Mikä meni vikaan, kun 4v-lapsi on ihan mahdoton

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Harmailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja juuli:
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
Alkuperäinen kirjoittaja juuli:
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
Alkuperäinen kirjoittaja juuli:
kuulostaa siltä että saattais olla jotain "oikeeta" häiriötä lapsella päässä, vie tutkimuksiin.
Et tee mitään väärin, ainoastaan jäähyn korjaisin että 4 minuuttia HILJAA ja paikoillaan.

Muuta miten ihmeessä tuon sais toteutettua? Oma tyttökin kun siis huutaa ja rääkyy aivan älyttömästi,ei häntä millään pysty pakottamaan hiljaiseksi jäähyn ajaksi.

Kyllä 4-vuotias jo ymmärtää että on oltava hiljaa se 4 min. Jos ei ymmärrä, vie tutkimuksiin.

No meillä ei kyllä siis usko. Ja tutkimuksiin ei ihan noin vaan viedä. Koitin neuvolassakin kysellä,kun välillä tuntuu että ei ole ihan normaalirajoissa nuo kohtaukset,mutta kuulemma normaalia,normaalia on kaikki..

Ei usko vai ei ymmärrä? Uskoo kyllä terve lapsi ja oppii olemaan hiljaa kun VAADIT sitä, et pyydä.

Meillä lapsi huutaa niin pitkään, että se on jo hankalaa esim. ilta-aikaan tai kuopuksen päiväunien aikaan. Ei puhuta minuutista tai kahdesta vaan helposti vartista tai jopa puolesta tunnista. Lapsi menee ihan lukkoon, hän vain huutaa, pyörii lattialla potkien ja sätkien. Olen pari kertaa erehtynyt ottamaan hänestä kiinni, josko se rauhoittaisi. Lapsi alkaa siihen päälle vain karjumaan: päästä irti, päästä irti
 
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
kuullostaa muuten ihan mun tytöltä ap:n lapsi!! :o

Samaa myös olen miettinyt,mitä olen tehnyt väärin ja miten ihmeessä käytöksen sais ees suht siedettäväksi.
Neuvolan tädin mielestä kaikki on vaan ihan normaalia..

Meillä ihan sama tilanne kun sulla ja ap:lla. Ehkä tää sittenkin on normaalin rajoissa. Mut mä oon kans pääni puhki miettiny mitä teen/teemme väärin, kun tuntuu että kaiken pitiäs olla kunnossa mut silti likka 3.5v on välillä (=suurimman osan ajasta) täys hirviö. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja MrsSpongebob:
Oletko kokeillut perinteistä tukkapöllyä/selkäsaunaa?

Joskus jäähy ei vaan riitä.

En ole, en usko sellaiseen. Lasta pitäisi pystyä rauhoittamaan muutenkin kuin pelon voimalla.

Joo en mäkään lähtis väkivaltalinjalle. Uskon että se vaan pahentaa tilannetta ja herättää uhman entisestään. Sitäpaitsi rikos. :o
 
Mitä teette yleensä huutokohtauksen aikana?

Miten lapsi suhtautuu jos ette huomioi mitenkään, menette vaikka toiseen huoneeseen tekemään jotain "tärkeää" yhdessä. Jääkö lapsi toiseen huoneeseen, vai tuleeko perässä huutamaan teidän viereen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
Pakko ihan ottaa tosta tekstistä osa, sillä sehän on tosi, että jos alat hakemalla hakea lapsesta kuin lapsesta "vikaa" ja diagnoosia, niin kyllä vähintään se vika keksitään sitten että saadaan diagnosoitua joksikin.

En ihan herkästi lähtisi ap:n kohdalla tutkituttamaan ja diagnostisoimaan mitään, antaa pienelle aikaa vielä. Vasta eskari-ikäisestä voi päätellä omallakin maallikkojärjellä jotakin :|

Ja sekö susta on negatiivinen asia? Miksi ihmeessä?

Jos tarkoitat tota, että lapsesta kuin lapsesta löydetään vikaa jos halutaan diagnosoida, niin kyllä, se on negatiivinen asia.

Nykypäivänä, jos on vähänkin valtalaumasta poikkeava lapsi, hän diagnosoidaan jo pienellä iällä ADHD:ksi taikka muuksi. Jota on sitten loppuelämänsä, ja jota kaikki ajattelee hänen olevankin. Vaikka se ADHD-diagnoosi olisikin jotain muuta, esim.mitä lapsi kaipaa ja siksi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy.

Helpompi nykyajan kiireiselle ihmiselle että lapsesta saa jonkun diagnoosin, kuin itse vaikuttaa oman lapsensa oloon
:/
 
Alkuperäinen kirjoittaja oili:
Mitä teette yleensä huutokohtauksen aikana?

Miten lapsi suhtautuu jos ette huomioi mitenkään, menette vaikka toiseen huoneeseen tekemään jotain "tärkeää" yhdessä. Jääkö lapsi toiseen huoneeseen, vai tuleeko perässä huutamaan teidän viereen?

Meillä seuraa perässä, alkaa roikkumaan minussa. Saattaa myös käydä kuopuksen kimppuun esim. tuuppaamalla hänet kumoon tai heittämällä jollain tavaralla. Huuto ei lopu, se vain jatkuu ja jatkuu. Jotain positiivista siis, lapsi ei ainakaan anna helpolla periksi - valitettavasti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja oili:
Mitä teette yleensä huutokohtauksen aikana?

Miten lapsi suhtautuu jos ette huomioi mitenkään, menette vaikka toiseen huoneeseen tekemään jotain "tärkeää" yhdessä. Jääkö lapsi toiseen huoneeseen, vai tuleeko perässä huutamaan teidän viereen?

Mun hankalaluonteinen kuopus jos alkaa syyttä huutamaan ja kiukkuamaan, jätän siihen huutamaan, astun muksun yli ja menen toiseen huoneeseen. Muksu huutaa aikansa ja tulee lopulta luokse ja antaa halin jalkaani vasten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juuli:
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
Alkuperäinen kirjoittaja juuli:
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
Alkuperäinen kirjoittaja juuli:
kuulostaa siltä että saattais olla jotain "oikeeta" häiriötä lapsella päässä, vie tutkimuksiin.
Et tee mitään väärin, ainoastaan jäähyn korjaisin että 4 minuuttia HILJAA ja paikoillaan.

Muuta miten ihmeessä tuon sais toteutettua? Oma tyttökin kun siis huutaa ja rääkyy aivan älyttömästi,ei häntä millään pysty pakottamaan hiljaiseksi jäähyn ajaksi.

Kyllä 4-vuotias jo ymmärtää että on oltava hiljaa se 4 min. Jos ei ymmärrä, vie tutkimuksiin.

No meillä ei kyllä siis usko. Ja tutkimuksiin ei ihan noin vaan viedä. Koitin neuvolassakin kysellä,kun välillä tuntuu että ei ole ihan normaalirajoissa nuo kohtaukset,mutta kuulemma normaalia,normaalia on kaikki..

Ei usko vai ei ymmärrä? Uskoo kyllä terve lapsi ja oppii olemaan hiljaa kun VAADIT sitä, et pyydä.

Meillä lapsi huutaa niin pitkään, että se on jo hankalaa esim. ilta-aikaan tai kuopuksen päiväunien aikaan. Ei puhuta minuutista tai kahdesta vaan helposti vartista tai jopa puolesta tunnista. Lapsi menee ihan lukkoon, hän vain huutaa, pyörii lattialla potkien ja sätkien. Olen pari kertaa erehtynyt ottamaan hänestä kiinni, josko se rauhoittaisi. Lapsi alkaa siihen päälle vain karjumaan: päästä irti, päästä irti

Joo,juuri näin meilläkin!
Siis en tiedä,tuntuu että on niin sen kohtauksensa vallassa että ei kyllä sillä hetkellä todellakaan ymmärrä tai usko jos sanotaan että ole hiljaa. Sitä hatkeä sais tovin odotella että hiljenis. Olen sitten antanut huutaa vaikka jäähyllä onkin,kunhan vaan pysyy siellä missä pitää. Ja siis ei kyllä pysyis mutta vien uudestaan niin kauan että pysyy. Ei riitä kyllä itsellä hermot edes siihen että hiljaisekskin pitäs saada.
 
mä ainakin uskon, että teillä tuo hoitoonmeno tuo helpostusta asiaan. Mun oma poika, nyt 3 v, oli samantyylinen ja käytös ja oikeestaan koko poika muuttu selkeesti "helpommaks" hoidon alkaessa alkukesästä (oli 4h/pvä kesäkuun ajan, heinäkuu lomaa). Aluksi hoidossakin näytti temperamenttiaan, esim. nauroi kielloille eiä totellut tätejä yms mutta tällainen käytös loppui parissa viikossa. Alkuun näytti vielä mieltään iltaisin kotona mutta sekin asettui sitten.
 
Kyllä tuo sepostus nyt äkkiseltään siltä kuulostaa, että ennemmin lapsessa kuin kasvatuksessa on vikaa. Koettakaa sinnitellä vuodenvaihteeseen asti ja sitten katsotte miten päiväkodissa lähtee etenemään. Sieltä pyydätte sitten mahdollisimman pian yhteydenottoa erityislastentarhanopettajaan jos tuollaista ilmenee päiväkodissa. Sitä kautta sitten asiat selvitykseen että ennen eskaria ja koulua ehditään saada selko mikä lapsella on vai onko mikään. Koska tutkimukset ovat hitaita, on tärkeää, että ne aloitetaan jo ennen eskaria että ehtivät valmistua ennen koulun alkua ja mahdolliset tukitoimet saada järjestetyksi!

Diagnooseja on nykyaikana vaikea saada, vain hyvin selkeät tapaukset saavat diagnoosin, oli se sitten mikä hyvänsä. Ennemmin suositaan tapaa että keskeisimmät oireet aina kullakin kerralla mainitaan ja nehän voivat sitten pienessäkin ajassa muuttua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ainu:
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
kuullostaa muuten ihan mun tytöltä ap:n lapsi!! :o

Samaa myös olen miettinyt,mitä olen tehnyt väärin ja miten ihmeessä käytöksen sais ees suht siedettäväksi.
Neuvolan tädin mielestä kaikki on vaan ihan normaalia..

Meillä ihan sama tilanne kun sulla ja ap:lla. Ehkä tää sittenkin on normaalin rajoissa. Mut mä oon kans pääni puhki miettiny mitä teen/teemme väärin, kun tuntuu että kaiken pitiäs olla kunnossa mut silti likka 3.5v on välillä (=suurimman osan ajasta) täys hirviö. :(

Joo,ja itsellä se ongelma kun tuolla neuvolassa tietysti tyttö suht hyvin osaa käyttäytyä,niin tädin mielestä on siis kaikki hyvin. Eikä niitä kohtauksia osaa tarpeeksi hyvin selittää sanallisesti että mitä se on. Niin tuskin kuullostaa kovin pahalta vaikka miten yrittäis puhua.
Ja kuulemma keskittymishäiriöö tms ei ainakaan ole kun teki ne tehtävät mitä 4v neuvolassa piti. Kuulemma keskittymishäiriöinen ei olis tehnyt. En sitten tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juuli:
Ei usko vai ei ymmärrä? Uskoo kyllä terve lapsi ja oppii olemaan hiljaa kun VAADIT sitä, et pyydä.

Meillä lapsi huutaa niin pitkään, että se on jo hankalaa esim. ilta-aikaan tai kuopuksen päiväunien aikaan. Ei puhuta minuutista tai kahdesta vaan helposti vartista tai jopa puolesta tunnista. Lapsi menee ihan lukkoon, hän vain huutaa, pyörii lattialla potkien ja sätkien. Olen pari kertaa erehtynyt ottamaan hänestä kiinni, josko se rauhoittaisi. Lapsi alkaa siihen päälle vain karjumaan: päästä irti, päästä irti

ei kai vartti tai puoli tuntia ole mikään erityisen pitkä aika lapsen huutaa? Mä olen itse huutanut ja raivonnut vielä eskari-ikäisenäkin meidän eteisessä tuollaisia aikoja. Ja mun tyttö jaksaa helposti huutaa tuon ajan jos hermo menee kunnolla. Siinähän huutaa, ihmetelköön naapurit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
Alkuperäinen kirjoittaja ainu:
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
kuullostaa muuten ihan mun tytöltä ap:n lapsi!! :o

Samaa myös olen miettinyt,mitä olen tehnyt väärin ja miten ihmeessä käytöksen sais ees suht siedettäväksi.
Neuvolan tädin mielestä kaikki on vaan ihan normaalia..

Meillä ihan sama tilanne kun sulla ja ap:lla. Ehkä tää sittenkin on normaalin rajoissa. Mut mä oon kans pääni puhki miettiny mitä teen/teemme väärin, kun tuntuu että kaiken pitiäs olla kunnossa mut silti likka 3.5v on välillä (=suurimman osan ajasta) täys hirviö. :(

Joo,ja itsellä se ongelma kun tuolla neuvolassa tietysti tyttö suht hyvin osaa käyttäytyä,niin tädin mielestä on siis kaikki hyvin. Eikä niitä kohtauksia osaa tarpeeksi hyvin selittää sanallisesti että mitä se on. Niin tuskin kuullostaa kovin pahalta vaikka miten yrittäis puhua.
Ja kuulemma keskittymishäiriöö tms ei ainakaan ole kun teki ne tehtävät mitä 4v neuvolassa piti. Kuulemma keskittymishäiriöinen ei olis tehnyt. En sitten tiedä.

Sama meillä, lapsi käyttäytyy usein niin mahtavasti, ettei kukaan usko puheitani. Luulevat minun liioittelevan lapsen raivoa, sanovat vain sen olevan ihan normaalia, koska "kaikki lapset itkevät jos eivät saa, mitä tahtovat". Mutta kun meidän lapsi itkee sitä niin järjettömän voimakkaasti.

Meilläkin lapsi on todella hyvä keskittymään erilaisiin pikkutarkkoihin tehtäviin. Hän on ollut ihan pienestä pitäen kova näpertämään palapelien parissa ja nykyisin piirtää todella pikkutarkkoja piirustuksia.

Hän vain hermostuu niin pienestä ja osoittaa hermostumisensa niin kovaan ääneen, että se saa äidin epäilemään omia kasvatustaitojaan. Miksi lapsella ei vieläkään ole minkäänlaista hillintää, että jaksaisi edes vähän niellä pettymystään ja purkaa sitä huutamisen sijaan puhuen. Lapsella on valtava sanavarasto ja hän oppi puhumaan aikaisin, joten siitä ei ole kyse, etteikö lapsella olisi keinoa ilmaista itseään muuten kuin huutamalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ainu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja MrsSpongebob:
Oletko kokeillut perinteistä tukkapöllyä/selkäsaunaa?

Joskus jäähy ei vaan riitä.

En ole, en usko sellaiseen. Lasta pitäisi pystyä rauhoittamaan muutenkin kuin pelon voimalla.

Joo en mäkään lähtis väkivaltalinjalle. Uskon että se vaan pahentaa tilannetta ja herättää uhman entisestään. Sitäpaitsi rikos. :o

Vanhempien ei ole tarkoitus olla kavereita lapselle, vaan auktoriteetti.Kun kerran työntää kätensä tuleen, ei tee sitä toista kertaa.

 
4-vuotias usein haluaa olla keskipisteessä, ja hakee huomiota. 4-v. ei kestä häviämistä pelissä, eikä oman tavaran menettämistä toiselle. Sisarkateus voi olla melkoista. Jos mahdollista, pidä sisaruksia erillään mahdollisimman paljon, jotta tilanne hieman rauhoittuu. Opeta pienin erin vuorottelua ja oman vuoron odottamista. Ilo ja huumori auttaa moneen tilanteeseen, eli omalla esimerkillä näytetään miten kiperiin tilanteisiin voi suhtautua. 4-v. vaatii hyviä hermoja. Päiväkodissa lapsella on mahdollisuus nähdä, että toisetkaan eivät huuda, ja että muitakin lapsia kielletään samoista asioista kuin häntä.

Jos jäähy ei toimi, kokeile jotain muuta. Oletko kokeillut palkitsemista? Esim. jos tietyssä tilanteessa, vaikka pukeutumisessa, on ongelmia, tee seinälle kuvat vaatteista, jotka tulee pukea ja sitten saa upean tarran, jos pukeutuminen onnistuu kuten isolla pojalla/tytöllä. Tarrat laitetaan vaikkapa ruudukkoon, ja tietyn tarramäärän jälkeen saa ison yllätyksen esim. lelun.

Päivärytmin voi myös kuvittaa. Lapsi oppii jäsentämään asioita ja kaaos hellittää. Yllättäviä tilanteita on helpompi kestää, kun lapsen mielessä jokin on pysyvää ja aina samanlaista. Lapsesi käytöksestä voisi nähdä lievää aspergeria, mutta jos käytös on välillä parempaakin, niin en usko että se on kovin todennäköistä. Veikkaan, että vahva sisarkateus on aika paljon käytöksen taustalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja winhis:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juuli:
Ei usko vai ei ymmärrä? Uskoo kyllä terve lapsi ja oppii olemaan hiljaa kun VAADIT sitä, et pyydä.

Meillä lapsi huutaa niin pitkään, että se on jo hankalaa esim. ilta-aikaan tai kuopuksen päiväunien aikaan. Ei puhuta minuutista tai kahdesta vaan helposti vartista tai jopa puolesta tunnista. Lapsi menee ihan lukkoon, hän vain huutaa, pyörii lattialla potkien ja sätkien. Olen pari kertaa erehtynyt ottamaan hänestä kiinni, josko se rauhoittaisi. Lapsi alkaa siihen päälle vain karjumaan: päästä irti, päästä irti

ei kai vartti tai puoli tuntia ole mikään erityisen pitkä aika lapsen huutaa? Mä olen itse huutanut ja raivonnut vielä eskari-ikäisenäkin meidän eteisessä tuollaisia aikoja. Ja mun tyttö jaksaa helposti huutaa tuon ajan jos hermo menee kunnolla. Siinähän huutaa, ihmetelköön naapurit.

Kyllä minä tunnustan, että yksi häiritsevimmistä seikoista tuossa huudossa on juuri sen kuuluminen naapuriin. Jos asuisimme omakotitalossa niin todennäköisesti huuto ei häiritsisi puoliakaan, sen kun huutaisi sielunsa kyllyydestä. Nyt tuntuu, että meiltä kuuluu vain lapsen huutoa eikä edes mitään hiljaista ujellusta tai leikin lomasta kaikuvia iloisia ääniä vain silkkaa raivoamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oili:
Mitä teette yleensä huutokohtauksen aikana?

Miten lapsi suhtautuu jos ette huomioi mitenkään, menette vaikka toiseen huoneeseen tekemään jotain "tärkeää" yhdessä. Jääkö lapsi toiseen huoneeseen, vai tuleeko perässä huutamaan teidän viereen?

Siis kun on kunnon kohtaus päällä niin ei kyllä lähde mukaan tekemään mitään vaan huutaa,kiljuu,potkii jaloilla yms.. on ihan muissa maailmoissa. En kyllä taida olla kokeillut edes että itse lähtis pois tilanteesta. Tulee vaan jäähylle vietyä ja siellä sitten rauhottuu. Paitsi pari päivää sittenkin rauhottu jäähylläkin vaan ihan hetkeksi ja parin minuutin päästä oli jo uus kohtaus päällä. Eikä siis tosiaan tartte olla iso asia kun alkaa..
 
Kiitos mielipiteistänne. Ihan lohduttavaa kuulla, että meidän lapsi ei ole ainoa lajissaan. Olen kokenut niin huonoa omaatuntoa asian suhteen jo pidemmän aikaa, kun olen koittanut miettiä, miten olen omalla käytökselläni asiaan vaikuttanut.

Päiväkodissa tilanne varmasti helpottuu tai ainakin asiaan saadaan uusi näkökulma, kun ammatti-ihmiset voivat arvioida, onko lapsen käytös normaalin rajoissa vai olisiko siihen syytä puuttua. Olisi ehkä pitänyt pistää lapsi osa-aikaisesti hoitoon jo aikaisemmin mutta olen aina ajatellut, että lapsi olisi ottanut siitä itseensä, kun äiti on pikkusisaruksen kanssa kotona ja hän joutuu hoitoon. Olen varmasti ajatellut asiaa turhan yksipuolisesti.

Täytyy kokeilla tuota tilanteesta lähtemistä. Meillä vaan on aika pieni asunto eli vaikea lähteä niin etteikö lapsi minua näkisi. Ja tarrahomma otetaan myös käyttöön positiivisena kannustimena. Nyt meillä on ollut sellainen super nanny-kopio, jossa magneetti siirtyy askelia ylöspäin kohti palkintoa mutta tuntuu, ettei se magneetti tahdo millään edetä, kun aina sen pitää peruuttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
Alkuperäinen kirjoittaja oili:
Mitä teette yleensä huutokohtauksen aikana?

Miten lapsi suhtautuu jos ette huomioi mitenkään, menette vaikka toiseen huoneeseen tekemään jotain "tärkeää" yhdessä. Jääkö lapsi toiseen huoneeseen, vai tuleeko perässä huutamaan teidän viereen?

Siis kun on kunnon kohtaus päällä niin ei kyllä lähde mukaan tekemään mitään vaan huutaa,kiljuu,potkii jaloilla yms.. on ihan muissa maailmoissa. En kyllä taida olla kokeillut edes että itse lähtis pois tilanteesta. Tulee vaan jäähylle vietyä ja siellä sitten rauhottuu. Paitsi pari päivää sittenkin rauhottu jäähylläkin vaan ihan hetkeksi ja parin minuutin päästä oli jo uus kohtaus päällä. Eikä siis tosiaan tartte olla iso asia kun alkaa..


Kannattaa joskus kokeilla sitä, että häippäsee vähin äänin tilanteesta. Meillä on toiminut se joskus. Eli ei ala itse räyhäämään takaisin lapselle, tai kieltämään tai mitään, vaan sanoo vain: mä en kyllä ala tuota huutoa kuuntelemaan ja lähtee eri paikkaan (ja jos mahdollista sinne tekemään jotain minkä tietää herättävän lapsessa uteliaisuutta). Jos tulee sinne huutamaan, niin toteaa vaan: ei tarvi tulla tänne huutamaan, eikä anna lapsen tulla ennen kuin on rauhoittunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oili:
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
Alkuperäinen kirjoittaja oili:
Mitä teette yleensä huutokohtauksen aikana?

Miten lapsi suhtautuu jos ette huomioi mitenkään, menette vaikka toiseen huoneeseen tekemään jotain "tärkeää" yhdessä. Jääkö lapsi toiseen huoneeseen, vai tuleeko perässä huutamaan teidän viereen?

Siis kun on kunnon kohtaus päällä niin ei kyllä lähde mukaan tekemään mitään vaan huutaa,kiljuu,potkii jaloilla yms.. on ihan muissa maailmoissa. En kyllä taida olla kokeillut edes että itse lähtis pois tilanteesta. Tulee vaan jäähylle vietyä ja siellä sitten rauhottuu. Paitsi pari päivää sittenkin rauhottu jäähylläkin vaan ihan hetkeksi ja parin minuutin päästä oli jo uus kohtaus päällä. Eikä siis tosiaan tartte olla iso asia kun alkaa..


Kannattaa joskus kokeilla sitä, että häippäsee vähin äänin tilanteesta. Meillä on toiminut se joskus. Eli ei ala itse räyhäämään takaisin lapselle, tai kieltämään tai mitään, vaan sanoo vain: mä en kyllä ala tuota huutoa kuuntelemaan ja lähtee eri paikkaan (ja jos mahdollista sinne tekemään jotain minkä tietää herättävän lapsessa uteliaisuutta). Jos tulee sinne huutamaan, niin toteaa vaan: ei tarvi tulla tänne huutamaan, eikä anna lapsen tulla ennen kuin on rauhoittunut.

ok,kiitos vinkistä :)
Aina hyvä saada uusia juttuja mitä kokeilla,meillä kun vaan se sama jäähy käytössä ja ei tunnu auttavan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Minä ehdottaisin isomman lapsen laittamista päiväkotiin, vaikka neljä tuntia kahtena päivänä viikossa. Tenavalla olisi siellä omia juttuja ja kavereita. Lisäksi ryhmä samanikäisiä opettaa sosiaalisia tilanteita ja niissä käyttäytymistä ja tasaa tunnekuohuja. Ja lisäbonuksena päiväkodissa on kokeneita ammattikasvattajia, jotka osaavat kasvattaa lasta (ja toki tarvittaessa kiinnittää huomiota sellaisiin seikkoihin, jotka saattavat vanhemmilta mennä ohitse).

... sanokaa nyt, miten tällaisen paikan saaminen käytännössä menisi ja onnistuisiko se helposti? Siksi kysyn tyhmänä, kun en ole (vielä) ottanut selvää ja kun aina puhutaan, miten vaikea on saada päiväkotipaikkaa ja ryhmät on liian isoja... Ja olisko tällainen ns. virikepaikka?

Mullakin esikoinen temperamenttinen, voimakastahtoinen, omaehtoinen ja kausittain uhmakas 3,5 v ja perheeseen kuuluu myös vauva.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KUULKAAS:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Minä ehdottaisin isomman lapsen laittamista päiväkotiin, vaikka neljä tuntia kahtena päivänä viikossa. Tenavalla olisi siellä omia juttuja ja kavereita. Lisäksi ryhmä samanikäisiä opettaa sosiaalisia tilanteita ja niissä käyttäytymistä ja tasaa tunnekuohuja. Ja lisäbonuksena päiväkodissa on kokeneita ammattikasvattajia, jotka osaavat kasvattaa lasta (ja toki tarvittaessa kiinnittää huomiota sellaisiin seikkoihin, jotka saattavat vanhemmilta mennä ohitse).

... sanokaa nyt, miten tällaisen paikan saaminen käytännössä menisi ja onnistuisiko se helposti? Siksi kysyn tyhmänä, kun en ole (vielä) ottanut selvää ja kun aina puhutaan, miten vaikea on saada päiväkotipaikkaa ja ryhmät on liian isoja... Ja olisko tällainen ns. virikepaikka?

Mullakin esikoinen temperamenttinen, voimakastahtoinen, omaehtoinen ja kausittain uhmakas 3,5 v ja perheeseen kuuluu myös vauva.

Laitat päivähoitohakemuksen vetämään, otat netistä tai haet jostain päiväkodista. Neljässä kuukaudessa niiden pitäisi tarjota jotai paikkaa. Ja kyllähän se olisi ns.virikepaikka.
 
Laitatteko lapsen jäähylle sitten iahn vain raivokohtauksenkin takia vai vain, jos on tehnyt jotain?

Eihän lapsi tahallisesti menetä täysin hermojaan. lapsella on sinä tilanteess ahirveän paha olla. Jos vielä rangaistaan pahasta olosta niin tuntuu todella julmalta.
 

Yhteistyössä