Mikä on sallittua parisuhteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aurinko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Aurinko

Vieras
Haluaisin tietää mikä on teidän mielestänne sallittua parisuhteessa, eli onko esim. yksin baarissa käyminen ok, entä hitaiden tanssiminen jonkun toisen kanssa, entä suukottelu...? Kaikillehan nämä rajat ovat varmasti erilaisia, mutta haluaisinkin vain kuulla erilaisia mielipiteitä ja niille perusteluita.
Eli kertokaa mikä on ok ja mikä ei ja onko teillä ollut ongelmia parisuhteessa määrittää yhteisiä rajoja partnerin kanssa?
 
Minä ajattelen asian niin, että mitä minä en voi sietää. Siis jos toinen käy säännöllisesti yksinään baarissa, niin en sietäisi. Jos hän käy satunnaisesti viihteellä ja tanssii hitaita, niin asia on ok minulle. Mutta suutelu ei kuulu hitaisiin ainakaan minun säännöissä.
Sinä luot säännöt mitä sinä siedät. Ja kannattaa muistaa, että jos kaksi ihmistä rakastaa tosiaan, niin he kunnioittavat toistensa sääntöjä. Se on aika yksinkertaista ja toisaalta tylyä, kynnysmatoksi ei kannata alkaa.
 
Juu, meillä on juuri tulossa tämä suuri keskustelu aiheesta mikä on sallittua ja mikä ei :)
Halusin vain ihan yleisesti tietää mitä mieltä muut ovat, vaikka kyllä minä ihan itse omat rajani vedän (tai no kai siinäkin kompromissejä pitää tehdä).
Mutta siis kiitos että kerroit oman mielipiteesi!
 
Meillä näin: mies käy yksin lähikuppilassa, siis ihan yksin ja muualla ei ole halunnut kyllä edes lähteä, mutta kavereiden kanssa 'päästäisin' tai sanotaan näin että kyllä kummastelisin mitä mieheni tekisi yksin baareissa muualla! Lähikuppilassa on kuitenkin puoltuttuja joiden kanssa pelaa bilistä ja muuta.

Mies tuskin hyväksyy että menisin edes hänen kanssaan baariin, ei hyväksyisi juomista minulle lainkaan.. tai siis pakkohan hänen on ennemmin tai myöhemmin, mutta vielä ei ajankohtaista kun imetän lastamme.

Kyllä meillä ollaan mustasukkaisia puolin ja toisin eikä juurikaan minkäänlaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen suvaita. Mieheni suuttui tässä taannoin kun imetin vauvaamme erään miespuolisen ystäväni nähden :).

Mutta myönnettäköön että meillä nämä säännöt on vähän turhankin tiukkoja ja ollaan molemmat todella omistushaluisia, mutta tämä sopii meille..
Minulla ei ainakaan edes ole mitään tarvetta päästä lirkuttelemaan muille ukoille!
 
Meillä näin: mies käy yksin lähikuppilassa, siis ihan yksin ja muualla ei ole halunnut kyllä edes lähteä, mutta kavereiden kanssa 'päästäisin' tai sanotaan näin että kyllä kummastelisin mitä mieheni tekisi yksin baareissa muualla! Lähikuppilassa on kuitenkin puoltuttuja joiden kanssa pelaa bilistä ja muuta.

Mies tuskin hyväksyy että menisin edes hänen kanssaan baariin, ei hyväksyisi juomista minulle lainkaan.. tai siis pakkohan hänen on ennemmin tai myöhemmin, mutta vielä ei ajankohtaista kun imetän lastamme.

Kyllä meillä ollaan mustasukkaisia puolin ja toisin eikä juurikaan minkäänlaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen suvaita. Mieheni suuttui tässä taannoin kun imetin vauvaamme erään miespuolisen ystäväni nähden :).

Mutta myönnettäköön että meillä nämä säännöt on vähän turhankin tiukkoja ja ollaan molemmat todella omistushaluisia, mutta tämä sopii meille..
Minulla ei ainakaan edes ole mitään tarvetta päästä lirkuttelemaan muille ukoille!
 
Meillä on niin että yksinään ei baarissa yms käydä eikä myöskään tanssita nopeita/hitaita toisen kanssa.Pussailusta nyt puhumattakaan!Aika tiukat säännöt on muutenkin,mut tämä sopii meille kuten edellinenkin kommentoija kirjoitti.
 
Nuorena ja omasta asemastaan epävarmana mikään vastakkaiseen sukupuoleen liittyvä ei ollut sallittua. Kun luottamus puolisoon ja omaan asemaan on nyt parin vuosikymmenen jälkeen hyvin vahva, mikään ei ole enää kiellettyä. Niin se mieli muuttuu ja kun pääsee mustasukkaisuuden peikosta eroon, elämä on paljon tyynempää.

 
Me käydään satunnaisesti baareissa itseksemme. Tai siis omien kavereidemme kanssa. Minä tyttöporukassa ja mieheni omien miespuolisien kavereidensa kanssa. Tanssia saa vaikka hitaitakin muiden kanssa, mutta minä en yleensä niin tee enkä oikein usko, että miehenikään, tiedä sitten kun en ole suoraankaan kysynyt. Pussailu on ehdottomasti off limits eli siinä menee raja. Ei olla kumpikaan kauhean mustasukkaisia, joten mitään draamoja näistä muutamista baareiluista ei käydä, luotetaan toisiimme.
 
Tuo katsoa saa, muttei koskea kuvaa omaakin suhtautumistani aika hyvin. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että mies käy ulkona kavereittensa kanssa, kunhan ei siellä yhtenään juokse. Koskaan en ole kieltänyt enkä kiellä. Mutta hieman oudolta tuntuu ajatus siitä, että baarissa menisi hakemaan vierasta naista tanssimaan hitaita kanssaan. Ei tosin käy edes missään tanssipaikoissa, joten eipä tarvitsisi tätäkään miettiä. Pussailut sun muut lähemmät kontaktit sitten tulkitsen jo pettämiseksi.
Meillä ei näistä ole tarvinnut juurikaan keskustella, kun molemmilla aika samat käsitykset. Käyneet selviksi kun on keskenämme ihmetelty kavereitten kuvioita. En ole koskaan millään lailla rajoittanut miehen menemistä, mutta eipä tuo juurikaan menekään. samoin menettelin exän kanssa, joka sitten menikin jatkuvasti. Sepä sitten kertookin jo suhteesta jotain, jos toinen haluaa mennä jatkuvasti ilman minua eikä yhteistä aikaa ole ollenkaan. En usko, että kieltely tai estely olisi tilannetta parantanut. Ei aikuisia ihmisiä voi kiellellä. Jos hirveä hinku on mennä niin meneehän se, tai ainakin jossain vaiheessa alkaa katumaan kun on jäänyt kokemuksia väliin kun toinen kieltää.
 
Poikaystäväni käy lähikuppilassa 2-3 kertaa viikossa töiden jälkeen ottamassa 1-2 olutta. Siellä hän näkee kavereitaan ja tuttuja, joiden kanssa hoitaa kaverikontaktit. Kotiin tai mun luokse hän ei kavereitaan tuo. Hän pääsee aikaisemmin töistä, joten joskus käyn hakemassa hänet kuppilasta pois ja samalla itsekin saatan pelata vähän bilistä tai Photo Playta.

Poikaystävä käy välillä vanhempiensa luona yksin ja siellä ollessa käy yksin baarissa. Eipä ole tullut mieleenikään, että häntä kieltäisin. Tuntuisi oudolta asettaa rajat, että ketään ei saa koskea tai ketään ei saa pussata, koska se on itsestään selvää, että hitaiden tanssimisesta jne lipsahtaa äkkiä pettämisen puolelle. Ainakin itselleni vastaava tilanne olisi erittäin kiihottava (siis jos se tanssipartneri olisi muhun vetoava), että hitaita en edes lähde kenenkään kanssa tanssimaan.

Omia menoja mulla on noin 1-2 iltana kuukaudessa, joihin mies ei ole oikein innoissaan tulossa mukaan, joten hän yleensä viettää telkkari-iltaa kun tapaan ystäviäni. Olemme kylläkin molemmat kotikissatyyppisiä huonosti minnekään lähteviä ihmisiä
 
Meillä ei aseteta aikuiselle ihmiselle rajoja. Molemmat tekee mitä tahtoo ja molemmat ovat vapaita häipymään tästä suhteesta jos toisen tavat eivät miellytä.
Rajat ovat laspia vaerten, ei aikuisia.
Onneksi kumpikaan ei ole tahtonut tehdä mitään mikä loukkaisi toista. Taisin löytää miehen, jota kunnioitan ihan omana itsenään.

En lähtisi toisen muuttamis leikkiin mukaan. Se ei toimi.
 
Baareissa ei käydä juuri kumpikaan. Ei siksi, että se olisi kiellettyä, vaan kumpaakaan ei kiinnosta. Satunnaiset käynnit liittyy yleensä jonkun polttareihin, pikkujouluihin, duunikekkereihin tms. Itse käyn silloin tällöin tyttöporukalla syömässä, mutta missään discoissa ei yksinkertaisesti huvita eikä kiinnosta käydä. Mitään rajanveto-ongelmia ei ole koskaan meillä ollut. Normaali kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa ok. Jos mieheni käivi yksin baareissa ja hakisi naisia hitaisiin, pitäisin sitä kyllä outona ja arveluttavana. En itsekään tekisi niin.
 
Me ei käydä erikseen baareissa, ei siksi ettei saisi vaan siksi, että miksi jäädä kotiin yksin nyhjäämään kun kumpikin haluaa lähteä. Hitaiden tanssiminen tuntuu minusta siltä että kokeillaan miltä tuntuisi olla lähellä sitä ihmistä jonka kanssa tanssii eli pettämisen esiaste.
 
aiemmassa suhteessa mies oli todella omistava. pelkäsi kaikkia ihmiskontakteja, mitä minulla oli ja soitteli perään vaikka menin parhaan tyttökaverini luokse kahvia juomaan. jos minä halusin lähteä viihteelle, ja nimenomaan mieheni kanssa, hän suuttui kauheasti ja kysyi, halusinko lähteä miehiä vikittelemään. sitten jos lopulta mentiin, hän otti mielenosoituksellisesti perskännit, minä jouduin olemaan melkein selvänä häntä kotiin hoitelemassa ja siinä sitten käytiin muutamat rankat riidatkin. miehen omaa epävarmuutta kai se oli. minulla oli ihmiskontaktien tarve, siis kaverisuhteiden tarve ja pitkästyin kotona miehen kainalossa nyhjäämässä, halusin nähdä että maailmassa on muitakin ihmisiä - siis yksinkertaisesti olisin nauttinut jo siitä, että istun miehen kanssa kahdestaan vaikka täydessä ravintolassa. en siis olisi mennyt vikittelemään tai "itseäni esittelemään". no siihen mustasukkaisuuteen tuli sitten mukaan väkivalta ja minä lähdin kävelemään.

nykyisessä suhteessa en ole juuri asettanut rajoja eikä mieskään. ollaan puhuttu siitä, mikä tuntuu pahalta. jos on ollut sellaisia tilanteita, missä mustasukkaisuutta voi esiintyä, niin on etukäteen selvitetty asiat. luottaminen on välillä vaikeaa, ja aina välillä minäkin kärsin pikku mustasukkaisuden pistoksista (poikaystävälläni on paljon naispuolisia tuttuja ja työn takia naisetkin aika paljon tyrkyttää seuraansa) mutta keskustelemme asiasta avoimesti. poikaystävänikin kyllä luottaa minuun vastaavissa tilanteissa. tämä on tietoinen päätös meidän osaltamme. olemme molemmat sitä mieltä, että oma elämä pitää olla eikä tarvitse jokaista minuuttiaan selitellä. yksinkertaisesti luotamme siihen, että olemme toisillemme rehellisiä.

olisi tosi helppo vaan ruveta kyttäämään tai rajoittamaan menemisiä, että "tietäisi varmasti". mutta kun siitä tulee yleensä vain harmia. on tosi rankkaa puhua asiat suoraan, kertoa, että joku asia häiritsee tai kysyä, häiritseekö sinua esimerkiksi joku asia. siitä kun voi seurata riita. mutta pahemmat riidat tulee siitä, kun asiat jättää vain mielen pohjalle muhimaan ja sitten kun ei enää kestä, räjäyttää kaiken ulos.

en siis ole koskaan sanonut, että älä mene baariin tai että et sitten tanssi hitaita. oletan, että hän tietää muutenkin, missä menee sopivan raja. ei hänkään sano niin minulle. toista ihmistä ei voi omistaa, joten meillä on hiukan fatalistinen "niin käy kuin on tarkoituskin käydä" -asenne. oletamme, että toinen kertoo, jos muut rupeavat kiinnostamaan liikaa. siihen asti elämme sen olettamuksen varassa, että tämä on se oikea, meillä menee yhdessä loistavasti ja haluamme ainakin yrittää olla yhdessä koko loppuelämämme.
 
Katsoa saa, mutta ei koskea. Kuvaa kyllä paremmin kuin hyvin.

Itse en ole kauhean mustasukkaista ihmistä, mutta jossakin se raja kumminkin kulkee. En suvaitse sitä, että mies suutelisi jotain naista ja hitaan tassiminenkin on vähän "niin ja näin". Sanottakoon niin että jos kyseessä olisi joku tuttu nainen, jonka kanssa hän tanssisi niin mikäs siinä, mutta muussa tapaukseessa ei.

Baarissa käyminen ilman minua on mielestäni ihan suotavaa, koska pitäähän niitä "poikien iltojakin" viettää. Enkä tosiaan edes aina haluisi olla läsnä. Omaa rauhaa molemmille. Vietänhän minäkin ystävieni kanssa "naisten iltoja" niin miksi sitä en soisi miehelleni?
 
Jestas sentään, miten tiukkapipoista väkeä täällä on. Ei kyllä soveltuisi meidän elämänmallimme teille, ei sinnepäinkään.

Hopeahääpäivä vietetty; aina ollaan käyty ulkona yksin ja yhdessä, hitaita kuten nopeitakin tanssittu, poskisuudelmia vaihdettu kansainväliseen tapaan, suulle olen joskus kevyesti sukottanut hyvää ystävää, lämpimiä halauksia vaihdettu monekin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ihan vaan syystä, että on ollut niin hyvä olla ystävien kanssa. Myös matkoilla käymme molemmat yksin, mies lähinnä työmatkoilla ja minä shoppailu- tai rentoutumismatkoilla.

Henkilökohtainen rajani menee kielisuudelmissa ja sänkyyn menemisessä.
 
Meillä raja menee valehtelussa, salaamisessa ja selän takana kieroilemisessa. Eli käytännössä kaikki mitä sinun pitää puolisoltasi salata tai mitä ei uskalla kertoa, on väärin ja kiellettyä.
 
Tervehdin ilolla vastauksia, joissa mustasukkaiset ja omistushaluiset ovat löytäneet toisensa. Siinä säästytään monilta turhilta draamoilta, kun samanlaiset lapset leikkivät keskenään.

Ps. Luottamushan ei kuulu rakkauteen. Jokainenhan pettää (jos saa tilaisuuden) ja sinisilmäiset ovat oikeastaan itse syyllisiä kovaan kohtaloonsa...
 
Herrantähden.....................tosiaankin hyvä että nuo luottamuspulalliset ovat löytäneet toisensa, kasvavat sitten yhdessä aikuisiksi,.......jos kasvavat.
Olispa kiva nähdä samojen ihmisten kirjoitukset kolmenkymmenen vuoden ja parin eron jälkeen. Ja nyt saa vastata ettei me erotakkaan........:)
 
No miesten juttuja kuullessa ja vaikkapa lukiessa tai nähdessä teeveestä, rupee tuntumaan että ne kaikki pettää. Toki tiedän että pettäjät pettävät vaikka kuinka toista vahtaisi. Mutta meillä niinkuin kerroin ja ei minulla ole mitään meidän 'sääntöjä' vastaan. Vaikka aikalailla luotankin mieheeni, hän tosin ei niinkään minuun.
 
Mun ukolla iskee menomono ja minä taas arvostan muita perhearvoja. Voin sanoa, ettei kivalta tunnu ja sukset menee usein ristiin toisen huvitellessa. Kuinka erilaisia ihmiset voivatkaan olla.
 

Yhteistyössä