Mihin perustuu sukunimen vaihtaminen naimisiinmennessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hallatar
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
Ei vaan negatiivista on pitää oma nimensä ihan vain sen uran takia! Mutta ehkä se on tätä päivää, ettei jakseta selittää, että tämä ja tämä teos on eri nimellä kun satuin menemään naimisiin ja ihan sama tyyppi kuitenkin olen kuin tuo, joka tuon asian on tehnyt ja saavuttanut.

Tekstiilisuunnittelijana mun on kyllä ihan pakko sanoa että joskus on pakko pitää oma sukunimi ihan uran ja perheen takia! Jos Maija Isola olis yhtäkkiä vaihtanut nimensä Maija Pieneksi niin arvaa miten hänen tuotantonsa, elantonsa olisi käynyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Melko vanhanaikaista ajatella että mies on perheenpää ja elättäjä :D

Ehkä mut mä ajattelen niin, varsinkin just nykypäivänä. Uskallan vielä olla nainen ja olla miehen "suojeltavana" eikä tartte yrittää olla miesmäinen nainen. B) Mun mielestä osoittaa vain huonoa itseluottamusta tai jotain jos pitää yrittää olla joka asiassa kuin mies. Pitää pystyä samoihin töihin, pitää pystyä olemaan se "mies" talossa, sikäli hauskaa kun kuten eilenkin sanoin naiset eivät ikinä tule olemaan miehiä eikä miehet naisia.

Toivottavasti susta ei tule koskaan yksinhuoltajaa tai leskeä.

Tiedätkö, että elämä toivottavasti kantaa meitä jokaista mahdollisimman hyvin. Se, että uskallan olla nainen ja olla miehen "suojeltavana" ei tarkoita sitä ettenkö pärjäisi pakon tullen yksinkin. Tilanteisiin oppii ja ihminen on sopeutuvainen. Minä en ala sen takia julistamaan pakonomaisesti joka asiassa tasa-arvoa et elämässä saattaa käydä niin tai näin. Kukaan ei tiedä miten elämä meitä kaikkia heittelee ja miten meidän käy loppupeleissä uskalsi olla rohkeasti nainen tai ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Lela-Pala-Tute:
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
Ehkä sää tykkäsit nimestäsi enemmän kuin mä =D Olisin valmis vaihtamaan etunimenikin, jos semmoinen vaikka lapsen syntymän johdosta perinteeseen kuuluisi.

Mihin sinun identiteettisi perustuu?

Omani ei ole riippuvainen lapsista tai miehestä. Minä olen minä, minulla on nimi, jonka vanhempani antoivat. Ja nimeni on kiinteä osa identiteettiäni, toki olisin sama ihminen eri nimelläkin. Ainakin suurimmaksi osaksi ;)

Jos vaihtaisin nimeäni, vaihtaisin vain oman vapaan valintani tuloksena, en siksi, että on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: omani ja puolison. Puolisoni nimi ei kuvaa minua mitenkään. Oma on kasvanut osaksi itseäni.

Vaihdanhan osan sisimmästänikin, nimi on aika pieni vaihdos, kun verrataan, että liitossa antaa rakkautensa ja ainakin pienen palan minuudestaan.

Ei semmoista liittoa voi olla, jossa ei mitään puolisolleen anna itsestään.

Nimeni ei ole identiteettini, sehän olisi hassua =) Niin kuin joku viittasi: nimiä on samoja muillakin. Minua sitä vastoin ei toista ole. Siksi on aivan sama, mikä nimeni on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Mitenhän mä nyt selittäisin tämän silleen et mahdollisimman moni ymmärtäisi.. Eli minä ymmärrän sen, että on heitäkin miehiä jotka ottavat naisensa sukunimen mut henkilökohtaisesti en oikein jaksa sitä ymmärtää. Ja mun mielestä yhteinen sukunimi (miehen sukunimi) on luottamuksenkin ele. Uskalletaan jättää tyttönimi taakse ja ottaa oman, uuden perheen nimi käyttöön. Ja miesten miehisyyden kannalta monelle miehelle hänen sukunimi koko perheelle voi olla tärkeäkin juttu koska miehet loppujen lopuksi saavat aika vähän "omia" juttuja esim. lasten kanssa.

Minä ja puolisoni osoitimme siis ilmeisesti molemmipuolista luottamusta toisiimme ottamalla kumpikin uuden sukunimen, joka oli meille molemmille yhteinen?

Minä ehkä saan olla raskaana, synnyttää ja imettää lapseni, mutta jos sen jälkeen mies saa "vähän omia juttuja" lapsen kanssa, niin jossain on kyllä silloin vikaa :( Lapsuus kestää vuosikausia, raskaus, synnytys ja imetys on siitä kuitenkin aika lyhyt aika yksinoikeutta äidille.


 
Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Melko vanhanaikaista ajatella että mies on perheenpää ja elättäjä :D

Ehkä mut mä ajattelen niin, varsinkin just nykypäivänä. Uskallan vielä olla nainen ja olla miehen "suojeltavana" eikä tartte yrittää olla miesmäinen nainen. B) Mun mielestä osoittaa vain huonoa itseluottamusta tai jotain jos pitää yrittää olla joka asiassa kuin mies. Pitää pystyä samoihin töihin, pitää pystyä olemaan se "mies" talossa, sikäli hauskaa kun kuten eilenkin sanoin naiset eivät ikinä tule olemaan miehiä eikä miehet naisia.

Mutta sulle voi olla todella vaikeeta ymmärtää, että esim. minun ei mitenkään tarvitse yrittää olla "miesmäinen" nainen (jos haluat tällaista termiä käyttää), olen sitä luonnostaan, tämä on luonteeni, persoonaani, minä itse, enkä ymmärrä, että pitäisikö tässä joksikin nöyräksi naiseksi alkaa muuttua mieheni ja avioliittoni vuoksi. Ei mun tartte tehdä samoja töitä kuin miehen, mulla on oma työ eikä mun tarvitse olla mies talossa, kyllä tuo mies asiansa ajaa. Musta on aika tosi köyhää sulta, että tällaisessa sukunimiasiassa tulet tänne kertomaan kuinka nainen sä oot, kun otat miehesi sukunimen ja miten uskallat olla nainen. En tiiä, millasta itsetunnon pönkitystä sun miehesi sitten tarvitse, jotkut miehetkän tarvitsevat "ei miesmäisen" naisen ollaksen jotain, se harmi. Se miehisyyden fiiliksen pitäisi kyllä tulla miehelle kyllä muustakin kuin sukunimen takia.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
Ei vaan negatiivista on pitää oma nimensä ihan vain sen uran takia! Mutta ehkä se on tätä päivää, ettei jakseta selittää, että tämä ja tämä teos on eri nimellä kun satuin menemään naimisiin ja ihan sama tyyppi kuitenkin olen kuin tuo, joka tuon asian on tehnyt ja saavuttanut.

Tekstiilisuunnittelijana mun on kyllä ihan pakko sanoa että joskus on pakko pitää oma sukunimi ihan uran ja perheen takia! Jos Maija Isola olis yhtäkkiä vaihtanut nimensä Maija Pieneksi niin arvaa miten hänen tuotantonsa, elantonsa olisi käynyt.

Taiteilijanimiä käyttävät monet =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Lela-Pala-Tute:
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
Minä koen eritavalla. Haluan, että muukin maailma tietää meidän olevan perhettä, samaa sukua. Mutta mulla ei ollutkaan sitä uraa ennen perhettä ;)

Kultaseni, ethän sinä OLE sukua miehellesi. =)

Mutta, heidän lapset ovat heille lapsia ja sukua. He perustavat oman perheen, eivät jää elämään äitiensä ja isiensä kanssa.

Ja ottavat eri nimen... Minun silmissäni siinä ei ole mitään pointtia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
OLEN sukua miehelleni (en tietenkään geeneiltäni, mutta henkisesti kyllä) sekä sukua anopilleni että appiukolleni...

Suku on vähän laajempi käsitys kuin perimä.
Tuo on tietty ihan totta. Mutta miksi sä olet naimisiin mentyäsi enemmän sukua anopillesi ja apellesi kuin äidillesi ja isällesi?

Onko silloin enemmän sukua anopille, jos on sama sukunimi kuin hänellä? ;) MONILLA MUILLAHAN on myös sama sukunimi, vaikken ole heitä nähnytkään... Näin sanoi joku...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
Koska Suomessa ei niin vaan uusia sukunimiä oteta =) Eikä siinäkään olisi mitään järkeä, että aina uuden avioliiton myötä keksittäisiin uusi sukunimi. Sukunimen tarkoitusta se ei enää täyttäisi (erotella samannimiset toisistaan, jotta tiedettäisiin kuka on kuka).

Miten niin? Onhan nyt kuitenkin satoja Minna Virtasia, joten mikä on heidän sukunimensä funktio?

Jos ottaa uuden nimen, niin sen on oltava joko sellainen joka on jo suvussa (eli silloin tilanne saattaisi olla ihan sama, kuin Minna Virtasella) tai sitten sen on oltava kokonaan uusi, jolloin se tosiasiallisesti nimenomaan erottaisi muista samalla etunimellä varustetuista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tekstiilisuunnittelijana mun on kyllä ihan pakko sanoa että joskus on pakko pitää oma sukunimi ihan uran ja perheen takia! Jos Maija Isola olis yhtäkkiä vaihtanut nimensä Maija Pieneksi niin arvaa miten hänen tuotantonsa, elantonsa olisi käynyt.
Systeri otti aikoinaan käyttöön kaksoisnimen - silloin pelkän oman sukunimen käyttö ei ollut vielä laillista - ihan vaan sen takia, että halusi sukunimensä olevan perheyrityksen nimessä kuten se oli aina ennekin ollut. Firman nimeä kun ei ole mielekästä vaihtaa sen mukaan, mikä sen kulloisenkin omistajan sukunimi sattuu olemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
Koko maailma tietenkin, koska se on MUN julkaisu ;)
No miten sä ajattelit hoitaa sen kertomisen? Noin ihan käytännön tasolla?

Ainahan julkaisun kylkiäisinä voi jakaa toista julkaisua missä selitetään julkaisun tekijän historiikki :whistle:

Kyllä kyllä, mitä sekin on, ettei julkaisun tekijästä tiedetä mitään!! Kyllähän noissa menestysromaaneissakin on aina kannessa pieni tiivistelmä tekijästä ja hänen tuotannostaan. Tätä voisi ihan hyvin soveltaa tiedemaailmaan. Tulisi sielläkin hoksattua, että IHMISET ovat tieteen takana, eivätkä ne julkaisutkaan synny ilman perheen ja ystävien tukea. (Älkääkä nyt kukaan väittäkö, että eläisitte pelkällä työllänne, kyllä kaikki tarvitsevat läheisiä)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
OLEN sukua miehelleni (en tietenkään geeneiltäni, mutta henkisesti kyllä) sekä sukua anopilleni että appiukolleni...

Suku on vähän laajempi käsitys kuin perimä.
Tuo on tietty ihan totta. Mutta miksi sä olet naimisiin mentyäsi enemmän sukua anopillesi ja apellesi kuin äidillesi ja isällesi?

Onko silloin enemmän sukua anopille, jos on sama sukunimi kuin hänellä? ;) MONILLA MUILLAHAN on myös sama sukunimi, vaikken ole heitä nähnytkään... Näin sanoi joku...

Josta seuraa se, että vaihtamalla nimeäsi et ole silti enempää sukua tai perhettä miehellesi... :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja L:
Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Melko vanhanaikaista ajatella että mies on perheenpää ja elättäjä :D

Ehkä mut mä ajattelen niin, varsinkin just nykypäivänä. Uskallan vielä olla nainen ja olla miehen "suojeltavana" eikä tartte yrittää olla miesmäinen nainen. B) Mun mielestä osoittaa vain huonoa itseluottamusta tai jotain jos pitää yrittää olla joka asiassa kuin mies. Pitää pystyä samoihin töihin, pitää pystyä olemaan se "mies" talossa, sikäli hauskaa kun kuten eilenkin sanoin naiset eivät ikinä tule olemaan miehiä eikä miehet naisia.

Mutta sulle voi olla todella vaikeeta ymmärtää, että esim. minun ei mitenkään tarvitse yrittää olla "miesmäinen" nainen (jos haluat tällaista termiä käyttää), olen sitä luonnostaan, tämä on luonteeni, persoonaani, minä itse, enkä ymmärrä, että pitäisikö tässä joksikin nöyräksi naiseksi alkaa muuttua mieheni ja avioliittoni vuoksi. Ei mun tartte tehdä samoja töitä kuin miehen, mulla on oma työ eikä mun tarvitse olla mies talossa, kyllä tuo mies asiansa ajaa. Musta on aika tosi köyhää sulta, että tällaisessa sukunimiasiassa tulet tänne kertomaan kuinka nainen sä oot, kun otat miehesi sukunimen ja miten uskallat olla nainen. En tiiä, millasta itsetunnon pönkitystä sun miehesi sitten tarvitse, jotkut miehetkän tarvitsevat "ei miesmäisen" naisen ollaksen jotain, se harmi. Se miehisyyden fiiliksen pitäisi kyllä tulla miehelle kyllä muustakin kuin sukunimen takia.

Tuon naiseuden vedän tässä aiheessa ihan siksi koska tämä ei nykypäivänä ole todellakaan ainut asia missä naiset on alkaneet olemaan liikaa miehiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
Taiteilijanimiä käyttävät monet =)

Eipä ne taiteilija nimetkään pitkälle kanna. Kaikkein helpointa on jatkaa luomaansa uraa sillä nimellä millä on aina tunnettu.

Joo, koska sitä uraa ei välttämättä onnistuisi enää uudelleen uudella nimellä luomaan ;) Ai miksei, jos on kerran hyvä siinä, mitä tekee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
Onko silloin enemmän sukua anopille, jos on sama sukunimi kuin hänellä? ;) MONILLA MUILLAHAN on myös sama sukunimi, vaikken ole heitä nähnytkään... Näin sanoi joku...
No jos EI ole enemmän sukua, niin miksi sitten sitä sukunimeä pitäisi vaihtaakaan? Ymmärrän ihan hyvin, että on ihmisiä, jotka haluavat vaihtaa nimensä. Mutta ymmärrän myös niitä, jotka eivät halua vaihtaa nimeään ihan vaan sen takia, että eivät katso olevansa puolisolleen yhtään vähemmän sukua, vaikka pitäisivätkin oman nimensä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Lela-Pala-Tute:
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
OLEN sukua miehelleni (en tietenkään geeneiltäni, mutta henkisesti kyllä) sekä sukua anopilleni että appiukolleni...

Suku on vähän laajempi käsitys kuin perimä.
Tuo on tietty ihan totta. Mutta miksi sä olet naimisiin mentyäsi enemmän sukua anopillesi ja apellesi kuin äidillesi ja isällesi?

Onko silloin enemmän sukua anopille, jos on sama sukunimi kuin hänellä? ;) MONILLA MUILLAHAN on myös sama sukunimi, vaikken ole heitä nähnytkään... Näin sanoi joku...

Josta seuraa se, että vaihtamalla nimeäsi et ole silti enempää sukua tai perhettä miehellesi... :whistle:

En ole käyttänyt sanaa enempää =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Tuon naiseuden vedän tässä aiheessa ihan siksi koska tämä ei nykypäivänä ole todellakaan ainut asia missä naiset on alkaneet olemaan liikaa miehiä.

Ilmeisesti kaipaat siihen 60-luvun ilmapiiriin, jolloin naiset eivät saanet käydä ulkona saati ravintolassa ilman miesseuraa :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Melko vanhanaikaista ajatella että mies on perheenpää ja elättäjä :D

Ehkä mut mä ajattelen niin, varsinkin just nykypäivänä. Uskallan vielä olla nainen ja olla miehen "suojeltavana" eikä tartte yrittää olla miesmäinen nainen. B) Mun mielestä osoittaa vain huonoa itseluottamusta tai jotain jos pitää yrittää olla joka asiassa kuin mies. Pitää pystyä samoihin töihin, pitää pystyä olemaan se "mies" talossa, sikäli hauskaa kun kuten eilenkin sanoin naiset eivät ikinä tule olemaan miehiä eikä miehet naisia.

Toivottavasti susta ei tule koskaan yksinhuoltajaa tai leskeä.

Tiedätkö, että elämä toivottavasti kantaa meitä jokaista mahdollisimman hyvin. Se, että uskallan olla nainen ja olla miehen "suojeltavana" ei tarkoita sitä ettenkö pärjäisi pakon tullen yksinkin. Tilanteisiin oppii ja ihminen on sopeutuvainen. Minä en ala sen takia julistamaan pakonomaisesti joka asiassa tasa-arvoa et elämässä saattaa käydä niin tai näin. Kukaan ei tiedä miten elämä meitä kaikkia heittelee ja miten meidän käy loppupeleissä uskalsi olla rohkeasti nainen tai ei.


Mä ole kylläkin erittäin vahvasti nainen, vaikka en ole koskaan ollut yhdenkään miehen tossun alla.
Elämä ei aina kanna, jos yllättäen joutuukin vastaamaan elämästään ja perheestään ilman sitä "suojelevaa" miestä. Ero tai leskeyys on taatusti vaikea paikka kaikille naisille. joten kyllä mielestäni on vain etu että nainen pärjää omillaan jo avio/avoliitossa. Jos on henkisesti riippuvainen mihen läsnäolosta ja turvasta, varmasti putoaa korkealta ja kovaa sitten kun elämä yllättäen heittää muutoksen eteen.
Jokaisessa ihmisessä on feminiininen sekä maskuliininen puolensa. Myös sinussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
Joo, koska sitä uraa ei välttämättä onnistuisi enää uudelleen uudella nimellä luomaan ;) Ai miksei, jos on kerran hyvä siinä, mitä tekee.
Jos vaikkapa yli 10 vuoden työn heittää hukkaan ja alkaa luoda kansainvälisesti uraansa tavallaan uudestaan, se voi viedä turhan paljon aikaa perheeltä. Ongelmaa ei varmaan ole niillä, jotka menevät nuorena naimisiin, mutta jos menee naimisiin vasta 35+, niin sillä on jo vaikutusta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Tuon naiseuden vedän tässä aiheessa ihan siksi koska tämä ei nykypäivänä ole todellakaan ainut asia missä naiset on alkaneet olemaan liikaa miehiä.

Vai olisiko niin, että miehet ovat tulleet naisellisimmiksi? Katsokaapa vaikka vanhoja valokuvia, joissa miehet näyttävät ihan luolamiehiltä...

Sukupuolien erot ovat kaventumaan päin. Haluatte tai ette, nyt maksetaan muovien pehmitinaineiden käytöstä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Tigrita:
Onko silloin enemmän sukua anopille, jos on sama sukunimi kuin hänellä? ;) MONILLA MUILLAHAN on myös sama sukunimi, vaikken ole heitä nähnytkään... Näin sanoi joku...
No jos EI ole enemmän sukua, niin miksi sitten sitä sukunimeä pitäisi vaihtaakaan? Ymmärrän ihan hyvin, että on ihmisiä, jotka haluavat vaihtaa nimensä. Mutta ymmärrän myös niitä, jotka eivät halua vaihtaa nimeään ihan vaan sen takia, että eivät katso olevansa puolisolleen yhtään vähemmän sukua, vaikka pitäisivätkin oman nimensä.

Tähänkin vastaan: en ole käyttänyt sanoja enemmän sukua.

Olen fyysisesti lähempänä miestäni, asun hänen kanssaan. Vanhempani asuvat jossain huitsin nevadassa, mitä heidän nimellään tekisin enää. Sehän ei ollut osa identiteettiäni.
 

Yhteistyössä