V
Valaiskaa
Vieras
Tutustuin viime syksynä netissä mieheen, jonka kanssa ollaan oltu paljon yhteyksissä ja vähitellen tuttavuus kasvoi todelliseksi ystävyydeksi. Oltiin aina toistemme tukena vaikeissa asioissa jne.
Välimatkasta johtuen tapasimme ekan kerran vasta äskettäin. Jo ennen tapaamista mies vannotti mua monta kertaa, että pysytään aina ja ikuisesti toistemme sydänystävinä, tapahtui mitä tapahtui (esim. jos toinen alkaisi seurustelemaan tms). Kuitenkin meille on ollut alusta asti selvää, ettei meistä voi paria tulla pitkän etäisyyden takia.
No hän siis tuli luokseni kylään ja meillä oli kivaa. Oltiin paljon toistemme lähellä, suukoteltiin halattiin jne. Minusta se ei kuitenkaan tuntunut oikealta, koska olen tapaillut erästä toista (en seurustele kuitenkaan) ja jouduin tästä toisesta sanomaan hänelle.
Hän ihmetteli miksen ole kertonut. Ja sanoi, että olisi joka tapauksessa tullut visiitille, ystävänä. Oli myös puhetta, että käyn hänen luonaan kesälomareissulla.
Kaiken piti olla ok ja kun mies lähti seuraavana päivänä kotiin, luulin edelleen että kaikki on hyvin. Aika pian selvis, että mies välttelee mua, vastasi kyllä tekstareihin ja soitti takaisin, jos olin soittanut jne., mutta huomasin kyllä, että sävy oli muuttunut.
Sitten mies sanoi, että hänelle riittää se, että ollaan vaan hyvän päivän tuttuja. Ei siis enää puhettakaan mistään tosi ystävyydestä.
Olin aika pihalla ja sanoin, että en nyt ymmärrä mistään mitään, itse ensin oli moneen kertaan mulle sanonut, että ei kestäisi jos menettäisi mut, olen antanut hänelle paljon kuuntelijana ja ystävänä (kuten hänkin minulle) ja sitten yhtäkkiä, ihan ku en merkkaisi hänelle yhtään mitään.
Ihmetyttää todella, miksi mies yhtäkkiä päättikin etten ole hänen ystävyytensä arvoinen.
Minusta tuntui, että hän on pettänyt luottamukseni ja meille tuli aikamoinen riita asiasta. Seuraavana päivänä hän poisti minut facekavereistaan ja laittoi viestin, etten ottaisi häneen enää yhteyttä.
Välimatkasta johtuen tapasimme ekan kerran vasta äskettäin. Jo ennen tapaamista mies vannotti mua monta kertaa, että pysytään aina ja ikuisesti toistemme sydänystävinä, tapahtui mitä tapahtui (esim. jos toinen alkaisi seurustelemaan tms). Kuitenkin meille on ollut alusta asti selvää, ettei meistä voi paria tulla pitkän etäisyyden takia.
No hän siis tuli luokseni kylään ja meillä oli kivaa. Oltiin paljon toistemme lähellä, suukoteltiin halattiin jne. Minusta se ei kuitenkaan tuntunut oikealta, koska olen tapaillut erästä toista (en seurustele kuitenkaan) ja jouduin tästä toisesta sanomaan hänelle.
Hän ihmetteli miksen ole kertonut. Ja sanoi, että olisi joka tapauksessa tullut visiitille, ystävänä. Oli myös puhetta, että käyn hänen luonaan kesälomareissulla.
Kaiken piti olla ok ja kun mies lähti seuraavana päivänä kotiin, luulin edelleen että kaikki on hyvin. Aika pian selvis, että mies välttelee mua, vastasi kyllä tekstareihin ja soitti takaisin, jos olin soittanut jne., mutta huomasin kyllä, että sävy oli muuttunut.
Sitten mies sanoi, että hänelle riittää se, että ollaan vaan hyvän päivän tuttuja. Ei siis enää puhettakaan mistään tosi ystävyydestä.
Olin aika pihalla ja sanoin, että en nyt ymmärrä mistään mitään, itse ensin oli moneen kertaan mulle sanonut, että ei kestäisi jos menettäisi mut, olen antanut hänelle paljon kuuntelijana ja ystävänä (kuten hänkin minulle) ja sitten yhtäkkiä, ihan ku en merkkaisi hänelle yhtään mitään.
Ihmetyttää todella, miksi mies yhtäkkiä päättikin etten ole hänen ystävyytensä arvoinen.
Minusta tuntui, että hän on pettänyt luottamukseni ja meille tuli aikamoinen riita asiasta. Seuraavana päivänä hän poisti minut facekavereistaan ja laittoi viestin, etten ottaisi häneen enää yhteyttä.