O
oste
Vieras
Tapailin kuukausia miestä jonka olen tuntenut jo vuosia. Alkuun ajattelin, että tuntuu hyvältä kun olemme tunteneet niin pitkään. Ainakaan ei tule epämielyttäviä yllätyksiä ajattelin.
Alkuun kaikki oli ihanaa. Nautimme toistemme seurasta. Syysmasennus kuitenkin vei minusta voimia ja aloin väsyä. Itkin myös, mikä saattoi johtua e-pillereiden käytöstä jotka olin aloittanut. Mies oli itkiessäni ja surressani hyvin toimeton. Ei osannut tehdä mitään. Istui vain sängyn laidalla ja ei ottanut edes syliin. Tämä ei minua kuitenkaan haitannut. Ymmärsin, että auttaminen on joillekin vaikeata. Itkukohtauksia oli kuitenkin vain kaksi.
Tapailun alussa mies oli myös sanonut, että ei jaksa naisia jotka valittavat kun hän hengaa ystäviensä kanssa ja ovat mustasukkaisia. Huomasin kuitenkin, että kun olin ystävieni kanssa ja hän oli yksin kotona tekemättä mitään, oli se hänelle iso pala. En ole myöskään mustasukkainen.
Keskustelukumppanina mies oli myös hämmentävä. Aina kun kerroin jotain, hän ei kommentoinut takasin vaan jatkoi omilla tarinoillaan. Tuntui välillä siltä, että en jaksa puhua hänen kanssaan kun keskustelu aina kääntyy häneen itseensä.
Viimeinen tikki oli ehkä uuden vuoden aattona. Meidän oli tarkoitus mennä elokuviin ja olin hieman väsynyt. Mies repi hakemansa leffaliput elokuvateatterin edessä, sanoi etten välitä hänestä ja kun kysyin miksi, hän vain sanoin että hänestä tuntuu siltä. Sanoin että asia ei ole näin, mutta fiilis oli lähinnä "wtf" enkä pystynyt sanomaan mitään. Mies lähti paikan päältä ja soitti klo 23 kun olin jo nukkumassa, että oli idiootti ja haluaa olla kanssani.
Hän oli myös aluksi mielialalääkkeitä vastaan, mutta sanoi masentuneensa. En tiedä johtuuko masennus minusta. Nyt hän syö lääkkeitä ja kun sanoin, että voin keskustella jos tuntuu, ei hän vastannut mitään. Ei olla nähty.
Kuitenkin tuntuu, että nyt hän on masentunut minun takiani ja kaikki kiukuttelupuuskaukset ja epäilykset siitä, etten välitä johtuu siitä, että en kokoajan jumaloi häntä sanallisesti tai halua pussailla 24 h.
Mikä miehiä vaivaa? Ehkä tyhmä kysymys, kun sitä ei varmaan koskaan voi tajuta. Huoh. Onko täällä palstalla miehiä? En ymmärrä vaan, että mitä tässä on tapahtunut
Fiilikseni miestä kohtaan ovat laskeneet huomattavasti, en tiedä haluanko enää jatkaa jos se tulee olemaan aina tällaista.
Alkuun kaikki oli ihanaa. Nautimme toistemme seurasta. Syysmasennus kuitenkin vei minusta voimia ja aloin väsyä. Itkin myös, mikä saattoi johtua e-pillereiden käytöstä jotka olin aloittanut. Mies oli itkiessäni ja surressani hyvin toimeton. Ei osannut tehdä mitään. Istui vain sängyn laidalla ja ei ottanut edes syliin. Tämä ei minua kuitenkaan haitannut. Ymmärsin, että auttaminen on joillekin vaikeata. Itkukohtauksia oli kuitenkin vain kaksi.
Tapailun alussa mies oli myös sanonut, että ei jaksa naisia jotka valittavat kun hän hengaa ystäviensä kanssa ja ovat mustasukkaisia. Huomasin kuitenkin, että kun olin ystävieni kanssa ja hän oli yksin kotona tekemättä mitään, oli se hänelle iso pala. En ole myöskään mustasukkainen.
Keskustelukumppanina mies oli myös hämmentävä. Aina kun kerroin jotain, hän ei kommentoinut takasin vaan jatkoi omilla tarinoillaan. Tuntui välillä siltä, että en jaksa puhua hänen kanssaan kun keskustelu aina kääntyy häneen itseensä.
Viimeinen tikki oli ehkä uuden vuoden aattona. Meidän oli tarkoitus mennä elokuviin ja olin hieman väsynyt. Mies repi hakemansa leffaliput elokuvateatterin edessä, sanoi etten välitä hänestä ja kun kysyin miksi, hän vain sanoin että hänestä tuntuu siltä. Sanoin että asia ei ole näin, mutta fiilis oli lähinnä "wtf" enkä pystynyt sanomaan mitään. Mies lähti paikan päältä ja soitti klo 23 kun olin jo nukkumassa, että oli idiootti ja haluaa olla kanssani.
Hän oli myös aluksi mielialalääkkeitä vastaan, mutta sanoi masentuneensa. En tiedä johtuuko masennus minusta. Nyt hän syö lääkkeitä ja kun sanoin, että voin keskustella jos tuntuu, ei hän vastannut mitään. Ei olla nähty.
Kuitenkin tuntuu, että nyt hän on masentunut minun takiani ja kaikki kiukuttelupuuskaukset ja epäilykset siitä, etten välitä johtuu siitä, että en kokoajan jumaloi häntä sanallisesti tai halua pussailla 24 h.
Mikä miehiä vaivaa? Ehkä tyhmä kysymys, kun sitä ei varmaan koskaan voi tajuta. Huoh. Onko täällä palstalla miehiä? En ymmärrä vaan, että mitä tässä on tapahtunut
Fiilikseni miestä kohtaan ovat laskeneet huomattavasti, en tiedä haluanko enää jatkaa jos se tulee olemaan aina tällaista.
Lisäksi se kysyi jatkuvasti että häpeänkö mä sitä. MIKSI? Sain sitten totuutella, että en todellakaan häpeä. Tätä se kysyi tosi usein. Tuli paha mieli jo siitä, että se epäili moista.