Mikä mulla on? Miksi nurkkiin kertyy kasoja? En pysty pitämään järjestystä yllä?

[itseensä väsynyt]

Olen kamppaillut koko ikäni tän ongelman kanssa. Järjestystä on todella työlästä pitää. Hamstraan tavaroita, mistään on vaikea luopua. Pöydille ja nurkkiin kertyy kasoja. Käsilaukkuihin ja kukkaroihin miljoonia kuitteja ja tuikitärkeitä lippusia ja lappusia. Sängyn viereen puolikäytettyjä vaatteita. Komerot ja varastot on täynnä. Jääkaappi pursuaa, vaikka varsinaista syötävää ei sitten kuitenkaan löydy. Kun kaivataan järjestelmällistä toimintaa, esimerkiksi JOKA KEVÄT JA SYKSY tää talvivaatteet varastoon / varastosta pois vaatii ihan hirveät ponnistelut, jotta edes osa saadaan asiallisesti varastoon.
Olen todella yrittänyt taistella tän ongelman kanssa koko ikäni ja nyt tuntuu, että homma hajoaa käsiin, en vain enää keksi mitä tehdä. Vaikka aina päätän, että nyt tämä tilanne pitää saada haltuun, teen suunnitelmia miten se tapahtuu, päätän aloittaa yhdestä asiasta kerrallaan, varaan aikaa. En vain pääse alkuun tai yksinkertaisesti kykene siihen. Tehtävää on liikaa. Tai jos jotenkin ihmeen kautta saadaan jotain selviteltyä ja päätän etten enää päästä tilannetta karkaamaan käsistä, se vain aina luisuu kaaoksen suuntaan.
Alan tajuta, että kyseessä on jokin häiriö, mutta mikä? Ja mistä apua? Vai onko mun kohtalo hukkua rojukasoihin?
Onko jolaain kokemusta siitä, että elämä voi muuttua?

 

[asdsf]

ADHD

 

["vieras"]

Teidän tunteen. Meillä on asiat samoin. Ei kiinnosta, ei jaksa, ei saa itsestään irti. Mä lähden mieluummin lapsen kanssa jonnekin kuin aloitan siivoamisen ja tavaraoiden raivaamisen.

ADHD piirteitä en kyllä ole itsessäni havainnut koskaan. Mä teen esim. mielelläni ristipistotöitä ja keskityn niihin täysille. Mulle tämä tauti on kyllä latinankieliseltä nimeltään "Matomus laiskimus", mutta mikä lääkkeeksi tähän tautiin.

No, ensi viikolla mulla on loma josta en ole kertonut miehelle enkä tyttärelle. Ovat lähdössä mökille. Nyt mulla on tarkoitus pistää huusholli kuntoon.

 

["aapee"]

Mullakaan ei ole minkäänlaista ylivillkautta, keskittymiskyvyn kanssa olen ajoittain joutunut kovastikin painimaan, mutta silti pärjännyt koulussa melko hyvin.
Toi onkin just se juttu, mikä pistää mut vihdoin katsomaan asiaa jonain häiriönä. Vaikka kuinka pistäisin miehen ja lapset muualle ja varaisin aikaa vaikka hamaan tappiin, en vain kykene siihen. En pysty toimimaan niin pitkäjänteisesti järjestelmällisesti, että tulos olisi kovinkaan kummallinen. Jotain kyllä saan aikaan, mutta viimeistään ne "kirppiskasseihin" kasatut tavarat jäävät nurkkiin pyörimään, koska en pysty luopumaan niistä. Muodostan uusia kasoja, ahdan varastoihin. Tää ei nyt ole kiinni siitä etten viitsi. Jos olisi, ei mitään ongelmaa olisikaan.
Ja muuten, aina esim lempikirjaankaan keskittyminen ei onnistu. Siihen vaikuttaa mm nukkuminen ja valon määrä.

 

[jeb]

En tiä onko sulla joku sairaus/häiriö, en voi diagnooseja tehdä, kun en ole lääkäri. On varmaan myös turha sanoa, että nyt vaan heität kaiken ylimääräsen pois. Kirpparipöytä on ainakin meillä tosi jees ja kaikki ylimääränen katoaa kuin itsestään ja siitä hommasta oikein aina innostuu. Mut tohon varasto juttuun ja ylimääräsiin kamoihin nurkissa kannattaa kehittää jotain niin helppoja ja yksinkertasia kaappisysteemejä, ettei ole aina masentava kokemus mennä varastoon hakemaan niitä kesä/talvivaatteita ym, kun se varasto on järjestyksessä ja kun on säilytystilaa, niin kämppä pysyy järjestyksessä.. Sit yks hyvä juttu vois olla ottaa ulkopuolista siivousapua, koska siinä ei kehtaa ite lintsata, kun on muita ihmisiä näkemässä.. tulee varmemmin tehtyä..Voithan sä myös mennä jutteleen jollekki psykiatrille asiasta, jos tuntuu että toi homma on ihan oikeesti joku häiriö.. Voihan se olla tyyliin jostain traumasta jääny juttu, minkä takia on pakko hamstrata asioita tai ei saa siivottua... Muuta en osaa sanoa.. ei varmaan apua ollu..

 

[rtyhnb]

Miten pärjäätte työelämässä?

 

[PO]

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/12691-pitaisiko-sotkuisen-kodin-raivaamiseen-saada-ammattiapua

 

[Lex]

Kyllä vain, täällä sama!

Ikinä ei ole aikaa siivota, ja jos on niin väsyttää liikaa tai on muuta menoa.
Välillä siivotaan ja ollaan tosi tyytyväisiä, vannotaan että ei koskaan enää... Parin päivän päästä kämppä on saman räjähdyksen jäljiltä.
Viihtyisin niin mielelläni siistissä kodissa!

Nyt on helppo pistää kiireen ja pienten lasten piikkiin, mutta todellakin tämä sama kaaos on seurannut mua koko elämäni myös kodeissani ennen lapsia...=(

 

[Lex]

Miten pärjäätte työelämässä?

Oikein hyvin minä ainakin.

 

[voi olla]

Pakko-oireinen häiriö (OCD) saattaa aiheuttaa tavaroiden hamstraamista. Jos tavaraa on yksinkertaisesti liikaa tai säilytystilaa liian vähän, niin eihän sitä sotkua ole kerta kaikkiaan mahdollista pitää järjestyksessä.

 

[Renatte]

Kyllä vain, täällä sama!

Ikinä ei ole aikaa siivota, ja jos on niin väsyttää liikaa tai on muuta menoa.
Välillä siivotaan ja ollaan tosi tyytyväisiä, vannotaan että ei koskaan enää... Parin päivän päästä kämppä on saman räjähdyksen jäljiltä.
Viihtyisin niin mielelläni siistissä kodissa!

Nyt on helppo pistää kiireen ja pienten lasten piikkiin, mutta todellakin tämä sama kaaos on seurannut mua koko elämäni myös kodeissani ennen lapsia...=(

Samaa vaivaa meilläkin. Vaikkakin olen joskus sen tiptop vaiheenkin elänyt. Mutta lapsuuden kodissa ja nyt tässä kodissamme on aina kauhea kaaos. Monta päivää olen taas YRITTÄNYT saada kaaosta setvittyä. Mutta tiedän saavani virtaa siitä kun joku tulee meille. On se sitten lasten kaveri tai oma. Ennen sitä olen tehokkaimmillani ja vieraan aikana olen myös erittäin tehokas. Joudun siis rajoittamaan silloin itseäni, jotten loukkaisi vierasta. Paras on siis kutsua viikon päähän vieraat, niin tiedän pikku hiljaa aloittelevani ja tiivistäväni tahtia loppua kohti. Sitten saankin tuon sosiaalisen palkinnon, jonkun juttukaverin. Sitä ennen kieltäydyn sosiaalisista kontakteista. Näin saan joskus raivattua.

 

["aapee"]

Työelämässä pärjään kyllä ihan ok. Viihdyn työssäni, mutta siellä on sama ongelma, paperit kertyvät epämääräisiin kasoihin, joita ahdan kaappeihin. Ilmoitustaulu on sikinsokin, kalenteri on sotkuinen. Kamppailen pitääkseni työn kannalta tärkeät asiat muistissa ja järjestyksessä. Kalenterin avulla homma pysyy kasassa.
Kyse ei nyt ole varsinaisesti sotkuisesta kodista tai että haluaisin siihen apua. Tajuan, että tarvitsen jotain muutosta OMAAN toimintaani. Näin se ei toimi. Tavallaan tuntuu siltä etten osaa, vaikka järjessä ei ole mitään vikaa. Laskujen maksu ajoissa on vaikeaa, mutta siinä yritän pitää jotenkin asian kurissa. Säännöllisesti tulee silti karhulaskuja, vaikka rahaa maksaa ne laskut olisi.
Olen miettinyt, että niin hassulta kuin tuntuukin, ydinongelmalta tuntuu se luopumisenongelma. Sen ylimääräisen sotkun pyörittäminen kuormittaa niin, että se vie resursseja kaiken muun mielessä pitämisestä ja hoitamisesta.

 

["vieras"]

Miten pärjäätte työelämässä?

Mä en ole ap vaan tuo toinen samanmoinen kirjoittaja. Mä pärjään työelämässä erinomaisesti taloushallinnon haastavissa työtehtävissä ja olen pidetty työpaikallani.

Keskittymiskyvyn puutetta taikka sitä että mä menen töissä läpi vaikka harmaan kiven että mä saan asiat tehtyä. Ehkäpä siinä se mulla on, ei riitä enää tarmo kotiin.

 

[Renatte]

Miten pärjäätte työelämässä?

Erittäin hyvin. Kaaoksensietokykyä tarvitaan dementikkojen kanssa työskennellessä, eikä siellä kovin järjestelmällinen ihminen kestäisikään kun tuolit ja pöytäliinat kulkevat pitkin osastoa. Mutta oman työn jälkien korjaaminen on ikäänkuin automaattista. Tätä en vain saa siirrettyä kotiin.

 

[Renatte]

[QUOTE="aapee";26245903]Työelämässä pärjään kyllä ihan ok. Viihdyn työssäni, mutta siellä on sama ongelma, paperit kertyvät epämääräisiin kasoihin, joita ahdan kaappeihin. Ilmoitustaulu on sikinsokin, kalenteri on sotkuinen. Kamppailen pitääkseni työn kannalta tärkeät asiat muistissa ja järjestyksessä. Kalenterin avulla homma pysyy kasassa.
Kyse ei nyt ole varsinaisesti sotkuisesta kodista tai että haluaisin siihen apua. Tajuan, että tarvitsen jotain muutosta OMAAN toimintaani. Näin se ei toimi. Tavallaan tuntuu siltä etten osaa, vaikka järjessä ei ole mitään vikaa. Laskujen maksu ajoissa on vaikeaa, mutta siinä yritän pitää jotenkin asian kurissa. Säännöllisesti tulee silti karhulaskuja, vaikka rahaa maksaa ne laskut olisi.
Olen miettinyt, että niin hassulta kuin tuntuukin, ydinongelmalta tuntuu se luopumisenongelma. Sen ylimääräisen sotkun pyörittäminen kuormittaa niin, että se vie resursseja kaiken muun mielessä pitämisestä ja hoitamisesta.[/QUOTE]

Oletko miettinyt miksi et halua luopua tavaroistasi? Itse pohdin asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että varsinaista syytä ei asialle oikein ole. Sitten vain päätin, että kauppoihin en enää mene, tai jos menen, on lupa ostaa vain listan mukaiset tavarat. Ja mitään esim. Sisustukseen liittyvää ei saa ostaa, ennen kuin kaapeissa on ylimääräistä tilaa. Vaatteista valitsin vain parhaat ja sopivat. Lasten lelut ja muumimukit ovat ainoat joihin minulla on tunnesiteitä. Mutta koska ne ovat minun tunnesiteitä, laitan lapseni päättämään mitkä lelut haluavat säästää ja loput saavat myydä kirpparilla. Lahjoitin kaksi isoa peräkärryllistä hyvää tavaraa pois ja kaksi kärrättiin kaatopaikalle. Vieläkin on ylimääräistä vaikka kuinka paljon. Mutta kun tyttäreni on halunnut hamstrata vanhoja tavaroitaan, olen kehottanut ottamaan kuvan ja luopumaan. Digi muodossa kun vievät vähemmän tilaa. Eli ota kuva tärkeästä esineestä, niin voit käsitellä muistoja myöhemminkin.=)

 

[täällä kans yksi]

Samaa... Mutta tiedän saavani virtaa siitä kun joku tulee meille. On se sitten lasten kaveri tai oma. Ennen sitä olen tehokkaimmillani ja vieraan aikana olen myös erittäin tehokas. Joudun siis rajoittamaan silloin itseäni, jotten loukkaisi vierasta. Paras on siis kutsua viikon päähän vieraat, niin tiedän pikku hiljaa aloittelevani ja tiivistäväni tahtia loppua kohti. Sitten saankin tuon sosiaalisen palkinnon, jonkun juttukaverin. Sitä ennen kieltäydyn sosiaalisista kontakteista. Näin saan joskus raivattua.

Olipa aivan mahtavasti kirjoitettu! Hyvin osasit analysoida ja kirjoittaa puhtaaksi juuri sen kuinka minäkin toimin. Mutta mistä tämä johtuu??? Kertokaa joku viisas se! Miksi itseään tai omaa perhettään varten ei pysty samaan, miksi siihen tarvitaan tuo sosiaalinen pakote = mitä muut ajattelee jos näkevät sotkun...

 

[jemmari]

Mulla on kanssa samaa ongelmaa ollu ihan aina.. Mitään ei voi heittää pois, kaikki paikat roikkuu kaikkee ihan turhaa kamaa. Sit saan jonkun paikan kuntoon niin luovutan, koska se urakka on vaan niin valtava. Alkaa itkettään ja ahdistaan ajatuskin siitä! Ennen laitoin sotkun koirien piikkiin, kun mulla on kolme isoa koiraa joiden mukana tulee karvaa, hiekkaa ja kuraa lattioille, mutta niiden piikkiin ei voinut laittaa hyllyillä ja pöydillä olevia kamoja tai tavaran paljoutta muutenkaan..saati varastoa.. Nyt kun on koirien lisäks kaksi lasta niin laitan kaiken kiireen ja lapsien ja koirien piikkiin vaikka todellinen ongelma tässä taloudessa olen minä ja mun mieheni joka myös jemmailee kaiken kuitesta lähtien.. Sit kun alan siivoon ja heitän turhia papereita ja kamaa pois niin mun mies menee niitä romuja läpi, etten vaan ole heittänyt hänen mitään tärkeää pois.. Eli meidän tilanne on aivan toivoton myös, kun taloudessa asuu kaksi yhtä hullua ihmistä... Mua ahdistaa asia kans ihan hirveesti. Saan joskus ihan paniikkikohtauksia kun ajattelen tätä läävää.. Ja tuosta psykiatrista puheenollen, mulla ja mun miehellä ainkin on nää jutut opittu lapsuudesta. Mun isä on jemmari ja äiti ahdistui siivoomisesta. Mun miehen äiti on ihan siis mieletön jemmaan asioita ja sillä roikkuu kaikki paikat kans ihan täynnä kamaa vielä pahemmin kun meillä.. eli meidän pitäis varmaan tehdä parannus äkkiä, ettei meidän lapsille käy näin..

 

["mama"]

Mulla on ihan sama ongelma kuin ap:llä! Sauna toimii meillä varastona... Ulkoisesti meillä on kaunista, mutta kaappien yms. sisään ahdetut tavarat on ihan loppumaton työsarka, johon en jaksa tarttua ! Joskus järjestelen, mitä voisin viedä kirpparille, mutta ikinä ne ei päädy sinne asti...

 

[täällä kans yksi]

Ja mulla on tuo sama että työpaikalla asiat pysyy loistavasti järjestyksessä mutta kotona... no eivät ollenkaan Tosin kotona lapset sotkevat myös, ja toisten sotkujen raivaaminen on niiiiin ylivoimaista...

 

[ugh]

mulla on käsitys, että monella jolla ei ole kysymys varsinaisesta alkavasta hamsteritaudista, niin ongelma on jotenkin tuo kaksijakoisuus. Että nimenomaan ne kyvyt joita käyttää työssään, laittaa laturiin mennessään kotiin, ja siellä haluaa olla ihan toisenlainen ihminen. Eli epäilisin, että se on joku pyrkimys autenttisuuteen joka ei saa tyydytystään luonnollisella tavalla, ja tuo on sitten korvikeratkaisu.

 

["minsku"]

Meilläkin on aika kamala sotku tällä hetkellä, kun tavaraa on liikaa ja olenkin vähitellen aloittelemassa siivousta. Käyn ensi läpi lapsen tavarat, joita on aivan valtava määrä sekä oikeita leluja, että työkaluja, keittiötarvikkeita ja kaikkea muuta sekalaista sälää, mitä 2,5-vuotias on halunnut leikkeihinsä. Palautan osan tavaroista oikeaan käyttöönsä (miehen tarvikkeet ja keittiötarvikkeet), osan pistän kaappiin jos sopivat oikeasti vasta vanhemmalle lapselle ja vauvojen lelut kierrätykseen. Sen jälkeen aion käydä läpi oman vaatekaappini. Käytän oikeasti vain n. 10-20 % kaikista vaatteistani, loput ovat virttyneitä, tylsiä tai vikaostoksia. Vähänkin nukkaiset tai rikkinäiset vaatteet heitän roskiin, muut kokoan pussukoihin ja vien UFF:in laatikkoon samana iltana tai seuraavana päivänä. Sitten käyn läpi lapsen vaatteet ja pistän laatikkoon väärän vuodenajan vaatteet ja liiaan pienet vaatteet UFF:in kassiin. Keittiövälineillekin teen välillä inventaarion. Kodin säilytystilat kannatta myös tarkistaa, että onko niissä turhaa arkistokamaa. Käyn esim. lapsuudenmuistoni, arkistoidut paperit ja säästetyt lehdet ym. muutaman vuoden välein läpi ja aina löytyy jotakin jota voi heittää pois ja siten järkevöittää hommaa.

Kaikista parasta olisi, jos joka ilta jaksaisi kerätä kaiken irtotavaran huushollista, mutta minäkin olen tuota "vieraita tulossa, nyt siivoamaan!" -tyyppiä Yleistä järjestyksenpitoa auttaa se, että asioille on paikkansa. Esim. meillä oli ongelmana puoliksi luettujen lehtien kertyminen keittiön pöydälle. Tein yhdestä keittiön laatikosta "näitä ehkä luetaan vielä"-laatikon ja sen jälkeen pöydällä on ollut vain pari lehteä siistissä pinossa ja loput ovat joko tuossa mainitussa laatikossa tai sitten paperinkeräyslaatikossa. Tuosta laatikosta heittelen lehtiä ja muuta postia vähitellen pois, eikä ole tullut enää mieheltäkään sanomista että olen hävittänyt hänen lehtiään liian aikaisin, kun ne ovat olleet vielä pelastettavissa sieltä.

Tämän kun tekee useamman kerran vuodessa, niin tilanne pysyy hallinnassa, vaikka ei mikään maailman siistein ihminen olisikaan. Jos tavaraa on oikeasti ihan kamalasti, eikä sille ole säilytystiloja, niin eihän homma mitenkään voi toimia!

 

["Vieras"]

En ole ap, mutta sama ongelma. Leikin ajatuksella, että perhe lähtisi johonkin ja saisin keskeytyksettä tehdä raivaustyötä. Auto jäisi tietysti minulle, että pääsisin roskista ja kierrätystavaroista eroon samantien. Saa nähdä, toteutuuko tuo koskaan. Siivoamisessa ja taivaissa hermostuttaa, kun joudun keskeyttämään vähänväliä. Pitäisi osata jakaa urakka 5 min pätkiin.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Vieras";26246270]En ole ap, mutta sama ongelma. Leikin ajatuksella, että perhe lähtisi johonkin ja saisin keskeytyksettä tehdä raivaustyötä. Auto jäisi tietysti minulle, että pääsisin roskista ja kierrätystavaroista eroon samantien. Saa nähdä, toteutuuko tuo koskaan. Siivoamisessa ja RAIVAAMISESSA hermostuttaa, kun joudun keskeyttämään vähänväliä. Pitäisi osata jakaa urakka 5 min pätkiin.[/QUOTE]

*

 

["joku"]

Täällä yksi samanlainen. Mulla taitaa kyllä olla lievä ADD (siis ilman ylivilkkautta), olen vähän sellainen vetelä taivaanrannanmaalari, kuten joku tässä jo kuvailikin. Sama vaiva taitaa olla toisella vanhemmallanikin, yleensähän tämä kulkee suvussa. En ole kuitenkaan ajatellut hakea virallista diagnoosia ja lääkitystä, kun ilmankin pärjään.

Ja iso kyllä, elämä voi muuttua. Ainahan sitä tulee elämäänsä elämään "omalta pohjalta", mutta kyllä ADD:n ei-lääkkeelliset hoitokeinot ovat parantaneet mun elämänlaatua hurjan paljon.

Kodinhoitoon ja päivittäisiin juttuihin kaikkein paras apu on kehittää itselle sopivia rutiineja. Koska kaikki tapaa olla aina hukassa, niin yksinkertaisesti täytyy opetella kotiin tullessa jättämään avaimet aina samaan paikkaan. Työpäivää edeltävänä iltana laitan vaatteet valmiiksi ja pakkaan kassin valmiiksi jne. Kodinhoidossa pitää jaksaa välttää niiden ah-niin-tuttujen kasojen muodostumista samoilla rutiineilla (keittiön siivous joka ilta ja postit setvitään joka ilta, jotta eteisen pöytä näkyy alta jne). Ikävä kyllä mulla meni pari vuotta toimivien päivärutiinien saamiseen, mutta kovasti siitä on apua ollut.

Voin koettaa jeesata tässä ketjussa, jos musta olisi auttamaan. Nyt on kuitenkin meno seiskaksi kylään, mutta luen tätä vielä illalla.

 

["mama"]

Mäkin haluasin tietää, mikä idea tässä oikein on.. kiintyä tavararoihin, joita ei ikinä tarvitse eikä edes halua nostaa kaapista enää ulos mahdotonta touhua....