Kiusatun osuus kiusaamiseen?

[tiiru]

No on varmasti näitäkin jotka "tavallisen läpän" kokevat kiusaamiseksi, mitä ehkä muut pikku pissaliisat toisilleen heittää.
Ja jos miettii miksi mua on ihan "läpällä" yläasteella haukuttu niin kyllähän sieltä huoraa, lumppua, läskiä, kanaa, pissistä, lehmää ja vaikka mitä löytyy, en koe olleeni kiusattu, mutta joku herkempi ei ehkä olisi nauranut ja pistänyt takasin...

 

[Anatolia]

[QUOTE="myö";22902061]Välihuomautus: käytöksen arvostelu on nykyään samanlaista kuin muidenkin aineiden. Eli kiitettävän käytökseen tarvitaan oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta - siis ekstraa. 8 on hyvä, tavallinen numero myös käytöksessä.[/QUOTE]

Näin on, ajat ovat muuttuneet, ennen käytösnumeroksi sai 10 jos oli ihan hiirenhiljaa vaan.

Meillä amk:ssa on ollut puhetta ujon ja hiljaisen opiskelijan syrjimisestä harjoitteluissa. Totuus on kuitenkin se, että henkilö, jolla ei ole riittäviä sosiaalisia taitoja kuvantamisen alalla toimimiseen, ei voi olla työhön soveltuva ja siinä hyvä. Teknisen osaamisen lisäksi hyvin tärkeää on myös se, miten kohtaa potilaan ihmisenä. Pitää jutella mukavia, pitää kertoa mitä tehdään, eikä olla tuppisuuna, pitää kyetä kommunikoimaan työyhteisön kanssa. Vaikka olisi ujo. Ja jos siihen ei kykene, ei voi saada hyvää arvosanaa harjoitteluista. Eikä ole kyse tässäkään asiassa siitä, että ujous luonteenpiirteenä olisi vähemmän arvokas kuin sosiaalisuus ja reippaus. Kyse tosin jo aikuisista ihmisistä, eikä pikkulapsista.

 

["myö"]

Ok, sen huomasin jo siitä keskustelusta, mutta silmään pisti tuo että syynä oli luonne ja jäi mietityttämään, miten se lapseen vaikuttaa.

Toivottavasti ope on tarkoittanut, että lapsi ei ole ollut sillä tavalla oma-aloitteinen ja yhteisössään aktiivinen (mikä tavallaan tietty johtuu luonteesta), että olisi saanut kiitettävän. Muuten kommentti on typerä, sillä tietenkään käytösnumeron tarkoitus ei ole olla opettajan näkemys eri luonteiden paremmuudesta.

 

[Penaalin terävin kynä]

Uuh, itse sain kylmiä väristyksiä, kun luin tuon Aino Kontulan haastattelun. En edes muista sitä tarkoin, mieleen jäi vain kuva ihmisestä, joka on itse nuorempana kiusannut ja piruillut muille ja jatkanut sitten tätä kus*pään rooliaan opettajana :kieh: Minulla oli juuri tuollainen luokkakaveri koulussa, ei kiusannut ketään avoimesti, mutta manipuloi ja yhytti selän takana muita toistensa kimppuun, kutsui aina vain tiettyjä juhliin voidakseen osoittaa valtaansa (lähes kaikki muut kutsuivat aina koko luokan), piruili todella taitavasti (joka leikistä suuttuu...) ja yritti erottaa ystäviä toisistaan valehtelemalla ja juuri manipuloimalla. Kerran jouduin manipuloinnin uhriksi itsekin, ja kyllä hävetti jälkeenpäin, kun tajusin haksahtaneeni niin typerästi ja kohdelleeni kaltoin ystävääni, joka onneksi antoi anteeksi.

Nykyisin tämä ihminen on opettaja koulussa, eikä juuri muuta teekään kuin valittaa julkisesti sekä oppilaistaan että näiden vanhemmista. Kuulostaa mielestäni ihan samalta kuin tämä haastattelun AIno Kontula...

 

["mii"]

Ala-asteella oli yksi lihava tyttö, häntä kiusattiin koska oli lihava=erilainen kuin muut. Niin pojat kuin tytötkin kiusasivat häntä.Minä en koskaan nimitellyt häntä, mutta en oikeestaan puuttunut asiaan, olin pieni en ymmärtänyt että kaveria täytyis puolustaa. Opettajat ja vanhemmat puuttuivat asiaan, kiusaaminen loppui=haukkuminen loppui, mutta silti tyttöä syrjittiin.

Syrjiminen jatkui ja se lihava tyttö tietty oli edelleen yksin, hän oli tottunut omaan rooliinsa. Oma äitini opetti minulle siinä vaiheessa sen, että koska minä olen vahva ja uskalias ihminen, voin ja minun pitääkin puuttua asiaan jos huomaan syrjintää. Ja minä puutuin, aloin syrjimään niitä muita kiusaajia ja koska lin yleisesti ottaen suosittu tyttö meidän luokalla, muut tuli tavallaan perässä ja kukaan ei halunnut enää haukkua lihavaa tyttöä, koska se aiheutti harmia itselleen.

Tästä olen oppinut 2 asiaa:
1) Toivon että omat lapset ovat luonteeltaan samanlaisia kuin minä: sosiaalisia, rohkeita, iloisia, omatoimisia ja niitä ns. pärjääjiä

2)Toivon että osaan itse kasvattaa lapseni suvaitsemaan, puolustamaan ja rphkaisemaan niitä ujompia ja erilaisempia ihmisiä ja käyttämään omaa reipasta luonnettaan hyvään eikä pahaan.

 

["vieras"]

Olin koulukiusattu, kiusaamisen kohteena oli poikkeava ulkonäkö sekä jokin muu seikka jota en ole koskaan saanut selville. Kiusaaminen esiintyi verbaalisessa muodossa mm. siaksi ja strippariksi haukkumista, sekä minun nimissäni lähetettiin rakkauskirjeitä sekä seurustelun aloituskutsuja. Kiusaamista koitin lopettaa ensin siten etten ollut huomaavinanikaan, sitten niin, että sanoin takaisin, lopulta vain välttelin heitä mahdollisimman paljon.

En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Ulkonäköä on vaikea muuttaa. Onneksi oli kuitenkin iso kaveripiiri josta sai tukea.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="myö";22902150]Toivottavasti ope on tarkoittanut, että lapsi ei ole ollut sillä tavalla oma-aloitteinen ja yhteisössään aktiivinen (mikä tavallaan tietty johtuu luonteesta), että olisi saanut kiitettävän. Muuten kommentti on typerä, sillä tietenkään käytösnumeron tarkoitus ei ole olla opettajan näkemys eri luonteiden paremmuudesta.[/QUOTE]

Näin minäkin toivon että asia on. Silti jäin pohtimaan sen ujon ja hiljaisen lapsen ajatusmaailmaa ja sitä, millaista kouluelämä oli silloin kun itse oli ala-asteella. Oma lapsi kun ei vielä koulussa ole niin nykykoulu on minulle ihan vieras jo. Aika vaikea tuo käytösnumero, kun itse niin vanhanaikaisesti näen sen hyvänä käytöksenä muita kohtaan, tehtävien hoitamisen ym. Ryhmässä toiminen taas on minusta eri juttu, enkä itse siitä ainakaan numeroa lähtisi antamaan.
Mutta joo, en sano enempää kun en osaa, mietin vain.

 

[Ksantippa S.]

No on varmasti näitäkin jotka "tavallisen läpän" kokevat kiusaamiseksi, mitä ehkä muut pikku pissaliisat toisilleen heittää.
Ja jos miettii miksi mua on ihan "läpällä" yläasteella haukuttu niin kyllähän sieltä huoraa, lumppua, läskiä, kanaa, pissistä, lehmää ja vaikka mitä löytyy, en koe olleeni kiusattu, mutta joku herkempi ei ehkä olisi nauranut ja pistänyt takasin...

Tuo läppäily on ihan asia erikseen. Yläasteikäisten tyttöjen keskinäinen kiusaaminen ei yleensä ole nimittelyä, vaan yhteisöstä sulkemista. Kiusaamista voi olla esimerkiksi se, että pukuhuoneen ovi lukitaan edestäsi, eikä kukaan sitä avaa vaikka kuinka koputtelet. Kun opettaja tulee ja ihmettelee, miksi et ole vaihtanut jumppavaatteita, kukaan ei sano mitään. Vieläkö naurattaa?

 

[-]

Kaikenlaisia olen kuullut kerrottavan, mitä opettajien ja muiden aikuisten suusta voi kiusatulle päästellä:

"Sinä olet niin hiljainen ja ujo, sellaiset vaan jää jalkoihin"
"No jospa se johtuu siitä, että olet lihava?"
"Koko luokan maine menee, kun sinä lintsaat koulusta. Ei täällä kukaan ketään kiusaa, nyt niskasta kiinni vain itseä".

Minut pistettiin pyytämään kiusaajiltani anteeksi, kun olin heidän selkänsä takana puhunut heistä pahaa. Siis purkanut pahaa oloani kiusatuksi ja syrjityksi joutumisesta.
Tällä tavalla käännettiin siis koko homma omaksi syykseni ja kiusaajieni ei tietenkään tarvinnut anteeksi pyytää...

 

[tt]

En ole tuota artikkelia lukenut, mutta kyllä tuossa ap:n kirjoituksessa totuudensiemen varmasti on. Missään tapauksessa kiusaaminen ei ole hyväksyttävää ja missään tapauksessa kiusattua ei voi syyllistää kiusaamisesta, mutta siihen että jota kuta aletaan kiusaamaan vaaditaan kuitenkin jotain molemmin puolin. Eihän kaikkia lapsia kiusata, mutta jokaista nälvitään kuitenkin joskus. Se miten siihen nälvimiseen suhtautuu ja reagoi voi vaikuttaa suuresti siihen mitä jatkossa tapahtuu. Kaverini on tummaihoinen ja häntä yritettiin kiusata ihonvärinsä takia. Kolmen pari vuotta vanhemman pojan ryhmä tuli eteemme ja haukkui kaveriani neekeriksi. Se miten tähän ensimmäiseen reagoi vaikuttaa suuresti siihen mitä jatkossa tapahtuu. Huonoitsetuntoinen lapsi olisi valinnut uhrin aseman ja antanut olla kunnes samat kaverit olisivat tulleet uudelleen. Hyväitsetuntoinen taas olisi puolustautunut ja sanonut takaisin. Kaverini valitsi jälkimmäisen ja sai olla jatkossa rauhassa. Edelleenkään kiusaaminen ei missään tapauksessa ole kiusatun syy, mutta hän on mahdollisesti voinut vaikuttaa siihen miksi on valikoitunut kiusatuksi.

 

[Kepsis]

voin myös sen verran lisää kommentoida ketjuun että tänne on selkeesti kirjoittanut moni sellainen joka ei edes tiedä mitä oikea kiusaus on, se on henkistä JA fyysistä pahimmillaan, se on TOISTUVAA, ei mitään huorittelua, lumputtelua tai homottelua...

Jos homottelut ja huorittelut pistetään aidon kiusaamisen piiriin esimerkiksi, niin silloinhan kaikki voi sanoa olevansa kiusattuja ja röyhistellä rintakarvoja kuinka "minä olin niin vahva etten antanut sellaisten pikkumaisuuksien häiritä"

Minä väitän kokemuksesta että oikea kiusaus on todella karmivaa, se on jatkuvaa painetta "kuka seuraavaksi tulee haukkumaan ja arvostelemaan, uskallanko mennä yksin käytävälle ensi välitunnilla, tuleekohan se pahin ja vanhin ja isoin niistä taas vetämään hiuksista pitkin käytäviä ja lyömään päin näköä" se toistuu JOKA päivä, siltä ei ole taukoa. Se on painostavaa ja alistavaa. Halventaa ihmisarvoa ja se ei tunne armoa.

Eli miettikää oikeasti ennenkuin lähdette kertomaan kiusauksesta mielipiteitä, että miltä kannalta sanotte ja mitä, ne joita oikeasti on kiusattu rankemman kautta vuosikausia ei välttämättä arvosta teitä enää minään kun yritätte esittää tietävänne jotain asiasta, mikä itseasiassa on vain mutuilua tai yleiseen tietoon perustuvaa hakuammuntaa ilman varsinaista kokemusta.

tämän ei ole tarkoitus loukata ketään, vaan selventää sitä että asiassa voi olla hienotunteinenkin, kaikesta ei ole pakko "yrittää tietää" kaikkea jos ei ole kokemusta.

oikean kiusauksen TIETÄÄ kun sille joutuu kohteeksi, sitä ei tarvitse arpoa, se ei ole satunnaista tai vaihtele päivittäin, se on jatkuvaa, kokoaika läsnäolevaa pelkoa ja ahdistusta.

 

[Phoebsi]

Missään tapauksessa kiusaaminen ei ole hyväksyttävää ja missään tapauksessa kiusattua ei voi syyllistää kiusaamisesta, mutta siihen että jota kuta aletaan kiusaamaan vaaditaan kuitenkin jotain molemmin puolin.

Miksi minusta tässä on ristiriitaa?

Yritän koko ajan miettiä mitä sanoisin lapselle, joka kokee tulleensa kiusatuksi. Häntä on vaikka nimitelty ulkonäön takia tai jonkun hassun tavan, joka hänellä on, takia. Karkeasti ajateltuna tällöinhän se nimitelty lapsi on omalta osaltaan syyllinen toisten käytökseen. Tilanteeseen pitäisi puuttua heti, pitäisi osata nähdä miten nimitelty asiaan suhtautuu ja miten nimittelijä asian näkee. Ja sitten siinä sumplia oikeaa väylää. Ei ole helppoa, ei.

Silti sympatiani menee sen puolelle, ketä nimitellään ja kiusataan. Hyvä itsetunto olisi tärkeää kaikille, mutta en usko että kiusatulle sitä tulee sillä, että aletaan selitellä miksi häntä kiusataan ja kerrotaan että siksi, koska sinä kiusattu olet tietynlainen.

 

["vieras"]

Kaikki tapaukset ovat erilaisia. Joskus joku lapsi kokee kiusaamisena sellaista, mikä taas toiselle ei sitä ole. On olemassa lapsia, jotka todella helposti kokevat tulevansa kiusatuiksi. Tämän ei ole tarkoitus mitätöidä kenenkään kiusatun kokemaa tuskaa tms. vaan se on vain yksinkertainen havainto.

meillä oli ala-asteella luokalla tyttö joka omasta mielestään oli jatkuvasti kiusattu.
Kyseinen tyttö oli aina jokaikisessä ryhmätyössä ja leikissä se, joka omasta mielestään oli itseoikeutetusti se joka saa määrätä muita ja päättää kaikesta lähtien siitä, mitä ylipäätään leikitään ja kuka saa leikissä millaisenkin roolin. pallopeleissä liikuntatunnilla rupesi itkemään jos polttopallossa hänet poltettiin, tai sählyssä tuli maali kun hän oli maalivahtina. hänen piti omasta mielestään olla aina paras kaikessa, hänellä oli oikeus määrätä kaikesta, muiden piti aina ottaa hänet huomioon joka asiassa.
jos luokalla on oppilas joka on sitä mieltä että koko muu luokka on olemassa vain hänen alamaisikseen, ei ole ihme jos jossain vaiheessa kukaan ei halua häntä leikkiin mukaan.

siinä vaiheessa kaikki muut ovat sitten syrjiviä koulukiusaajia. eikä opettajia kiinnosta se, miksi jotakuta ei haluta mukaan :| ei sielloinkaan kun syy on se että jos ei tee aina ja joka asiassa niinkuin kyseinen lapsi haluaa, alkaa itkeminen, läpsiminen, kiukkuaminen, raivoaminen sun muu.

 

[Ksantippa S.]

Kolmen pari vuotta vanhemman pojan ryhmä tuli eteemme ja haukkui kaveriani neekeriksi. Se miten tähän ensimmäiseen reagoi vaikuttaa suuresti siihen mitä jatkossa tapahtuu. Huonoitsetuntoinen lapsi olisi valinnut uhrin aseman ja antanut olla kunnes samat kaverit olisivat tulleet uudelleen. Hyväitsetuntoinen taas olisi puolustautunut ja sanonut takaisin. Kaverini valitsi jälkimmäisen ja sai olla jatkossa rauhassa. Edelleenkään kiusaaminen ei missään tapauksessa ole kiusatun syy, mutta hän on mahdollisesti voinut vaikuttaa siihen miksi on valikoitunut kiusatuksi.

Entäpä jos sanailu vaihtuu nyrkkeilyksi, kuten pojilla usein käy? Pystyykö hyväitsetuntoinen lapsi myös antamaan turpaan kolmelle itseään vanhemmalle?

Minusta tuntuu, että varsin harvoilla niistä, jotka eivät ole itse joutuneet kiusatuksi, on aavistustakaan siitä millainen on kiusatun lapsen maailma. Siellä ei ole aikuisten maailman esivaltaa, ei poliisia, ei oikeuslaitosta, ei mahdollisuutta jättää koko p***kaa taakseen, ei välttämättä yhtään luotettavaa aikuista. Siellä on vain viidakon laki ja huoli päivästä toiseen selviytymisestä.

 

[Penaalin terävin kynä]

Se on kyllä totta, että kiusatuksi tulemisen kokemus on hyvin subjektiivista. Samassa koulussa alemmalla luokalla oli tyttö, joka oli erittäin rikkaasta perheestä kotoisin. Aina uusimmat merkkivaatteet, omat hevoset jne. Sekä hän että hänen veljensä ovat myöhemmin kertoneet olleensa koulukiusattuja.

Minä en tuntenut häntä hyvin, mutta kieltämättä muistan, kuin ÄRSYTTÄVÄ tyttö oli, kun yritti pompotella meitä vanhempia oppilaita koulun lehden toimituksessa. Silloin pistimme hänen määräilyilleen hanttiin yhdessä kaverini kanssa ihan piruuttamme, kun tytön käytös ei kertakaikkiaan noudattanut normaalin sosiaalisen elämän sääntöjä, jossa tekemisistä neuvotellaan eikä ainoastaan anneta määräyksiä, niin kuin tyttö oli parin hännystelijänsä kanssa tottunut antamaan.

Ei olisi tullut mieleenkään ivata tai haukkua tyttöä, kieltäydyimme vain tekemästä "tehtäviä", joita hän yritti meille nakittaa nimitettyään itsensä varsin diktaattorimaissti lehden johtoon. Koulun hallitukseen hän pääsi kustannettuaan ensin koko luokalleen hampurilaisateriat mäkkärissä tarvittavien äänteen varmistamiseksi. Eli tällä tytöllä oli kotoa opittu tapa saada tahtonsa aina läpi, ja jos sitten joku ei antanutkaan pompottaa itseään niin kuin hän pompotti omia vanhempiaan (jotka kustansivat aina kaiken mukisematta), niin sitten vedettiin ilmeisesti kiusaus-narusta.

Ei hän kyllä ole koskaan sanonut, että juuri minä tai kaverini olisimme häntä kiusanneet, mutta jos hän käyttäytyi samaan tyyliin omien luokkakavereittensa seurassa, niin kieltämättä tulee mieleen, että ennen kuin puhutaan kiusaamisesta tai kiusatun omasta vastuusta kiusaamiseksi tulemisessa, olisi ensin määriteltävä tarkkaan kiusaamisen termi. Koska on helppo sanoa kiusaamiseksi ihan mitä tahansa, kuten esim. mielestäni aika normaalia vastustusreaktiota silloin, kun ikätoveri yrittää määräillä toisten käytöstä.

Varsinkin, kun tällaiset "kiusatut" tekevät sitten oikeasta kiusaamisesta kärsineiden kohtalon vaikeammaksi, kun ihmiset alkavat tehdä yleisiä johtopäätöksiä kiusatun vastuusta kiusaamistapauksissa.

 

[Penaalin terävin kynä]

[QUOTE="vieras";22902275]meillä oli ala-asteella luokalla tyttö joka omasta mielestään oli jatkuvasti kiusattu.
Kyseinen tyttö oli aina jokaikisessä ryhmätyössä ja leikissä se, joka omasta mielestään oli itseoikeutetusti se joka saa määrätä muita ja päättää kaikesta lähtien siitä, mitä ylipäätään leikitään ja kuka saa leikissä millaisenkin roolin. pallopeleissä liikuntatunnilla rupesi itkemään jos polttopallossa hänet poltettiin, tai sählyssä tuli maali kun hän oli maalivahtina. hänen piti omasta mielestään olla aina paras kaikessa, hänellä oli oikeus määrätä kaikesta, muiden piti aina ottaa hänet huomioon joka asiassa.
jos luokalla on oppilas joka on sitä mieltä että koko muu luokka on olemassa vain hänen alamaisikseen, ei ole ihme jos jossain vaiheessa kukaan ei halua häntä leikkiin mukaan.

siinä vaiheessa kaikki muut ovat sitten syrjiviä koulukiusaajia. eikä opettajia kiinnosta se, miksi jotakuta ei haluta mukaan :| ei sielloinkaan kun syy on se että jos ei tee aina ja joka asiassa niinkuin kyseinen lapsi haluaa, alkaa itkeminen, läpsiminen, kiukkuaminen, raivoaminen sun muu.[/QUOTE]

Ohhoh, olikohan tämä sama tyttö se, josta kirjoitin itsekin. Kun kuulostaa niin tutulta... :O

 

[kiusattu]

[QUOTE="Blue cat";22901638]Itse en koe koskaan olleeni koulukiusattu, vaikka aina on ollut pientä nälvimistä ja nauramista. Kuitenkin tiedän monia, jotka samoilla perusteilla kokevat olleensa kiusattuja.[/QUOTE]

Et kyllä ymmärrä asiasta mitään kuten ei näköjään monet!!! Ei muut kuin kiusatut huomaa välttämättä miten paljon kiusaamista kohdistuu kiusattuun. Kun kaikki kiusaa vähän, se ei tunnu pahalta kenestäkään muusta kuin kiusatusta. Kiusattu kokee niin että kaikki vihaavat häntä, ja ihan perusteltua on luullakin niin. Ärsyttävää kun tänne tulee mammoja vähättelemään (vaikka muuta väittäisivät) kiusaamista kun ei heillä itsellä ole kokemusta kuin parista nälvimisestä.

Ja ei, minua ei ole kiusattu fyysisesti, mutta sitä oli 7 vuotta että kaikki jättivät ulkopuolelle ja puhuivat pahaa selän takana niin että itse kuulin sen. Ja kyse ei ollut siitä etten olisi yrittänyt, koska nuo samat "kaverit" kuitenkin olivat koulun jälkeen kanssani aina silloin tällöin. Olivat siis kavereita kun kukaan ei nähnyt. Tämän seurauksena en vieläkään oikein puhu. Ihan vieraille ja ihan tutuille puhun mutta puolitutuille en vain pysty, pelkään mitä he ajattelevat.

Kiusaamista ei voi liioitella, se on totta ja se on kamalaa!!!

 

[Ksantippa S.]

oikean kiusauksen TIETÄÄ kun sille joutuu kohteeksi, sitä ei tarvitse arpoa, se ei ole satunnaista tai vaihtele päivittäin, se on jatkuvaa, kokoaika läsnäolevaa pelkoa ja ahdistusta.

Taannoin ulkomailla uutisoitiin, että lapsuuden jatkuva vakava koulukiusaaminen jättää melko lailla samantyyppisen psyykkisen jäljen kuin sodassa rintamalla oleminen. Onhan niillä yhtäläisyyksiä: pelko ja jatkuva epävarmuuden alaisena oleminen, se ettei missään ole ketään tai mitään joka voisi luvata että kyllä tämä tästä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22902181]Olin koulukiusattu, kiusaamisen kohteena oli poikkeava ulkonäkö sekä jokin muu seikka jota en ole koskaan saanut selville. Kiusaaminen esiintyi verbaalisessa muodossa mm. siaksi ja strippariksi haukkumista, sekä minun nimissäni lähetettiin rakkauskirjeitä sekä seurustelun aloituskutsuja. Kiusaamista koitin lopettaa ensin siten etten ollut huomaavinanikaan, sitten niin, että sanoin takaisin, lopulta vain välttelin heitä mahdollisimman paljon.

En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Ulkonäköä on vaikea muuttaa. Onneksi oli kuitenkin iso kaveripiiri josta sai tukea.[/QUOTE]

Ai niin, kaksi kertaa räittiin ihan päin näköä sekä varastettiin laukusta rahaa lisäksi myös henkilökohtainen kalenteri vietiin enkä saanut sitä koskaan takaisin. Kaikkiaan tätä jatkui 2v 6kk. Ainoastaan yläasteeen viimeiset 3kk sain olla rauhassa. Kiusaamista tapahtui päivittäin, jos ei joka välitunti niin usein. Myös koulunruokalassa ja tunneilla.

 

["jep"]

[QUOTE="a p";22901641]Älä saivartele. Mä en syyttänyt että se on kiusatun syy. Pohdin, että onko kiusatulla myös osuutta kiusaamiseen.[/QUOTE]

En saivartele kuules. Kovin mustavalkoisesti pohdit asiaa- tämä varmaankin on tapauskohtausta mutta sun kirjoituksestasi saa sellasen kuvan että olet valmiiksi jo varpaillasi ja haluat että joku vahvistaa ajatuksesi siitä että kiusatulla ON osuutta kiusaamiseen.

Sullakaan ei taida olla kiusaamisesta kokemusta, huomaan...

 

[Penaalin terävin kynä]

Luettuani näitä kommentteja olen aina vain vakuuttuneempi siitä, että asiasta on mahdotonta keskustella asiallisesti ennen kuin määritellään suht tarkkaan, että mitä se kiusaaminen on. Koska jokaisella näyttää olevan niin erilainen näkemys kiusaamisesta ja kiusaamisen eri asteista.

 

[kiusattu]

Tuo läppäily on ihan asia erikseen. Yläasteikäisten tyttöjen keskinäinen kiusaaminen ei yleensä ole nimittelyä, vaan yhteisöstä sulkemista. Kiusaamista voi olla esimerkiksi se, että pukuhuoneen ovi lukitaan edestäsi, eikä kukaan sitä avaa vaikka kuinka koputtelet. Kun opettaja tulee ja ihmettelee, miksi et ole vaihtanut jumppavaatteita, kukaan ei sano mitään. Vieläkö naurattaa?

Tämä oli hyvä esimerkki.

 

[kiusattu]

En ole tuota artikkelia lukenut, mutta kyllä tuossa ap:n kirjoituksessa totuudensiemen varmasti on. Missään tapauksessa kiusaaminen ei ole hyväksyttävää ja missään tapauksessa kiusattua ei voi syyllistää kiusaamisesta, mutta siihen että jota kuta aletaan kiusaamaan vaaditaan kuitenkin jotain molemmin puolin. Eihän kaikkia lapsia kiusata, mutta jokaista nälvitään kuitenkin joskus. Se miten siihen nälvimiseen suhtautuu ja reagoi voi vaikuttaa suuresti siihen mitä jatkossa tapahtuu. Kaverini on tummaihoinen ja häntä yritettiin kiusata ihonvärinsä takia. Kolmen pari vuotta vanhemman pojan ryhmä tuli eteemme ja haukkui kaveriani neekeriksi. Se miten tähän ensimmäiseen reagoi vaikuttaa suuresti siihen mitä jatkossa tapahtuu. Huonoitsetuntoinen lapsi olisi valinnut uhrin aseman ja antanut olla kunnes samat kaverit olisivat tulleet uudelleen. Hyväitsetuntoinen taas olisi puolustautunut ja sanonut takaisin. Kaverini valitsi jälkimmäisen ja sai olla jatkossa rauhassa. Edelleenkään kiusaaminen ei missään tapauksessa ole kiusatun syy, mutta hän on mahdollisesti voinut vaikuttaa siihen miksi on valikoitunut kiusatuksi.

Joku syy tosiaan minullakin oli että tulin kiusatuksi: Se että vaihdoin koulua kun muutimme. Ensimmäisessä koulussani olin mukana kaikessa kuten muutkin, mutta kun tulin uutena luokalle jossa muut tunsivat toisensa, en päässyt ikinä piireihin mukaan vaan minua syrjittiin. Tähän on mielestäni lapsen paha vaikuttaa!

 

["vieras"]

Luettuani näitä kommentteja olen aina vain vakuuttuneempi siitä, että asiasta on mahdotonta keskustella asiallisesti ennen kuin määritellään suht tarkkaan, että mitä se kiusaaminen on. Koska jokaisella näyttää olevan niin erilainen näkemys kiusaamisesta ja kiusaamisen eri asteista.

No mitä se sun mielestä on? En tiedä koska ketjun muut henkilöt ovat koulunsa käyneet, mut 90-luvulla ei ainakaan ollut tavallista kutsua ihmisiä läpällä huoriksi, läskeiksi yms. pissaliisoja ei edes tiedetty olevankaan. Kyl se oli ihan tahallista verbaalista pahoinpitelyä.

 

[pitkääää]

Mua ei oo koskaan kiusattu, enkä ole koskaan kiusannut ketään. Tai siis näin koen itse asian. On mua nimitelty, kiusatty tyhmästä sukunimestä jne, mutta pistin kiusaajille aika nopeesti jauhot suuhun. Olin suosittu koulussa, paljon kavereita, sosiaalinen ja hauska, ei kukaan uskaltanut kiusata/kukaan ei saanut siitä mitään vallantunnetta koska osasin ottaa lungisti ja oli paljon kavereita

Mutta miksi ihmeessä olen nyt aikuisiällä kuullut että olen kiusaaja????????? Siksi koska olin yläasteella se tyttö, joka pyöri poien kanssa, oli vanhempi poikaystävä, kävin bileissä ja urheilin poikien kanssa,muutenkin elin vähän erilaista elämää kuin ne luokan kilteimmät ja hiljasimmat tytöt.... En koskaan kehuskellut tai ollut se koulun ärsyttävin pissis, ei menin ihan omaa polkua, joskus tulin farkuissa ja korkkareissa kouluun, joskus verkkareissa ilman meikkiä.

Koskaan, en siis koskaan haukkunut ketään, katsonut nenänvartta pitkin tai millään tavoin vähätellyt muita, sanoin moi, kysyin mitä teki viikonloppuna, oliko saanu matikan laskut tehtyy yms yms. Olin vaan niin erilainen luonne ja olin niin erilainen fyysisesti=c-kupin tissit seiskalla, tietty pojat pyöri ympärillä...

Olin siis kiusaaja muita tyttöjä kohtaan koska mulla, parilla muulla tytöllä ja kaaaaikilla muilla pojilla oli salanen kerho johon ei muita huolittu. Minä olin siis kiusaaja koska mulla oli oma tiivis kaveriporukka, pidettiin hauskaa ja koska pojat tykkäs mun tisseistä...

en halua vähätellä ketään oikeasti kiusattua, olen nähnyt sen omassa perheessä liiankin läheltä, mutta haluan tällä tuoda esiin sen, että ihmiset kokee kiusaamisen erilailla. Ja siis minä olen jonkun mielestä ollut kiusaaja vaikka 100 varmasti tiedän että en ole ollut.