Mikä mua vaivaa??

[häpeän itseäni]

Ystävä ilmoitti, että hänelle tehdään suunniteltu sektio koska vauva on perätilassa. Miks mua suututtaa??? En ymmärrä mun tunteita. Vaikka siis mun oma synnytys oli helppo ja nopea. Oon ihan kamala ystävä

 

[Luunmurtaja]

Niin ootki häpeä edes!!!

 

[Joo]

No kieltämättä aika vaikea ymmärtää. Itse oisin huolissani ystävän puolesta.

 

[vieras]

No jos olet tämän päivän lööpin lukenut, niin sektioon voi ihan oikeasti kuollakin, eli riskit ovat moninkertaiset alasynnytykseen verrattuna. Kadehtia ei ainakaan kannata.

 

[ap]

Missään nimessä en toivo ystävälleni mitään pahaa, hän on tosi, tosi rakas mulle. Siksi nämä omat tunteet kauhistuttavatkin. En ymmärrä mistä nää johtuu.

 

[Gabriela]

Omista synnytyspelko kokemuksista, jotka kanavoituu siihen että voikun ei olisi tarvinnut pelätä? Koska vaikka lääketieteellisesti sektio on vaarallisempi jotenkin sen helposti mieltään hallitummaksi kokonaisuudeksi ja tapahtumassa jossa lääkärit on vastuussa ei äiti itse.. ??? Kunhan arvailen..

 

[Sokeripala]

Siis jos sulla oli helppo alatiesynnytys niin aika todennäköistä on ettei ole mitään syytä kadehtia ystävääsi. Sektion jälkeen haava on kipeä ja haittaa elämää yleensä enemmän kuin normaalin alatiesynnytyksen jäljet, maito nousee usein huonommin, riskit on korkeampia ja monen mielestä hyvin sujunut alatiesynnytys on kokemuksena mukavampi/ "aidompi" kuin sektio... Tietysti varmasti on päinvastaisiakin kokemuksia.
Onko kyseessä ystäväsi ensimmäinen lapsi? Voi olla että hän saa em. huonojen puolien lisäksi kärsiä myös huonommuudentunteesta ettei ole "oikeasti" synnyttänyt. Täysin aiheetonta mutta tätä esiintyy, ja siinä nimenomaan ympäristön asenne on tärkeä tekijä. Jos olet ylipäänsä ystävä niin tee kaikkesi ettet ruoki tällaisia tunteita!

 

[ap]

Onko kyseessä ystäväsi ensimmäinen lapsi? Voi olla että hän saa em. huonojen puolien lisäksi kärsiä myös huonommuudentunteesta ettei ole "oikeasti" synnyttänyt. Täysin aiheetonta mutta tätä esiintyy, ja siinä nimenomaan ympäristön asenne on tärkeä tekijä. Jos olet ylipäänsä ystävä niin tee kaikkesi ettet ruoki tällaisia tunteita!

Kyllä, kyseessä on hänen ensimmäinen lapsensa.

Siis missään nimessä en hänelle tunteistani kerro tässä asiassa, kun en niitä osaa edes itselleni selittää. Luonnollisestikin tuen häntä kaikin tavoin, sillä uskon myös että hänelle saattaa tulla "epäonnistumisen" tunne synnytyksestä.

Jännää on, että en ole ikinä pitänyt edes alatiesynnytystä mitenkään "oikeana ja parempana" tapana saattaa lapsi maailmaan. Outoa vaan, kun huomaa itsekin olevansa täysin vieras itselleen.