H
"hullu"
Vieras
Voi apua että minulla on vauvakuume, ihan ahistaa!
Seurustelen nyt aivan yli-ihanan miehen kanssa, ja aivan oikeasti tuntuu että tämä voisi toimia.
Mutta seurustelua on takana vasta 6kk, ja minun edelliset 2 suhdetta on mennyt karille siinä 2,5 vuoden jälkeen. Kai se on ollut huonoa tuuria tai sitten ihme kyllästymistä vain. Ei ole ollut mitään 3 osapuolta mukana näissä sotkuissa, ihan puhtaasti vain ollaan erottu kun ei enää kiinnosta.
Olisiko ihan hirveää hankkia vauva vaikka ei ole 100% varma suhteesta? Siis ikinähän sitä ei voi olla, mutta jotenkin pelkään että onnistun pilaamaan tämänkin seurustelun tämän ihanan miehen kanssa. Toisaalta jos oikeasti odotan jotain varmuutta superhyvään ydinperheidylliin, niin joutuisin varmaan odottamaan loputtoman kauan.
Mutta kun minä haluan sen lapsen (tai oikeastaan kolme
), enkä tästä nuoremmaksikaan tule. Itselleni olisi nyt ihan sopiva sauma elämässäkin työn ja opiskelun kannalta. Vakkarityö mukavassa firmassa josta olen saanut keploteltua lupauksen päästä virkavapaalle opiskelun takia "ihan milloin vain".
Mieskin haluaisi lapsen, tosin ei ihan vielä. On luvannut harkita asiaa tosissaan keväällä, että tulisi mahdollisesti alkuvuoden lapsi.
Plääh, tämän aloituksen idea oli kysyä, että onko kukaan kokenut jo etukäteen syyllisyyttä siihen että on mahdollisesti tuomassa lasta kylmään maailmaan jossa ei olekkaan sekä äitiä että isää hoitamassa ja rakastamassa?
Seurustelen nyt aivan yli-ihanan miehen kanssa, ja aivan oikeasti tuntuu että tämä voisi toimia.
Mutta seurustelua on takana vasta 6kk, ja minun edelliset 2 suhdetta on mennyt karille siinä 2,5 vuoden jälkeen. Kai se on ollut huonoa tuuria tai sitten ihme kyllästymistä vain. Ei ole ollut mitään 3 osapuolta mukana näissä sotkuissa, ihan puhtaasti vain ollaan erottu kun ei enää kiinnosta.
Olisiko ihan hirveää hankkia vauva vaikka ei ole 100% varma suhteesta? Siis ikinähän sitä ei voi olla, mutta jotenkin pelkään että onnistun pilaamaan tämänkin seurustelun tämän ihanan miehen kanssa. Toisaalta jos oikeasti odotan jotain varmuutta superhyvään ydinperheidylliin, niin joutuisin varmaan odottamaan loputtoman kauan.
Mutta kun minä haluan sen lapsen (tai oikeastaan kolme
Mieskin haluaisi lapsen, tosin ei ihan vielä. On luvannut harkita asiaa tosissaan keväällä, että tulisi mahdollisesti alkuvuoden lapsi.
Plääh, tämän aloituksen idea oli kysyä, että onko kukaan kokenut jo etukäteen syyllisyyttä siihen että on mahdollisesti tuomassa lasta kylmään maailmaan jossa ei olekkaan sekä äitiä että isää hoitamassa ja rakastamassa?