Mikä teitä naisia vaivaa?

["niinpäniin"]

Itsenäisyys ei tarkoita sitä, että jää yksin lasten kanssa, vaan sitä että on tarpeeksi viisas ja ainakin yrittää valita lasten isäksi ihmisen joka jakaa osan arjesta. Kukaan ei jaksa yksin ja itsenäinen nainen joka on täysin vastuussa itsestään sen kylllä ymmärtää.

 

["jjjj"]

Ei tuo kovin väsyneeltä ole vaikuttanut, hurahtanut vaan johonkin ihme hömppäkultteihin. Miksi oletetaan aina että äiti on ollut väsynyt, isää ei ole kiinnostanut lastenhoito jne..

Onko äiti aina phdas pulmunen vaikka on juuri murhannut omat lapsensa?

 

["jaaha"]

Höpöhöpö. Kyllä se vain fakta on, että parhaiten sujuu niillä perheillä, joissa sekä isä että äiti osallistuvat yhtälailla arjen pyörittämiseen.

Mutta kun tuo ei ole se ainoa lopputulos. Meillä rohkaistaan äitejä ja naisia yksin pärjäämiseen. Ei tietenkään aina äitiä jätetä yksin, mutta ehkä niin käy useammin siksi kun kaikki uskoo, että äiti/nainen pärjää yksin ja itsenäisesti.

 

[dddd]

[QUOTE="jaaha";30460579]Mutta kun tuo ei ole se ainoa lopputulos. Meillä rohkaistaan äitejä ja naisia yksin pärjäämiseen. Ei tietenkään aina äitiä jätetä yksin, mutta ehkä niin käy useammin siksi kun kaikki uskoo, että äiti/nainen pärjää yksin ja itsenäisesti.[/QUOTE]

Eihän rohkaista, mutta valitettvasti moni nainen joutuu pärjäämään aikalailla yksin, kun vellihousumiehistä ei ole osallistumaan arkeen.

 

[dddd]

[QUOTE="jaaha";30460534]Ei kakkua voi pitää ja syödä näissä jutuissa. Ihanne itsenäisestä naisesta varmasti heijastuu myös perheeseen ja ihmissuhteisiin, kun siihen kyllin uskoo. Ihmisen psyyke ei ole niin lokeroitu, että perhe olisi irti yhteiskunnasta.[/QUOTE]

Mies1 on näköjään palannut useampaan ketjuun harmailemaan. Luulin jo, että jaaritteluistasi ja turhasta vänkäämisestäsi päästiin eroon.

 

["jaaha"]

Eihän rohkaista, mutta valitettvasti moni nainen joutuu pärjäämään aikalailla yksin, kun vellihousumiehistä ei ole osallistumaan arkeen.

Eikös täälläkin korosteta naisen riippumattomuutta miehestä. Ajattelisin että jos naiset vaan tekisivät miehille selväksi, etteivät pärjää ilman näiden apua ja tarvitsevat heitä, tapaukset vähenisivät. Ihanteet pitäisi siis saada kohden sitä, että nainen tarvitsee muita ihmisiä.

 

["jaaha"]

Mies1 on näköjään palannut useampaan ketjuun harmailemaan. Luulin jo, että jaaritteluistasi ja turhasta vänkäämisestäsi päästiin eroon.

??

 

[xif]

EI SAA YLEISTÄÄ!!! Kaikki naiset ei tee noin.. minä jolla on kolme lasta, en voisi ikinä tehdä tuollaista lapselleni.
Hirvittää pelkkä ajatus.

 

["Jenis"]

abortit on laskettu henkirikoksiksi ennenmuinoin, enää ei. Siksi tilastoissa on poikkeama sinne suuntaan. Tänäpäivänä tehdään enemmän lapsiin kohdistuvia henkirikoksia, ja nimenomaan niitä tekevät enemmän äidit kuin isät.

Höpö höpö. Tuosta selvityksestä käy ilmi kyllä tuo jakauma - vähän tarkemmin tutkittua tietoa kuin palstatotuudet

 

[bastalasta]

Nykyään lapsisurmia on vähemmän kuin ennen vanhaan mutta ne ovat enemmän tapetilla. Kamalia asioita. En hyväksy todellakaan selitystä että nainen on liian väsynyt tai masis. Omaa lasta ei tapeta.

 

[äiti itsekin]

Siis mikäään ei oikeuta tappamaan ketään! Ei väsymys, masennus, psykoosi, ei mikään. Minä kiinnitin huomion siihen, että Kuopion tapauksessa pienin lapsi oli vasta 6 viikkoa. Minä olin ainakin siinä vaiheessa henkisesti täysin riekaleina. Minulla oli takana vaikea raskaus ja synnytys. Synnytyksessä myös lapsi joutui ahdinkoon. Syyllistin itseäni ja koin hyvin voimakkaasti vammauttaneeni lapseni (vaikka lapseni ei siis ouoikeasti vammautunut, onneksi)

Itkin tätä asiaa synnytyssairaalassa, neuvolan terveydenhoitajalla ja lääkärillä. Itkin myös paljon miehelleni kotona ja kaikille keiden kanssa puhuin. Ahdistus oli järkyttävää ja hallitsi kaikkea. Ainoa apu mitä sain oli tervydenhoitajan tulostama lappu, jossa oli puhelinnumeroita jonne voin soittaa. Kukaan ammatti-ihminen ei halunnut nähdä hätääni tai sitten heillä ei vain ollut keinoja auttaa. Perheessämme on lisäksi muitakin lapsia ja koskaan en ole kokenut vastaavaa synnytyksen jälkeen.

Mieheni jäi onneksi kotiin hoitamaan lapsia usemmaksi kuukaudeksi. Itse hain apua yksityiseltä sektorilta ja juttelin muutaman hyvän ja ihanan ystäväni kanssa samat asiat (littyen mm synnytykseen) uudestaan ja uudestaan läpi. Kävin myös vielä uudestaan kätilön kanssa synnytystä läpi yms. En ollut väsynyt ja onneksi toimintakykyni ainakin osittain säilyi ja osasin (myös työni puolesta) hakea itselleni apua. En edes uskalla ajatella mitä olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt kaiken sen tunnemylläkän kanssa yksin.

Että mikä meitä naisia vaivaa?? En osaa vastata. Minulla ahdistus ei purkautunut sellaisena että olisin koskaan vahingoittanut lastani. Päin vastoin, hoidin ylikorostetun hyvin ja varovasti vauvan sekä isommat lapset. Pelkäsin koko ajan että jollekin tapahtuu jotain kamalaa. Toisilla se voi purkautua eri tavalla. Missä ovat vauvaperheiden ystävät ja sukulaiset? Miksi ammattilaiset eivät näe äidin ahdinkoa? Miksi ei tarjota apua? Pelkkä printattu lappu puhelinnumeroilla ei ole apu.

 

[Indigoblue]

Ihmettelen samaa.
Ahdistun myös suuresti siitä, että verukkeena kylmäverisille murhille käytetään masennusta tai väsymystä.

Tällä äidillä oli takana vaikea raskaus, ongelma on siinä, että kun joutuu käymään useita hoitoja raskauden aikana on ainainen työ sen toisen lapsen hoidon kanssa. Kunnallinen päivähoito on oikeasti sikakallista jos vain toinen on töissä.

Tukihuollon toimenpiteet taasen, tuppaavat olemaan usein kyttäystä. Mikäli et jaksa, huostaanoton uhka leijuu ilmassa raskaana. Lääkärit saattavat nykymaailmassa jopa käyttää sosiaalitoimea kiristyskeinona tyyliin :''mikäli et tee tätä, teemme ilmoituksen sosiaalihuoltoon''. Eikä näiden syiden tarvitse olla huumeita tai väkivaltaa, ne voivat olla tilanteen tarkistamista.
Tilanteen tarkistamista, joka tutkimuksineen eri paikkoihin kymmenkertaistaa äidin työmäärän.

Normaalitilassa oleva ihminen tarkistaa tuossa kohdassa juridiset oikeutensa, ei normaalissa oleva, täysin loppuunajattu äiti, saattaa tehdä mitä tahansa. Kuviltelkaa itsenne siihen tilaan missä olette olleet väsyneimmillänne, ja kuvitelkaa sitten että työmääränne kymmenkertaistetaan tai teiltä otetaan lapset pois.

Silloin, ja vain silloin olette totuuden lähteillä. Lapsia ei koskaan saisi tappaa, ei missään tilanteessa. Tästä huolimatta, kun me emme ole syntyjämme yhtä vahvoja, on vaikea tietää sitä missä vaiheessa ihminen ajetaan niin rajalle, että hän murtuu.

 

["..."]

[QUOTE="jaaha";30460534]Ei kakkua voi pitää ja syödä näissä jutuissa. Ihanne itsenäisestä naisesta varmasti heijastuu myös perheeseen ja ihmissuhteisiin, kun siihen kyllin uskoo. Ihmisen psyyke ei ole niin lokeroitu, että perhe olisi irti yhteiskunnasta.[/QUOTE]

Niin että miehet vaan voi pitää kakun ja syödä? Mies saa olla itsenäinen ja silti myös perhekeskeinen tai hyvässä parisuhteessa, naiset ei? hohhoijjaa.

Vähemmän äidit lapsiaan tappaa nykypäivänä kuin ennenvanhaan. Se on tilastollinen fakta. Ennen ei ollut iltapäivän roskalehtiä, jotka kuuluttaa kaikki perhetragediat maailmalle.

Oksettava tapaus kertakaikkiaan, ja todella oksettavaa lokeroida kaikki naiset joksikin lapsentappajiksi jos ämpäristä löytyy pari mätää omenaa - "mikä TEITÄ naisia vaivaa?" mit vittua?!