Mihin perustuu sukunimen vaihtaminen naimisiinmennessä?

[iloton]

Viimeisessä Voima-lehdessä oli muistakseni tehty ihan tutkimusta tästä ja siinä oli hyvin sanottu...katotaas löydänkö vielä tuolta lehtilaatikosta.

Tarkoitat varmaan sitten tätä: http://www.voima.fi/content/view/full/2661

 

[runoilijasirkka]

Isä ei muuten mua luovuttanut, syystä, että hänenkään mielestä en ole miehen omaisuutta, eikä hänen mielestä isän lupaa tarvita naimisiinmennessä.

 

[vieras]

Mulla on melko pitkä sukunimi. Tulevan kumppanin sukunimi on lyhyempi ja harvinaisempi. Koska olisi kiva että koko perheellä olisi sama nimi, taidan ottaa tuon puoliskon nimen kunhan parisuhde virallistetaan.

Ei nimi tee terhettä. Ei isovanhemmillakaan ole välttämättä sama nimi, kuin lapsenlapsien perheellä, mutta sukua ja perhettä ovat.

Ei tietenkään nimi tee perhettä. Mutta jos mietin vaihtoehtoja, ne ovat:

1) Pidän oman nimeni ja hän pitää oman nimensä. Lapsille tulisi minun sukunimeni, johon en ole erityisen kiintynyt.
2) Otan yhdistelmänimen, josta tulee todellla pitkä ja kömpelö.
3) Otan hänen nimensä, jolloin koko perheelle tulee sama nimi, mikä on kätevää esim. kun jompi kumpi vanhemmista asioi jossakin lasten kanssa.

Mulle on aivan sama otanko noista vaihtoehdoista ykkösen vai kolmosen. Ja koska hänen sukunimensä sattuu olemaan ytimekkäämpi, harvinaisempi ja ehkä jopa kauniimpi kuin minun, en näe syytä sille miksi siitä ei voisi tulla koko perheen nimi. Se jopa sointuu nätisti etunimeni kanssa

 

[Tiina]

Meillä mies sanoi, että älä nyt ihmeessä ota hänen rumaa sukunimeensä. Hän ei nähnyt mitään syytä, että olisin vaihtanut sukunimeni. Oma sukunimeni on vielä melko hauska ja harvinainen, joten en siitä kyllä luovu.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mut kun menee rakastamansa miehen kanssa niin miksi silloin pitää olla varpaillaan? Ja taistella joka asiassa miehiä vastaan?

Menee minne? Naimisiinko?

Ei ole pakko mennä naimisiin, niin ei tarvitse ainakaan omaa sukunimeään pohtia sen enempää. En mennyt minäkään...

 

[Mahoton]

Viimeisessä Voima-lehdessä oli muistakseni tehty ihan tutkimusta tästä ja siinä oli hyvin sanottu...katotaas löydänkö vielä tuolta lehtilaatikosta.

Tarkoitat varmaan sitten tätä: http://www.voima.fi/content/view/full/2661

Kiitos kiitos! Juuri tuo! Olisikin pitänyt käydä netin "lehtikorissa".

 

[Tigrita]

Tässä on mielenkiintoinen artikkeli:

http://www.genealogia.fi/nimet/nimi36ps.htm

 

[vieras]

Eikös joskus muinoin ihmiset ottaneet sukunimensä tilojen mukaan, silloinhan koko perhe vaihtoi sukunimensä.

 

[Mahoton mirri]

Hmm, miksi naiset on nykyään niin karvat pystyssä tuon sukunimen valinnan kanssa?

oiskohan kyse tasa-arvosta.
Naiset ei suostu enään yhtä herkästi objekteiksi.

Mut kun menee rakastamansa miehen kanssa niin miksi silloin pitää olla varpaillaan? Ja taistella joka asiassa miehiä vastaan?

Ei kai pidä. mutta monesti jos ton kääntää toisinpäin, niin mistä johtuu, että mies menee varpailleen, jos nainen ehdottaa oman nimensä ottamista?

Varmaankin siksi koska se on monille miehille tärkeä juttu "miehisyyden" kannalta. Yleensä aina ollut perinteenä et nainen ottaa miehen sukunimen. Mä ymmärrän ihan täysin näissä tapauksissa jos osa miehistä loukkaantuu jos hänen sukunimeä ei oteta, onhan se tietyllä tavalla osoitus epäluottamuksesta jne. Muutenkin tänä päivänä kun naiset yrittää joka asiassa kyetä samoihin juttuihin kuin miehet niin sitten vielä aletaan "pelleilemään" sukunimillä. Toki ymmärrän jos mies itsekin haluaa vaihtaa sukunimensä naisen sukunimelle mut henk.kohtaisesti en heitä oikein ymmärrä.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tässä on mielenkiintoinen artikkeli:

http://www.genealogia.fi/nimet/nimi36ps.htm [/quote] Kiitos!

 

[runoilijasirkka]

Hmm, miksi naiset on nykyään niin karvat pystyssä tuon sukunimen valinnan kanssa?

oiskohan kyse tasa-arvosta.
Naiset ei suostu enään yhtä herkästi objekteiksi.

Mut kun menee rakastamansa miehen kanssa niin miksi silloin pitää olla varpaillaan? Ja taistella joka asiassa miehiä vastaan?

Ei kai pidä. mutta monesti jos ton kääntää toisinpäin, niin mistä johtuu, että mies menee varpailleen, jos nainen ehdottaa oman nimensä ottamista?

Varmaankin siksi koska se on monille miehille tärkeä juttu "miehisyyden" kannalta. Yleensä aina ollut perinteenä et nainen ottaa miehen sukunimen. Mä ymmärrän ihan täysin näissä tapauksissa jos osa miehistä loukkaantuu jos hänen sukunimeä ei oteta, onhan se tietyllä tavalla osoitus epäluottamuksesta jne. Muutenkin tänä päivänä kun naiset yrittää joka asiassa kyetä samoihin juttuihin kuin miehet niin sitten vielä aletaan "pelleilemään" sukunimillä. Toki ymmärrän jos mies itsekin haluaa vaihtaa sukunimensä naisen sukunimelle mut henk.kohtaisesti en heitä oikein ymmärrä.

Olen sanaton.

 

[H]

Hmm, miksi naiset on nykyään niin karvat pystyssä tuon sukunimen valinnan kanssa?

oiskohan kyse tasa-arvosta.
Naiset ei suostu enään yhtä herkästi objekteiksi.

Mut kun menee rakastamansa miehen kanssa niin miksi silloin pitää olla varpaillaan? Ja taistella joka asiassa miehiä vastaan?

Ei kai pidä. mutta monesti jos ton kääntää toisinpäin, niin mistä johtuu, että mies menee varpailleen, jos nainen ehdottaa oman nimensä ottamista?

Varmaankin siksi koska se on monille miehille tärkeä juttu "miehisyyden" kannalta. Yleensä aina ollut perinteenä et nainen ottaa miehen sukunimen. Mä ymmärrän ihan täysin näissä tapauksissa jos osa miehistä loukkaantuu jos hänen sukunimeä ei oteta, onhan se tietyllä tavalla osoitus epäluottamuksesta jne. Muutenkin tänä päivänä kun naiset yrittää joka asiassa kyetä samoihin juttuihin kuin miehet niin sitten vielä aletaan "pelleilemään" sukunimillä. Toki ymmärrän jos mies itsekin haluaa vaihtaa sukunimensä naisen sukunimelle mut henk.kohtaisesti en heitä oikein ymmärrä.

Miten sukunimi ja miehisyys liittyvät toisiinsa?? Osoitus epäluottamuksesta?? Selitäpä miten se, etten ota mieheni sukunimeä kertoo siitä, etten luota häneen? Minähän en juuri alkanut pelleilemään sukunimillä - mikään ei muuttunut. Ei minun tarvitse kyetä tässä asiassa mihinkään samaan kuin mieheni, nimeni ei vain muuttunut.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Olen sanaton.

Minä en. Mutta sanat ovat hieman... eh... jäsentymättä.

 

[Marianne Isola]

Varmaankin siksi koska se on monille miehille tärkeä juttu "miehisyyden" kannalta. Yleensä aina ollut perinteenä et nainen ottaa miehen sukunimen. Mä ymmärrän ihan täysin näissä tapauksissa jos osa miehistä loukkaantuu jos hänen sukunimeä ei oteta, onhan se tietyllä tavalla osoitus epäluottamuksesta jne. Muutenkin tänä päivänä kun naiset yrittää joka asiassa kyetä samoihin juttuihin kuin miehet niin sitten vielä aletaan "pelleilemään" sukunimillä. Toki ymmärrän jos mies itsekin haluaa vaihtaa sukunimensä naisen sukunimelle mut henk.kohtaisesti en heitä oikein ymmärrä.

Ohhoh mitä tekstiä, sain teet väärään kurkkuun!

Miehellä on siis pyhä oikeus loukkaantua, jos hänen sukunimeään ei valita "koko perheen" sukunimeksi, mutta naisen kohdalla loukkaantuminen olisi vain "pelleilyä"???

 

[Tigrita]

Tässä lainaus linkittämästäni artikkelista. Ainakaan Karjalassa ei nainen ole automaattisesti ottanut miehen sukunimeä, ja vastaavasti mies on voinut ottaa käyttöönsä vaimon suvun nimen

''Nimi edusti perintöä

Osuvamman lähtökohdan naisten nimiin saamme ehkä Väinö Voionmaallta (Suomen karjalaisen heimon historia. Helsinki 1915), joka on todennut karjalaisen vaimon omaisuuden olleen miehen omaisuudestä erillään. Nainen ei kotoaan lähtiessään perinyt maata, vaan hänen omaisuutensa koostui erilaisista taloudessa tarvittaivista esineistä ja muusta irtaimistosta (mm. arvoesineistä). Siksi hänen omaisuutensa pysyi myös uudessa kodissa erillään miehen omaisuudesta. Vaimo vastasi itsenäisesti myös kaikista talous- ja pihatöistä. Hän pysyi tavallaanmiehensä suvun ulkopuolella ja edusti sen parissa isänsä sukua. Sen sijaan poika kotivävyksi mentyään otti joskus uuden perheyhtesön nimen, hänestä saattoi tulla perheen pää ja veronmaksaja. Hän saattoi kotivävynäkin saada pojan ja perillisen oikeudet, jolloin hänelle tuli perintöoikeus myös appensa kiinteään omaisuuteen tai hän saattoi ostaa vaimonsa siskojen osuudet appensa tilasta. Omaisuus kuului talossa asuville ja jakautui työnjaon mukaan: maatalouteen liittyvät työt kuuluivat miehelle, joten hän peri maankin. Oli käytännöllistä, että mies kirjattiin kotivävynä samalla nimellä kuin talo ja talon muu miesväki.''

 

[Keittiönoita]

Muutenkin tänä päivänä kun naiset yrittää joka asiassa kyetä samoihin juttuihin kuin miehet niin sitten vielä aletaan "pelleilemään" sukunimillä.

Mulle tuli sellainen asia mieleeni tästä "pelleilystä", että tänä päivänä moni nainen on ehtinyt luoda uraa ja meriittiä ennen avioliittoaan. Jos sulla on esim väitöskirja, useampia kirjoittamiasi julkaisuja, olet ollut kansainvälisissä konferensseissä luennoimassa jne, sukunimen vaihtaminen avioliiton yhteydessä "Nobodyksi" ei ehkä tunnu kovinkaan mielekkäältä.

 

[lunacy sioux]

Ennen naiset olivat miesten omaisuutta - kun naisen omistaja vaihtui isästä aviomieheen, vaihtui myös naisen sukunimi. Kukaan ei varmaan kysynyt naisen mielipidettä asiaan...

Minusta tapa on aivan järjetön nykypäivänä. Miksi kukaan haluaisi vaihtaa omaa nimeään???

Koska mun sukunimi on vain mun isäni sukunimi =D Äidillä on ollut toinen sukunimi ennen isän kanssa naimisiinmenoa. Mun sukunimen olisi pitänyt siis olla kaksiosainen, jotta kuvailisi juuri minua. Ja lapsillani ja lastenlapsilliani vasta olisikin pitkät nimet... Aika epäkäytännöllistä olisi kaikkien pitää oma sukunimensä.

Jostain syystä mä en nyt ymmärtänyt :ashamed:
Miten sun lapsillasi ja lastenlapsilla ois olleet tosi pitkät nimet?

Koska sukunimi tulisi sekä isältä että äidiltä, jolloin lasteni sukunimet olisivat KAIKKIEN neljän isovanhemman sukunimet, lastenlasten nimissä olisi sitten jo minun miniöiden tai vävyjen sukunimetkin mukana...

ä=tikka
i=mato
minä=tikkamato
miehen ä=helminen
miehen i=jorvinen
mies=helminenjorvinen
lapsemme ovat tikkamatohelminenjorvinen
lapsemme lapset olisivat vaikka tikkamatohelminenjorvineniittimetsälävellamojuvonen =D

Meneekö se lain mukaan noin? :ashamed:

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Muutenkin tänä päivänä kun naiset yrittää joka asiassa kyetä samoihin juttuihin kuin miehet niin sitten vielä aletaan "pelleilemään" sukunimillä.

Mulle tuli sellainen asia mieleeni tästä "pelleilystä", että tänä päivänä moni nainen on ehtinyt luoda uraa ja meriittiä ennen avioliittoaan. Jos sulla on esim väitöskirja, useampia kirjoittamiasi julkaisuja, olet ollut kansainvälisissä konferensseissä luennoimassa jne, sukunimen vaihtaminen avioliiton yhteydessä "Nobodyksi" ei ehkä tunnu kovinkaan mielekkäältä.

Sari Essayahin perustelu sille, miksi piti oman nimensä.

 

[Mahoton mirri]

Mitenhän mä nyt selittäisin tämän silleen et mahdollisimman moni ymmärtäisi.. Eli minä ymmärrän sen, että on heitäkin miehiä jotka ottavat naisensa sukunimen mut henkilökohtaisesti en oikein jaksa sitä ymmärtää. Ja mun mielestä yhteinen sukunimi (miehen sukunimi) on luottamuksenkin ele. Uskalletaan jättää tyttönimi taakse ja ottaa oman, uuden perheen nimi käyttöön. Ja miesten miehisyyden kannalta monelle miehelle hänen sukunimi koko perheelle voi olla tärkeäkin juttu koska miehet loppujen lopuksi saavat aika vähän "omia" juttuja esim. lasten kanssa. Raskaus, synnytys, imetys jne.. Nainen saa ne luonnostaan niin miksei miehelle voi suoda sitä kunniaa et koko perhe on hänen nimellä? Kuten sanoin niin ymmärrän et tapoja on monia mut mulle oli tärkeää et saan tyttönimeni pois vaik hyvät välit isään ja äitiinkin on.

 

[Tigrita]

Ennen naiset olivat miesten omaisuutta - kun naisen omistaja vaihtui isästä aviomieheen, vaihtui myös naisen sukunimi. Kukaan ei varmaan kysynyt naisen mielipidettä asiaan...

Minusta tapa on aivan järjetön nykypäivänä. Miksi kukaan haluaisi vaihtaa omaa nimeään???

Koska mun sukunimi on vain mun isäni sukunimi =D Äidillä on ollut toinen sukunimi ennen isän kanssa naimisiinmenoa. Mun sukunimen olisi pitänyt siis olla kaksiosainen, jotta kuvailisi juuri minua. Ja lapsillani ja lastenlapsilliani vasta olisikin pitkät nimet... Aika epäkäytännöllistä olisi kaikkien pitää oma sukunimensä.

Jostain syystä mä en nyt ymmärtänyt :ashamed:
Miten sun lapsillasi ja lastenlapsilla ois olleet tosi pitkät nimet?

Koska sukunimi tulisi sekä isältä että äidiltä, jolloin lasteni sukunimet olisivat KAIKKIEN neljän isovanhemman sukunimet, lastenlasten nimissä olisi sitten jo minun miniöiden tai vävyjen sukunimetkin mukana...

ä=tikka
i=mato
minä=tikkamato
miehen ä=helminen
miehen i=jorvinen
mies=helminenjorvinen
lapsemme ovat tikkamatohelminenjorvinen
lapsemme lapset olisivat vaikka tikkamatohelminenjorvineniittimetsälävellamojuvonen =D

Meneekö se lain mukaan noin? :ashamed:

Mun keksimän lain mukaan menee =D

 

[vieras]

Mä en todellakaan aio ottaa mieheni sukunimeä, eihän meidän nimisiä ole kuin alle 10 maailmassa. Jos mies ei nimeä ota niin oma on häpiänsä.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mitenhän mä nyt selittäisin tämän silleen et mahdollisimman moni ymmärtäisi.. Eli minä ymmärrän sen, että on heitäkin miehiä jotka ottavat naisensa sukunimen mut henkilökohtaisesti en oikein jaksa sitä ymmärtää. Ja mun mielestä yhteinen sukunimi (miehen sukunimi) on luottamuksenkin ele. Uskalletaan jättää tyttönimi taakse ja ottaa oman, uuden perheen nimi käyttöön. Ja miesten miehisyyden kannalta monelle miehelle hänen sukunimi koko perheelle voi olla tärkeäkin juttu koska miehet loppujen lopuksi saavat aika vähän "omia" juttuja esim. lasten kanssa. Raskaus, synnytys, imetys jne.. Nainen saa ne luonnostaan niin miksei miehelle voi suoda sitä kunniaa et koko perhe on hänen nimellä? Kuten sanoin niin ymmärrän et tapoja on monia mut mulle oli tärkeää et saan tyttönimeni pois vaik hyvät välit isään ja äitiinkin on.

Siirtymäriitti naiselle? Miksei voisi ajatella, että molemmat puolisot yhdessä ottavat uuden nimen?

 

[Mahoton mirri]

Varmaankin siksi koska se on monille miehille tärkeä juttu "miehisyyden" kannalta. Yleensä aina ollut perinteenä et nainen ottaa miehen sukunimen. Mä ymmärrän ihan täysin näissä tapauksissa jos osa miehistä loukkaantuu jos hänen sukunimeä ei oteta, onhan se tietyllä tavalla osoitus epäluottamuksesta jne. Muutenkin tänä päivänä kun naiset yrittää joka asiassa kyetä samoihin juttuihin kuin miehet niin sitten vielä aletaan "pelleilemään" sukunimillä. Toki ymmärrän jos mies itsekin haluaa vaihtaa sukunimensä naisen sukunimelle mut henk.kohtaisesti en heitä oikein ymmärrä.

Ohhoh mitä tekstiä, sain teet väärään kurkkuun!

Miehellä on siis pyhä oikeus loukkaantua, jos hänen sukunimeään ei valita "koko perheen" sukunimeksi, mutta naisen kohdalla loukkaantuminen olisi vain "pelleilyä"???

Älä nyt sentään tukehdu Tuo sun reaktio on osoitus juuri siitä mitä en nykypäivänä ymmärrä alkuunkaan.

 

[Tigrita]

Muutenkin tänä päivänä kun naiset yrittää joka asiassa kyetä samoihin juttuihin kuin miehet niin sitten vielä aletaan "pelleilemään" sukunimillä.

Mulle tuli sellainen asia mieleeni tästä "pelleilystä", että tänä päivänä moni nainen on ehtinyt luoda uraa ja meriittiä ennen avioliittoaan. Jos sulla on esim väitöskirja, useampia kirjoittamiasi julkaisuja, olet ollut kansainvälisissä konferensseissä luennoimassa jne, sukunimen vaihtaminen avioliiton yhteydessä "Nobodyksi" ei ehkä tunnu kovinkaan mielekkäältä.

Ehkä joillakin noin. Ura on tärkeämpi kuin perhe, näin kärjistetysti.
:|

 

[Mahoton mirri]

Mitenhän mä nyt selittäisin tämän silleen et mahdollisimman moni ymmärtäisi.. Eli minä ymmärrän sen, että on heitäkin miehiä jotka ottavat naisensa sukunimen mut henkilökohtaisesti en oikein jaksa sitä ymmärtää. Ja mun mielestä yhteinen sukunimi (miehen sukunimi) on luottamuksenkin ele. Uskalletaan jättää tyttönimi taakse ja ottaa oman, uuden perheen nimi käyttöön. Ja miesten miehisyyden kannalta monelle miehelle hänen sukunimi koko perheelle voi olla tärkeäkin juttu koska miehet loppujen lopuksi saavat aika vähän "omia" juttuja esim. lasten kanssa. Raskaus, synnytys, imetys jne.. Nainen saa ne luonnostaan niin miksei miehelle voi suoda sitä kunniaa et koko perhe on hänen nimellä? Kuten sanoin niin ymmärrän et tapoja on monia mut mulle oli tärkeää et saan tyttönimeni pois vaik hyvät välit isään ja äitiinkin on.

Siirtymäriitti naiselle? Miksei voisi ajatella, että molemmat puolisot yhdessä ottavat uuden nimen?

No en mä sitä nyt noinkaan näe. Mä jotenkin vaan ajattelen et kun mies sen lapsen siittää alulle (joo tiedän ettei ilman munasolua tulla raskaaksi) mut kuitenkin mies tekee naisen raskaaksi ja muutenkin on usein se perheen pää esim. jos tuo rahan taloon ja leivän pöytään jne. Ja siitä taas saisi sen uuden aiheen et monissa perheissä nainen on elättäjä ja oikeus myös hällä tienata mut se on juttu taas erikseen.