Alkuperäinen kirjoittaja suppeeta porukkaa:
Mää oon ehkä vieläkin rajoittuneempi.

Musta maksaminenkin on jotenkin epäonnistunutta. Sekä sille oikealle huoralle kuin sille ostajallekin. Ei seksin kuuluisi olla ostettavissa...
Itse pidän siinä rajana, ettei seksin kuuluisi olla vain oman mielipiteen hakemista vaan rakastelemista, jolloin se kumppanikin merkitsee paljon muuta kuin sitä kyrpää.. Enkä usko, että yhdenillan panoissa välittää yhtään siitä kumppanista, Paitsi onhan se nyt kivempi, että kumppanikin nauttii, jotta oma nautinto olisi parempi. On kiva kuunnella toisen huohotusta jne. Mutta lähtökohtana on oma nautinto pelkästään.
Onhan se jotenkin epäonnistumista, mutta se on "rehelistä epäonnistumista" sen myöntämistä, että nyt ei läheisyyttä ole saatavilla muilla keinoin. Ja on sentään paljon fiksumpaa ottaa hinta jostain, mistä joku on valmis maksamaan, kun jakaa ilmaiseksi
Tääkin mielipide on viimeisen 5 vuoden aikana muuttunu mulla kovin, joskus koin maksullisen seksin uhkaavaksi ja siksi torjuin sen jyrkästi. Nyt (oman itsetunnon kehittymisen myötä) kunnioitan paljon enemmän ihmistä, joka ottaa maksun seksistä, kun ihmistä joka jakelee ilmaiseksi. Mä en osaa käyttää sanaa huora ihmisestä, joka my seksiä työkseen, kun huora on niin ruma sana ja mikä mä olen kenenkään ammattia arvostelemaan.
Nuorena, 15-20 vuotiana, oli coolia jos oli paljon kumppaneita. (näyttämisen tarveta ja sitä teennäistä hyväksynnän hakemista)
20-25 vuotiaana tuomitsin jyrkästi maksulisen sesin. (Oma itsetunto niin heikko, että se oli pelottavaa, kuvitteli että miehen on helpompi oettää, jos on satavila maksulista seksiä)
ja nyt 3-kymppisenä hyväksyn maksullisen seksin eikä ne ole mun mielestä laskettavia kumppaneta, mutta erilaiset irtosuhtet ja lyhyet suhteet...en tajua että jollain on niin huono tuuri, etä täytyy koitaa 10-15 miestä, että löytyy oikea.