Mikä mun lapsessa on vikana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Cassyput
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
:hug: :hug: omilla lapsillani ei ole selkeästi dianosoitua SI-häiriötä, ehkä pikemminkin dyspraktisuutta ja aistiyliherkkyyttä ja toisaalta aliherkkyyttä.
Keskimmäisen lapsen kohdalla syöminen oli todella hankalaa. Kiinteisiin siirrtyessä lasta syöttäessä usein itkimme sekä lapsi että minä. Ja lapsi lakkasi kasvamasta :| .
Monta vuotta syöminen oli hyvin hankalaa ja niukkaa. Mutta hänen kohdallaan aika muutti asioita ja nyt lapseni syö lapsistamme parhaiten.
Tämä samainen lapsi myös inhosi suihkua, enkä ole yhdenkään toisen vauvan nähnyt inhoavan yhtä paljon kylvetystä, riisumista ja alasti ja vaipatta oloa. Mutta sekin vaiva helpottui iän myötä.
Nyt kun tytär on 7v. hän menee mielellään suihkuun- pesee itse hiuksensa jne,

Toivottavasti teilläkin tällä hetkellä vaikeasti sujuvat asiat helpottuisivat :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heffalump:
Meillä on kans syömätön lapsi. Ap sun lapsi syö mun näkökulmasta todella monipuolisesti :hug: Meillä tätä on ollu pikkuvauvasta saakka. Synnärillä meni 3vrk enneku vauva tajusi ruveta syömään (pullosta kun en voi imettää). Sen jälkeen ei sit muu kuin maito ole tahtonu kelvata. Kiinteitä koitettiin alottaa vellillä kun oli 4kk, mut vaikka laittoi 5 milliä pullolliseen maitoa niin sylki pois. Sen jälkeen alotettiin soseiden maistelu ja MIKÄÄN ei kelvannu vaikka monta viikkoa koitettiin tarjota yhtä ja samaa. Lopulta löytyi 1 hedelmäsose jota suostui syömään. Mitään lihaa/kalaa sisältäviä soseita ei syöny ikinä. Kieltäytyminen oli sitä että käänsi pään pois tai työnsi kädellä lusikan pois, jos ruuan sai suuhun niin sylki kaiken pois. Jos hedelmäsoseeseen koitti sotkea esim. lihaa niin sen seurauksena ei syöny edes hedelmäsosetta moneen päivään.

Sen jälkeen kun on saanu syödä samaa ruokaa muiden kanssa niin kausiluontoisesti joku ruoka kelpaa ja sitä syö sitten reilusti. Ainoa mikä on pysynyt kelpaavien listalla pitkään on elovena välipalakeksit. Kalapuikot oli pitkään se juttu mitä suostui syömään, mut nyt yritetään taas hakea mitä suostuisi syömään. Puuroa ei ole syöny ikinä, leivästä vaan näkkäri ilman voita kelpaa, kasviksista ja hedelmistä vain paprika ja omena kausittain. Kananuggetit menee joskus, lihapullat joskus ja siinä se sit olikin.

Ollaan puhuttu neuvolassa josta ainoa ohje on "et pidä nälässä niin kyllä se sit syö" ja ei muuten syö, mutta huutaa ja kiukkuaa kun on nälkä. Neuvola lääkäri totes että hyvin on kasvanut maidollakin. Neuvolasta laittoi perhetyöntekijälle lähetteen että se tulis katsomaan ruokailu tilannetta, mutta perhetyöntekijä totes että tuskin hänestä on apua kun ei kovin pelkältä uhmalta kuulosta kun on alkanu alle 6kk ikäsenä. Ravitsemusterapeutilla ollaan käyty ja saatu ohjeet mitä vitamiineja syöttää.

Eli et ole yksin ja pahemminkin asiat voisi olla :hug:

Kiitos kirjoituksestasi. :hug: Meille kanssa annettu ohjeeksi että "ei terve lapsi itseään nälkään tapa". Tekee kyllä mieli vetää päin näköä, kun olen itse tosiaan ollut sairalassa lapsen kanssa joka oli omasta halustaan syömättä ja juomatta sen 4 vuorokautta eikä enää tajuissaan pysynyt.

Se meillä on hyvin, että melkein kaikki sokeriset ja rasvaiset herkut maistuu. Tosin esim. munkissa ei saa olla hilloa, vaikka hillosta ihan tykkää. Mutta enhän mä voi 2-vuotiasta koko ajan ruokkia pizzalla, suklaalla ja pullallakaan!?

MUOKS: Toi mustattu on aina pätenyt kans täällä.


Uhmasta ei kyllä taatusti ole täälläkään kyse. Vähän on sivulauseessa viitattu joihinkin kotioloihinkin. En kyllä ymmärrä mikä niissä saisi tytön oireilemaan. Meillä on mielestäni parisuhde tosi hyvä ja lämmin, ja tyttöä on aina kohdeltu kuin kukkaa kämmenellä. Siis tähän asti. :'( Mutta nyt täällä on yksi loppuunpalanut äiti.

Mä meen nyt nukkumaan, että jaksaa tota samaa rumbaa taas huomenna. Kiitos teille naiset. :hug:
 
Ja se häpeä ja ahdistus kun pitäis jotain jossain miehen sukupäivällisillä syödä. Se on hirveetä. Koko suku tuijottaa ja taivastelee, vaikka olen miljoonasti sanonut että älkää keskittykö nyt tähän.
 
Niin meillä ei ole mun mielestä mitään aistiyliherkkyyksiin viittaavaa. Ainoa on ehkä että puhuu vielä vähänlaisesti, mutta oon laittanut sitä osittain korvatulehdusten piikkiin, sillä putkituksen jälkeen rupesi puhumaan paljon enemmän ja uusia sanoja tulemaan päivittäin.

Joistain asioista on tarkka, mutta ei esim. vaatteista tms. suikussa ja kylvyssä käy mielellään, kiipeää ja liikkuu ketterästi, rakastaa keinumista. Piirtämisestä ei ole kovin kiinnostunut ja siitä on tarkka että lempilelu kulkee aina mukana. Joku mainitsi tuosta että jotain pitää aina nukkumaan mennessä nyplätä. Meillä se on ollu sideharso mikä pitää olla aina nukkumaan mennessä että sitä saa nyplätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassyput:
Ja se häpeä ja ahdistus kun pitäis jotain jossain miehen sukupäivällisillä syödä. Se on hirveetä. Koko suku tuijottaa ja taivastelee, vaikka olen miljoonasti sanonut että älkää keskittykö nyt tähän.

Mun käy niin sääliksi sinua ja samalla omaa miestä. Miten se jaksaa mua??
Juuri hänen sukupäivällisillään on mulla välillä tosi vaikeeta...
 
Tiedän että teidän tytön syöminen on aina ollut hankalaa ja nykytilassa se antaa lisäressiä mutta..

Meidän samanikäisellä pojalla on myös ollut syömisen kanssa ongelmia useampi kuukausi. Se olis voinu elää pelkällä maidolla, nokkamukista, sitä meni varmaan yli litra jo päivässä.. kaikki ruokailut oli yhtä venkoilua ja temppuilua ja lopulta syöttämällä sai muutaman lusikallisen menemään.. ja useampaan otteeseen äiti huutanu vieressä että "nyt on pakko syödä" ku hermot ei oo kestäny.. Vihdoin sitten oon saanu itteeni niskasta kiinni ja ollu itkusta huolimatta antamatta maitomukia ennen ruokaa, enkä oo syöttäny, vaan jos ei koske ruokaan niin sen oon korjannu pois.. maitoa oon antanu sit kupista, joka ei eka kelpaa mut hetkenpäästä sekin sit kelpaa ku jano on, ei vaan oo saanu huomioida sitä kitinää.. seuraavan ruoka-ajan oon huomioinu (ennen nälkäkiukkua) ennen nälkäkiukkua, hänelle maistuvalla ruual jota on aika vähän lautasella. sekin on sitten pitäny nälissään ite lusikoida vaik vähä kyynelten kanssa mut ku lautanen on vihdoin tyhjätty niin siitä saa hyvät kehut ja jotain hyvää jälkkäriä.. Viikko on kulunu ja vaihtelevalla ruokamenekillä poika on ko pari päivää syöny reippaasti ite ja ihan kohtuullisia annoksia keskimäärin.. en tie auttaako teil mut kokeilun arvosta.. ei toki nälkälakkoon asti mut 2,5 vuotiaan luulis jo syövän jos tosissaan on nälkä..

lisäksi poika pelkää myös suihkua, eritysesti sitä et naamalle menisi vettä.. välillä saa tosissaan houkutella itkevää lasta pesulle.. Paita pitäisi vaihtaa jos hän huomaa siihen tulleen pisarankaan esim omaa kuolaa.. mutta hysteriakohtaus aiheesta menee kyllä ohi kun selittää et otetaan se kohta pois Esim ruokailun loputtua.. tai käärii märän hihan tai JOSKUs pelkkä "ei se haittaa" auttaa myös.. On myös ruvennut pelkäämään omaa räkää.. tulee itku kurjussa sanomaan että "räkä pois" ku vähä nenästä kurkkaa.. :)

Tuntuu et aika monet nää tarkkuus kompleksit kuuluu myös ikään samoin ku vanhempien heikkojen kohtien etsiminen.. ja mistä reaktion saa aikaseks niin sitä sitte..

Pelkkä eiköhän se siitä ei taida riittää mut jos kaikki muu ensin ennen sairausdiagnooseja..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Alkuperäinen kirjoittaja Cassyput:
Ja se häpeä ja ahdistus kun pitäis jotain jossain miehen sukupäivällisillä syödä. Se on hirveetä. Koko suku tuijottaa ja taivastelee, vaikka olen miljoonasti sanonut että älkää keskittykö nyt tähän.

Mun käy niin sääliksi sinua ja samalla omaa miestä. Miten se jaksaa mua??
Juuri hänen sukupäivällisillään on mulla välillä tosi vaikeeta...

Varmaan siten, että se ei ole vastuussa sun syömisistä. Minä olen vastuussa siitä että lapseni pysyy hengissä, ja syöminen on olennainen osa sitä. Tai sillä tavalla ammattilainen tämän mulle selitti, kun olen miettinyt miksi se niin kamalaa onkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassyput:
Ja se häpeä ja ahdistus kun pitäis jotain jossain miehen sukupäivällisillä syödä. Se on hirveetä. Koko suku tuijottaa ja taivastelee, vaikka olen miljoonasti sanonut että älkää keskittykö nyt tähän.

:(

Tästä samasta asiasta yritin kerran vääntää tälla palstalla,ei tuntuneet mammat tajuavan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassyput:
Kiitos kirjoituksestasi. :hug: Meille kanssa annettu ohjeeksi että "ei terve lapsi itseään nälkään tapa". Tekee kyllä mieli vetää päin näköä, kun olen itse tosiaan ollut sairalassa lapsen kanssa joka oli omasta halustaan syömättä ja juomatta sen 4 vuorokautta eikä enää tajuissaan pysynyt.

Se meillä on hyvin, että melkein kaikki sokeriset ja rasvaiset herkut maistuu. Tosin esim. munkissa ei saa olla hilloa, vaikka hillosta ihan tykkää. Mutta enhän mä voi 2-vuotiasta koko ajan ruokkia pizzalla, suklaalla ja pullallakaan!?

MUOKS: Toi mustattu on aina pätenyt kans täällä.


Uhmasta ei kyllä taatusti ole täälläkään kyse. Vähän on sivulauseessa viitattu joihinkin kotioloihinkin. En kyllä ymmärrä mikä niissä saisi tytön oireilemaan. Meillä on mielestäni parisuhde tosi hyvä ja lämmin, ja tyttöä on aina kohdeltu kuin kukkaa kämmenellä. Siis tähän asti. :'( Mutta nyt täällä on yksi loppuunpalanut äiti.

Mä meen nyt nukkumaan, että jaksaa tota samaa rumbaa taas huomenna. Kiitos teille naiset. :hug:

Meillä ei edes herkut kelpaa. Jouluna oppi tykkäämään pipareista ja yksistä suklaakekseistä pitää. Me oon vähän antanu periksi taistelussa ja todennut itselleni et ihan sama mitä syö kunhan on ruuaksi kelpaavaa :ashamed: en vaan jaksa stressata enää jatkuvasti. Tuossa oli taas viikon pätkä että päivässä ei menny kun ehkä puolikas näkkäri maidonlisäksi, sillon upes taas stressi käyrä nousemaan.
Ravitsemusterapeutti antoi semmosen ohjeen että lapselle tarjotaan aterioilla samaa ruokaa kuin muillekin ja jos ei mikään kelpaa, niin sitten esim. päivällisellä sitä mikä kelpaa että saa edes jotain syödäkseen.

Perhetyöntekijä sanoi mulle että tuskin on kyse kotioloista jos lapsi ei synnytyään suostu syömään. Yksi asia joka kuulemma voi aiheuttaa syömishäiriötä on et jos on jouduttu laittamaan nenämahaletku (tuolla oli synnärillä) ja nielun alueen leikkaukset (kitarisat on leikattu), mutta mene ja tiedä :/

Jos haluat niin voit laittaa mulle yv:tä :hug:
 
"ei toki nälkälakkoon asti mut 2,5 vuotiaan luulis jo syövän jos tosissaan on nälkä.. " ja täältä tulee sitä samaa taas.. mut pointti oli se et noi muut jutut on MUN mielestä aika normaaleja ikäjuttuja mut toi neitin syöminen on kyl varmaan aika hiuksiapäästärepivää.. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassyput:
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Alkuperäinen kirjoittaja Cassyput:
Ja se häpeä ja ahdistus kun pitäis jotain jossain miehen sukupäivällisillä syödä. Se on hirveetä. Koko suku tuijottaa ja taivastelee, vaikka olen miljoonasti sanonut että älkää keskittykö nyt tähän.

Mun käy niin sääliksi sinua ja samalla omaa miestä. Miten se jaksaa mua??
Juuri hänen sukupäivällisillään on mulla välillä tosi vaikeeta...

Varmaan siten, että se ei ole vastuussa sun syömisistä..

Niin..ja aikuisen järjettömyydet voi vielä jotenkin kuitata huumorilla. On meillä jotain ihan päättömiä päivällisiä ollut kun mies salaa syönyt munkin aterian tai juonut vääränlaisesta kupistani kahvit kun jonkun silmä välttänyt :snotty:

Mutta nyt kun oma lapsi oireilee niin ei naurata. Tuntuu vaan niin helvetin pahalta ja ihan sama mitä kukakin sanoo niin koen syyllisyyttä.
Toivon vaan että avoimuudella tilanne ei karkaa käsistä. Nyt vaan painin sen kanssa että kertoisinko pojalle omista ongelmistani, saisiko hän siitä tukea eikä tuntisi itseään oudoksi vaiko kenties vain vahvistusta pakko-oireilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eloveena:
"ei toki nälkälakkoon asti mut 2,5 vuotiaan luulis jo syövän jos tosissaan on nälkä.. " ja täältä tulee sitä samaa taas.. mut pointti oli se et noi muut jutut on MUN mielestä aika normaaleja ikäjuttuja mut toi neitin syöminen on kyl varmaan aika hiuksiapäästärepivää.. :(

Niinhän sitä luusin, mut kun ei vaan syö :headwall: meillä syöminen nälkäisenä onnistuu itseasiassa paremmin jos saa ensin pikkasen maitoa, niin sit saattaa keskittyä paremmin syömiseen
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heffalump:
Alkuperäinen kirjoittaja Eloveena:
"ei toki nälkälakkoon asti mut 2,5 vuotiaan luulis jo syövän jos tosissaan on nälkä.. " ja täältä tulee sitä samaa taas.. mut pointti oli se et noi muut jutut on MUN mielestä aika normaaleja ikäjuttuja mut toi neitin syöminen on kyl varmaan aika hiuksiapäästärepivää.. :(

Niinhän sitä luusin, mut kun ei vaan syö :headwall: meillä syöminen nälkäisenä onnistuu itseasiassa paremmin jos saa ensin pikkasen maitoa, niin sit saattaa keskittyä paremmin syömiseen

Ymmärrän et on varmasti näitä reppanoita ongelmasyöjiä kuten teillä muutamalla ja voin (en varmaan kumminkaan) kuvitella kuinka itsekki myisin maani ku vähällä ollu jo tämmösen helpomman kanssa, mutta aika monelle vois varmaan toi tehota, ku saman kaltaisia ongelmia varmaan monella on..
 
Meillä esikoinen uhmaikäsenä söi huonosti, mutta se ratkesi sillä että vähän väkisin pisti ekan lusikallisen suuhun, jonka jälkeen neiti itse söi ruuan loppuun mukisematta, mutta tällä kuopukselle ei voi yhtään edes tuputtaa ruokaa koska sitten ei takuu varmasti syö yhtään.
 
Teetkö tytön kanssa yhdessä ruokaa,innostuisiko syömään jos saisi esim leipoa kanssasi sämpylöitä ja muita lapselle helppoja ruokia?
Ottaa mukaan ostoksille valitsemaan miellyttäviä ruokia?
Itselläni ollut koko ikäni tuollaista samaa kuin tyttärelläsi.
Söin kuulemma kerran viikossa/kahdessa mummolassa,äiti sai leikin varjolla ja ruuan tekoon mukaan ottamalla,ujutettua edes jotain ruokaa suuhuni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heffalump:
Yksi asia joka kuulemma voi aiheuttaa syömishäiriötä on et jos on jouduttu laittamaan nenämahaletku (tuolla oli synnärillä) ja nielun alueen leikkaukset (kitarisat on leikattu), mutta mene ja tiedä :/
Pienelle vauvalle, jos joudutaan tekemään paljon toimenpiteitä suunalueella, voi siitä olla myöhemmin seurauksena esim aistiyliherkkyyttä. Näin miulle keskolan terapeutti kertoi. Ihan pienillä keskosilla, kun voi esiintyä ruokailujen kanssa ongelmia ja hän sen takia meidän kanssa hiukan asiasta puhuikin, jotta osataan sitten ottaa yhteyttä, jos jotain lapsen kasvaessa ilmaantuu. Valitettavasti suurin osa puhutusta meni hiukan minulta ohi :ashamed: enkä siksi tuon tarkemmin muista mitkä kaikki asiat voivat vaikuttaa noiden ongelmien syntyyn.
Meillä kaksoset ovat syntyneet alle kilon painoisina ja joutuneet kokemaan melkoisesti ensimmäisnä elin kuukausina. Pelkäänkin mitä tulevaisuudessa ruokailut tulevat olemaan ja toivon, ettei mitään koskaan ilmaantuisi. Tytöllä on havaittavissa herkkyyttä oksennusrefleksiin, joten siihen nyt kiinnitetään huomiota. Jottei liian usein aiheuteta tahatonta oksennusta syömisen yhteydessä ja näin vähitellen tehdä syömisestä epämiellyttävää.



:hug: voimia teille jotka ongelmien kanssa kamppailette.
 

Yhteistyössä