Etkö ole huomannut että kaikki on nykyään yhteiskunnan vika, ei missään tapauksessa Nico-Pettereiden vanhemmissa. Ja jos mamujen rikollista käytöstä kommentoit negatiivisesti olet rasisti.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23956162:
K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="niin";23956158]Samaa olen miettinyt itsekin jo ennen tuota uutista. Tytärpuoli kohauttelee kaikelle vain olkapäitään, sitä ei kiinnosta mikään eikä kukaan saa sitä käymään koulua eikä hakemaan minnekään. Niinpä se ei sitten tee yhtikäs mitään eikä siitä seuraa mitään. En tiedä onko se nyt ns. syrjäytynyt nuori? Ei se juo eikä käytä huumeita, sitä ei vaan kiinnosta mikään niin tylsä kuin opiskelu tai työnteko. Ja tiedän että ei se ole ainut kaltaisensa, sillä on laaja kaveripiiri samanikäisiä jotka ei myöskään tee yhtikäs mitään.
Olisi hauska kuulla miten tämmöiseen tapaukseen mitäs nyt-palstaajat suhtautuisitte omalla kohdalla? Jos kiellät kaikki huvitukset (netti, kaverit, känny) niin karkaa kotoa ja on sitten missä lie viikkokausia. Jos et anna rahaa niin sitten se varastaa tarvitsemansa asiat kaupoista (on jäänyt kiinni pariin kertaan). Karkaamisesta tai näpistyksistä ei ole seurannut mitään kenenkään taholta, joten miksei tekisi niin toistekin?[/QUOTE]
Ensimmäisenä pyrkisin selvittämään, mitä lapsen elämässä tapahtui silloin, kun häntä lakkasi harrastukset, koulunkäynti ja mielekäs tekeminen kiinnostamaan. Ja sen perusteella yhdessä nuoren kanssa miettisin, miten asioita voitaisin muuttaa niin, että mielekäs tekeminen alkaisi jälleen kiinnostaa. Jokainen lapsi ja nuori on oma yksilönsä omine tunteineen ja ajatuksineen, joten mitään yleispätevää neuvoa on täysin mahdotonta antaa.
Olisi hauska kuulla miten tämmöiseen tapaukseen mitäs nyt-palstaajat suhtautuisitte omalla kohdalla? Jos kiellät kaikki huvitukset (netti, kaverit, känny) niin karkaa kotoa ja on sitten missä lie viikkokausia. Jos et anna rahaa niin sitten se varastaa tarvitsemansa asiat kaupoista (on jäänyt kiinni pariin kertaan). Karkaamisesta tai näpistyksistä ei ole seurannut mitään kenenkään taholta, joten miksei tekisi niin toistekin?[/QUOTE]
Ensimmäisenä pyrkisin selvittämään, mitä lapsen elämässä tapahtui silloin, kun häntä lakkasi harrastukset, koulunkäynti ja mielekäs tekeminen kiinnostamaan. Ja sen perusteella yhdessä nuoren kanssa miettisin, miten asioita voitaisin muuttaa niin, että mielekäs tekeminen alkaisi jälleen kiinnostaa. Jokainen lapsi ja nuori on oma yksilönsä omine tunteineen ja ajatuksineen, joten mitään yleispätevää neuvoa on täysin mahdotonta antaa.
Kyllä se vanhemmista lähtee heti silloin pienenä. Eli annetaan esimerkkiä ja kannustetaan. Ollaan aidosti kiinnostuneita oman lapsen asioista. Jos oma teini huitelee pitkin steissiä joka ilta ilman mitään tekemistä, kyllä vanhempien pitäisi hieman miettiä "mitäs nyt tehdään..." Ei ne teinitkään nyt sellaisia otuksia ole joiden tekemisiin ei voi mitenkään puuttua, liian moni uskoo pelin olevan jo menetetty 15-vuoden iässä eivätkä enää jaksa kasvattaa.
[QUOTE="niin";23956158]Samaa olen miettinyt itsekin jo ennen tuota uutista. Tytärpuoli kohauttelee kaikelle vain olkapäitään, sitä ei kiinnosta mikään eikä kukaan saa sitä käymään koulua eikä hakemaan minnekään. Niinpä se ei sitten tee yhtikäs mitään eikä siitä seuraa mitään. En tiedä onko se nyt ns. syrjäytynyt nuori? Ei se juo eikä käytä huumeita, sitä ei vaan kiinnosta mikään niin tylsä kuin opiskelu tai työnteko. Ja tiedän että ei se ole ainut kaltaisensa, sillä on laaja kaveripiiri samanikäisiä jotka ei myöskään tee yhtikäs mitään.
Olisi hauska kuulla miten tämmöiseen tapaukseen mitäs nyt-palstaajat suhtautuisitte omalla kohdalla? Jos kiellät kaikki huvitukset (netti, kaverit, känny) niin karkaa kotoa ja on sitten missä lie viikkokausia. Jos et anna rahaa niin sitten se varastaa tarvitsemansa asiat kaupoista (on jäänyt kiinni pariin kertaan). Karkaamisesta tai näpistyksistä ei ole seurannut mitään kenenkään taholta, joten miksei tekisi niin toistekin?[/QUOTE]
Mites perheneuvola? Oletteko sieltä pyytäneet neuvoa?
Olisi hauska kuulla miten tämmöiseen tapaukseen mitäs nyt-palstaajat suhtautuisitte omalla kohdalla? Jos kiellät kaikki huvitukset (netti, kaverit, känny) niin karkaa kotoa ja on sitten missä lie viikkokausia. Jos et anna rahaa niin sitten se varastaa tarvitsemansa asiat kaupoista (on jäänyt kiinni pariin kertaan). Karkaamisesta tai näpistyksistä ei ole seurannut mitään kenenkään taholta, joten miksei tekisi niin toistekin?[/QUOTE]
Mites perheneuvola? Oletteko sieltä pyytäneet neuvoa?
K
Keittiönoita
Vieras
Perheneuvola on ihan hyvä vaihtoehto, mutta myös joku nuorelle tuttu ja luotettava aikuinen käy. Jos teiniä ei kiinnosta mikään, siihen on olemassa jokin syy, ja teinin pitäisi voida puhua asiasta jollekin. Aina se kuuntelija ei ole äiti tai isä, vaikkei vanhemmissa mitään vikaa olekaan. Ei siis kannata ottaa itseensä, jos teinisi ei halua puhua juuri sinulle. Tärkeää on, että hänellä on joku turvallinen aikuinen, jolle puhua.
Päämäärättömyys stressaa ja turhauttaa teiniä itseäänkin. Mitä pidemmälle tilanne jatkuu, sitä vähemmän teini luottaa enää siihen, että asiat muuttuisivat tai että häntä alkaisi mikään enää koskaan kiinnostamaankaan. Kun nuoren omaan mieleen alkaa tulla luuserifiilis, sitä vastaan koittaa taistella alkamalla käyttäytyä koviksen tapaan. Ollaan olevinaan, jotta ei tarvitsisi tunnustaa itselleen, että tulevaisuus ei kovin hohdokkaalta näytä.
Tämän päivän nuorilla on tarjolla enemmän mahdollisuuksia ja enemmän tietoa saatavilla kuin aikaisemmin. Silti he eivät ole yhtään sen aikuisempia niitä mahdollisuuksiaan ja tietojaan hyödyntämään kuin aiemmat sukupolvetkaan. Aikuisuuden kynnykselläkin nuori tarvitsee vielä aikuista opastamaan, kannustamaan ja ennenkaikkea nostamaan pystyyn, jos nuori meneekin rähmälleen.
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23956310:
Hyviä neuvoja! Ja välillä on hyvä heittäytyä vähän sinne kaverin rooliinkiin vanhempana (siis ei jatkuvasti) ja tehdä jotain kivaa. Esim oikein hauska päivä lintsillä tms. ja automatkalla syvällistä jutustelua. Autossa on vielä hyvä jutella kun kumpikin voi tuijottaa eteen eikä tule sellaista "kuulustelu"-tunnetta teinille. Vanhemman pitää muistaa joka päivä antaa lapselleen se tunne että lapsi on tärkeä ja rakas. Siitä se hyvä itsetunto kasvaa, ja hyvän itsetunnon omaava lapsi ei tee niitä hölmöyksiä vaan osaa kyseenalaistaan seuransa järkeä.
K
Keittiönoita
Vieras
Aivan. Lapsille on täysin luontevaa kertoa vanhemmilleen kaikenlaisista asioista, joita ovat miettineet, nähneet tai kokeneet. Se keskustelu ei saisi katketa siihen, että lapsi tulee murrosikään. Monilla nuorilla on jossain vaiheessa mitä erilaisimpia visioita ja "maailmanaparannusajatuksia" ja on erittäin tärkeää, että aikuinen ei tyrmää niitä ajatuksia lapsellisina, naurettavina tai muuten vaan järjettöminä, vaikka ne sellaisia ehkä olisivatkin. Jos 14-vuotias suunnittelee muuttavansa ystäviensä kanssa peruskoulun jälkeen ekokylään, ryhtyy kasvissyöjäksi tai jotain muuta vastaavaa, niin vähättelemällä hänen suunnitelmiaan - vaikka vain tarkoituksesi olisi tipauttaa nuori haaveistaan realiteetteihin - voit olla melko varma, ettei hän enää tule sinulle suunnitelmistaan kertomaan. Ole mieluummin aidon kiinnostunut ekokylistä, keskustele lapsesi kanssa siitä, miten siellä ekokylässä eletään jne. Tai tue lastasi siihen kasvissyöntiin...lainatkaa vaikka yhdessä kirjastosta kasvisruokakeittokirja tai istukaa vierekkäin tietsikalla ja googletelkaa kaikkea mahdollista kasvisruokavalioon liittyvää. Suunnitelkaa ja tehkää yhdessä perheen ruuat siten, että se muodostuu täysipainoiseksi niin sille kasvisruokavalioon haluavalle 14 veelle kuin perheen sekasyöjillekin.
H
heinäpellolle
Vieras
Nuoriso vaan kesäksi heinäpellolle niin eiköhän turhat hölmöilyt unohtuisi. Olisivat illallakin niin rättiväsyneitä etteivät jaksas muuta tehä kuin nukkua. Ruumiillinen työ tekisi hyvää kaupungin vätysnuorille.
K
Keittiönoita
Vieras
Kuopus oli 15-vuotiaana ekaa kertaa kesätöissä ja oli rakennuksilla apupoikana. Lähti aamulla ennen kuutta ja kotiin tullessaan kävi suihkussa, söi ja paineli nukkumaanAlkuperäinen kirjoittaja heinäpellolle;23956587:
K
Keittiönoita
Vieras
Mä en missään nimessä tekisi noin. Nuorihan saattaa nimenomaan pelätä, että hänessä on jotain vikaa. Jos vanhemmatkin vielä ovat sitä mieltä, että nuoressa on jotain vikaa, niin .... Ja psykologille viemistä ei kyllä kannata käyttää minään pelottelu-, uhkailu- tai kiristyskeinona. Tunnen yhden nuoren, jonka kanssa tein pitkän aikaa töitä, että sain hänet menemään hakemaan ammattiapua. Nuoren, joka oikeasti tarvitsi sitä apua, mutta jolle oli juuri iskostettu päähän, että nupissa on vikaa, jos kerran psykologia tarvitaan.
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23956669:
Nimenomaan, psykologi ei ole mikään paha/kielteinen asia. Suomessa on muutenkin outo tapa että vähätellään/kieltäydytään esim sossun, perheneuvolan, psykologin, psykiatrin palveluista. Jos kerta tarvitaan apua niin miksei sitten oteta apua oikealta taholta vastaan. Jos kerta apua voi mennä hakemaan selkävaivaan lääkäriltä niin miksei sitten lastenkasvatuksessa perheneuvolasta/sossusta???
D
"diu"
Vieras
[QUOTE="niin";23956158]Samaa olen miettinyt itsekin jo ennen tuota uutista. Tytärpuoli kohauttelee kaikelle vain olkapäitään, sitä ei kiinnosta mikään eikä kukaan saa sitä käymään koulua eikä hakemaan minnekään. Niinpä se ei sitten tee yhtikäs mitään eikä siitä seuraa mitään. En tiedä onko se nyt ns. syrjäytynyt nuori? Ei se juo eikä käytä huumeita, sitä ei vaan kiinnosta mikään niin tylsä kuin opiskelu tai työnteko. Ja tiedän että ei se ole ainut kaltaisensa, sillä on laaja kaveripiiri samanikäisiä jotka ei myöskään tee yhtikäs mitään.
Olisi hauska kuulla miten tämmöiseen tapaukseen mitäs nyt-palstaajat suhtautuisitte omalla kohdalla? Jos kiellät kaikki huvitukset (netti, kaverit, känny) niin karkaa kotoa ja on sitten missä lie viikkokausia. Jos et anna rahaa niin sitten se varastaa tarvitsemansa asiat kaupoista (on jäänyt kiinni pariin kertaan). Karkaamisesta tai näpistyksistä ei ole seurannut mitään kenenkään taholta, joten miksei tekisi niin toistekin?[/QUOTE]
Loistava tulevaisuus tytöllä edessä, mä olin tollanen 13-vuotiaana ja aloin sitten käyttämään huumeita 15-vuotiaana. Tehkää äkkiä jotain, täällä on muut antaneet hyviä neuvoja!
Olisi hauska kuulla miten tämmöiseen tapaukseen mitäs nyt-palstaajat suhtautuisitte omalla kohdalla? Jos kiellät kaikki huvitukset (netti, kaverit, känny) niin karkaa kotoa ja on sitten missä lie viikkokausia. Jos et anna rahaa niin sitten se varastaa tarvitsemansa asiat kaupoista (on jäänyt kiinni pariin kertaan). Karkaamisesta tai näpistyksistä ei ole seurannut mitään kenenkään taholta, joten miksei tekisi niin toistekin?[/QUOTE]
Loistava tulevaisuus tytöllä edessä, mä olin tollanen 13-vuotiaana ja aloin sitten käyttämään huumeita 15-vuotiaana. Tehkää äkkiä jotain, täällä on muut antaneet hyviä neuvoja!
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23956545:
Kiitos Keittis näistä sanoista. Aina kun yritin puhua jotain asiaa se lytättiin aivan järjettömänä. Itse olen syyllistynyt tähän samaan, mutta yritän aina muistaa etten mitätöisi toista pientä (joskus onnistun ).
Omituisinta on että nyt aikuisena työelämässä, olen törmännyt samaan miätöintiin kun olen puhunut visioistani. Ne mitätöity heti käyttökelvottomina tai muuten vaan "väärinä".
Alkuperäinen kirjoittaja ZäDäM;23956791:
Työelämässäkin vallitsee asenne "kun on aina tehty näin, niin tehdään tulevaisuudessakin". Aikuisten on helpompi pysyä tutussa ja "turvallisessa", siksi nuortenkin visiointi torpataan helposti. Ja se vasta on väärin
Nuorissa on luovuutta ja rohkeutta ja meidän aikuisten tulisi kuunnella heitä paljon nykyistä enemmän!!!
V
"vieras"
Vieras
No minusta nuo tekijät pitäisi saada jknlaiseen vastuuseen teoistaan eli korvaamaan aiheuttamansa vahinko iästä riippumatta. Ja siis niin että itse korvaisivat/maksaisivat työllään aiheuttamansa vahingon. Minusta siinä mennään metsään kun näille nuorille ei seuraa mitään rangaistusta hölmöilystään kun ovat alaikäisiä ja sitten tulee näitä jotka tekevät mitä sattuu ja naureskelevat vaan kun heille ei mitään mahdeta.
[QUOTE="vieras";23957859]No minusta nuo tekijät pitäisi saada jknlaiseen vastuuseen teoistaan eli korvaamaan aiheuttamansa vahinko iästä riippumatta. Ja siis niin että itse korvaisivat/maksaisivat työllään aiheuttamansa vahingon. Minusta siinä mennään metsään kun näille nuorille ei seuraa mitään rangaistusta hölmöilystään kun ovat alaikäisiä ja sitten tulee näitä jotka tekevät mitä sattuu ja naureskelevat vaan kun heille ei mitään mahdeta.[/QUOTE]
Joo kyllä rikosoikeudellinen vastuu pitäisi alkaa jo vaikkapa 12-vuotiaasta. Ovat nuo nykyiset nuoret niin tietoisia oikeuksistaan että jopa poliisia heittelevät pulloilla ja haistattelevat kun tietävät ettei siitä seuraa heille mitään.
Mutta tärkeintä kaikesta olisi ennaltaehkäisy ja näissä asioissa Suomessa ollaan menty jo pitkään metsään. Esim kouluterveydenhuolto on poljettu liian ahtaalle. Yhdellä terveydenhoitajalla saattaa olla vastuullaan 700 oppilasta, kuinka hän voi perehtyä tai auttaa huonostivoivia lapsia? Kaverini on juuri kouluterveydenhoitaja ja hän kiroaa juuri sitä että apua tarvitsevia on todella paljon, hänenkin luokse tullaan yhä vain pahempien psyykkisten oireiden vuoksi mutta mikään taho ei oikeastaan tule apuun. Lastensuojeluilmoituksia joutuu tekemään usein ja siitäkin seuraa aina ylimääräistä työtä.
Kouluterveydenhuolto, lasten ja nuorten mielenterveys-ja päihdepalvelut pitäisi saada kuntoon mutta tuskin ovat mahdollisia kun kaikessa näissä aina vain tullaan enemmän säästämään.
Joo kyllä rikosoikeudellinen vastuu pitäisi alkaa jo vaikkapa 12-vuotiaasta. Ovat nuo nykyiset nuoret niin tietoisia oikeuksistaan että jopa poliisia heittelevät pulloilla ja haistattelevat kun tietävät ettei siitä seuraa heille mitään.
Mutta tärkeintä kaikesta olisi ennaltaehkäisy ja näissä asioissa Suomessa ollaan menty jo pitkään metsään. Esim kouluterveydenhuolto on poljettu liian ahtaalle. Yhdellä terveydenhoitajalla saattaa olla vastuullaan 700 oppilasta, kuinka hän voi perehtyä tai auttaa huonostivoivia lapsia? Kaverini on juuri kouluterveydenhoitaja ja hän kiroaa juuri sitä että apua tarvitsevia on todella paljon, hänenkin luokse tullaan yhä vain pahempien psyykkisten oireiden vuoksi mutta mikään taho ei oikeastaan tule apuun. Lastensuojeluilmoituksia joutuu tekemään usein ja siitäkin seuraa aina ylimääräistä työtä.
Kouluterveydenhuolto, lasten ja nuorten mielenterveys-ja päihdepalvelut pitäisi saada kuntoon mutta tuskin ovat mahdollisia kun kaikessa näissä aina vain tullaan enemmän säästämään.
H
"hippi"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23955527:
Kanssaeläjiä vaivaa poiskatsomisen kulttuuri. Ketään ei kiinnosta kun janipetteri hakataan vieressä
K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="hippi";23960591]Kanssaeläjiä vaivaa poiskatsomisen kulttuuri. Ketään ei kiinnosta kun janipetteri hakataan vieressä[/QUOTE]
Tämä on totta myös.
Tämä on totta myös.
[QUOTE="hippi";23960591]Kanssaeläjiä vaivaa poiskatsomisen kulttuuri. Ketään ei kiinnosta kun janipetteri hakataan vieressä[/QUOTE]
Niin totta! Eikä uskalleta sanoa jos vaikka pienintä kiusataan porukassa. Kyllä minä ainakin oon puuttunut teinien hölmöilyihin, jos vaan ummistaa silmät, sehän on merkki siitä että hyväksytään moiset järjettömyydet.
Niin totta! Eikä uskalleta sanoa jos vaikka pienintä kiusataan porukassa. Kyllä minä ainakin oon puuttunut teinien hölmöilyihin, jos vaan ummistaa silmät, sehän on merkki siitä että hyväksytään moiset järjettömyydet.
P
paha rasti
Vieras
[QUOTE="hippi";23960591]Kanssaeläjiä vaivaa poiskatsomisen kulttuuri. Ketään ei kiinnosta kun janipetteri hakataan vieressä[/QUOTE]
Mitä pitäis thdä kun janipetteriä hakataan? Mennä väliin ja saada itsekin turoaan tai ainakin syyte pahoinpitelystä? Vai pitäiskö soittaa kytille ja joutua sitten aikanaan todistajaksi ja vastapuolen uhkailujen kohteeksi?
Mitä pitäis thdä kun janipetteriä hakataan? Mennä väliin ja saada itsekin turoaan tai ainakin syyte pahoinpitelystä? Vai pitäiskö soittaa kytille ja joutua sitten aikanaan todistajaksi ja vastapuolen uhkailujen kohteeksi?
No et kai sinä halua omalletunnollesi toisen kuolemaa tai vammautumista? Minun serkkuni hakattiin eräänä uutenavuotena keskellä Jyväskylää eikä kukaan tehnyt mitään, oli silloin 19-vuotias. Nyt 10v myöhemmin istuu edelleen pyörätuolissa ja aivotoiminta mitätöntä, kuola vaan valuu suupielestä ja tuijottaa tyhjyyteen. Kyllä nyt herranjestas iso porukka pari nujakoivaa teiniä saa aisoihin mutta kun ei, mieluummin käännetään pää ettei vaan joudu ITSE mihinkään ikävään...
K
Keittiönoita
Vieras
Entä jos ei ole isoa porukkaa? Jos on vain uhri, sinä ja 10 teiniä? Multa luultavasti puuttuu itsesuojeluvaisto, koska olen mennyt väliin. Enkä ole saanut itse turpaani eikä mua edes uhkailtu. Ehkä sillä oli jotain vaikutusta, että olin itsekin teinien äiti enkä suhtautunut vihamielisesti kehenkään paikalla olijaan vaan menemällä uhrin avuksi ja puhumalla nuorille sain tilanteen poikki.
P
paha rasti
Vieras
Mä en halua omalletunnolleni omaa kuolemaa tai vammautumista.
Yhteiskunnan järjestyksen ylläpito on ulkoistettu poliisille, joten hoitakoon poliisi leiviskänsä.
V
"vieras"
Vieras
Petra Åkesson: Vi krigar mot svenskarna, 2006
Tutkimuksessa viitataan poliisin ja sosiaalityöntekijöiden raportteihin, joiden mukaan ryöstöistä on tullut monille malmöläisnuorille osa arkipäivää, eivätkä uhrit aina katso, että niistä kannattaisi tehdä rikosilmoitusta. Tekijät ovat useimmiten nuoria maahanmuuttajia, jotka haluavat päästä nopeasti käsiksi materiaaliseen hyvinvointiin, ja jotka rahoittavat näitä pyrkimyksiä ryöstämällä muita nuoria. Ryöstöjä tehdään kaikissa kaupunginosissa, kaikkina vuorokaudenaikoina. Ryöstäjät ovat 90-prosenttisesti poikia, tavallisesti 15-17-vuotiaita. Noin puolet ryöstöistä kohdistui koulutovereihin päiväsaikaan. Noin puolessa tapauksista välittömässä läheisyydessä oli aikuisia, mutta nämä joko eivät ymmärtäneet, mitä on tekeillä, tai katsoivat parhaaksi olla puuttumatta siihen.
Vuonna 1999 Tukholmassa ja Malmössä tehtyjen poliisitilastojen ja kyselyjen mukaan 10% 15-17-vuotiaista pojista ja 5% samanikäisistä tytöistä oli ryöstetty. Suunnilleen yhtä suuri osuus nuorista oli itse ollut osallisena ryöstöissä. Malmössä 69% epäillyistä oli syntynyt ulkomailla. [Tämän luvun ulkopuolelle jäävät siis maahanmuuttajille Ruotsissa syntyneet lapset.] Nuoret, joiden molemmat vanhemmat olivat syntyneet Ruotsissa, joutuivat todennäköisimmin ryöstetyiksi.
[Välissä muistutetaan, etteivät kaikki ryöstäjät sovi yllä esitettyyn kuvaukseen. Tutkija myös varoittaa tekemästä sellaista yleistystä, että vain maahanmuuttajanuoret tekisivät ryöstöjä.]
Poliisiraporttien mukaan ryöstäjät ovat harvoin alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisina. Sen sijaan ryöstetyt ovat useammin humalassa. Ryöstöt tapahtuvat useimmiten kaduilla, toreilla ja puistoissa. N. 90 prosentissa tapauksista ryöstäjiä oli useampia kuin yksi. Ryöstäjät uhkailevat tavallisesti uhria, n. 20-30 prosentissa tapauksista veitsellä. Veistä käytettiin n. 10 prosentissa tapauksista. Tutkimukset osoittavat, että vuosien 1995 ja 1999 välisenä aikana väkivallan käyttö ryöstöjen yhteydessä on vähentynyt. [Tutkimus ei tarjoa tälle selitystä, mutta mieleen tulee, että tuona aikana uhrit ovat oppineet luopumaan omaisuudestaan ilman vastarintaa.] Vuosien 1998-1999 välisenä aikana yleistyi toimintatapa, jossa joukko nuoria valitsee uhrin, uhkailee häntä ja vaatii kännykkää lainaksi. Uhri pelästyy ja luopuu puhelimesta ja muista ryöstäjien vaatimista esineistä. Tavallisin ryöstön kohde oli puhelin, 60% Tukholmassa ja 33% Malmössä.
Åkesson haastatteli tutkimustaan varten 11 ryöstöjä tehnyttä nuorta. Hän solmi kontaktinsa osin koulukuraattorien, osin jo tavoittamiensa nuorten välityksellä. Åkesson mainitsee, että haastateltavia oli helppo löytää, koska haastattelut tehtiin kouluajalla ja ne soivat vapautuksen opetuksesta. Haastateltavat ovat 15-17-vuotiaita, ulkomailla syntyneitä poikia. He tulevat useista Malmön kaupunginosista, ja haastattelut ovat anonyymejä.
[Tässä välissä Åkesson esittelee tutkimuksensa teoreettisen viitekehyksen. Jätän osion käsittelemättä.]
Pojat kertovat viettävänsä aikaa kaupungilla, kunnes he näkevät uhriksi sopivia nuoria. Kysymykseen, suunnittelevatko he ryöstöjä etukäteen, he vastaavat: "Ei, me vain ryöstämme jonkun; näemme ruotsalaisia, jotka vaikuttavat rikkailta tai joilla on hienot kännykät, ja sitten me ryöstämme heidät.""Ei, me vain ryöstämme heidät; jos se on ruotsalainen, lähdemme liikkeelle..." Nuoret eivät päätä ennakkoon, missä ryöstö tapahtuu, tai mitä tavaroita he ryöstävät. Åkesson kysyy, ryöstävätkö pojat vain ruotsalaisia. Kaikki ovat sitä mieltä, että ruotsalaisia on helpointa ryöstää, koska nämä ovat niin peloissaan ryöstötilanteessa. Haastatellut käyttävät sanoja "pelokas" ("rädda"), "nynny" ("mesiga") ja "tyhmä" ("dumma") kuvaillessaan ruotsalaisia. Eräs poika kertoo, että "ruotsalaiset eivät tee mitään; ne vain antavat meille tavaransa, ne ovat niin nynnyjä".
Toinen poika kertoo lähtevänsä usein kavereidensa kanssa keskikaupungille "pitämään hauskaa". "Kuljemme kuusistaan, ja sitten ehkä näemme toisen porukan; valitsemme jonkun tyypin ja sanomme, että otamme hänen puhelimensa, ja sitten me saamme puhelimen." Pojat vaikuttavat vakuuttuneilta siitä, että heillä on mahdollisuus ryöstää kenet hyvänsä milloin hyvänsä. He kokevat ryöstämisen helpoksi ja yksinkertaiseksi, eivätkä näe tarvetta suunnitella tekoja etukäteen. Viisi poikaa kertoo, että nuorten ryöstäminen on heille hauska leikki.
Ryöstely on nuorille spontaania ja suunnittelematonta toimintaa. He eivät suhtaudu siihen kuin liiketoimintaan, vaan näkevät sen elämäntapanaan.
Poikien mukaan ryöstöt on tehtävä ripeästi, sillä "kun ruotsalaisen ryöstää, muut ruotsalaiset juoksevat tiehensä" [ja soittavat mahdollisesti poliisille]. Osa pojista kertoo, että poliisihelikopteri on kerran ajanut heitä takaa, ja että heidän kavereitaan on pidätetty. He sanovat, että heidän on nykyään oltava varovaisia, sillä "poliisi tietää keitä olemme, he jahtaavat meitä".
Nuoret kertovat erilaisista tavoista hämätä uhria. "Joskus kysymme heidän nimeään, missä he asuvat ja mitä he tekevät; puhumme heille kiltisti; he menevät hämyyn ja uskovat, että olemme kilttejä." Hetken kuluttua he vaihtavat äänensävyä ja kertovat uhrille haluavansa tämän tavarat. Poikien mukaan uhrit ovat usein niin hämmennyksissään, etteivät käsitä, mitä on tekeillä. Muutaman kerran uhri on kieltäytynyt luovuttamasta tavaroitaan, minkä vuoksi he ovat olleet pakotettuja käyttämään väkivaltaa.
Toiset pojista pyytävät kännykkää lainaksi tai kysyvät kelloa. Jos uhri ei tottele, heidän on lyötävä. Toisinaan heillä on mukana veitsiä, jotka he saattavat painaa uhrin kurkulle. "Panemme heidät makaamaan maahan, uhkailemme heitä, otamme tavarat ja juoksemme. Sanomme: pane tavarat maahan ja peräänny kaksi metriä."
Nuorten jengeissä vallitsee luja yhteenkuuluvuudentunne ja me-vastaan-he-henki sekä vihamielinen suhtautuminen muihin ryhmiin. Pojat kertovat: "Kun olemme kaupungilla ja ryöstämme, käymme sotaa; sodimme ruotsalaisia vastaan." Kaikki haastateltavat kertovat tekevänsä ryöstöt oman asuinalueensa ulkopuolella, lähinnä Malmön keskustassa. Kysymykseen, mitä valta hänelle merkitsee, yksi pojista vastaa: "Valta on minulle sitä, että ruotsalainen katsoo minua, menee makuulle ja suutelee jalkojani." Pojat käyttäytyvät provosoivasti ja luovat itselleen kuvan, että heidän on pakko elää tällaisissa olosuhteissa. Niinpä joka kerta, kun he kohtaavat ruotsalaisnuoren, kyseessä on taistelu tai sota. Yksi pojista sanoo, että "ne ovat niin peloissaan; ne eivät uskalla mennä ulos; ruotsalaiset, joita ryöstämme, ne eivät uskalla mennä ulos". "Kehon läpi kulkee ihana tunne, kun me ryöstämme; sitä tuntee itsensä tyytyväiseksi ja iloiseksi; tuntuu siltä, että on onnistunut, tuntuu yksinkertaisesti hyvältä." "On niin helppoa ryöstää ruotsalaisia, se on niin helppoa."
Kysymykseen, mikä ryöstelyssä on parasta, pojat vastaavat: "Raha ja kännykät; parasta on, kun saa rahaa; on ihanaa, kun on rahaa; haluamme rahaa." "Kun on rahaa, voi tehdä juttuja; rahaa tarvitaan, että voi tehdä siistejä juttuja, ostaa tupakkaa."
Osa pojista valittelee, että "ruotsalaiset eivät pidä meistä, he vihaavat meitä; jos olemme jossakin, ruotsalaiset luulevat, että aiomme lyödä heitä tai ryöstää heiltä jotakin; poliisi pysäyttää meidät aina, vaikkemme ole tehneet mitään". [Ei lisättävää.] Kaikki yksitoista ovat vihaisia siitä, että heitä jatkuvasti syytetään sellaisistakin teoista, joissa he eivät ole olleet osallisia.
Tutkimuksessa viitataan poliisin ja sosiaalityöntekijöiden raportteihin, joiden mukaan ryöstöistä on tullut monille malmöläisnuorille osa arkipäivää, eivätkä uhrit aina katso, että niistä kannattaisi tehdä rikosilmoitusta. Tekijät ovat useimmiten nuoria maahanmuuttajia, jotka haluavat päästä nopeasti käsiksi materiaaliseen hyvinvointiin, ja jotka rahoittavat näitä pyrkimyksiä ryöstämällä muita nuoria. Ryöstöjä tehdään kaikissa kaupunginosissa, kaikkina vuorokaudenaikoina. Ryöstäjät ovat 90-prosenttisesti poikia, tavallisesti 15-17-vuotiaita. Noin puolet ryöstöistä kohdistui koulutovereihin päiväsaikaan. Noin puolessa tapauksista välittömässä läheisyydessä oli aikuisia, mutta nämä joko eivät ymmärtäneet, mitä on tekeillä, tai katsoivat parhaaksi olla puuttumatta siihen.
Vuonna 1999 Tukholmassa ja Malmössä tehtyjen poliisitilastojen ja kyselyjen mukaan 10% 15-17-vuotiaista pojista ja 5% samanikäisistä tytöistä oli ryöstetty. Suunnilleen yhtä suuri osuus nuorista oli itse ollut osallisena ryöstöissä. Malmössä 69% epäillyistä oli syntynyt ulkomailla. [Tämän luvun ulkopuolelle jäävät siis maahanmuuttajille Ruotsissa syntyneet lapset.] Nuoret, joiden molemmat vanhemmat olivat syntyneet Ruotsissa, joutuivat todennäköisimmin ryöstetyiksi.
[Välissä muistutetaan, etteivät kaikki ryöstäjät sovi yllä esitettyyn kuvaukseen. Tutkija myös varoittaa tekemästä sellaista yleistystä, että vain maahanmuuttajanuoret tekisivät ryöstöjä.]
Poliisiraporttien mukaan ryöstäjät ovat harvoin alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisina. Sen sijaan ryöstetyt ovat useammin humalassa. Ryöstöt tapahtuvat useimmiten kaduilla, toreilla ja puistoissa. N. 90 prosentissa tapauksista ryöstäjiä oli useampia kuin yksi. Ryöstäjät uhkailevat tavallisesti uhria, n. 20-30 prosentissa tapauksista veitsellä. Veistä käytettiin n. 10 prosentissa tapauksista. Tutkimukset osoittavat, että vuosien 1995 ja 1999 välisenä aikana väkivallan käyttö ryöstöjen yhteydessä on vähentynyt. [Tutkimus ei tarjoa tälle selitystä, mutta mieleen tulee, että tuona aikana uhrit ovat oppineet luopumaan omaisuudestaan ilman vastarintaa.] Vuosien 1998-1999 välisenä aikana yleistyi toimintatapa, jossa joukko nuoria valitsee uhrin, uhkailee häntä ja vaatii kännykkää lainaksi. Uhri pelästyy ja luopuu puhelimesta ja muista ryöstäjien vaatimista esineistä. Tavallisin ryöstön kohde oli puhelin, 60% Tukholmassa ja 33% Malmössä.
Åkesson haastatteli tutkimustaan varten 11 ryöstöjä tehnyttä nuorta. Hän solmi kontaktinsa osin koulukuraattorien, osin jo tavoittamiensa nuorten välityksellä. Åkesson mainitsee, että haastateltavia oli helppo löytää, koska haastattelut tehtiin kouluajalla ja ne soivat vapautuksen opetuksesta. Haastateltavat ovat 15-17-vuotiaita, ulkomailla syntyneitä poikia. He tulevat useista Malmön kaupunginosista, ja haastattelut ovat anonyymejä.
[Tässä välissä Åkesson esittelee tutkimuksensa teoreettisen viitekehyksen. Jätän osion käsittelemättä.]
Pojat kertovat viettävänsä aikaa kaupungilla, kunnes he näkevät uhriksi sopivia nuoria. Kysymykseen, suunnittelevatko he ryöstöjä etukäteen, he vastaavat: "Ei, me vain ryöstämme jonkun; näemme ruotsalaisia, jotka vaikuttavat rikkailta tai joilla on hienot kännykät, ja sitten me ryöstämme heidät.""Ei, me vain ryöstämme heidät; jos se on ruotsalainen, lähdemme liikkeelle..." Nuoret eivät päätä ennakkoon, missä ryöstö tapahtuu, tai mitä tavaroita he ryöstävät. Åkesson kysyy, ryöstävätkö pojat vain ruotsalaisia. Kaikki ovat sitä mieltä, että ruotsalaisia on helpointa ryöstää, koska nämä ovat niin peloissaan ryöstötilanteessa. Haastatellut käyttävät sanoja "pelokas" ("rädda"), "nynny" ("mesiga") ja "tyhmä" ("dumma") kuvaillessaan ruotsalaisia. Eräs poika kertoo, että "ruotsalaiset eivät tee mitään; ne vain antavat meille tavaransa, ne ovat niin nynnyjä".
Toinen poika kertoo lähtevänsä usein kavereidensa kanssa keskikaupungille "pitämään hauskaa". "Kuljemme kuusistaan, ja sitten ehkä näemme toisen porukan; valitsemme jonkun tyypin ja sanomme, että otamme hänen puhelimensa, ja sitten me saamme puhelimen." Pojat vaikuttavat vakuuttuneilta siitä, että heillä on mahdollisuus ryöstää kenet hyvänsä milloin hyvänsä. He kokevat ryöstämisen helpoksi ja yksinkertaiseksi, eivätkä näe tarvetta suunnitella tekoja etukäteen. Viisi poikaa kertoo, että nuorten ryöstäminen on heille hauska leikki.
Ryöstely on nuorille spontaania ja suunnittelematonta toimintaa. He eivät suhtaudu siihen kuin liiketoimintaan, vaan näkevät sen elämäntapanaan.
Poikien mukaan ryöstöt on tehtävä ripeästi, sillä "kun ruotsalaisen ryöstää, muut ruotsalaiset juoksevat tiehensä" [ja soittavat mahdollisesti poliisille]. Osa pojista kertoo, että poliisihelikopteri on kerran ajanut heitä takaa, ja että heidän kavereitaan on pidätetty. He sanovat, että heidän on nykyään oltava varovaisia, sillä "poliisi tietää keitä olemme, he jahtaavat meitä".
Nuoret kertovat erilaisista tavoista hämätä uhria. "Joskus kysymme heidän nimeään, missä he asuvat ja mitä he tekevät; puhumme heille kiltisti; he menevät hämyyn ja uskovat, että olemme kilttejä." Hetken kuluttua he vaihtavat äänensävyä ja kertovat uhrille haluavansa tämän tavarat. Poikien mukaan uhrit ovat usein niin hämmennyksissään, etteivät käsitä, mitä on tekeillä. Muutaman kerran uhri on kieltäytynyt luovuttamasta tavaroitaan, minkä vuoksi he ovat olleet pakotettuja käyttämään väkivaltaa.
Toiset pojista pyytävät kännykkää lainaksi tai kysyvät kelloa. Jos uhri ei tottele, heidän on lyötävä. Toisinaan heillä on mukana veitsiä, jotka he saattavat painaa uhrin kurkulle. "Panemme heidät makaamaan maahan, uhkailemme heitä, otamme tavarat ja juoksemme. Sanomme: pane tavarat maahan ja peräänny kaksi metriä."
Nuorten jengeissä vallitsee luja yhteenkuuluvuudentunne ja me-vastaan-he-henki sekä vihamielinen suhtautuminen muihin ryhmiin. Pojat kertovat: "Kun olemme kaupungilla ja ryöstämme, käymme sotaa; sodimme ruotsalaisia vastaan." Kaikki haastateltavat kertovat tekevänsä ryöstöt oman asuinalueensa ulkopuolella, lähinnä Malmön keskustassa. Kysymykseen, mitä valta hänelle merkitsee, yksi pojista vastaa: "Valta on minulle sitä, että ruotsalainen katsoo minua, menee makuulle ja suutelee jalkojani." Pojat käyttäytyvät provosoivasti ja luovat itselleen kuvan, että heidän on pakko elää tällaisissa olosuhteissa. Niinpä joka kerta, kun he kohtaavat ruotsalaisnuoren, kyseessä on taistelu tai sota. Yksi pojista sanoo, että "ne ovat niin peloissaan; ne eivät uskalla mennä ulos; ruotsalaiset, joita ryöstämme, ne eivät uskalla mennä ulos". "Kehon läpi kulkee ihana tunne, kun me ryöstämme; sitä tuntee itsensä tyytyväiseksi ja iloiseksi; tuntuu siltä, että on onnistunut, tuntuu yksinkertaisesti hyvältä." "On niin helppoa ryöstää ruotsalaisia, se on niin helppoa."
Kysymykseen, mikä ryöstelyssä on parasta, pojat vastaavat: "Raha ja kännykät; parasta on, kun saa rahaa; on ihanaa, kun on rahaa; haluamme rahaa." "Kun on rahaa, voi tehdä juttuja; rahaa tarvitaan, että voi tehdä siistejä juttuja, ostaa tupakkaa."
Osa pojista valittelee, että "ruotsalaiset eivät pidä meistä, he vihaavat meitä; jos olemme jossakin, ruotsalaiset luulevat, että aiomme lyödä heitä tai ryöstää heiltä jotakin; poliisi pysäyttää meidät aina, vaikkemme ole tehneet mitään". [Ei lisättävää.] Kaikki yksitoista ovat vihaisia siitä, että heitä jatkuvasti syytetään sellaisistakin teoista, joissa he eivät ole olleet osallisia.
No miten se poliisi osaa paikalle tulla jos kukaan ei soita virkavaltaa avuksi? Itsehän tuossa sanoit ettet halua edes oikeuteen todistajaksi. Jos sinä jätät jonkun katuun potkittavaksi tekemättä mitään, olisi ihan aiheellista että saisit tuomion heitteillejätöstä! Se nyt on vähintä mitä voi tehdä, että soittaa poliisit paikalle!