaa, hän vetäytyy ja kiemurtelee itsensä kiusallisesta tilanteesta irti sanomalla, että ette sovi toisillenne?

 

[astrolabe]

Oletko tutustunut Myers-Briggsin luonnetyyppeihin? Mieheni on INTP, joten hänellä on paljon vähemmän tunteita jaettavaksi verrattuna meikäläiseen, joka on ENFP. Mieheni ei ole missään nimessä tunteeton, vain hänen tapansa tuntea ja käsitellä niitä ovat erilaiset kuin itselläni. Voisin toki tiirikalla yrittää saada häntä avautumaan, mutta hän ei ehkä siltikään olisi kovin emotionaalinen puhuessaan.

Jos voi hyväksyä, että toinen on erilainen ja vieläpä tietää millä tavoin erilainen niin kommunikaatiota voi parantaa.

 

[Blue]

[QUOTE="Liina";28368615]voi vittu, miten mä voin mitään osata tehdä kun mies EI PUHU!! sunko mielestä mun pitäs tietää mitä mies tarvii/ajattelee vaikka hän ei kerro sitä?

ei en ole ajatellut vähentää riitelyä, pikemminkin haluaisin kerrankin riidellä kunnolla!

jos miehen olis pitänyt vaan puhua ja hoitaa haluttomuuttaan niin se on liikaa mieheltä vaadittu,niinkö? ei juma..no ota sä toi tuppisuu sinne istuu... sama ku koettasit puhua seinän kanssa[/QUOTE]

Ihan yhtäkkiäkö hän on muuttunut puhumattomaksi. Että et yhteen mentäessä ole tiennyt että puhuminen ei ole miehen paras puoli van hän hoitaa asiat muulla tavalla.

Tiedätkö, jonkun toiselle vieraan asian vaatiminen tappaa parisuhteen todella tehokkaasti. Joko tyydyt tilanteeseen, keksit kommunikoida jollain miehelle luontaisella tavalla (mieti vaikka suhteen alkuaikoja miten mies kommunikoi silloin) jolloin mieskin saattaa omaalotteisesti tulla vastaan ja selvitätte asian, tai sitten itsepintaisesti vaadit vain miestä muuttumaan ja jatkatte tällä jyrkästi alaspäin vievällä tiellä.

 

["Liina"]

Ihan yhtäkkiäkö hän on muuttunut puhumattomaksi. Että et yhteen mentäessä ole tiennyt että puhuminen ei ole miehen paras puoli van hän hoitaa asiat muulla tavalla.

Tiedätkö, jonkun toiselle vieraan asian vaatiminen tappaa parisuhteen todella tehokkaasti. Joko tyydyt tilanteeseen, keksit kommunikoida jollain miehelle luontaisella tavalla (mieti vaikka suhteen alkuaikoja miten mies kommunikoi silloin) jolloin mieskin saattaa omaalotteisesti tulla vastaan ja selvitätte asian, tai sitten itsepintaisesti vaadit vain miestä muuttumaan ja jatkatte tällä jyrkästi alaspäin vievällä tiellä.

ainahan se on ollut tollanen, mutta alussa ajattelin että hän tarttee vaan aikaa, jotta voi luottaa.

ei,minusta parisuhde ei voi toimia ilman keskustelua. katsos kun molemmat tulkitsee asiota väärin, jos ei puhuta-> sitten tulee turhia loukkaantumisia puolin ja toisin. Minusta siis koska ihmiset on erilaisia on välttämätönä puhua, jotta vältytään vääriltä tulkinnoilta/väärinymmärryksiltä. ei mikään suhde voi aidosti toimia jos ei pysty puhumaan.

meillähän on ollut tässä monenlaista ongelmaa,ihan vaan siksi että olen ymmärtänyt mieheni toimintaa väärin ja hän on ymmärtänyt minua väärin,sen olis voinut estää puhumalla asioista.

Minä en voi tyytyä pinnalliseen suhteeseen jossa esitetään että kaikki on ok ja pinnan alla sitten muhii katkeruus... ei oo mun juttu.

koko ajan ei tartte kaikesta puhua, mutta senverran että ymmärtää miksi toinen toimii eritavalla!

 

[astrolabe]

Yritys ymmärtää loogis-analyyttista mieltä tämän tunteiden kautta on tuomittu epäonnistumaan.

 

["Liina"]

[QUOTE="vieras";28368622]Entäpä jos mies EI VOI sanoa, mitä ajattelee, koska loukkaantuisit ja suuttuisit vieläkin enemmän? Ehkä hän ei pidäkään sinua enää kauniina ja seksikkäänä, mutta ei voi sanoa sitä ääneen? Tilanteissa, joissa häneltä tivaat asiaa, hän vetäytyy ja kiemurtelee itsensä kiusallisesta tilanteesta irti sanomalla, että ette sovi toisillenne?[/QUOTE]

Näinhän mä oon pelännytkin asian olevan! Minä en ole muuttunut fyysisesti juurikaan siiä kun tavattiin(no tissit on vähän pienemmät),siis minulla on toki nuo raskauden ja imetyksen aiheuttamat muutokset,mutta suurinosa niistä oli jo kun tavattiin.

 

["Liina"]

Yritys ymmärtää loogis-analyyttista mieltä tämän tunteiden kautta on tuomittu epäonnistumaan.

kiitos, vaikka minä ymmärrän tästä ihan yhtä paljon kuin mitä ymmärrän miestäni
eli en juuri mitään.

 

["vieras"]

[QUOTE="Liina";28368686]Näinhän mä oon pelännytkin asian olevan! Minä en ole muuttunut fyysisesti juurikaan siiä kun tavattiin(no tissit on vähän pienemmät),siis minulla on toki nuo raskauden ja imetyksen aiheuttamat muutokset,mutta suurinosa niistä oli jo kun tavattiin.[/QUOTE]
Mitä tapahtuisi, jos mies myöntäisi, että pelkosi on aiheellinen?

 

["vieras"]

[QUOTE="Liina";28368612]Toki, mutta sitähän en tiedä mitä minun olisi pitänyt vaatia itseltäni,kun mies ei ole ikinä avannut sanaista arkkuaan.

Eli teidän mielestä on ihan ok että mies ei ota vaimon tunteita huomioon ja hän on oikeassa että puhumatta pitäs homman toimia tai sitte ei sovita yhteen!

miks terpautti ei sitten ole sitä mieltä vaan nimenomaan iso osa ongelmista johtuu siitä että asioista ei puhuta-[/QUOTE]

tottakai parisuhteessa tulee keskustella. Miehet vaan yleensä haluavat jättää väliin nämä keskustelut, joissa vika on heissä. En halua satuttaa, mutta ei sitä automaattisesti voi pitää toisen muuttunutta kehoa valittavana. Todennäköisesti sinusta paistaa häpeämäsi kohdat vartalossa ja mies näin ollen keskittyy myös näihin. Koska itsetuntosi on täysin maassa, koko olemuksesi voi olla latistunut, eikä mies näe kukkaa mullasta. Oikeastaan aloitteen voisit tehdä sinä muutokseen.

Jos vihaat kehoasi, mikset muuta sitä? Sen sijaan että keskittyisit huonoihin osiin, voisit vaikka treenata takapuolta. Voisin väittää, että jokainen nainen saa kauniin haluttavan pepun kunhan treenaa oikein. Mies muutoksen huomatessaan saattaisi kehua.

On minullakin roikkuvat rinnat ja pidän rintaliivejä seksin aikana. Häpeän rintojani ja koska en halua elää näiden kanssa lopun elämääni, käyn ne korjaamassa. Haluatko sinä elää rintojesi kanssa? Ei silikoneja tarvitse ottaa, kohotusleikkaus piristäisi. En oikeasti ole mikään kauneusleikkausten ihannoija mutta mielestäni naisen ei tarvitse sietää raskauden jälkeisiä muutoksia.

Käyttäisitkö seksin aikana korsettia tai seksikästä yöpukua. Vihaamasi kehonosat eivät näy ja nautinto ei mene siihen.

Vatsan voi myös leikata, mutta kuntoilu saattaa pelkästäänkin auttaa. Raskausarvet vaalenevat itsestäänkin, mitta niihin löytyy myös apua. Olen kuullut että tavallinen sinkkipasta apteekista voi auttaa.

Älä jää rypemään vihaamaasi kroppaan. Nämä muutokset eivät välttämättä saa miestäsi haluamaan yhtään sen enempää, mutta hiljalleen asiasta voidaan päästä. Haluttomuus kun voi johtua monesta syystä. En siis tekisi muutoksia miehen takia vaan sinun itsesi. Haluaisitko olla tyytyväinen?

 

["Liina"]

Oletko tutustunut Myers-Briggsin luonnetyyppeihin? Mieheni on INTP, joten hänellä on paljon vähemmän tunteita jaettavaksi verrattuna meikäläiseen, joka on ENFP. Mieheni ei ole missään nimessä tunteeton, vain hänen tapansa tuntea ja käsitellä niitä ovat erilaiset kuin itselläni. Voisin toki tiirikalla yrittää saada häntä avautumaan, mutta hän ei ehkä siltikään olisi kovin emotionaalinen puhuessaan.

Jos voi hyväksyä, että toinen on erilainen ja vieläpä tietää millä tavoin erilainen niin kommunikaatiota voi parantaa.

en ole koskaan kuullutkaan ko.asiasta. Erilaisuuden hyväksyminen vaatii minusta sen että ymmärtää missä kohdin on kyse siitä että toinen on erilainen ja missä kohdin on kyse ongelmasta eli mikä on uhka parisuhteelle ja mikä ei.

Suoraan sanottuna en ole koskaan ennen elänyt ihmisen kanssa joka ei puhu tunteistaan yms. Tottakai mä oon ottanut sen itteeni,että vika on minussa.

Minun itseni koko suku on sellaista että jos joku asia hiertää,niin se tullaan kyllä kertomaan, joskus sitä sitte sen seurauksena on tapeltu tunti.. mutta siitä hetken päästä puhuttu asia halki ja taas on kaikki hyvin. En vaan ymmärrä miten muuten voi päästä yli ongelmista kuin puhumalla? en minä pysty lakaisee asioita maton alle..

Niin minun lapsuuden perheessä on huudettu,itketty,puhuttu,sovittu ja lopulta halattu.

kun sitten tässä suhteessa ei oelkkaan toiminut kommunikaatio ja ongelmien ratkaisu,ei tuolla tavalla,eikä mitenkään muutenkaan,niin aika hukassahan sitä itsekkin on. ei voi löytä molempia tydyttävää lopputulosta ilman keskustelua.

totta on se että mies ahdistuu jos joutuu käsittelemään asioita, ja minä painostan häntä käsittelemään niitä koska minä ahdistun siitä että asioita ei käsitellä.

:O Keksin tuon muuten juuri äsken.. no arvon palstasisaret,miten tuollainen ongelma ratkaistaan?

 

["Liina"]

[QUOTE="vieras";28368708]tottakai parisuhteessa tulee keskustella. Miehet vaan yleensä haluavat jättää väliin nämä keskustelut, joissa vika on heissä. En halua satuttaa, mutta ei sitä automaattisesti voi pitää toisen muuttunutta kehoa valittavana. Todennäköisesti sinusta paistaa häpeämäsi kohdat vartalossa ja mies näin ollen keskittyy myös näihin. Koska itsetuntosi on täysin maassa, koko olemuksesi voi olla latistunut, eikä mies näe kukkaa mullasta. Oikeastaan aloitteen voisit tehdä sinä muutokseen.

Jos vihaat kehoasi, mikset muuta sitä? Sen sijaan että keskittyisit huonoihin osiin, voisit vaikka treenata takapuolta. Voisin väittää, että jokainen nainen saa kauniin haluttavan pepun kunhan treenaa oikein. Mies muutoksen huomatessaan saattaisi kehua.

On minullakin roikkuvat rinnat ja pidän rintaliivejä seksin aikana. Häpeän rintojani ja koska en halua elää näiden kanssa lopun elämääni, käyn ne korjaamassa. Haluatko sinä elää rintojesi kanssa? Ei silikoneja tarvitse ottaa, kohotusleikkaus piristäisi. En oikeasti ole mikään kauneusleikkausten ihannoija mutta mielestäni naisen ei tarvitse sietää raskauden jälkeisiä muutoksia.

Käyttäisitkö seksin aikana korsettia tai seksikästä yöpukua. Vihaamasi kehonosat eivät näy ja nautinto ei mene siihen.

Vatsan voi myös leikata, mutta kuntoilu saattaa pelkästäänkin auttaa. Raskausarvet vaalenevat itsestäänkin, mitta niihin löytyy myös apua. Olen kuullut että tavallinen sinkkipasta apteekista voi auttaa.

Älä jää rypemään vihaamaasi kroppaan. Nämä muutokset eivät välttämättä saa miestäsi haluamaan yhtään sen enempää, mutta hiljalleen asiasta voidaan päästä. Haluttomuus kun voi johtua monesta syystä. En siis tekisi muutoksia miehen takia vaan sinun itsesi. Haluaisitko olla tyytyväinen?[/QUOTE]

minulla on jo mainitsemasi hyvä peppu(kyllä miehet on sitä kehunut,omakin mies joskus mutta ei vuosiin). Olen siis ihan hoikka nainen, paino 49kg tällä hetkellä. ja mies on kyllä halunnut mua tämän näköisenä jopa päivittäinkin(mutta ei lähes 2vuoteen). raksausarpien saannista on 9vuotta aikaa,eikä ne häviä, pussin vatsasta saa varmaan vaan kirurgin toimesta pois,mutta tuskin siitä samanlaista saa kuin ennen(siis minulla ei ole ylipainoa yhtään). En halua elää rintojeni kanssa enkä mahani kanssa ..mutta niitte korjauttaminen maksaa liikaa..ei oo varaa muutamaan vuoteen korjailla niitä.

Siltikin taitaa olla niin että arvet on enempi henkisellä puolella, kroppa aiheutti pienen epävarmuuden ja mies käytöksellään vahvistanut sitä mun omaa tunnetta.

Tiedän että haluttomuus voi johtua monestakin syystä, mutta mies on nähnyt sen että kärsin siitä, olen puhunut siitä miltä se tuntuu ja pyytänyt miestä menemään lääkäriin jos vika ei ole minussa, eipä mennyt.. ennekuin suorastaan pakotin miehen sinne menemään. sielläkin vissiin mies vähätteli asiaa koskapa paljoo mitään tutkimuksia ei oltu tehty.