Mikä mun lapsessa on vikana?

[Cassyput]

Tyttö myös pelkää hysteerisesti suihkua, ihan vauvasta asti jo. Nyt alkaa kyllä tosissaan mietityttää. :|

Minkä ikäisenä toi SI-häiriö yleensä "puhkeaa"? Nää vaatejutut on aivan uusia.

 

[Beep]

Tyttö myös pelkää hysteerisesti suihkua, ihan vauvasta asti jo. Nyt alkaa kyllä tosissaan mietityttää. :|

Minkä ikäisenä toi SI-häiriö yleensä "puhkeaa"? Nää vaatejutut on aivan uusia.

Meillä itketään myös joka kerta suihkussa.

Ei kai noille mitään ehdotonta ikää ole, mutta taaperoiässä ehkä tulee näkyviin. Meillä tosin oli näkyvissä heti syntymästä asti kaikki, mutta neuvolassa ei otettu uskoakseen, kunnes vasta sitten päälle 2-vuotiaana, tai 2,5 v.

 

[EJK]

Onko lapsesi kehittynyt ikätasoisesti? Puhuuko ikätasoisesti?

 

[Cassyput]

Mä tänään kyllä hermostuin tosi paljon, ja on niin paha mieli nyt. En oikeasti jaksa enää. Jos saisin jonkun varmuuden siitä, että tälle on joku järjellinen peruste niin voisi olla helpompaa. Mä väsyn monta kertaa päivässä siihen, kun KAIKKI mahdollinen on nykyään niin tarkkaa. Mulla on aina sata hommaa kesken ja vauva odottamassa vuoroaan ja kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Ja siinä sitten mimmi vääntää kuinka haarukka on vääränvärinen, toinen sukka huonosti, ruoka liian kuumaa, liian vähän raejuustoa, hiha huonosti kääritty, sormessa mössöä.

 

[Cassyput]

Onko lapsesi kehittynyt ikätasoisesti? Puhuuko ikätasoisesti?

Puhuu hieman ikätasoaan paremmin, on lisäksi kaksikielinen. Muuten käsittääkseni normaalisti kehittynyt, paitsi leikeissä muihin verrattuna tosi varovainen.

 

[EJK]

Et vastannut kysymykseeni muusta ikätasoisesta kehityksestä, mutta SI-häiriön lisäksi myös muihin kehitysviivästymiin, -poikkeamiin ja neurologisiin häiriöihin liittyy tai saattaa liittyä ali- tai yliherkkyyttä aisteille.

 

[Cassyput]

Mitään kehitysviivästymää ei kyllä taatusti ole. Lapsi on tosi etevä hyvin monessa jutussa.

 

[EJK]

Onko teillä nlakäyntiä tulossa lähikuukausina? Suosittelen, että ehdottomasti olet huolesi kanssa yhteydessä lapsen terveydenhoitajaan. Vain sitä kautta terapia- / kuntoutusasiat lähtevät rullaamaan, jos niille tarve on.

 

[Beep]

Mä tänään kyllä hermostuin tosi paljon, ja on niin paha mieli nyt. En oikeasti jaksa enää. Jos saisin jonkun varmuuden siitä, että tälle on joku järjellinen peruste niin voisi olla helpompaa. Mä väsyn monta kertaa päivässä siihen, kun KAIKKI mahdollinen on nykyään niin tarkkaa. Mulla on aina sata hommaa kesken ja vauva odottamassa vuoroaan ja kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Ja siinä sitten mimmi vääntää kuinka haarukka on vääränvärinen, toinen sukka huonosti, ruoka liian kuumaa, liian vähän raejuustoa, hiha huonosti kääritty, sormessa mössöä.

Mä ymmärrän turhautumisesi tosi hyvin, muistan kyllä miten ärsyttävää se on. Meillä oli vielä pakko syödä diabeteksen vuoksi, välillä tuntuu että asutaan keittiössä.

Mites teillä neuvolassa, onko siellä ollut puhetta vai onko tää syömisherkkyys teillä suht uusi asia?

 

[vieras]

Mä tänään kyllä hermostuin tosi paljon, ja on niin paha mieli nyt. En oikeasti jaksa enää. Jos saisin jonkun varmuuden siitä, että tälle on joku järjellinen peruste niin voisi olla helpompaa. Mä väsyn monta kertaa päivässä siihen, kun KAIKKI mahdollinen on nykyään niin tarkkaa. Mulla on aina sata hommaa kesken ja vauva odottamassa vuoroaan ja kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Ja siinä sitten mimmi vääntää kuinka haarukka on vääränvärinen, toinen sukka huonosti, ruoka liian kuumaa, liian vähän raejuustoa, hiha huonosti kääritty, sormessa mössöä.

Mutta ei ne asiat siitä miksikään muutu, vaikka syyn saisit selville. Yhtälailla sun pitää sitä arkea jaksaa teillä, helpottaako se sitten sitä käytöksen kanssa taistelua, jos sille jonkun syyn hakee. Parempihan se on jos ei mitään ole. Si häiriöton vähän kauaskantoisempia kuin pelkkä iän myötä ilmenevä tarkkuus jota kuitenkin aika usealla lapsella on. On värät vaatteet, väärää ruokaa, väärää juomaa, ei voi syödä sitä eikä tätä ja kiinnittää huomion epäolennaisiin pieniin asioihin kokoajan. Ja kuten minäkin vastasin, niin kaikki voi olla aivan normaalisti kuten meillä, vaikka lapsi on tarkka.

 

[lai-ne]

Tyttö myös pelkää hysteerisesti suihkua, ihan vauvasta asti jo. Nyt alkaa kyllä tosissaan mietityttää. :|

Minkä ikäisenä toi SI-häiriö yleensä "puhkeaa"? Nää vaatejutut on aivan uusia.

voi sun pientä, mun tulee ihan suru. se suihku sattuu häntä, tuntee sen varmaan pikkuisina nauloina ihollaan. olen aika varma, että kyse on si-häiriöstä, se ei ole vakava juttu ja lientyy yleensä iän myötä. tärkeintä olisi nyt, että osoitat lapselle, että ymmärrät häntä ja miten hän asiat kokee. kukana lapsi ei taatusti jaksaisi aamusta ilmaan valittaa kaikesta ja olla hankala. ne on todellisia tuntemuksia.

mun pojalla oli pienenä ääniin yliherkkyys, hän meni pakokauhuun kun joku alkoi huutaa tai meluta, lääkäri selitti mulle, että se on ihan sama kuin normi-ihmisen kodissa käännettäisiin yhtäkkiä volyymit jokaisesta laitteesta niin lujalle, että kipukynnys ylittyy. tarhassa poika itki nurkassa kun muut leikkivät ja piti käsitä korvillaan. ääni siis sattui kovasti ja se tuntui kipuna korvissa ja päässä.

yleisimmin alkaa tulla esiin juuri viimeistään tuossa vaiheessa, vauvana on saattanut olla itkuinen ja vaikeahoitoinen vauva?

voimia sinulle! tyttösi käytökseen on järkisyy!

 

[Cassyput]

Syömisherkkyys on ollut alusta asti. Pulloa ei huolinut mistään hinnasta, ja kiinteät oli alusta asti silkkaa tuskaa. Kirjoitinkin jo siitä imetyksen lopettamisen yhteydessä tehdystä sairaalareissusta. Neuvolassa hoetaan "kun sä tiedät että sulla on ihanat lapset". Mitä vittua hei?

Meillä on ollut hoitosuhde lastenpsyk. yksikön alaiseen vauvaperhetoimintaan, mutta siitä ei ollut juurikaan hyötyä. Täti kävi meillä kuuntelemassa "miltä musta tuntuu". Ja sitten muutamia kk sitten hoitosuhde lopetettiin kun me ei kuulemma enää tarvita sitä.

 

[Cassyput]

Tyttö myös pelkää hysteerisesti suihkua, ihan vauvasta asti jo. Nyt alkaa kyllä tosissaan mietityttää. :|

Minkä ikäisenä toi SI-häiriö yleensä "puhkeaa"? Nää vaatejutut on aivan uusia.

voi sun pientä, mun tulee ihan suru. se suihku sattuu häntä, tuntee sen varmaan pikkuisina nauloina ihollaan. olen aika varma, että kyse on si-häiriöstä, se ei ole vakava juttu ja lientyy yleensä iän myötä. tärkeintä olisi nyt, että osoitat lapselle, että ymmärrät häntä ja miten hän asiat kokee. kukana lapsi ei taatusti jaksaisi aamusta ilmaan valittaa kaikesta ja olla hankala. ne on todellisia tuntemuksia.

mun pojalla oli pienenä ääniin yliherkkyys, hän meni pakokauhuun kun joku alkoi huutaa tai meluta, lääkäri selitti mulle, että se on ihan sama kuin normi-ihmisen kodissa käännettäisiin yhtäkkiä volyymit jokaisesta laitteesta niin lujalle, että kipukynnys ylittyy. tarhassa poika itki nurkassa kun muut leikkivät ja piti käsitä korvillaan. ääni siis sattui kovasti ja se tuntui kipuna korvissa ja päässä.

yleisimmin alkaa tulla esiin juuri viimeistään tuossa vaiheessa, vauvana on saattanut olla itkuinen ja vaikeahoitoinen vauva?

voimia sinulle! tyttösi käytökseen on järkisyy!

Mulla on niin paha olla että oksennan kohta.

 

[EJK]

tyttösi käytökseen on järkisyy!

Minun on melkein pakko tarttua tähän lauseeseen Lapsen käytökseen kyllä yleensä mielestäni on aina "järki"syy. Tietenkin on lapsia, jotka ovat oppineet toimintaansa muuttamalla saamaan tahtonsa periksi, mutta se on eri asia. Lapsi ei mielestäni kuitenkaan ilkeyttään toista kaavamaista käytöstään eri tilanteissa. Taustalle löytyy usein syy neurologisesta poikkeavuudesta / häiriöstä, kehitysviivästymästä, reagoinneista kotiolosuhteisiin jne jne jne, syyt ovat lukemattomat.

 

[lai-ne]

muokkaan, en osannut liittää linkkiä, mutta tässä teksti:

SI- häiriö eli sensorisen integraation häiriö

Si- häiriö tarkoittaa kykenemättömyyttä käsitellä aistien kautta saatua tietoa riittävän hyvin. Se on keskushermoston toimintahäiriö, missä aivot eivät kykene analysoimaan, jäsentämään ja yhdistämään eli integroimaan aisteilta saamiamme viestejä, ts. ihminen ei pysty reagoimaan aistitietoon mielekkäästi ja johdonmukaisesti. Tästä voi aiheutua vaikeuksia esim. tarkoituksenmukaisessa toiminnassa, motoriikan oppimisessa ja tiedollisessa oppimisessa.

Jokaisella lapsella on sisäinen tarve saada aistimuksia. Alle kouluikäinen oppii paljon liikkuen, tutkien, tehden ja kokien. Aina kolmeen ikävuoteen saakka lapsi oppii eniten lähiaistien avulla haistaen, maistaen, kosketellen, tutkien, liikkuen ja liikutellen. Täten syntyy perusta fyysisen minän kehittymiselle, mikä puheessa heijastuu ilmaisuina minä, itse, ei ja toiminnoissa erilaisten toimintojen jäljittelynä (esimerkiksi musiikki-, sormi- ja roolileikit). Si- häiriön syyt ovat epävarmat, mutta oletetaan, että perimä, raskauden aikaiset myrkytykset, keskosuus, synnytysvaikeudet ja syntymän jälkeiset olosuhteet voivat olla altistamassa häiriölle.

Voi olla vaikea erottaa, onko lapsella SI tai joku muu häiriö. SI voi liittyä myös muihin häiriöihin, kuten ADD/ADHD, Aspergerin syndrooma, autismi, dysfasia, kehitysvamma ynnä muut. Dyspraksia tarkoittaa aivoperäistä motorista kömpelyyttä, mikä ilmenee myös puheen tuottamisen, syömisen ja nielemisen häiriöinä, isompana lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutena. Dyspraksialapsella on vaikeuksia tuottaa sujuvia ja ohjattuja toimintasarjoja, mikä aiheuttaa kömpelyyttä, hidasta ja töksähtelevää toimintaa ja tämä näkyy pukemisessa, syömisessä, polkupyörällä ajossa, pallon heitossa ja naruhypyssä. Usein esiintyy myös samalla kehon puolien välisen yhteistyön sujuvuuden puutetta.

SI- häiriön tyypillisiä oireita ovat vaikeudet kosketuksen, liikkeen ja asennon aistimuksissa. Hälyttävät tunnusmerkit ovat lapsen epätavallinen reagointi koskettamiseen ja/tai liikkumiseen ja siihen, että häntä kosketetaan ja/tai liikutetaan.

Varsin tavallista on tunto- ja/tai liikeaistimuksiin yliherkästi reagointi. Kevyt tai odottamaton kosketus ärsyttää lasta ja hän reagoi vetäytyvästi tai hyökkäävästi. Hän ei viihdy sylissä tai ei voi sietää käsien likaantumista. Liikeaistimuksista lapsi kieltäytyy herkästi kiipeämisestä, hyppäämisestä, keinumisesta tai kuperkeikasta. Vauvana vaippojen vaihdossa tapahtuva keikuttelua on vaikeaa sietää. Näköaistimuksiin ylireagointi taas johtaa vuorovaikutusongelmiin. Kuuloaistimuksiin yliherkästi reagointi voi ilmetä siten, että lapsen on vaikea sietää esim. tavaratalossa kuuluvia ääniä. Jotkut lapset voivat myös alireagoida tuntoaistimuksiin, esimerkiksi kipuun, mutta tätä esiintyy edellistä harvemmin.

Psykologisia ongelmia saattaa kehittyä, jos oireiden alla piilevää SI-häiriötä ei havaita ja hoideta varhaisessa vaiheessa. Kykenemättömyys käsitellä fyysisiä, sosiaalisia ja tunne-elämän haasteita ilmenee usein jo 3-4 -vuoden iässä ja silloin sitä voidaan alkaa hoitaa. Kuntoutus tähtää aina mahdollisimman omatoimiseen elämään toimintakyvyn rajoituksista huolimatta, jotta ihminen pystyisi huolehtimaan itsestään ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, tekemään työtä tai opiskelemaan, viettämään vapaa-aikaa ja leikkimään.

Terveydenhoitaja Toini Leppäkases, Kotkan kaupunki

 

[EJK]

Syömisherkkyys on ollut alusta asti. Pulloa ei huolinut mistään hinnasta, ja kiinteät oli alusta asti silkkaa tuskaa. Kirjoitinkin jo siitä imetyksen lopettamisen yhteydessä tehdystä sairaalareissusta. Neuvolassa hoetaan "kun sä tiedät että sulla on ihanat lapset". Mitä vittua hei?

Jos omasta terkkarista ei tuon vertaa löydy ammatillisuutta, vaihda hänet neuvola toiseen terkkariin. Jos ei sieltäkään löydy apua, tai vaihto ei toteudu, varaa aika Kasvatus- ja perheneuvolaan.

 

[maymay]

sorry, tiedän et tää ei oo sitä mut se kuulostaa TODELLA huvittavalta. nauran kippurassa näille.. anteeksi...

 

[Silmukka-]

Mulla ei ole tuota SI-häiriötä vaan ainoastaan näitä neurooseja ja suihkuun pitää aina psyykata itseni. Nyt olen muutaman tunnin jo miettinyt että pitäis mennä..
Menen kyllä kiltisti joka päivä pesulle ja loppujen lopuksi siellä on mukava olla mutta ajatus on vaikea. Käsiä pesen normaalisti mutta aina mietin että mitenköhän kylmältä vesi tuntuukaan.

Tunnen itseni ihan seinähulluksi kun näitä asioita alkaa kirjoittelemaan ja tajuamaan :ashamed:

 

[Cassyput]

sorry, tiedän et tää ei oo sitä mut se kuulostaa TODELLA huvittavalta. nauran kippurassa näille.. anteeksi...

Sinulla on sitten loistava tilannetaju. Onneksi et ole mun käsien ulottuvilla nyt.

 

[vieras]

Meillä asperger- poika, jolla myös samanlaisia ongelmia. Erittäin älykäs tietyissä asioissa, mutta arki on välillä hankalaa. Ikävuodet 2-5 olivat ihan yhtä h....ttiä.
Voimia sinulle!

Me jouduimme tappelemaan kunnolla, että pääsimme neuropsykiatrian polille tutkimuksiin, kesti noin kaksi vuotta. Mutta kannatti taistella, sieltä sai myös itselle hyviä vinkkejä ja ohjeita arkeen.

 

[Beep]

sorry, tiedän et tää ei oo sitä mut se kuulostaa TODELLA huvittavalta. nauran kippurassa näille.. anteeksi...

Idiootti. :headwall:

 

[endie]

Mutta ei ne asiat siitä miksikään muutu, vaikka syyn saisit selville. Yhtälailla sun pitää sitä arkea jaksaa teillä, helpottaako se sitten sitä käytöksen kanssa taistelua, jos sille jonkun syyn hakee. Parempihan se on jos ei mitään ole. Si häiriöton vähän kauaskantoisempia kuin pelkkä iän myötä ilmenevä tarkkuus jota kuitenkin aika usealla lapsella on. On värät vaatteet, väärää ruokaa, väärää juomaa, ei voi syödä sitä eikä tätä ja kiinnittää huomion epäolennaisiin pieniin asioihin kokoajan. Ja kuten minäkin vastasin, niin kaikki voi olla aivan normaalisti kuten meillä, vaikka lapsi on tarkka.

mua ainakin helpottais jos ois joku ihan ns.konkreettinen syy mistä asiat johtuu. jotain josta vois lukea ja etsiä tietoa ja ylipäänsä vaan TIETÄÄ mikä lapsella on jos on jokin ollakseen.
epätietoisuus ja huoli on hirveetä. kun tietää että joo ei ole kuolemaksi varmaan, mutta silti.vaikea selittää :ashamed:

 

[Cassyput]

Ei ole ollut vaikea vauva, vaan päinvastoin aivan epänormaalin helppo ja sopeutuvainen. Lukuunottamatta tota syömisjuttua.

Tykkää tosi paljon keinumisesta, mutta muuten on ulkoleikeissä erittäin varovainen. Vähänkin liukasta niin heti haluaa äitin syliin. Ei halua astua vesilätäköihin.

Osaa erittäin taitavasti mm. rakentaa duploilla, ei ole kömpelö. Piirtämistä arastelee. Kielellisesti mielestäni lahjakas, puhuu hyvin ja melko pitkiä lauseita. Loistava muisti.

Tuli vielä mieleen yksi juttu.. Aina pitää jotain nyplätä. Monesti unien jälkeen on sormi tukassa kiinni ja pitää saksilla irrottaa.

 

[Heffalump]

Meillä on kans syömätön lapsi. Ap sun lapsi syö mun näkökulmasta todella monipuolisesti :hug: Meillä tätä on ollu pikkuvauvasta saakka. Synnärillä meni 3vrk enneku vauva tajusi ruveta syömään (pullosta kun en voi imettää). Sen jälkeen ei sit muu kuin maito ole tahtonu kelvata. Kiinteitä koitettiin alottaa vellillä kun oli 4kk, mut vaikka laittoi 5 milliä pullolliseen maitoa niin sylki pois. Sen jälkeen alotettiin soseiden maistelu ja MIKÄÄN ei kelvannu vaikka monta viikkoa koitettiin tarjota yhtä ja samaa. Lopulta löytyi 1 hedelmäsose jota suostui syömään. Mitään lihaa/kalaa sisältäviä soseita ei syöny ikinä. Kieltäytyminen oli sitä että käänsi pään pois tai työnsi kädellä lusikan pois, jos ruuan sai suuhun niin sylki kaiken pois. Jos hedelmäsoseeseen koitti sotkea esim. lihaa niin sen seurauksena ei syöny edes hedelmäsosetta moneen päivään.

Sen jälkeen kun on saanu syödä samaa ruokaa muiden kanssa niin kausiluontoisesti joku ruoka kelpaa ja sitä syö sitten reilusti. Ainoa mikä on pysynyt kelpaavien listalla pitkään on elovena välipalakeksit. Kalapuikot oli pitkään se juttu mitä suostui syömään, mut nyt yritetään taas hakea mitä suostuisi syömään. Puuroa ei ole syöny ikinä, leivästä vaan näkkäri ilman voita kelpaa, kasviksista ja hedelmistä vain paprika ja omena kausittain. Kananuggetit menee joskus, lihapullat joskus ja siinä se sit olikin.

Ollaan puhuttu neuvolassa josta ainoa ohje on "et pidä nälässä niin kyllä se sit syö" ja ei muuten syö, mutta huutaa ja kiukkuaa kun on nälkä. Neuvola lääkäri totes että hyvin on kasvanut maidollakin. Neuvolasta laittoi perhetyöntekijälle lähetteen että se tulis katsomaan ruokailu tilannetta, mutta perhetyöntekijä totes että tuskin hänestä on apua kun ei kovin pelkältä uhmalta kuulosta kun on alkanu alle 6kk ikäsenä. Ravitsemusterapeutilla ollaan käyty ja saatu ohjeet mitä vitamiineja syöttää.

Eli et ole yksin ja pahemminkin asiat voisi olla :hug:

 

[vieras]

Mutta ei ne asiat siitä miksikään muutu, vaikka syyn saisit selville. Yhtälailla sun pitää sitä arkea jaksaa teillä, helpottaako se sitten sitä käytöksen kanssa taistelua, jos sille jonkun syyn hakee. Parempihan se on jos ei mitään ole. Si häiriöton vähän kauaskantoisempia kuin pelkkä iän myötä ilmenevä tarkkuus jota kuitenkin aika usealla lapsella on. On värät vaatteet, väärää ruokaa, väärää juomaa, ei voi syödä sitä eikä tätä ja kiinnittää huomion epäolennaisiin pieniin asioihin kokoajan. Ja kuten minäkin vastasin, niin kaikki voi olla aivan normaalisti kuten meillä, vaikka lapsi on tarkka.

mua ainakin helpottais jos ois joku ihan ns.konkreettinen syy mistä asiat johtuu. jotain josta vois lukea ja etsiä tietoa ja ylipäänsä vaan TIETÄÄ mikä lapsella on jos on jokin ollakseen.
epätietoisuus ja huoli on hirveetä. kun tietää että joo ei ole kuolemaksi varmaan, mutta silti.vaikea selittää :ashamed:

Totta, en sitä sanonutkaan.. Mutta koska syytä ei välttämättä ole missään, siihen kannattaa asennoitua ihan ensiksi. Toisaalta moni äiti diagnoosin jälkeenkin kokee aivan niitä samoja tunteita , hermoromahduksia ja epätoivoa kuin ennen diagnoosiakin.

Asiat kannattaa tutkia ja suhtautua niihin siihen asti omalla painollaan, koska jos esimerkiksi mitään diagnosoitavaa ei ole, sehän on vain hyvä asia se. Lapsen käytöstä silti saattaa jatkua hyvinkin pitkälle vaikka mitään syytä ei löydy ja asioihin on voitava suhtautua rauhallisesti.

Syy on varmasti jossain käytökselle olemassa, se vaan ei välttämättä ole neurologinen, tai sitten se voi olla.