Mieshuolia :(

[ap]

Miten te toimisitte mun tilanteessa?

Tilanne on tämänlainen: Olen ollut tämän miehen kanssa yhdessä kolme vuotta, ja minulla on edellisestä suhteestani lapsi. Odotin silloin kun ruvettiin nykyisen kanssa seurustelemaan, joten lapsi kutsuu häntä isäksi. Jotenkin nyt kuitenkin on alkanut ns. "kyllästyttää" toisen tavat toimia, toisen lapsellisuus ja jotenkin se, miten haluaisin jotain enemmän mutta tiedän jotenkin että tästä suhteesta en sitä saa. Seksikään ei maistu oikein koskaan, melkein saa pakottaa petipuuhiin.

Asutaan yhdessä, enkä ole oikein tottunut olemaan yksin kun hän on oikeastaan kokoajan läsnä. Olen liian riippuvainen hänestä, ja vaikka haluaisin kuinka erota tai olla edes asumuserossa niin se on jotenkin tosi vaikeaa. Eilen puhuttiin tästä että haluaisin että ainakin asuttaisiin eri asunnoissa, niin hän veti systeemin heti ääripäähän ja sanoi että lähtee sitten äitinsä luo pohjoiseen pariksi kuukaudeksi työtä tekemään niin saanpahan olla ainakin yksin kun kerta sitä haluan.

Elämä olis helpompaa ilman tuota miestä, mut jotenkin en ota selvää että onko tässä nyt jotain tunteita mitkä kiikastaa, vai mistä tää nyt kirraa vastaan. Rakkaus on muuttunut enempi välittämiseksi, mutta jotenkin olen niin riippuvainen ihmisestä etten osaisi olla yksinkään.

Äh, mitä mä teen.

 

[onko muuta elämää?]

No ehkä olis hyvä saada muuten vaan paljon omaa aikaa, harrastuksia, kavereita. Kummatkin.. kai sitä kyllästyykin jos koko ajan ollaan yhdessä..?

 

[ap]

Siinäpä tää vähän onkin kun mulla on kyllä paljon kavereita mutta miehelläni ei, joten hänen mielestään mä en oikein koskaan saisi käydä missään kenenkään kanssa tai hänelle tulee huono mieli ja yksinäinen olo. Monesti hän on jopa ihan suoraan kieltänyt että en saisi mennä kaverini luo ja alkuun hän kielsi jopa harrastamasta koiran kanssa agilityä vaikka ollaan sitä harrastettu about koko koiran ikä ja siitä nauttii sekä minä että koira.

Ja auta armias jos näen jotain miespuolista kaveriani, niin heti on h*lvetin tulet irti ja epäillään ties mistä touhuista ja ollaan ihan överimustasukkaisia. En mä kestä oikein tätä rajoittamistakaan ettei mitään saisi tehdä ja kenenkään kanssa olla, muutakuin hänen kanssaan kotona muhimassa.

 

[.]

Kokeile nyt ensin käydä kavereiden kanssa tuulettumassa ja harrastuksia ym. Varmaan se arkikin alkaa tuntumaan erilaiselta, kun on vaihtelua elämässä.

 

[g]

no sanot sille ukolle että prkle jos ei saa ees kavereita nähdä tai harrastaa niin hellurei. sittenhän tuo on jo järkevämpikin erota!

 

[ap]

On vähän vaikea käydä jos toinen pillastuu siitä kerta toisensa perään, ja olis joskus kiva saada kavereita meillekin käymään mut heti jos joku tänne tulee niin tuo on ihan naama norsunhanurilla ja rupee jutteleen kaikista semmosista aiheista mitkä tietää et on mulle vaikeita tai muuten vain alkaa ärsyttämään.

Toisinsanottuna, alkaa aina lapselliseksi.