M
"mä vain"
Vieras
Oma tarina:
Mä 26 ja mies vasta 20, hän käytännössä muutti luokseni ekan yön jälkeen. Kahden kuukauden jälkeen mä kysyin haluaisiko hän olla lasteni isä
. Hän halusi, sovimme, että jos vielä lasta toivomme 6 kk yhdessä olon jälkeen, saa e-pilerit jäädä. Tuo puoli vuotta umpeutui ollessamme lomalla tammikuussa, helmikuussa tein plussa testin. Kaikki kaverimme luulivat raskauttamme vahingoksi. Oli vosi 2005. Samana vuonna ostimme yhteisen rivarin ja farmariauton
Kihlaus vuonna 2006 ja häät 2007. Toista lasta toivoimme pian ensimmäisen jälkeen, mutta sitä ei kuulunutkaan ennen vuotta 2009.
Parisuhde voi hyvin, tottakai matkaan mahtuu ylä- ja alamäkeä, mutta yleisarvosana on huikeesti plussalla.
Kesän kynnyksellä tein jälleen raskaustestin ja yllätysvauvahan meille pian saapuu. Mieskin täytti syksyllä vasta 29, jolloin tajusin että hän on periaatteessa vaihtanut rilluvuotensa perhe-elämään. Tätä hän ei kuulemma kadu pätkääkään, mutta mä toivoisin näin jälkikäteen, että olisimmepa olleet yhdessä kaksin vähän pitenpään, matkustelleet, nauttineet monista ihanista ravintolaillallisista. Nyt siihen on mahdollisuus vasta vuosien päästä...
Mä 26 ja mies vasta 20, hän käytännössä muutti luokseni ekan yön jälkeen. Kahden kuukauden jälkeen mä kysyin haluaisiko hän olla lasteni isä
. Hän halusi, sovimme, että jos vielä lasta toivomme 6 kk yhdessä olon jälkeen, saa e-pilerit jäädä. Tuo puoli vuotta umpeutui ollessamme lomalla tammikuussa, helmikuussa tein plussa testin. Kaikki kaverimme luulivat raskauttamme vahingoksi. Oli vosi 2005. Samana vuonna ostimme yhteisen rivarin ja farmariauton Kihlaus vuonna 2006 ja häät 2007. Toista lasta toivoimme pian ensimmäisen jälkeen, mutta sitä ei kuulunutkaan ennen vuotta 2009.
Parisuhde voi hyvin, tottakai matkaan mahtuu ylä- ja alamäkeä, mutta yleisarvosana on huikeesti plussalla.
Kesän kynnyksellä tein jälleen raskaustestin ja yllätysvauvahan meille pian saapuu. Mieskin täytti syksyllä vasta 29, jolloin tajusin että hän on periaatteessa vaihtanut rilluvuotensa perhe-elämään. Tätä hän ei kuulemma kadu pätkääkään, mutta mä toivoisin näin jälkikäteen, että olisimmepa olleet yhdessä kaksin vähän pitenpään, matkustelleet, nauttineet monista ihanista ravintolaillallisista. Nyt siihen on mahdollisuus vasta vuosien päästä...