Mihen ja lapsen riita:

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nyt harmaana

Vieras
alkoi siitä, kun lapsi meni syyttä suotta sisaruksensa kimmppuun lyömään. Mies otti lapsen pois siitä kainaloonsa ja piti puhuttelun, että niin ei tehdä. Asia ok. Lapsi istu sitten sohvalle ja katsoin mitä siinä nyhjää, oli ottanut isänsä tärkeän kuvan ja rypistänyt sen. Kun mies huomasi sen siitähän mekkala nousi, lapsi lähti suutuspäissään omaan huoneeseensa ja mies kuvan kanssa perässä ja käski suoristamaan sen. Lapsi pisti hanttiin, mutta suoristi ja heitti kuvan lattialle. Johon mies, että ei se siinä ollutkaan, vie takaisin pöydälle, siellä missä olikin. Lapsi vei ja sitten mies teki jotain mikä ei mun mielestä ollut tarpeellista tähän kohtaan: heitti lapsen karkkipäivän karkit pusseineen päivineen takkaan, jossa tuli...

No, arvaahan sen mitä lapsi siitä meinaa. Loukkaantui kovasti ja meni nurkkaan itkemään. Rauhoittui siitä kuitenkin jonkun ajan päästä ja tuli muun perheen seuraan. Mitä mieltä te olette miehen käytöksestä? Mun mielestä ei ollut fiksu veto heittää noita karkkeja sinne takkaan. Siellä oli vielä lapsen rahat, kokonaiset 40 senttiä, mutta tuiki tarpeelliset. :-/
 
minkäikäinen lapsi kyseessä?mutta juu en munkaan meilestä niitä olis tarvinnut sinne takkaan heittää..
mä olisin varmaan ilmoittaunut että ne jää odottamaan seuraavaa karkkipäivää jos käytös ei muutu ja heti!
 
No mä olen sitä mieltä että mies teki väärin, olis voinu keskustella asiasta ja sopia halien kera niin että molempien kiukku on laantunu. Jos ois meillä tapahtunu ni minä oisin komentanu miehen lapsen luo anteeks pyytämään ja juttelemaan tapahtumasta ja siitä mistä kaikki sai alkunsa blaablaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kökkönen:
No mä olen sitä mieltä että mies teki väärin, olis voinu keskustella asiasta ja sopia halien kera niin että molempien kiukku on laantunu. Jos ois meillä tapahtunu ni minä oisin komentanu miehen lapsen luo anteeks pyytämään ja juttelemaan tapahtumasta ja siitä mistä kaikki sai alkunsa blaablaa..

Minähän komensinkin. Mutta kunnei kukaan usko mua koskaan. EI siis mieskään. Eivät puhuneet lapsen kanssa asiasta, mutta uudet namit olivat käyneet hakemassa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kökkönen:
No mä olen sitä mieltä että mies teki väärin, olis voinu keskustella asiasta ja sopia halien kera niin että molempien kiukku on laantunu. Jos ois meillä tapahtunu ni minä oisin komentanu miehen lapsen luo anteeks pyytämään ja juttelemaan tapahtumasta ja siitä mistä kaikki sai alkunsa blaablaa..

Minähän komensinkin. Mutta kunnei kukaan usko mua koskaan. EI siis mieskään. Eivät puhuneet lapsen kanssa asiasta, mutta uudet namit olivat käyneet hakemassa.

Onko teillä miehen kanssa kuitenkin sopimus siitä millä tavalla tuollaisissa tilanteissa toimitaan? Tai ainakin meillä ollaan miehen kanssa keskusteltu siitä että tuollaisista tilanteista meillä keskustellaan aina lapsen kanssa ja sovitaan asia niin, että lopulta kaikki asiat on kunnossa eikä niin että tilanteesta jää jollekkin jotain hampaankoloon, niinkuin teillä taisi käydä kun oli käyny sen kuvan rypistämässä (vai oliko kyse edes siitä että lapsi kävi kostoretkellä, näin minä ymmärsin?).
 
Miehen ei mun mielestä olisi pitänyt viskata karkkeja takkaan enää siinä vaiheessa, kun tilanne oli jo ohi. Tuskin ennen sitäkään.
Mutta eipä kuulu seitsemänvuotiaankaan hakata sisarustaan, rypistää tahallaan isälle tärkeää kuvaa, kiukutella kun käsketään suoristaa kuva, ja olla pyytämättä anteeksi isältä ja sisarukseltaan (ei ainakaan kirjoituksesta ilmennyt että olisi pyytänyt anteeksi) ja selvitä ilman rangaistusta + saada vielä karkkia palkkioksi.
 
Ja mistähän lapsi on oppinut tuon että toista voi loukata tuhoamalla jotain hänelle tärkeää? Vai mieskö sen vasta oppi lapselta? Mies oli lapsellinen joka tapauksessa, seitsemänvuotias oli seitsemänvuotias, mutta hyvä kun olivat uudet karkit hakeneet. Mä ehkä varottaisin miestä että seuraavan kerran saattaa hänen kuvansa olla siellä takassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lisko:
Ja mistähän lapsi on oppinut tuon että toista voi loukata tuhoamalla jotain hänelle tärkeää? Vai mieskö sen vasta oppi lapselta? Mies oli lapsellinen joka tapauksessa, seitsemänvuotias oli seitsemänvuotias, mutta hyvä kun olivat uudet karkit hakeneet. Mä ehkä varottaisin miestä että seuraavan kerran saattaa hänen kuvansa olla siellä takassa.

ai etää murrettaan toisen auktoriteetti lapsen silmissä? ja mitähän lapsi tästä oppii? että isää ei tarvitse totella? ja teenpä mitä vaan niin silti minut palkitaan karkeilla!
 
Karkit olisin ottanut pois, en heittänyt takkaan vaan pistänyt talteen siltä varalta että käytös muuttuu viikon, parin sisällä. Uusia en olisi hakenut missään tapauksessa.
Seitsemänvuotiaalta voi jo vaatia hyvää käytöstä, ja lapsenkin on pyydettävä anteeksi kun tekee väärin.

Meillä lapsi olisi joutunut eka puhuttelun jälkeen omaan huoneeseensa miettimään syntyjä syviä. Eli, ei olisi jäänyt muitten joukkoon tekemään pahojaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja JoosepinÄiti:
Alkuperäinen kirjoittaja lisko:
Ja mistähän lapsi on oppinut tuon että toista voi loukata tuhoamalla jotain hänelle tärkeää? Vai mieskö sen vasta oppi lapselta? Mies oli lapsellinen joka tapauksessa, seitsemänvuotias oli seitsemänvuotias, mutta hyvä kun olivat uudet karkit hakeneet. Mä ehkä varottaisin miestä että seuraavan kerran saattaa hänen kuvansa olla siellä takassa.

ai etää murrettaan toisen auktoriteetti lapsen silmissä? ja mitähän lapsi tästä oppii? että isää ei tarvitse totella? ja teenpä mitä vaan niin silti minut palkitaan karkeilla!

Samaa mieltä.
 
no ei nyt ehkä ihan takkaan olisi pitänyt heittää,mutta ei saadakkaan niitä nameja!! jessus järkikäteen!

ja lapsenkin kuuluu pyytää anteeksi! kllä meillä jo 2v 6kk on osannut pyytää anteeksi
 
Musta tuntuu, että olen ihan voimaton tuon lapsen kanssa. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun käy näin sisaruksen kimppuun syyttä suotta. On niin tulinen luonne. Ja kyllä, me vanhemmat emme taida antaa hänelle riittävästi tarvitsemaansa huomiota. Se taitaa ikävä kyllä olla se keskimmäisen lapsen kohtalo useammassakin perheessä. Olen jo ajatellut kasvatusneuvolaankin ottaa yhteyttä, mutta sitä ennen pitäisi saada miehen kanssa selvitettyä asiat mitä ja milloin voi tehdä. Myönnän senkin, että välillä multakin palaa pinna ihan totaalisesti, mutta en sentään mitään lasten juttuja tuhoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aaban:
Alkuperäinen kirjoittaja JoosepinÄiti:
Alkuperäinen kirjoittaja lisko:
Ja mistähän lapsi on oppinut tuon että toista voi loukata tuhoamalla jotain hänelle tärkeää? Vai mieskö sen vasta oppi lapselta? Mies oli lapsellinen joka tapauksessa, seitsemänvuotias oli seitsemänvuotias, mutta hyvä kun olivat uudet karkit hakeneet. Mä ehkä varottaisin miestä että seuraavan kerran saattaa hänen kuvansa olla siellä takassa.

ai etää murrettaan toisen auktoriteetti lapsen silmissä? ja mitähän lapsi tästä oppii? että isää ei tarvitse totella? ja teenpä mitä vaan niin silti minut palkitaan karkeilla!

Samaa mieltä.

Siis mitä "murretaan auktoriteetti lapsen silmissä"? Eihän tässä siitä ollut kyse, vaan siitä että lapsi oppi nyt sitten että takkaankin voi heittää jotain toiselle tärkeää. Ihan sama oliko hyvä vai huono oppi, mutta sen se tosta kuitenki hoksas, ellei nyt ihan tyhmä ole. Vai mitä?
 

Yhteistyössä