Mikä rotu perheeseen, jossa pieniä lapsia?

[Terveisiä maalta]

Meillä on aina (siis niin kauan kun on yhdessä asuttu) ollut koira (tällä hetkellä kolme) ja pieniä lapsiakin, ei ole ollu mitään ongelmaa. Tai no ongelmaa ja ongelmaa, itsepäinen taapero menee koiran kupille, kaataa juomakupin ohi mennessään jne. Mutta koskaan meillä ei ole koira satuttanut lasta tms. Kyse on siitä, että laumajärjestys ja pelisäännöt on tehty selväksi koirille ja lapsille. Uroskoiria meillä.

 

[pehmis]

saksanpaimen koira on upea rotu.äitilläni on sakemanni ja joka on lapsilleni erittäin kiltti ja vahtii heitä muilta ulkopuolisilta..

 

[vieras]

Meillä on uros-saksanpaimenkoira ja lapsia 4. Aivan loistavasti on mennyt. Koira rakastaa ja kunnioittaa lapsia. Koiraa koulutetaan toki paljon ja sen kanssa harrastetaan palveluskoiralajeja tiiviisti. Koira on siis hanskassa.

En voi kertoa sinulle, millainen koira perheeseesi sopii. On mietittävä ensin puitteet, jotka voi koiralle tarjota. Sen jälkeen mietittävä tulevan koiran aktiviteettitaso ja koulutettavuus. Sakemannit ovat erinomaisia perhekoiria, mutta onhan niitä muitakin: labbikset,kultsut.....

Jos pikkulapsia perheessä, en ihan olematonta koiraa ottaisi.

Labbikset ja kultsut ovat usein todella vaikeita n. 2 vuotiaaksi asti (kunnes alkavat aikuistua), joten enpä ensimmäiseksi koiraksi kyllä valitsisi.

 

[unensieppaaja]

Vielä koiraihmisille kysymys, kun ole näin "lapsellisena" omistanut koiraa.. Onko koiran sukupuolella väliä?

Nartut on monesti rauhallisempia ja helpompia. Itse kuitenkin oon suosinut uroksia naisten vaivojen takia

 

[Taikatuuli]

Meidän entinen amerikanakita uros oli ihan lapanen, olis ollu ihana lapsiperheen koira. Tää nykyinen narttu on lempeä mut tosi itsepäinen. Jatkossa en ota ku uroksia, ei narttuja enää meille |O

 

[hyvä valinta]

Meillä on uros-saksanpaimenkoira ja lapsia 4. Aivan loistavasti on mennyt. Koira rakastaa ja kunnioittaa lapsia. Koiraa koulutetaan toki paljon ja sen kanssa harrastetaan palveluskoiralajeja tiiviisti. Koira on siis hanskassa.

En voi kertoa sinulle, millainen koira perheeseesi sopii. On mietittävä ensin puitteet, jotka voi koiralle tarjota. Sen jälkeen mietittävä tulevan koiran aktiviteettitaso ja koulutettavuus. Sakemannit ovat erinomaisia perhekoiria, mutta onhan niitä muitakin: labbikset,kultsut.....

Jos pikkulapsia perheessä, en ihan olematonta koiraa ottaisi.

Ok. En halua kultaista noutajaa enkä myöskään labradorin noutajaa. Ajattelin, että voisin aloittaa harrastuksen koiran kanssa, mutta kuten alussa sanoinkin, minusta tuskin "himoharrastajaa" tulee.

En mäkää ole himoharrastaja =) mut tervepäisiä ja yhteiskuntakelpoisia on koiruudet.... =)

 

[ap]

Vielä koiraihmisille kysymys, kun ole näin "lapsellisena" omistanut koiraa.. Onko koiran sukupuolella väliä?

Nartut on monesti rauhallisempia ja helpompia. Itse kuitenkin oon suosinut uroksia naisten vaivojen takia

No mäkin mietin noita naistenvaivoja, itellä myös ollut vain uros... Mutta jos pennusta asti otan, niin kai uroskin lapsiin sopeutuu siinä missä narttukin?

 

[vieras]

Vielä koiraihmisille kysymys, kun ole näin "lapsellisena" omistanut koiraa.. Onko koiran sukupuolella väliä?

Nartut on monesti rauhallisempia ja helpompia. Itse kuitenkin oon suosinut uroksia naisten vaivojen takia

Uros on uros koko ajan ja siihen vaikuttavat esim. kaikki kiimaiset nartut, eli se urosmaisuus näkyy koko ajan jotenkin.

Nartut ovat narttuja vain 2 kertaa 3 viikon jakson vuodessa, muun ajan ne ovat hyvin sukupuolineutraaleja.

Siitä syystä minä ainakin pidän enemmän nartuista, sen lisäksi että ne ovat helpompia käsitellä.

 

[ap]

Meillä on uros-saksanpaimenkoira ja lapsia 4. Aivan loistavasti on mennyt. Koira rakastaa ja kunnioittaa lapsia. Koiraa koulutetaan toki paljon ja sen kanssa harrastetaan palveluskoiralajeja tiiviisti. Koira on siis hanskassa.

En voi kertoa sinulle, millainen koira perheeseesi sopii. On mietittävä ensin puitteet, jotka voi koiralle tarjota. Sen jälkeen mietittävä tulevan koiran aktiviteettitaso ja koulutettavuus. Sakemannit ovat erinomaisia perhekoiria, mutta onhan niitä muitakin: labbikset,kultsut.....

Jos pikkulapsia perheessä, en ihan olematonta koiraa ottaisi.

Ok. En halua kultaista noutajaa enkä myöskään labradorin noutajaa. Ajattelin, että voisin aloittaa harrastuksen koiran kanssa, mutta kuten alussa sanoinkin, minusta tuskin "himoharrastajaa" tulee.

En mäkää ole himoharrastaja =) mut tervepäisiä ja yhteiskuntakelpoisia on koiruudet.... =)

Onkos sulla sitten vankka kokemus koirien kasvattamisesta, tai oliko kun otit ekan saksanpaimenkoiiran...?

 

[Sakun omistaja]

Olen ollut tekemisissä sakujen kanssa koko elämäni. Perheeseeni tuli ensimmäinen narttu, kun olin 7 vuotta. Opiskeluaikana minulla ei ollut koiraa ja nykyinen tuli, kun meillä oli nuorin lapsi 4 kk:den ikäinen. =) Toista koiraa suunnittelen noin vuoden päähän.

 

[Taikatuuli]

Nartut ovat narttuja vain 2 kertaa 3 viikon jakson vuodessa, muun ajan ne ovat hyvin sukupuolineutraaleja.

Meille sattu tulemaan hormonihirviö... Ekat juoksut 5 kk iässä, seuraavat kahden kuukauden päästä ja taas kahden kuukauden päästä. Vuotaa kuukauden ku seula. 3 juoksu enneku oli ees vuoden vanha. Ja eka valeraskauski oli 9kk ikäisenä----> lääkekuuri. Ja isokokoinen koira, jonka juoksujen ois pitäny alkaa vasta vuoden-1,5 v iässä |O
Urokset on niin jees

 

[vieras]

Koira tulisi siis ihan lemmikiksi, perheenjäseneksi. En usko, että aktiiviseen harrastustoimintaan tulisi lähdettyä. Eli siis lenkkikaveri ja perheenjäsen. En halua mitään trimmattavaa/kammattavaa koiraa. Koiralla mahdollisuus olla irti usein pihalla, mutta sisäkoiraksi olemme hankkimassa.

suuri vai pieni koira ja onko kokemusta kasvattamisesta? että kuinka kovapäistä rotua uskaltaa suositella

No ehkä enemmin suuri kun pieni. Miehellä ollut dobermann ja meillä oli 5v rottweiler uros, mutta esikoisen syntymän vuoksi silloin luovuttiin siitä

Ai yhdestä koirasta olette jo luopuneet lapsen syntymän vuoksi... no ihan hyvällä sanon tämä: jos otatte nyt koiran niin älkää ainaakaan ottako mitään erityisen vietikästä otusta, siis ei palveluskoirarotuista (koska teillä ei ole tarkoitusta mitään erityistä aktiviteettiä) eikä metsästyskoiraa. Seurakoirarotuisia on paljon niistä löytää parhaiten lapsiperheeseen sopivan lemmikin joka on vai seurana ja lenkkikaverina.

 

[SiNiLiLJA]

landseer

nöffi

pyreneittenmastiffi

tuossa noi kolme mun suosikkia heti dogin jälkeen

 

[ap]

Koira tulisi siis ihan lemmikiksi, perheenjäseneksi. En usko, että aktiiviseen harrastustoimintaan tulisi lähdettyä. Eli siis lenkkikaveri ja perheenjäsen. En halua mitään trimmattavaa/kammattavaa koiraa. Koiralla mahdollisuus olla irti usein pihalla, mutta sisäkoiraksi olemme hankkimassa.

suuri vai pieni koira ja onko kokemusta kasvattamisesta? että kuinka kovapäistä rotua uskaltaa suositella

No ehkä enemmin suuri kun pieni. Miehellä ollut dobermann ja meillä oli 5v rottweiler uros, mutta esikoisen syntymän vuoksi silloin luovuttiin siitä

Ai yhdestä koirasta olette jo luopuneet lapsen syntymän vuoksi... no ihan hyvällä sanon tämä: jos otatte nyt koiran niin älkää ainaakaan ottako mitään erityisen vietikästä otusta, siis ei palveluskoirarotuista (koska teillä ei ole tarkoitusta mitään erityistä aktiviteettiä) eikä metsästyskoiraa. Seurakoirarotuisia on paljon niistä löytää parhaiten lapsiperheeseen sopivan lemmikin joka on vai seurana ja lenkkikaverina.

Koira, josta luovuimme oli 8v, erittäin huonoista oloista meille tullut 3-vuotiaana ja kuten sanoin, en usko, että se olisi sopeutunut vauvan syntymään, joten etsin sille uuden kodin 2kk ennen vauvan syntymää... Tästä syystä en siis mielestäsi voi hankkia muuta kun seurakoiran...

 

[ap]

Olen ollut tekemisissä sakujen kanssa koko elämäni. Perheeseeni tuli ensimmäinen narttu, kun olin 7 vuotta. Opiskeluaikana minulla ei ollut koiraa ja nykyinen tuli, kun meillä oli nuorin lapsi 4 kk:den ikäinen. =) Toista koiraa suunnittelen noin vuoden päähän.

Oletko sama nikki kun tuo hyvä valinta ?

 

[vieras]

Koira tulisi siis ihan lemmikiksi, perheenjäseneksi. En usko, että aktiiviseen harrastustoimintaan tulisi lähdettyä. Eli siis lenkkikaveri ja perheenjäsen. En halua mitään trimmattavaa/kammattavaa koiraa. Koiralla mahdollisuus olla irti usein pihalla, mutta sisäkoiraksi olemme hankkimassa.

suuri vai pieni koira ja onko kokemusta kasvattamisesta? että kuinka kovapäistä rotua uskaltaa suositella

No ehkä enemmin suuri kun pieni. Miehellä ollut dobermann ja meillä oli 5v rottweiler uros, mutta esikoisen syntymän vuoksi silloin luovuttiin siitä

Ai yhdestä koirasta olette jo luopuneet lapsen syntymän vuoksi... no ihan hyvällä sanon tämä: jos otatte nyt koiran niin älkää ainaakaan ottako mitään erityisen vietikästä otusta, siis ei palveluskoirarotuista (koska teillä ei ole tarkoitusta mitään erityistä aktiviteettiä) eikä metsästyskoiraa. Seurakoirarotuisia on paljon niistä löytää parhaiten lapsiperheeseen sopivan lemmikin joka on vai seurana ja lenkkikaverina.

Koira, josta luovuimme oli 8v, erittäin huonoista oloista meille tullut 3-vuotiaana ja kuten sanoin, en usko, että se olisi sopeutunut vauvan syntymään, joten etsin sille uuden kodin 2kk ennen vauvan syntymää... Tästä syystä en siis mielestäsi voi hankkia muuta kun seurakoiran...

Ei kun siitä syystä, ettet aio sen enempiä sen kanssa tehdä -usein olen nähnyt että tähän tapaan koiriin ja koiraelämään suhtautuvilla jää se perustottelevaisuuskin koiralle kouluttamatta... siis kun pihaa on, opetetaan se sisäsiistiksi ja se on sitten siinä. Se ei aktiiviselle palveluskoiralle koulutukseksi riitä.... paremmin pärjää vähemmällä koulutuksella jonkun seurakoirasessen kanssa...

 

[ap]

Koira tulisi siis ihan lemmikiksi, perheenjäseneksi. En usko, että aktiiviseen harrastustoimintaan tulisi lähdettyä. Eli siis lenkkikaveri ja perheenjäsen. En halua mitään trimmattavaa/kammattavaa koiraa. Koiralla mahdollisuus olla irti usein pihalla, mutta sisäkoiraksi olemme hankkimassa.

suuri vai pieni koira ja onko kokemusta kasvattamisesta? että kuinka kovapäistä rotua uskaltaa suositella

No ehkä enemmin suuri kun pieni. Miehellä ollut dobermann ja meillä oli 5v rottweiler uros, mutta esikoisen syntymän vuoksi silloin luovuttiin siitä

Ai yhdestä koirasta olette jo luopuneet lapsen syntymän vuoksi... no ihan hyvällä sanon tämä: jos otatte nyt koiran niin älkää ainaakaan ottako mitään erityisen vietikästä otusta, siis ei palveluskoirarotuista (koska teillä ei ole tarkoitusta mitään erityistä aktiviteettiä) eikä metsästyskoiraa. Seurakoirarotuisia on paljon niistä löytää parhaiten lapsiperheeseen sopivan lemmikin joka on vai seurana ja lenkkikaverina.

Koira, josta luovuimme oli 8v, erittäin huonoista oloista meille tullut 3-vuotiaana ja kuten sanoin, en usko, että se olisi sopeutunut vauvan syntymään, joten etsin sille uuden kodin 2kk ennen vauvan syntymää... Tästä syystä en siis mielestäsi voi hankkia muuta kun seurakoiran...

Ei kun siitä syystä, ettet aio sen enempiä sen kanssa tehdä -usein olen nähnyt että tähän tapaan koiriin ja koiraelämään suhtautuvilla jää se perustottelevaisuuskin koiralle kouluttamatta... siis kun pihaa on, opetetaan se sisäsiistiksi ja se on sitten siinä. Se ei aktiiviselle palveluskoiralle koulutukseksi riitä.... paremmin pärjää vähemmällä koulutuksella jonkun seurakoirasessen kanssa...

Sinussahan on ennustajan vikaa Mistä sä nyt sen tiedät mitä mä koirani kanssa teen ja mitä en...Huh huh.

 

[Hyvä valinta]

Olen ollut tekemisissä sakujen kanssa koko elämäni. Perheeseeni tuli ensimmäinen narttu, kun olin 7 vuotta. Opiskeluaikana minulla ei ollut koiraa ja nykyinen tuli, kun meillä oli nuorin lapsi 4 kk:den ikäinen. =) Toista koiraa suunnittelen noin vuoden päähän.

Oletko sama nikki kun tuo hyvä valinta ?

Ei ole. =)

Mutta tosiaan, mulla ei ollu sakemanneista kokemusta muuta kui että olin ihastunut niiden luonteeseen lasten kanssa mitä olin nähnyt, ja tahdoin koiran jonka kanssa käydä näyttelyissä, harrastaa ehkä agilityä, ehkä jälkeä, ehkä vain käydä lenkeillä ja tokoilla kotipihamaalla aina ku aikaa on jne..lisäksi tahdoin koiran jolla vartiointi viettä edes hiukka, kun olimme paljon kotona yksinämme lasten kanssa ja mä arkajalka. =D

Katselin erilaisia kasvattajia ja heidän kasvattejaan, he katselivat tietty omille koirilleen sopivia omistajia, näin ollen, en mitää erityisen vietikästä, enkä kauhean kovaa taisteluntahtoista koiraa halunnut, eikä kukaa järkevä kasvattaja olisi sellaista antanut. Mutta koirilla jotka minulla on, on tarpeeksi tempperamenttiä, viettiä siihen mitä mä tahdonkin niiltä. Tokoiluun, jälkeen, mihin vain tahdon, mutta jotka osaavat ottaa rennosti jos ja kun minä en jaksa.

Nytkin raskausaika... =D suurimman osan alkuajasta olin huonossa kunnossa ja välillä sairaalassa eikä voimat ole häävit vielkää (vielki raskaana) =) mutta koirat silti päät ehäjänä, ja yhtä rauhallisesti osaavat olla kuin aikoina jolloi treenailen sit enemmän mitä sit mieleen tuleekin.

 

[vieras]

Olette siis tehneet lapsen tietoisena, että luovutte koirasta sen vuoksi.
Ette vaikuta kovin koirarakkailta, sillä todellisesti koiria rakastava olisi pitänyt koiran ja ollut tekemättä lapsia niin kauan kuin koira elää.

 

[hvyä valinta]

Olette siis tehneet lapsen tietoisena, että luovutte koirasta sen vuoksi.
Ette vaikuta kovin koirarakkailta, sillä todellisesti koiria rakastava olisi pitänyt koiran ja ollut tekemättä lapsia niin kauan kuin koira elää.

KYLLÄ LAPSET AINA KOIRAN EDELLE MENEE, niin koirarakas kun mäkin olen...täytyy sanoa. =) Harmillista että tänne tullaan "haukkumaan" tai tuomitsemaan ihmisiä näin.

 

[SiNiLiLJA]

Olette siis tehneet lapsen tietoisena, että luovutte koirasta sen vuoksi.
Ette vaikuta kovin koirarakkailta, sillä todellisesti koiria rakastava olisi pitänyt koiran ja ollut tekemättä lapsia niin kauan kuin koira elää.

no huhhuh taas :saint:

 

[Keijuinen]

Koirakuumetta ilmassa, ollut jo kauan. Minkä rotuisia koiria teillä on? Olen katsonut saksanpaimenkoiria, mutta pennut ovat niin kaukana kaikki... Mistä vielä voisi katsoa, apula, koira24 ja keltainen pörssi katsottu.

Meille syntyy saku pentuja elo-syyskuun vaihteessa ; ) *Vinkki*
Toinen ihana rotu on Newfoundland,rakastaa koko perhettä ja erityisesti lapsia.

 

[rakastan bernejä]

Koira tulisi siis ihan lemmikiksi, perheenjäseneksi. En usko, että aktiiviseen harrastustoimintaan tulisi lähdettyä. Eli siis lenkkikaveri ja perheenjäsen. En halua mitään trimmattavaa/kammattavaa koiraa. Koiralla mahdollisuus olla irti usein pihalla, mutta sisäkoiraksi olemme hankkimassa.

mites vaikka labbis? tai kultainen noutaja? Jos haluja ottaa isompi koira,niin vaikka nöffi?

asiaa puhut, nöffiä mies on kuolannut perheeseemme jo vuosia ja homma jatkuu koska kuopuksen kouluikään on vielä 4 vuotta. Sitten nöffi tai berni meille.

 

[vieras]

Koira tulisi siis ihan lemmikiksi, perheenjäseneksi. En usko, että aktiiviseen harrastustoimintaan tulisi lähdettyä. Eli siis lenkkikaveri ja perheenjäsen. En halua mitään trimmattavaa/kammattavaa koiraa. Koiralla mahdollisuus olla irti usein pihalla, mutta sisäkoiraksi olemme hankkimassa.

suuri vai pieni koira ja onko kokemusta kasvattamisesta? että kuinka kovapäistä rotua uskaltaa suositella

No ehkä enemmin suuri kun pieni. Miehellä ollut dobermann ja meillä oli 5v rottweiler uros, mutta esikoisen syntymän vuoksi silloin luovuttiin siitä

Ai yhdestä koirasta olette jo luopuneet lapsen syntymän vuoksi... no ihan hyvällä sanon tämä: jos otatte nyt koiran niin älkää ainaakaan ottako mitään erityisen vietikästä otusta, siis ei palveluskoirarotuista (koska teillä ei ole tarkoitusta mitään erityistä aktiviteettiä) eikä metsästyskoiraa. Seurakoirarotuisia on paljon niistä löytää parhaiten lapsiperheeseen sopivan lemmikin joka on vai seurana ja lenkkikaverina.

Koira, josta luovuimme oli 8v, erittäin huonoista oloista meille tullut 3-vuotiaana ja kuten sanoin, en usko, että se olisi sopeutunut vauvan syntymään, joten etsin sille uuden kodin 2kk ennen vauvan syntymää... Tästä syystä en siis mielestäsi voi hankkia muuta kun seurakoiran...

Ei kun siitä syystä, ettet aio sen enempiä sen kanssa tehdä -usein olen nähnyt että tähän tapaan koiriin ja koiraelämään suhtautuvilla jää se perustottelevaisuuskin koiralle kouluttamatta... siis kun pihaa on, opetetaan se sisäsiistiksi ja se on sitten siinä. Se ei aktiiviselle palveluskoiralle koulutukseksi riitä.... paremmin pärjää vähemmällä koulutuksella jonkun seurakoirasessen kanssa...

Sinussahan on ennustajan vikaa Mistä sä nyt sen tiedät mitä mä koirani kanssa teen ja mitä en...Huh huh.

No toivotaan että olet toista maata, kuten sanoin usein noita kuitenkin näkee... jos palveluskoiraa kuitenkin halajat. Tuttavalla on hyvät kokemukset riiseni (suursnautseri)-nartusta lapsiperheessä (alle 3v. lapset).

 

[ap]

Olette siis tehneet lapsen tietoisena, että luovutte koirasta sen vuoksi.
Ette vaikuta kovin koirarakkailta, sillä todellisesti koiria rakastava olisi pitänyt koiran ja ollut tekemättä lapsia niin kauan kuin koira elää.

No joo, mielipide tuokin..Kyllä lapsi mulla menee aina koiran edelle kuitenkin. Lastamme ei tehty, vaan hän syntyi kierukan kanssa,mutta raskauden tultua tietoon, en hetkeäkään miettinyt, että abortin tekisin, koska koira ei lapseen sopeutuisi..Vaan etsin rauhassa koiralle hyvän kodin, missä se on edelleenkin