mikä näitä äitejä nykyään vaivaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelen vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
heti kun vauva on syntynyt niin kiire baariin, kiire saada se pieni hoitoon..

Lähipiirissä ainakin 4 äitiä, jotka on lähtenyt "juhlimaan" vauvan ollessa ihan oikeasti 2 - 4 viikon ikäinen.. Eikö siinä vaiheessa pitäisi viä parannella ja toipua synnytyksestä sekä ihastella sitä ihmettä mitä oma kroppa on saanut aikaan?

Olenko mä sit ihan kummallinen ja friikki nykyajan standardien mukaan kun ei olisi tullut mieleenkään jättää pientä vaivaa, tai edes vähän isompaakaan hoitoon? ei mulla oo ainakaan ollut ikinä kiire pois vauvan tyköä. Kyllä sitä on sit sen jälkeen kerinnyt vallan mainiosti..

Mikä siinä sit on, onko se niin rankkaa olla vauvan kanssa, vai miksi? kertokaa te, viisaammat?

No joo, ei oo kyllä ihan kypsä äidiksi jos on pakko heti lähtee baariin. Ja jotkut käy baarissa kerran viikossa, kuulemma pakko päästä rentoutuu. Mitä rentoutumista siinä on että hommaa itelleen vielä enemmän univelkaa ja krapulan? No nää on niitä äitejä joilla on vaikeaa kokoajan olla oman lapsen kanssa. Tulee vaan mieleen että miksi se lapsi on pitänyt tehdä. Olisi hurvitellut pari vuotta vielä vapaasti baareissa ja kattonut sit uudestaan.
Ja yks asia mikä mua kans ihmetyttää; kävin eräällä pienellä paikkakunnalla Keski-Suomessa kesällä kun vuokrattiin sieltä mökki. Viikko vietettiin paikallisella kylällä ja voi herranjestas että siellä oli kaikilla vauvoja!!! Siis oikeesti kaikilla, teineistä keski-ikäisiin. Tosi nuoria äitejä ja sit kun käytiin illalla terassilla miehen kans, nää samat yh-äidit sit siellä litki kaljaa ja valitti kuinka taas on rahat loppu eikä elatusmaksuja tuu yms. Pistää miettimään, eikö kukaan ole kuullut sanaa ehkäisy? Jos oma elämä on epävakaa niin tartteeko siihen kurjuuteen vielä lapsi tehdä? Ja kun käytin tuolla kyläpahasessa lapsiani leikkipuistossa tai uimarannalla niin nämä äidit siellä joko juttelivat kännykkään tai juorusivat keskenään, ei paljoa lapsen vahtiminen kiinnostanut. Että turvallista lapsuutta sinnekin vaan.
Ja itse asun isossa kaupungissa pk-seudulla, en ole leikkipuistoissa ikinä nähnyt kiusaamista mutta tuolla kyläpahasessa näin viikon aikana monta kiusaamistapausta; hyvinkin pienet kiusasivat todella kovin sanoin ja jopa nyrkein. Siihen kun puuttui, sai vihaisen mulkaisun äidiltä.
Mikä mättää? Miksi se lapsi on pakko tehdä vaikka on vaikeaa?
 
Minua itseäni hämmästyttää ja huolestuttaa enemmän nämä äidit, jotka "kehuvat" etteivät ole vauvan synnyttyä käyneet missään yksin vuosikausiin eivätkä usein myöskään millään lailla hoitaneet parisuhdettaan, koska "lapsi on tärkein."

Sitä jää miettimään, että minkä trauman hoitoon lapsi on tehty... ja mitä vaurioita lapselle ajan myötä tuollaisesta suhteesta syntyy.
:popcorn:
 
Minua itseäni hämmästyttää ja huolestuttaa enemmän nämä äidit, jotka "kehuvat" etteivät ole vauvan synnyttyä käyneet missään yksin vuosikausiin eivätkä usein myöskään millään lailla hoitaneet parisuhdettaan, koska "lapsi on tärkein."

Sitä jää miettimään, että minkä trauman hoitoon lapsi on tehty... ja mitä vaurioita lapselle ajan myötä tuollaisesta suhteesta syntyy.
:popcorn:

Olen täysin samaa mieltä!
 
Minua itseäni hämmästyttää ja huolestuttaa enemmän nämä äidit, jotka "kehuvat" etteivät ole vauvan synnyttyä käyneet missään yksin vuosikausiin eivätkä usein myöskään millään lailla hoitaneet parisuhdettaan, koska "lapsi on tärkein."

Sitä jää miettimään, että minkä trauman hoitoon lapsi on tehty... ja mitä vaurioita lapselle ajan myötä tuollaisesta suhteesta syntyy.
:popcorn:

Sama juttu. Tietysti tämä on jo eri asia kuin kotona pysyminen ensimmäisten viikkojen ajan. Mutta joskus naurattaa, kun nimenomaan baariin meneminen tuomitaan. Itselläni on helppoa, kun en baareissa edes viihdy, mutta kyllä kaipaan omaa aikaa, lähden vaikka uimaan tai kylään ystävän luo tai kahvilaan ilman lasta tms., enkä suostu tuntemaan huonoa omatuntoa.

Jos nyt ei puhuta ihan vastasyntyneistä, niin tuntuu, että äiti, joka haluaa kerran kuussa käydä baarissa, on kamala ja holtiton, mutta äiti (tai varsinkin isä), joka tekee tarpeettoman pitkää työpäivää ja viettää kaikki illat liikuntaharrastuksissa on vain ihana ja reipas sankari, vaikka lapset näkevät häntä paljon vähemmän.
 
Minua itseäni hämmästyttää ja huolestuttaa enemmän nämä äidit, jotka "kehuvat" etteivät ole vauvan synnyttyä käyneet missään yksin vuosikausiin eivätkä usein myöskään millään lailla hoitaneet parisuhdettaan, koska "lapsi on tärkein."

Sitä jää miettimään, että minkä trauman hoitoon lapsi on tehty... ja mitä vaurioita lapselle ajan myötä tuollaisesta suhteesta syntyy.
:popcorn:

Peesi!!!

Mä en ymmärrä miksi hyväksytään, että äiti käy esim kaupoilla tai muuten rentoutumassa, mutta baarissa käynti on täysin pois suljettu. Joku haluaa rentoutua siellä, eikä se todellakaan tarkoita pään täyteen vetämistä ja krapulaa + univelkaa.

Ja ei, en ole itse käynyt baarissa koskaan vauva-aikana ja muutenkin olen 9 vuoden aikana käynyt yhden ainoan kerran baarissa sen hetkisen nuorimman ollessa vajaa 2v. Silti ei tulisi mieleenkään arvostella toisten baarissa käyntiä olettaen, ettei se ole ihan joka viikkoista ja ihan känniörvellystä. Tai mikä mä olen sitäkään arvostelemaan toisaalta...
 
Minua itseäni hämmästyttää ja huolestuttaa enemmän nämä äidit, jotka "kehuvat" etteivät ole vauvan synnyttyä käyneet missään yksin vuosikausiin eivätkä usein myöskään millään lailla hoitaneet parisuhdettaan, koska "lapsi on tärkein."

Sitä jää miettimään, että minkä trauman hoitoon lapsi on tehty... ja mitä vaurioita lapselle ajan myötä tuollaisesta suhteesta syntyy.
:popcorn:

No joo, pitäähän sitä tuulettumassa käydä mutta kyllä mun mielestä ihan pienen vauvan äidin pitäisi pysyä kotona. Siis ainakin mulla oli sellaiset äidinvaistot ettei baarielämä kiinnostanut lainkaan. Mutta nyt kyllä kiinnostaa, ekan kerran jätin nuorimmaisen hoitoon 10kk iässä ja sen jälkeen ainakin kerran 2kk:ssa on pitänyt päästä kaverin kans vähän bilettämään. Muuten ei jaksa. Sen illan jälkeen ei taas hetkeen mieli mihinkään, paitsi sit taas 1-2kk päästä :)
 
Minua itseäni hämmästyttää ja huolestuttaa enemmän nämä äidit, jotka "kehuvat" etteivät ole vauvan synnyttyä käyneet missään yksin vuosikausiin eivätkä usein myöskään millään lailla hoitaneet parisuhdettaan, koska "lapsi on tärkein."

Sitä jää miettimään, että minkä trauman hoitoon lapsi on tehty... ja mitä vaurioita lapselle ajan myötä tuollaisesta suhteesta syntyy.
:popcorn:

Mä kanssa peesin tätä. Lapsi on tärkein. Mikään muu ei voi olla. Ja kuitenkin tärkein/tärkeimät ihmiset on lapsen kantilta katsottuna äiti ja isä. Ja heidän hyvinvointi. Jos äiti hieman tahtoo tuulettaa aivoja on se minusta enemmän kuin ansaittua - eikä missään määrin lapselta pois. Varsinkin jos lapsi saa olla tutun ja turvallisen ihmisen hoidossa - mitä olettaisin isän pystyvän tarjoamaan. Mutta on äitejä jotka tekemällä tekevät itsestään korvaamattomia lapselle. Tästä tulee pyyhkeitä kun ääneen sanon mutta joskus mietin että paikkaavatko toiset äidit jotain "puutettaan" sillä korvaamattomuudellaan? Siis että elämässä missään muussa ei voi olla "paras" joten tehdään tikusta asia ja ollaan lapselle se koravaamattomista korvaamattomin? Äitihän on lapselle tärkeääkin tärkeämpi ilman että äidin ITSE sitä täytyy toitottaa, ulkopuolisille ja kai sitten itselleenkin.

Ei kenenkään pidä vauvan luota lähteä jos se tuntuu itsestä pahalta. Ei se ole mikään pakko. Mutta toiset äidit saattavat kaivata hetken irrotusta; big deal? Mitä se oikeasti keneltäkään on pois? Kun kyse ei kai ole kuin juuri tästä että äiti käy viihteellä eka kerran sitten odotuksen alun ja seuraava kerta on joskus aikojen päästä, hamassa tulevaisuudessa. Eri jos tarttee juosta joka viikonloppu, silloin jotain on ehkä jäännyt kesken.
 
[QUOTE="Sara";22256013]Peesi!!!

Mä en ymmärrä miksi hyväksytään, että äiti käy esim kaupoilla tai muuten rentoutumassa, mutta baarissa käynti on täysin pois suljettu. Joku haluaa rentoutua siellä, eikä se todellakaan tarkoita pään täyteen vetämistä ja krapulaa + univelkaa.

Ja ei, en ole itse käynyt baarissa koskaan vauva-aikana ja muutenkin olen 9 vuoden aikana käynyt yhden ainoan kerran baarissa sen hetkisen nuorimman ollessa vajaa 2v. Silti ei tulisi mieleenkään arvostella toisten baarissa käyntiä olettaen, ettei se ole ihan joka viikkoista ja ihan känniörvellystä. Tai mikä mä olen sitäkään arvostelemaan toisaalta...[/QUOTE]

Mä satun tietämään yhden äidin joka käy kerran viikossa baarissa, on itse sanonut ettei muuten jaksa. Eikä kyllä jaksa muutenkaan omia lapsiaan; huutaa vaan, hermoilee eikä käytä lapsia missään, ei edes pihalla. Siksi tuohon aikaisempaan kommenttiin laitoin tuon. Ja onhan noita muitakin, veljeni on portsari ja sanoo että surullisia tapauksia on moni lähiön baarin asukas. Siellä on yh-äitejä joka v-loppu etsimässä yhden yön toivoja. Ja monilla lapset kotona, siellä sitten aamulla on leikit käynnissä kun mies poistuu paikalta.
 
ei elämän tarvi loppua siihen vauvan tuloon, sen KUULUU muuttua ihan täysin. Ainakin sen pikkusen nyytin kanssa..

Eräskin äiti joka oli käynyt viihteellä kun vauva oli 3 viikkoo, niin naureskellen kertoi vain kuinka oli joutunu ottaan rintapumpun mukaan baariin ja meneen välillä lypsään ku niin pakotti tissejä. Häntä se nauratti, mua lähinnä itketti ja säälitti sen vauvan takia...

Kyllä se elämä jatkuu, eikä lopu vaikka hetken keskittyisit siihen uuteen ihmiseen.

Asiahan ei mulle kuulu sit tippaakaan, sen takia ihmettelen täällä näin anonyymisti..
 
väärille raiteille meni keskustelu.

Kyse ei ollut siitä onko äiti ansainnut vapaa-aikaa, vaan se että pitääkö sitä lähteä baariin tuulettumaan kun vauva on vain muutaman vkn ikäinen?

Tuota en voi käsittää minäkään.
 
Mä satun tietämään yhden äidin joka käy kerran viikossa baarissa, on itse sanonut ettei muuten jaksa. Eikä kyllä jaksa muutenkaan omia lapsiaan; huutaa vaan, hermoilee eikä käytä lapsia missään, ei edes pihalla. Siksi tuohon aikaisempaan kommenttiin laitoin tuon. Ja onhan noita muitakin, veljeni on portsari ja sanoo että surullisia tapauksia on moni lähiön baarin asukas. Siellä on yh-äitejä joka v-loppu etsimässä yhden yön toivoja. Ja monilla lapset kotona, siellä sitten aamulla on leikit käynnissä kun mies poistuu paikalta.

Tietysti on eri asia, jos lapsi siitä jollain lailla kärsii. Mutta jos ajattelee, että äiti on muutaman kerran vuodessakin pois kotoa muutaman tunnin, niin ei se siitä kärsi. Ja se on on se ja sama vauvan kannalta, että onko äiti shoppailemassa vai baarissa.
 
Minua itseäni hämmästyttää ja huolestuttaa enemmän nämä äidit, jotka "kehuvat" etteivät ole vauvan synnyttyä käyneet missään yksin vuosikausiin eivätkä usein myöskään millään lailla hoitaneet parisuhdettaan, koska "lapsi on tärkein."

Sitä jää miettimään, että minkä trauman hoitoon lapsi on tehty... ja mitä vaurioita lapselle ajan myötä tuollaisesta suhteesta syntyy.
:popcorn:
no mitähän traumoja sille lapselle nyt syntyy kun esim 6 ensimmäiseen kuukauteen en ole lastani vieraalle vienyt hoitoon ja viikonloput on pyhitetty sit PERHEEN omalle ajalle, et on äiti, isä ja se pieni yhdessä, PERHEENÄ? kyllä me miehen kanssa ollaan kahdenkesken vietetty aikaa kun lapsi on isompi, tai vaikka illalla kun lapsi nukkuu..
 
Minua itseäni hämmästyttää ja huolestuttaa enemmän nämä äidit, jotka "kehuvat" etteivät ole vauvan synnyttyä käyneet missään yksin vuosikausiin eivätkä usein myöskään millään lailla hoitaneet parisuhdettaan, koska "lapsi on tärkein."

Sitä jää miettimään, että minkä trauman hoitoon lapsi on tehty... ja mitä vaurioita lapselle ajan myötä tuollaisesta suhteesta syntyy.
:popcorn:

Parisuhdetta voi hoitaa myös muulla tavalla kuin baarissa käymällä, mutta sitä et ehkä tarkoittanutkaan. Meillä puolisoni kanssa on omaa aikaa, kumpikin suo sitä toisilleen, mutta yhteistä aikaa muulloin kuin lasten nukkuessa meillä on äärimmäisen harvoin, monestakin syystä. Meillä on erittäin huonosti tukiverkkoa, omat vanhempani ovat sairaita jo, eivät jaksa hoitaa vilkkaita poikiamme muutamaa tuntia enempää, vain mieheni äiti on elossa, ja huonossa kunnossa. Miehen kaksoissisar hoitaa poikia joskus, hän vain asuu suht kaukana, eikä hänellä ole autoa. Tänä vuonna ollaan oltu muutama tunti kahdestaan kahdesti.

Meidän keskimmäisellä on myös ollut ongelmia turvallisuuden tunteen kanssa, tämä ei ole toistaiseksi kyennyt olemaan yökylässä veljiensä kanssa enkä halua lasta sellaiseen pakottaa, mihin tämä ei ole valmis. Meillä siis on aina, ainakin jompi kumpi vanhemmista yötä kotona.

Rahalla saisi hoitajan, mutta meillä ei ole tarvetta lähteä johonkin kaksin, parisuhdetta voi hoitaa myös lasten nukkuessa.

Mutta aikuisten oikeesti tärkeämpää on se päivittäinen toisen huomiominen, juttelu, koskettelu, sen osoittaminen, että välittää toisesta. Ilman tuota on ihan turha hoitaa parisuhdetta jossain muualla, eihän sitä ole enää olemassakaan.
 
siis eihän se nyt ole niin mustavalkosta että jos haluaa lähteä käymään ulkona, vaikka nyt baarissa, että haluaisi lapsesta eroon??!!!
mitäpä jos on vaikka sattunut saamaan kaksi ihanaa ja toivottua lasta 1,5 vuoden ikäerolla, eikä ole esikoisen syntymän ja uuden raskauden välissä ennättänyt käymään "tuulettumassa/viihteellä/omalla ajalla" (ihan kuinka kukakin tykkää), vaan sen uudemman tulokkaan ollessa esim 5 kk tuleekin tilaisuus lähteä.. eli automaatiohan on se että olet ollut "jumissa" kotona lapsen/lasten kanssa vain sen viimeisimmän synnytyksen jälkeisen ajan? kyllä on prkl kummallisata!
 
Jos vauva on luotettavassa hoidossa, niin miksi äiti EI saisi käydä juhlimassa silloin tällöin? Mikä siinä on niin kamalaa? Vauva ei kärsi äidin tuulettumisesta millään tavalla, päin vastoin, äidin mielenvirkeys on eduksi lapsellekin.

Eri asia on tietenkin nyt selvästi alkoholisoituneet tai muuten ongelmaiset äidit, jotka selvästi laiminlyö lapsiaan. Mutta oletan nyt, että tässä puhutaan ihan tavallisista äideistä, joiden juhliminen ei ole jatkuvaa eikä pakkomielteistä. Näissä tapauksissa en käsitä, miksi äidin pitäisi hautautua kotiin ja omistautua vain ja ainoastaan vauvalle 24/7.
 
[QUOTE="alkup.";22256072]ei elämän tarvi loppua siihen vauvan tuloon, sen KUULUU muuttua ihan täysin. Ainakin sen pikkusen nyytin kanssa..

Eräskin äiti joka oli käynyt viihteellä kun vauva oli 3 viikkoo, niin naureskellen kertoi vain kuinka oli joutunu ottaan rintapumpun mukaan baariin ja meneen välillä lypsään ku niin pakotti tissejä. Häntä se nauratti, mua lähinnä itketti ja säälitti sen vauvan takia...

Kyllä se elämä jatkuu, eikä lopu vaikka hetken keskittyisit siihen uuteen ihmiseen.

Asiahan ei mulle kuulu sit tippaakaan, sen takia ihmettelen täällä näin anonyymisti..[/QUOTE]

Samoilla linjoilla olen sun kanssa.

Enemmän kuin vanhempien baarissakäyminen minua ihmetyttää vanhemmat, joiden elämä "ei saa muuttua mitenkään" lapsen synnyttyä (koskee sekä isää että äitiä!). Se kun oikeasti muuttaa ihan kaiken! Hyvällä vai huonolla tavalla - se on jokaisen omasta suhtautumisesta kiinni.

Jotkut pitävät jopa halveksittavana tavallista perhe-elämää. Vauvan kanssa on mentävä ja tultava kuin ennenkin vaikka per**le mikä olisi. Oma itse on nähtävä täsmälleen samanlaisena kuin ennen vanhemmuuttakin. Tätä minä en kertakaikkiaan käsitä.
 
Mä en näe siinä mitään kovin kummallista ja musta on jopa suotavaa että äitikin saa mahdollisuuden ottaa pienen "tauon" vauvasta ja perheestä, kunhan siihen ei ole mitään pakottavaa tarvetta joka viikonloppu, se onkin sitten eri asia.
Osa äideistä ei taas halua, sekin ok.

Mut se mikä musta taas tuntuu aika hurjalta on muutaman julkimon antama kuva siitä, että töitä tehdään täysillä vauvan ollessa vasta parin kuukauden ikäinen ja mummut ja muut sukulaiset sitten hoitavat, lapsi on milloin missäkin hoidossa ja vanemmat omilla keikoillaan jne.
Se tuntuu musta itsestäni jotenkin pahalta, "kaikki mulle heti nyt" ja lasta hoidetaan sitten kun töiltä ehditään.
Pieni irtiotto arjesta kun kuitenkin on hieman eri asia.


Kuka haluaa heti tauon juuri synnyttämästään. Yrittäjyyden ymmärrän, mikäli sellaista että vauva voi olla mukana vaikka ei sekään oikein ole. Vauva kyllä vaistoaa, ettei nyt olla täysillä mukana vaan jalka ovenraossa. Turvattomuutta ja sellaisiahan monet lapset ovatkin. Lapsena ei saa da tarpeeksi, tuollainen tiedostamaton puhkeaa pintaan viimeistään oman lapsen saadessaan ja sitten masennutaan, ahdistutaan vauvan itkuun sun kuuta. Tätä on paljon, nuoret aikuiset ovat masentuneita ja lisää tulee.
 
Mulla ainakin oli ekan parin kuukauden aikana sellainen olo että olis halunnut pitää vauvan koko ajan vain sylissä, suihkustakin kiiruhdin mahdollisimman nopeaan vauvan luo. Olen ehkä vähän friikki mutta mun mielestä se on ihan luonnollista.

Öööö, kuulostat todellakin hiukan friikiltä. Siis en itsekään ymmärrä tuota kiirettä suoraan synnytyslaitokselta baariin, mutta toisaalta tuo oma mallisi kuulostaa yhtä pimeältä, menee vain toiseen ääripäähän.

Itsestäni oli ihan hauskaa ja hyvää tekevää käydä aina välillä yksin jossain (ajelulla, kaupoilla, lenkillä yms.)siitä lähtien kun lapsi oli muutaman viikon ikäinen.
 
[QUOTE="jjj";22256877]Äläpä yleistä, tunnen useita nuoria äitejä ja vain hyvin pieni osa ramppaa baarissa heti lapsen synnyttyä.[/QUOTE]

Tässä tapauksessa on vain yleistettävä koska se on totuus. Jos sinä tunnet muutaman hassun nuoren äidin kuka ei baariin läde heti lapsen synnyttyä niin se se ei tarkoita että ei voisi yleistää. Tuskinpa sinunkaan tuttusi lapset kovin vanhoja ole ollut kun ensimmäisen kerran on baarin matka äidillä vienyt. Nuorten äitien onglema tuo. He jopa pyörivät siellä raskaus aikanakin.
 
Ei kyse varmaan ole siitä ettei saisi, mut miksi haluaisi? Ei mun mielestä oikeastaan voi verrata miehen menohaluja naiseen tässä asiassa, sillä eihän miehellä ole mitään fyysistä, biologista tarvetta olla lapsen luona. Mun mielestä äiti on luotu niin että on ihan luonnollinen tarve huolehtia ensimmäiset kuukaudet tosi tiiviisti vauvan tarpeista. Mulla ainakin oli ekan parin kuukauden aikana sellainen olo että olis halunnut pitää vauvan koko ajan vain sylissä, suihkustakin kiiruhdin mahdollisimman nopeaan vauvan luo. Olen ehkä vähän friikki mutta mun mielestä se on ihan luonnollista.

Miehellä ei ole tarvetta olla lapsen luona? Miksi sitten isäksi ryhtyy? Ei äidit ole kaikki samanlaisia. Jos äiti on koko ajan vauvan kanssa käy helposti niin että alkaa pitää itseään parempana hoitajana lapselle kuin isää, ja isän ja lapsen suhde ei kehity.
 

Yhteistyössä