V
"vieras"
Vieras
Pelkääköhän se, että jättäisin sen vai miksi se syyllistää minua kaikesta? Jos tulee sanaharkkaa, hänen pitää aina löytää se syyllinen (no eli minä) ja syytellä. Oon muutaman kerran kysynyt miksi aina pitää syyllistää minua mutta eipä tuo vastannut mitään.
Mies joskus alku aikoina oli hyvin mustasukkainen ja kerran jopa lateli kenen kanssa saa olla ja kenen ei. Mutta lapsen syntymän jälkeen tuntuu että voimistunut tuo syyllistäminen. Puhkesin kirjaimellisesti kukkaan lapsemme syntymän jälkeen ja musta alkoi tulla itsenäinen ja omaa aikaakin vaativa. Miehellä kyllä käy, että lähden ystäviä tapaamaan. Mutta sitten kun minä lähden se vain mököttää ja on kylmänviileä. Takaisin kun tulen antaa sellaisen oudon tilan että mun pitäisi tuntea oloni syylliseksi ja ties mitä..
Mies ei ole hoitanu yöheräilyjä sun muita ja tänään sitten pitkään aikaan aamulla pyysin, että josko hän heräisi vauvan kanssa että minä saisin nukkua vielä vähän kun olin niin väsynyt. Mulla oli tarkoitus herätä reilu puolen tunnin päästä. Alko hirvee kitinä että "niin moneltakos sulla oli mukamas se kello soimassa" :O Ja ylinpäätää tuntuu että koko elämän pitäisi pyöriä hänen menojensa ympärillä. Jos vaikka sanon että lähden huomenna mahdollisesti kaupungilla käymään niin mies tuumaa että pitää katsoa milloin hän haluaa tehdä tuota ja tätä että voinko mennä.
Mikähän sillä oikeen on. :/
Mies joskus alku aikoina oli hyvin mustasukkainen ja kerran jopa lateli kenen kanssa saa olla ja kenen ei. Mutta lapsen syntymän jälkeen tuntuu että voimistunut tuo syyllistäminen. Puhkesin kirjaimellisesti kukkaan lapsemme syntymän jälkeen ja musta alkoi tulla itsenäinen ja omaa aikaakin vaativa. Miehellä kyllä käy, että lähden ystäviä tapaamaan. Mutta sitten kun minä lähden se vain mököttää ja on kylmänviileä. Takaisin kun tulen antaa sellaisen oudon tilan että mun pitäisi tuntea oloni syylliseksi ja ties mitä..
Mies ei ole hoitanu yöheräilyjä sun muita ja tänään sitten pitkään aikaan aamulla pyysin, että josko hän heräisi vauvan kanssa että minä saisin nukkua vielä vähän kun olin niin väsynyt. Mulla oli tarkoitus herätä reilu puolen tunnin päästä. Alko hirvee kitinä että "niin moneltakos sulla oli mukamas se kello soimassa" :O Ja ylinpäätää tuntuu että koko elämän pitäisi pyöriä hänen menojensa ympärillä. Jos vaikka sanon että lähden huomenna mahdollisesti kaupungilla käymään niin mies tuumaa että pitää katsoa milloin hän haluaa tehdä tuota ja tätä että voinko mennä.
Mikähän sillä oikeen on. :/