Kiusatun osuus kiusaamiseen?

[kiusattu]

voin myös sen verran lisää kommentoida ketjuun että tänne on selkeesti kirjoittanut moni sellainen joka ei edes tiedä mitä oikea kiusaus on, se on henkistä JA fyysistä pahimmillaan, se on TOISTUVAA, ei mitään huorittelua, lumputtelua tai homottelua...

Jos homottelut ja huorittelut pistetään aidon kiusaamisen piiriin esimerkiksi, niin silloinhan kaikki voi sanoa olevansa kiusattuja ja röyhistellä rintakarvoja kuinka "minä olin niin vahva etten antanut sellaisten pikkumaisuuksien häiritä"

Minä väitän kokemuksesta että oikea kiusaus on todella karmivaa, se on jatkuvaa painetta "kuka seuraavaksi tulee haukkumaan ja arvostelemaan, uskallanko mennä yksin käytävälle ensi välitunnilla, tuleekohan se pahin ja vanhin ja isoin niistä taas vetämään hiuksista pitkin käytäviä ja lyömään päin näköä" se toistuu JOKA päivä, siltä ei ole taukoa. Se on painostavaa ja alistavaa. Halventaa ihmisarvoa ja se ei tunne armoa.

Eli miettikää oikeasti ennenkuin lähdette kertomaan kiusauksesta mielipiteitä, että miltä kannalta sanotte ja mitä, ne joita oikeasti on kiusattu rankemman kautta vuosikausia ei välttämättä arvosta teitä enää minään kun yritätte esittää tietävänne jotain asiasta, mikä itseasiassa on vain mutuilua tai yleiseen tietoon perustuvaa hakuammuntaa ilman varsinaista kokemusta.

tämän ei ole tarkoitus loukata ketään, vaan selventää sitä että asiassa voi olla hienotunteinenkin, kaikesta ei ole pakko "yrittää tietää" kaikkea jos ei ole kokemusta.

oikean kiusauksen TIETÄÄ kun sille joutuu kohteeksi, sitä ei tarvitse arpoa, se ei ole satunnaista tai vaihtele päivittäin, se on jatkuvaa, kokoaika läsnäolevaa pelkoa ja ahdistusta.

Tämä on niin totta. Ärsyttää niin myös nuo 'rohkeampi sanoisi heti aluksi vastaan' kommentit, koulussani oli porukka poikia jotka kiusasi todella pahasti useampia koulutovereitaan, jos sanoi jotain vastaan, tuli nyrkistä, jos löi takaisin, olikin kohta kolme yhtävastaan (ja mä olen sentään tyttö). Opettajia ei kiinnostanut ja osa heistä myös pelkäsi poikia ja antoi näiden piinata rauhassa oppilaita, ettei poikien huomio kääntyisi heihin.

Hyvä oli vertaus myös raiskatuksi tulemiseen, onko uhri itse edesauttanut tapahtunutta? Voiko häntä syyttää? Moni ei tajua kuinka rankkaa kiusattuna voi olla, tai mitä se edes pahimmillaan on.

 

["Neith"]

Tämä oli hyvä esimerkki.

mulla olis vaikka kuinka noita esimerkkejä..
esim koulun ruokalassa ohikulkeva oppilas kaataa vesi/maitolasin syliin ja sitten huudetaan raikuvalla äänellä "katsokaa, ***** kusi housuunsa" siinä on niin kovin mukavaa nousta penkiltä ylös ja kävellä pois ruokalasta kaikkien nauraessa ja pilkatessa

tai opettajan katsoessa muualle kaadetaan vesivärityön päälle se vesikippo jolloin se työ menee pilalle (sama myös liiduilla piirteässä, musta liitu viiva koko kuvan poikki, savityö tippuu herkästi jne ja kaikkeen aina vaan "oho, se oli vahinko")

välitunnin alkaessa osa pitää luokan ovea kiinni jotta muut ehtii piilottaa kengät/takin jolloin pitää viettää välitunti ulkona ilman niitä, joskus vietin useamman tunnin koulun loppumisen jälkeen etsien takkia tai kenkiä jonka mukavat oppilaat olivat ystävällisesti piilottaneet
(varsinkin talvella se oli niin mukavaa)

suljetaan pois kaikesta tekemisestä, haukutaan, tönitään, potkitaan
seurataan kotimatkalla ja paiskotaan kivillä/kävyillä, huidotaan kepeillä

liikuntatunneilla valitaan viimeiseksi joukkueeseen ja kovaan ääneen tehdään selväksi että pakon edessä oli se paskin valittava, ja joukkuelajeissa saia seistä kentällä kenenkään syöttämättä palloa/kiekkoa jne. ja kampituksia sekä tönimisiä tuli niin vasta joukkueelta kuin omiltakin.
laitetaan kenkiin nastoja/pullonkorkkeja jotta satuttaa jalkansa kun koittaa laittaa kenkää jalkaan

kun on menossa ulos luokasta niin käytävällä oleva paiskaa oven naamaan

tämä on joka päiväistä, siihen osallistuu oma luokka, rinnakkais luokat, ylemmät ja alemmat, jatkuvaa nöyryytystä, haukkumista ja fyysistä satuttamista
ala-asteen 2 luokalta lukion ekaan asti..

olin helppo kohde kun mulla oli silmälasit ja vinot hampaat, olin avoin ja ystävällinen , luottavainen enkä ikinä ymmärtänyt että miksi kukaan kiusaisi, puollustin jos jotain muuta kiusattiin (vaikka sain itse sitten senkin kiusauksen itselleni)
6 luokalla halusin kuolla ja seisoin juna-asemalla odottamassa junaa jonka alle hypätä, mutta lopulta luovuin kun aloin ajattelemaan että miten suuren pettymyksen aiheutan vanhemmilleni, että eikö se jo riitä että niillä on niin ruma, tyhmä ja kamala tytär jonka kanssa kukaan ei halua olla kaveri ja joka ei pärjää missään, onneksi en hypännyt vaikka se tarkoittikin sitä että olin lopulta 26v kun viimein pääsin eroon siitä arvottomuuden tunteesta, pahasta olosta ja itseinhosta mitä kaikki nuo kokemukset olivat aiheuttaneet (toki tilanne oli pahentunut myös muista syistä) mutta vieläkin taistelen noita vaikutuksia vastaan, enää en halua kuolla, osaan itkeä enkä satuta itseäni itkeäkseni (itkeminen loppui teini-iässä kun sisäistin totuuden, itkeminen on heikkoutta, heikkoutta ei pidä koskaan näyttää, vain fyysinen kipu on hyväksyttävä syy itkeä)

 

[Ksantippa S.]

[QUOTE="vieras";22902417]No mitä se sun mielestä on? En tiedä koska ketjun muut henkilöt ovat koulunsa käyneet, mut 90-luvulla ei ainakaan ollut tavallista kutsua ihmisiä läpällä huoriksi, läskeiksi yms. pissaliisoja ei edes tiedetty olevankaan. Kyl se oli ihan tahallista verbaalista pahoinpitelyä.[/QUOTE]

Meidän koulussamme 90-luvulla oli varsin tavallista kutsua ihmisiä huoriksi ja läskeiksi. Pissaliisojen sijasta tosin tuohon aikaan puhuttiin pikkupilluista. Näiden sanojen käyttöön liittyi tosi monimutkainen sosiaalinen hierarkia. Näin jälkikäteen mietittynä ulkopuolisten aikuisten olisi ollut mahdotonta sanoa varmasti, milloin oli kysymyksessä suosittujen tyttöjen keskinäinen läpänheitto, milloin akuutit riitatilanteet ja milloin koulukiusaamisen piiriin laskettava nimittely, sillä jokainen tietenkin pyrki mahdollisimman hyvin hallitsemaan nonverbaaliset viestinsä niin kuin ikään kuuluu. Mutta kyllä me itse sen eron tiesimme.

 

["vieras"]

Meidän koulussamme 90-luvulla oli varsin tavallista kutsua ihmisiä huoriksi ja läskeiksi. Pissaliisojen sijasta tosin tuohon aikaan puhuttiin pikkupilluista. Näiden sanojen käyttöön liittyi tosi monimutkainen sosiaalinen hierarkia. Näin jälkikäteen mietittynä ulkopuolisten aikuisten olisi ollut mahdotonta sanoa varmasti, milloin oli kysymyksessä suosittujen tyttöjen keskinäinen läpänheitto, milloin akuutit riitatilanteet ja milloin koulukiusaamisen piiriin laskettava nimittely, sillä jokainen tietenkin pyrki mahdollisimman hyvin hallitsemaan nonverbaaliset viestinsä niin kuin ikään kuuluu. Mutta kyllä me itse sen eron tiesimme.

Okei. No täällä pienessä maalaispitäjässä tommonen nimittelykulttuuri ei ollut käytössä. Mua itteeni ei nimitelleet toiset tytöt vaan yksi 8 hengen poikaporukka jossa oli paljon enemmän passiivisia osallistujia. Se oli ihan perseestä suomeksi sanottuna. Luuseri tais olla ainoa läpittelynimi jonka ite muistan niiltä ajoilta.

 

["hei vaan"]

[QUOTE="Neith";22902465]mulla olis vaikka kuinka noita esimerkkejä..
esim koulun ruokalassa ohikulkeva oppilas kaataa vesi/maitolasin syliin ja sitten huudetaan raikuvalla äänellä "katsokaa, ***** kusi housuunsa" siinä on niin kovin mukavaa nousta penkiltä ylös ja kävellä pois ruokalasta kaikkien nauraessa ja pilkatessa

tai opettajan katsoessa muualle kaadetaan vesivärityön päälle se vesikippo jolloin se työ menee pilalle (sama myös liiduilla piirteässä, musta liitu viiva koko kuvan poikki, savityö tippuu herkästi jne ja kaikkeen aina vaan "oho, se oli vahinko")

välitunnin alkaessa osa pitää luokan ovea kiinni jotta muut ehtii piilottaa kengät/takin jolloin pitää viettää välitunti ulkona ilman niitä, joskus vietin useamman tunnin koulun loppumisen jälkeen etsien takkia tai kenkiä jonka mukavat oppilaat olivat ystävällisesti piilottaneet
(varsinkin talvella se oli niin mukavaa)

suljetaan pois kaikesta tekemisestä, haukutaan, tönitään, potkitaan
seurataan kotimatkalla ja paiskotaan kivillä/kävyillä, huidotaan kepeillä

liikuntatunneilla valitaan viimeiseksi joukkueeseen ja kovaan ääneen tehdään selväksi että pakon edessä oli se paskin valittava, ja joukkuelajeissa saia seistä kentällä kenenkään syöttämättä palloa/kiekkoa jne. ja kampituksia sekä tönimisiä tuli niin vasta joukkueelta kuin omiltakin.
laitetaan kenkiin nastoja/pullonkorkkeja jotta satuttaa jalkansa kun koittaa laittaa kenkää jalkaan

kun on menossa ulos luokasta niin käytävällä oleva paiskaa oven naamaan

tämä on joka päiväistä, siihen osallistuu oma luokka, rinnakkais luokat, ylemmät ja alemmat, jatkuvaa nöyryytystä, haukkumista ja fyysistä satuttamista
ala-asteen 2 luokalta lukion ekaan asti..

olin helppo kohde kun mulla oli silmälasit ja vinot hampaat, olin avoin ja ystävällinen , luottavainen enkä ikinä ymmärtänyt että miksi kukaan kiusaisi, puollustin jos jotain muuta kiusattiin (vaikka sain itse sitten senkin kiusauksen itselleni)
6 luokalla halusin kuolla ja seisoin juna-asemalla odottamassa junaa jonka alle hypätä, mutta lopulta luovuin kun aloin ajattelemaan että miten suuren pettymyksen aiheutan vanhemmilleni, että eikö se jo riitä että niillä on niin ruma, tyhmä ja kamala tytär jonka kanssa kukaan ei halua olla kaveri ja joka ei pärjää missään, onneksi en hypännyt vaikka se tarkoittikin sitä että olin lopulta 26v kun viimein pääsin eroon siitä arvottomuuden tunteesta, pahasta olosta ja itseinhosta mitä kaikki nuo kokemukset olivat aiheuttaneet (toki tilanne oli pahentunut myös muista syistä) mutta vieläkin taistelen noita vaikutuksia vastaan, enää en halua kuolla, osaan itkeä enkä satuta itseäni itkeäkseni (itkeminen loppui teini-iässä kun sisäistin totuuden, itkeminen on heikkoutta, heikkoutta ei pidä koskaan näyttää, vain fyysinen kipu on hyväksyttävä syy itkeä)[/QUOTE]

tämä on kiusaamista, kokonaisvaltaista sellaista, olen pahoillani siitä.

tähän haluan tuoda esille sen, että minua ei ole kiusattu koskaan, ta siis niin koen sen itse. minulla oli paljon kavereita, tiivis porukka, hyvä itseluottamus.

haluan sanoa, että minulle on tehty toi sama kaadetaan vedet syliin ja huudetaan et kusi housuun temppu. koska en ollut kiusattu lapsi, nousin ylös totesin vähintään yhtä kovaan ääneen, et hups, hitto unohdin käydä vessas ennen ruokaa, noh kesä kuivattaa

tämä ei ole vittuilua, vaan halua tuoda esille että kiusatulle ihmiselle sama pila on iso juttu, ei kiusatulle paljon kavereita omaavalle vaan tyhmä pila, jonka unohtaa hetken päästä.

 

["vieras"]

[QUOTE="hei vaan";22902512]tämä on kiusaamista, kokonaisvaltaista sellaista, olen pahoillani siitä.

tähän haluan tuoda esille sen, että minua ei ole kiusattu koskaan, ta siis niin koen sen itse. minulla oli paljon kavereita, tiivis porukka, hyvä itseluottamus.

haluan sanoa, että minulle on tehty toi sama kaadetaan vedet syliin ja huudetaan et kusi housuun temppu. koska en ollut kiusattu lapsi, nousin ylös totesin vähintään yhtä kovaan ääneen, et hups, hitto unohdin käydä vessas ennen ruokaa, noh kesä kuivattaa

tämä ei ole vittuilua, vaan halua tuoda esille että kiusatulle ihmiselle sama pila on iso juttu, ei kiusatulle paljon kavereita omaavalle vaan tyhmä pila, jonka unohtaa hetken päästä.[/QUOTE]

No onhan siinäkin eroa tekeekö "pilan" sulle ystävä tai kaveri. Vai onko kyseessä sinulle oudoksi jäänyt ihminen joka muutenkin käyttää valtaa sinuun fyysisen ja psyykkisen kiusaamisen kautta.

 

[Ksantippa S.]

[QUOTE="vieras";22902504]Okei. No täällä pienessä maalaispitäjässä tommonen nimittelykulttuuri ei ollut käytössä. Mua itteeni ei nimitelleet toiset tytöt vaan yksi 8 hengen poikaporukka jossa oli paljon enemmän passiivisia osallistujia. Se oli ihan perseestä suomeksi sanottuna. Luuseri tais olla ainoa läpittelynimi jonka ite muistan niiltä ajoilta.[/QUOTE]

Nämä tilanteet ja kulttuurit vaihtelevat tosi paljon, itselläni kyseessä oli keskikokoisen kaupungin lähiökoulu. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ihminen itse tietää varsin hyvin onko tullut kiusatuksi vai ei. Nämä ihmiset, jotka kehuskelevat, että olisi heitäkin kiusattu, jos he eivät olisi nousseet puolustamaan itseään, harvoin tietävät mistä kiusaamisessa on kyse.

 

["hei vaan"]

[QUOTE="vieras";22902531]No onhan siinäkin eroa tekeekö "pilan" sulle ystävä tai kaveri. Vai onko kyseessä sinulle oudoksi jäänyt ihminen joka muutenkin käyttää valtaa sinuun fyysisen ja psyykkisen kiusaamisen kautta.[/QUOTE]

on toki, en niin väittänytkään. ihan vaan halusin herätellä ihmisiä siihen, että itselle piloilta tuntuvat asiat voi muutenkin jo kiusatusta tuntua pahalta eikä yhtään naurata.

mulle on tehty piloja, niin tutut kuin tuntemattomatkin, en kokenut sitä kiusaamisena.

en sano, että kiusaaminen on ikinä kiusatun syy, haluan vaan tuoda esiin sen, että jos ihminen osaa nauraa itselleen niin tälläinen pila tuntuu pilalta eikä kiusaamiselta.

niinkuin joku jo aiemmin sanoi, kiusattu "haisee" kiusatulta ja sitä on silloin helpompi kiusata. ketään ei kiinnosta kiusata tyyppiä joka ei kiusaannu siitä, vaan osaa hyödyntää sitä ja saa parhaimmassa tapauksessa kiusaajan näyttämään hassulta....

 

[kiusattu]

[QUOTE="hei vaan";22902512]tämä on kiusaamista, kokonaisvaltaista sellaista, olen pahoillani siitä.

tähän haluan tuoda esille sen, että minua ei ole kiusattu koskaan, ta siis niin koen sen itse. minulla oli paljon kavereita, tiivis porukka, hyvä itseluottamus.

haluan sanoa, että minulle on tehty toi sama kaadetaan vedet syliin ja huudetaan et kusi housuun temppu. koska en ollut kiusattu lapsi, nousin ylös totesin vähintään yhtä kovaan ääneen, et hups, hitto unohdin käydä vessas ennen ruokaa, noh kesä kuivattaa

tämä ei ole vittuilua, vaan halua tuoda esille että kiusatulle ihmiselle sama pila on iso juttu, ei kiusatulle paljon kavereita omaavalle vaan tyhmä pila, jonka unohtaa hetken päästä.[/QUOTE]

Se ero on juuri siinä että kiusaaminen on jatkuvaa, tuollainen yksittäinen tapaus on vain kiusantekoa! Ja kiusaaminen on yleensä sitä että syrjitään yhtä. Kai sinä nyt pärjäsit kun olit kuitenkin porukoissa. Mieti kun olisit istunut yksin pöydässä kun lasi kaadetaan syliin. Ja mieti kun vastaavaa olisi tapahtunut päivittäin.

Neith: otan osaa, sinulla on ollut todella rankkaa. Itseäni ei kiusattu noin pahasti, mutta itsekin yläasteella olin juna-asemalla raiteista 20 cm päässä kun juna vilisti ohi, miettien ottaisiko yhden askeleen lähemmäksi kun olin juuri saanut "kaverilta" turpaan. Kun olisi joku uloke junasta tarttunut takin hihaan, se olisi ollut tämän tytön lähtö... Toisen kerran aioin hypätä sillalta raiteille, kun "kaverit" olivat kutsuneet viettämään iltaa kaupungille mutta totuus olikin se että olivat keränneet porukkaa hakkaamaan minut... Molemmilla kerroilla minullakin oli syynä eloon jäämiselle se, että en voinut tehdä sitä vanhemmilleni.
Ehkä minäkin selviän tästä kun pääsen sinun ikääsi, nyt olen vasta 23 ja tekee todella kipeää muistella kaikkea, enkä kykene normaaleihin sosiaalisiin suhteisiin.

 

["vieras"]

Nämä tilanteet ja kulttuurit vaihtelevat tosi paljon, itselläni kyseessä oli keskikokoisen kaupungin lähiökoulu. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ihminen itse tietää varsin hyvin onko tullut kiusatuksi vai ei. Nämä ihmiset, jotka kehuskelevat, että olisi heitäkin kiusattu, jos he eivät olisi nousseet puolustamaan itseään, harvoin tietävät mistä kiusaamisessa on kyse.

Joo. Ärsyttää vain todella paljon, kun tässäkin ketjussa nousee esiin et jos sua päivittäin, aina kaikissa mahdollisissa käänteissä haukutaan siaksi, tehdään röhkimisääniä yms. kommentoivaan tekemisiä, niin ne olis pitänyt ottaa läpällä tai, että tuota ei voisi kutsua kiusaamiseksi. Oli se 13-vuotiaana rankkaa kun ei uskaltanut mennä kouluun, pelkäs välitunteja, niitä hetkiä kun opettaja poistui luokasta, ruokatunteja, matkahuollon sisälle ei voinut mennä vaan bussia piti odottaa ulkona, bussimatkoja, jopa vapaa-ajalla sai pelätä. Hirveetä ajatella et 13-vuotiaana sitä mietti et pitäiskö juosta autonalle ja kuolla.

Ite koin hyvin vähän fyysistä kiusaamista. Oikei tavaroita vietiin, kirjoja sotkettiin tuseilla, syljettiin päälle, ammuttiin sylkisillä paperitolloilla, estettiin käytävällä liikkuminen, ruokalassa heiteltiin ruualla, tultiin nimittelemään naaman eteen, etuiltiin ruokajonossa ison lössin voimin. Mut ei koskaan pöngätty minnekkään, annettu lumipesuja, kampattu, lyöty yms. mitään muuta vastaavaa fyysistä.

 

[kiusattu]

[QUOTE="hei vaan";22902512]tämä on kiusaamista, kokonaisvaltaista sellaista, olen pahoillani siitä.

tähän haluan tuoda esille sen, että minua ei ole kiusattu koskaan, ta siis niin koen sen itse. minulla oli paljon kavereita, tiivis porukka, hyvä itseluottamus.

haluan sanoa, että minulle on tehty toi sama kaadetaan vedet syliin ja huudetaan et kusi housuun temppu. koska en ollut kiusattu lapsi, nousin ylös totesin vähintään yhtä kovaan ääneen, et hups, hitto unohdin käydä vessas ennen ruokaa, noh kesä kuivattaa

tämä ei ole vittuilua, vaan halua tuoda esille että kiusatulle ihmiselle sama pila on iso juttu, ei kiusatulle paljon kavereita omaavalle vaan tyhmä pila, jonka unohtaa hetken päästä.[/QUOTE]

Se ero on juuri siinä että kiusaaminen on jatkuvaa, tuollainen yksittäinen tapaus on vain kiusantekoa! Ja kiusaaminen on yleensä sitä että syrjitään yhtä. Kai sinä nyt pärjäsit kun olit kuitenkin porukoissa. Mieti kun olisit istunut yksin pöydässä kun lasi kaadetaan syliin. Ja mieti kun vastaavaa olisi tapahtunut päivittäin.

Neith: otan osaa, sinulla on ollut todella rankkaa. Itseäni ei kiusattu noin pahasti, mutta itsekin yläasteella olin juna-asemalla raiteista 20 cm päässä kun juna vilisti ohi, miettien ottaisiko yhden askeleen lähemmäksi kun olin juuri saanut "kaverilta" turpaan. Kun olisi joku uloke junasta tarttunut takin hihaan, se olisi ollut tämän tytön lähtö... Toisen kerran aioin hypätä sillalta raiteille, kun "kaverit" olivat kutsuneet viettämään iltaa kaupungille mutta totuus olikin se että olivat keränneet porukkaa hakkaamaan minut... Molemmilla kerroilla minullakin oli syynä eloon jäämiselle se, että en voinut tehdä sitä vanhemmilleni.

Vaikka nuo tapaukset olivat fyysistä väkivaltaa, se kiusaamisen tunne tuli kaikesta syrjimisestä ja selän takana puhumisesta.

Ehkä minäkin selviän tästä kun pääsen sinun ikääsi, nyt olen vasta 23 ja tekee todella kipeää muistella kaikkea, enkä kykene normaaleihin sosiaalisiin suhteisiin.

 

[kiusattu]

[QUOTE="hei vaan";22902568]on toki, en niin väittänytkään. ihan vaan halusin herätellä ihmisiä siihen, että itselle piloilta tuntuvat asiat voi muutenkin jo kiusatusta tuntua pahalta eikä yhtään naurata.

mulle on tehty piloja, niin tutut kuin tuntemattomatkin, en kokenut sitä kiusaamisena.

en sano, että kiusaaminen on ikinä kiusatun syy, haluan vaan tuoda esiin sen, että jos ihminen osaa nauraa itselleen niin tälläinen pila tuntuu pilalta eikä kiusaamiselta.

niinkuin joku jo aiemmin sanoi, kiusattu "haisee" kiusatulta ja sitä on silloin helpompi kiusata. ketään ei kiinnosta kiusata tyyppiä joka ei kiusaannu siitä, vaan osaa hyödyntää sitä ja saa parhaimmassa tapauksessa kiusaajan näyttämään hassulta....[/QUOTE]

Et tiedä yhtään mistä puhut. En minäkään kiusaantunut kiusaamisesta, kestin tilanteet tosi hyvin, välillä en välittänyt ja välillä naljailin takaisin. Mutta kiusaaminen jatkui siitä huolimatta! Lopeta nyt nuo kommenttisi kun et ymmärrä asiaa.

 

["Neith"]

[QUOTE="hei vaan";22902568]on toki, en niin väittänytkään. ihan vaan halusin herätellä ihmisiä siihen, että itselle piloilta tuntuvat asiat voi muutenkin jo kiusatusta tuntua pahalta eikä yhtään naurata.

mulle on tehty piloja, niin tutut kuin tuntemattomatkin, en kokenut sitä kiusaamisena.

en sano, että kiusaaminen on ikinä kiusatun syy, haluan vaan tuoda esiin sen, että jos ihminen osaa nauraa itselleen niin tälläinen pila tuntuu pilalta eikä kiusaamiselta.

niinkuin joku jo aiemmin sanoi, kiusattu "haisee" kiusatulta ja sitä on silloin helpompi kiusata. ketään ei kiinnosta kiusata tyyppiä joka ei kiusaannu siitä, vaan osaa hyödyntää sitä ja saa parhaimmassa tapauksessa kiusaajan näyttämään hassulta....[/QUOTE]

se on eri asia kun ihmiset nauraa sun kanssa, ei sulle..
on helppo nauraa mukana kun on ystäviä, kavereita, kun ei tarvitse olla yksin niissä tilanteissa tietäen että se muiden nauru ei ole hyväntahtoista. ja kun se on joka päiväistä ja tulee niin monelta suunnalta

 

[hei vaan uudestaan]

Et tiedä yhtään mistä puhut. En minäkään kiusaantunut kiusaamisesta, kestin tilanteet tosi hyvin, välillä en välittänyt ja välillä naljailin takaisin. Mutta kiusaaminen jatkui siitä huolimatta! Lopeta nyt nuo kommenttisi kun et ymmärrä asiaa.

SIIIIS oikeesti, en ole missään vaiheessa vähätellyt tai verrannut kokemuksia. tein mielstäni hyvin selväksi että asiat ovat eri. halusin tuoda oman kokemukseni esiin juuri sen takia, että ihmiset ymmärtäisit että samat asiat tuntuvat eri ihmisistä erilaisilta ja että kuuluuko johonkin kaveriporukkaan vai ei vaikuttaa aisaan ihan hirveesti!!!!!

voi olla että en osannnut kirjoittaa asiaa selvästi, mutta tarkoitus ei ollut vittuilla/vähätellä eikä millään lailla sanoa mitään vastaan. Omaa pikkuveljeä on kiusattu ja rankasti, en ole se ihminen joka sanoo: jos vaan vähän osaisit nauraa itsellesi niin se loppuisi. Olen se ihminen joka haluaa saada ne urpot vanhemmat tajuamaan, että jos oma lapsi tekee "piloja" niin se ei evälttämättä ole pila kaikkien mielestä vaan kiusaamista.

Ihan sun puolella yritin olla, mutta kuten tästäkin huomaa, kiusaaminen jättää pahoja arpia ja ihmisten oin vaikea käsittää että joku vois olla samalla puolella, vaikka puhuukin vähän eri kieltä ja ei ole henk-kohtasesti ollut kiusattu..

 

["minä"]

Et tiedä yhtään mistä puhut. En minäkään kiusaantunut kiusaamisesta, kestin tilanteet tosi hyvin, välillä en välittänyt ja välillä naljailin takaisin. Mutta kiusaaminen jatkui siitä huolimatta! Lopeta nyt nuo kommenttisi kun et ymmärrä asiaa.

Niinpä. Mullakin kiusaaminen jatkui riippumatta siitä paninko vastaan vai olinko vain hiljaa.

Koko luokka räjähti nauramaan aina kun vastasin tunnilla jotain, olin aina yksin välitunnilla, joukkueisiin valittiin viimeisenä, tavaroita rikottiin ja piilotettiin, ruokalassa kaikki lähtivät siitä pöydästä pois kun istuin siihen... jne jne.. Eikä mikään mitä tein tai jätin tekemättä auttanut asiaa. Tätä kesti siis 4. luokasta 9. luokalle. Asiaa auttoi ainoastaan se, että siirryin eri lukioon.

Ei naurattanut, kun joka päivä piti kauhulla mennä kouluun ja miettiä että mitä tänään tapahtuu. Noi vuodet olin lähinnä hiljaa ja yksin (vaikka luonteeltani olen puhelias ja iloinen), koska en uskaltanut sanoa mitään kenellekään enkä tunneilla, koska aina minua pilkattiin.

 

["neith"]

Se ero on juuri siinä että kiusaaminen on jatkuvaa, tuollainen yksittäinen tapaus on vain kiusantekoa! Ja kiusaaminen on yleensä sitä että syrjitään yhtä. Kai sinä nyt pärjäsit kun olit kuitenkin porukoissa. Mieti kun olisit istunut yksin pöydässä kun lasi kaadetaan syliin. Ja mieti kun vastaavaa olisi tapahtunut päivittäin.

Neith: otan osaa, sinulla on ollut todella rankkaa. Itseäni ei kiusattu noin pahasti, mutta itsekin yläasteella olin juna-asemalla raiteista 20 cm päässä kun juna vilisti ohi, miettien ottaisiko yhden askeleen lähemmäksi kun olin juuri saanut "kaverilta" turpaan. Kun olisi joku uloke junasta tarttunut takin hihaan, se olisi ollut tämän tytön lähtö... Toisen kerran aioin hypätä sillalta raiteille, kun "kaverit" olivat kutsuneet viettämään iltaa kaupungille mutta totuus olikin se että olivat keränneet porukkaa hakkaamaan minut... Molemmilla kerroilla minullakin oli syynä eloon jäämiselle se, että en voinut tehdä sitä vanhemmilleni.
Ehkä minäkin selviän tästä kun pääsen sinun ikääsi, nyt olen vasta 23 ja tekee todella kipeää muistella kaikkea, enkä kykene normaaleihin sosiaalisiin suhteisiin.

mulle iski lopulta ihan kunnon romahdus, johtuen osittain kiusaamisesta, osittain perhesuhteista, osittain väsymyksestä, osittain parisuhteesta ja kun se romahdus tuli niin hain vihdoin apua, terapiaa, mielialalääkkeitä (keskivaikeaan masennukseen ja ahdistuneisuuteen itsetuhoisin piirtein, jota mulla oli varmaankin ollut ihan nuoresta asti) erosin ja aloin korjaamaan kaikkea sitä mikä "päässäni oli vialla" kaikkea en toki ole vieläkään saanut korjattua, tuskin saan koskaan. mutta pikku hiljaa eteenpäin

toivon että sinäkin saat jätettyä nuo kokemukset ja asiat menneisyyteen, toivon että selviät ja että jonain päivänä kaikki ne asiat on kunnossa, jäljet korjattu ja se ei enää satuta sinua

 

[kiusattu]

SIIIIS oikeesti, en ole missään vaiheessa vähätellyt tai verrannut kokemuksia. tein mielstäni hyvin selväksi että asiat ovat eri. halusin tuoda oman kokemukseni esiin juuri sen takia, että ihmiset ymmärtäisit että samat asiat tuntuvat eri ihmisistä erilaisilta ja että kuuluuko johonkin kaveriporukkaan vai ei vaikuttaa aisaan ihan hirveesti!!!!!

voi olla että en osannnut kirjoittaa asiaa selvästi, mutta tarkoitus ei ollut vittuilla/vähätellä eikä millään lailla sanoa mitään vastaan. Omaa pikkuveljeä on kiusattu ja rankasti, en ole se ihminen joka sanoo: jos vaan vähän osaisit nauraa itsellesi niin se loppuisi. Olen se ihminen joka haluaa saada ne urpot vanhemmat tajuamaan, että jos oma lapsi tekee "piloja" niin se ei evälttämättä ole pila kaikkien mielestä vaan kiusaamista.

Ihan sun puolella yritin olla, mutta kuten tästäkin huomaa, kiusaaminen jättää pahoja arpia ja ihmisten oin vaikea käsittää että joku vois olla samalla puolella, vaikka puhuukin vähän eri kieltä ja ei ole henk-kohtasesti ollut kiusattu..

Ok, tekstistäsi sai sen käsityksen että kiusattuja kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin, mutta että kiusatut kokevat sen eri tavalla, siksi hermostuin. Esim. tuota lasin kaatamista ja lasin kaatamista ei voi verrata keskenään kiusaamisasiassa.

 

[katatsu]

Kiusattu ei ole koskaan syypää omaan kiusaamiseensa.

Mutta varmasti on näitäkin tapauksia, että leikkimielinen läpän heitto otetaan liian vakavasti, ja sitten puhutaan että ku mua kiusataan. Tai ei osata nauraa itelleen, jos esim. kaatuu ja housut repeää (ite en ainakaan vois olla nauramatta tuollasesa tilanteesa, jos mulle kävis noin...!).

Liian pitkälle ei tietenkään "läpän heittokaan" saa mennä...

 

["hei vaan"]

Ok, tekstistäsi sai sen käsityksen että kiusattuja kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin, mutta että kiusatut kokevat sen eri tavalla, siksi hermostuin. Esim. tuota lasin kaatamista ja lasin kaatamista ei voi verrata keskenään kiusaamisasiassa.

pahoittelen, kirjoitin varmaan epäselvästi, teksti vääristyy helposti.

halusin sillä esimerkillä korostaa nimenomaan sitä, että sama pila on eri tilanteissa ja eri ihmisten kesken joko pila tai kiusaamista. minun kohdalla se oli pila, sinun kohdalla kiusaamista.

tämän halusin tuoda esiin siksi, että kun seurasin veljeni kiusaamista (ei oltu samassa koulussa) esiin nousi hyvin usein kiusaajien vanhemmilta kommentti: no pojat nyt on tollasia, tekee kepposia toisille.

huomioikaa siis vanhemmat tämä ero.

pahoittelen vielä...

 

[kiusattu]

[QUOTE="hei vaan";22902727]pahoittelen, kirjoitin varmaan epäselvästi, teksti vääristyy helposti.

halusin sillä esimerkillä korostaa nimenomaan sitä, että sama pila on eri tilanteissa ja eri ihmisten kesken joko pila tai kiusaamista. minun kohdalla se oli pila, sinun kohdalla kiusaamista.

tämän halusin tuoda esiin siksi, että kun seurasin veljeni kiusaamista (ei oltu samassa koulussa) esiin nousi hyvin usein kiusaajien vanhemmilta kommentti: no pojat nyt on tollasia, tekee kepposia toisille.

huomioikaa siis vanhemmat tämä ero.

pahoittelen vielä...[/QUOTE]

Eipä mitään, oikeassa olit, oli vain väärinkäsitys

 

["minä"]

Kiusattu ei ole koskaan syypää omaan kiusaamiseensa.

Mutta varmasti on näitäkin tapauksia, että leikkimielinen läpän heitto otetaan liian vakavasti, ja sitten puhutaan että ku mua kiusataan. Tai ei osata nauraa itelleen, jos esim. kaatuu ja housut repeää (ite en ainakaan vois olla nauramatta tuollasesa tilanteesa, jos mulle kävis noin...!).

Liian pitkälle ei tietenkään "läpän heittokaan" saa mennä...

Mä en usko että kukaan joka sanoo olevansa koulukiusattu puhuu mistään tuollaisesta yksittäisestä tapauksesta.

Mieti tilannetta jossa joudut esim. 5 vuoden ajan jokaikinen koulupäivä etsimään ulkovaatteitasi välitunnille mennessä (tosi hauskaa pakkasella) tai selittelemään opettajalle sotkettua kirjaa tms. Tai että sanot ihan mitä tahansa, sinulle nauretaan, siis jos vaikka sanot vaikka "hei" niin koko luokka räjähtää nauramaan joka päivä 5 vuoden ajan. Sinua ei koskaan oteta mihinkään mukaan eli olet yksin, puhumatta kenellekään useita vuosia, naurattaako vielä?

 

[lol :)]

Kiusatun osa on kärsiä.

Suomessa ei ole yhteisöllisyyttä ja se näkyy kouluissa kiusaamisena. Ympäröivä yhteisö ei laita kiusaajaa täällä ruotuun, vaan kiusaaja omaa jopa sosiaalisesti arvostetun aseman. En ole törmännyt vastaavaan muualla.

Haastattelin erästä entistä koulukiusaajaa ja hän määritteli ihmisenä olemisen väkivallan kautta vielä kolmekymppisenä. Hänen tulee mielestään tarjota perheelleen suoja ja turva sekä pyrkiä yksityistämään naisensa seksualisuus samalla kun hänen vaimonsa yrittää seksualisuudellaan saada mahdollisimman paljon miehestä ja hänen omaisuudestaan itselleen.

En muista, milloin olisi yhteenkuuluvaisuuden tunne ollut näin kaukana kahden ihmisen välistä.

 

[Syyllinen kiusattu.]

Mua kiusattiin koko ala-aste ja osittain yläasteellakin, ei ikinä fyysisesti, mutta henkisesti ja eristämällä. Ja KYLLÄ se oli osittain mun oma vikani. Olin outo lapsi. Aikuisena sain ADHD-diagnoosin.
Olin niin outo, että mitä muut olisi voineet muuta kuin kiusata. Mulla oli rumat vaatteet, änkytin, en osannut olla niinkuin muut olin aina joko liian äänekäs tai yliujo. Aina vähän liikaa tai liian vähän.

MUTTA mitä muuta olisin voinut olla kuin oma itseni. En voinut itselleni lapsena mitään. Nyt aikuisena olen oppinut säätelemään käyttäytymistä eikä mua enää kiusata. En todellakaan ole sellainen , joka joutuu esim työpaikkakiusauksen kohteeksi. Olen päällisin puolin sosiaalinen ja pidetty ihminen. Todellisuudessa olen kuitenkin sama outo tyttö. Perheen ja parin erittäin vanhan ystävän lisäksi mulla ei ole vapaa-ajalla mitään sosiaalisia kontakteja.

Ehkä erakoitumiseni johtuu ADHD.sta, ehkä siitä, että olen keksinyt keinon, ettei minua enää kiusata eikä torjuta. Olen oppinut vetäytymään.

Kiusatussa on aina vikaa. Aina on joku vika miksi häntä kiusataan... mutta mitä sille voi tehdä? Ehkä se vaatisi muilta ihmisiltä avarakatseisuutta erilaisuutta kohtaan.

 

[kiusattu]

Mua kiusattiin koko ala-aste ja osittain yläasteellakin, ei ikinä fyysisesti, mutta henkisesti ja eristämällä. Ja KYLLÄ se oli osittain mun oma vikani. Olin outo lapsi. Aikuisena sain ADHD-diagnoosin.
Olin niin outo, että mitä muut olisi voineet muuta kuin kiusata. Mulla oli rumat vaatteet, änkytin, en osannut olla niinkuin muut olin aina joko liian äänekäs tai yliujo. Aina vähän liikaa tai liian vähän.

MUTTA mitä muuta olisin voinut olla kuin oma itseni. En voinut itselleni lapsena mitään. Nyt aikuisena olen oppinut säätelemään käyttäytymistä eikä mua enää kiusata. En todellakaan ole sellainen , joka joutuu esim työpaikkakiusauksen kohteeksi. Olen päällisin puolin sosiaalinen ja pidetty ihminen. Todellisuudessa olen kuitenkin sama outo tyttö. Perheen ja parin erittäin vanhan ystävän lisäksi mulla ei ole vapaa-ajalla mitään sosiaalisia kontakteja.

Ehkä erakoitumiseni johtuu ADHD.sta, ehkä siitä, että olen keksinyt keinon, ettei minua enää kiusata eikä torjuta. Olen oppinut vetäytymään.

Kiusatussa on aina vikaa. Aina on joku vika miksi häntä kiusataan... mutta mitä sille voi tehdä? Ehkä se vaatisi muilta ihmisiltä avarakatseisuutta erilaisuutta kohtaan.

Vaikka luokka olisi täynnä samanlaisia ihmisiä, jotain niistä luultavasti kiusattaisi. Niin se vain menee, ei tarvitse olla syytä kiusatun valitsemiselle, vaikka kiusaamiselle keksiikin "syitä". Kuten sanoin aiemmin, minussa ei ollut muuta vikaa kuin että tulin luokalle myöhemmin kuin muut, se oli se syy syrjimiselle. Ja se ei ollut minun eli kiusatun vika.

 

["qAz"]

Kiusatussa on aina vikaa. Aina on joku vika miksi häntä kiusataan... mutta mitä sille voi tehdä? Ehkä se vaatisi muilta ihmisiltä avarakatseisuutta erilaisuutta kohtaan.

Ja paskat. Kiusaaja kiusaa ja se valitsee kohteensa jollakin perusteella. Se, että poika ei pitäisi punaisia sukkia saattaisi tarkoittaa sitä, että kiusaaja olisikin valinnut sen pojan, jolla on nallen kuva paidassaan. Kiusaamiselle on aina syy. Kiusatussa se harvemmin on.

Syytetään vaan suosiolla kiusaajaa ja yhteisöä joka toiminnan sallii ja siihen kannustaa.