Miksei mies viesti?

[Ei viestejä]

Olen seurustellut yhdeksän kuukauden ajan mukavan miehen kanssa. Rakastan häntä ja tiedän hänen rakastavan minua. Tiedän sen hänen sanoistaan, katseestaan ja kosketuksistaan. Emme asu yhdessä, mutta tapaamme toisiamme viitenä päivänä viikossa, jolloin elämä on erityisen ihanaa.

Vaikka tapaamme lähes joka päivä, kaipaan häntä myös niinä päivinä, jolloin emme tapaa. Tuohon ikävään auttaisi vaikkapa pieni tekstiviesti, pikainen puhelinsoitto tai höpsö meili. Mutta ei, mitään viestejä ei mieheltä tule kuin käytännön asioihin liittyen. Aluksi kuvittelin, ettei suhteemme merkitse hänelle kovin paljon, koska hän ei osoita ikäväänsä samalla tavalla kuin minä. Vähitellen olen ymmärtänyt eromme tässä asiassa. Tilanne kuitenkin vaivaa minua sen takia, että itse kaipaan edes pieniä yhteydenottoja päivittäin. Tunnen itseni tyhmäksi lähettäessäni ”turhia” tekstareita tai soittaessani ilman mitään virallista asiaa.

Muutaman kerran olen ottanut asian puheeksi hänen kanssaan, mutta mitään muutosta asiaan ei ole tullut. Ehkä tämä on niitä juttuja, jotka täytyy vaan hyväksyä. Ei tämä kaada suhdettamme, vaikka asia minua surettaakin.

 

[voe tokkiisa]

Sinulla on tietty kuva, millainen ihannesuhde olisi. Haluaisit, että mies sen tajuaisi ja muuttaisi käyttäytymistään vastaamaan sinun kuvitelmaasi.

Mihin se pysähtyy? Mitä muuta pitää muuttaa, jotta kaikki olisi täydellistä?

Nauti ikävöinnistä, se on hyvää ikävää.

Ai niin, oletko sanonut että sinusta olisi kiva saada viesti niinä päivinä, jolloin ette näe?

 

[jahas..]

Ei kaikki miehet ole sellaisia, että jatkuvasti pitäisi soitoin ja tekstarein todistella rakkauttaan ja kiintymystään. Itse olen seurustellut 4 kuukautta nykyisen poikaystäväni kanssa, tapaamiset sijoittuu yleensä viikonloppuihin, jolloin olemme joko hänen luonaan tai minun. Viikolla emme joka päivä ole yhteyksissä, ei siihen ole tarvetta, sillä tiedämme kuitenkin, että se toinen on olemassa ja rakastaa ja välittää, vaikkei jatkuvasti sitä toitotakkaan.
Jos vielä näette viitenä päivänä viikossa, niin luulisi sen riittävän?

 

[TuoreAnanas]

Juuri kukaan tuttavamieheni ei pane tekstareita tai sähköposteja ns. turhan päiten, ainoastaan silloin, kun on asiaa, eli ei miehesi siinä niin poikkeuksellinen ole, älä huoli : ) Oma mies soittaa joskus ihan huvin vuoksi, mutta "huvin vuoksi" tekstareita tai maileja (joitakin hupikiertoviestejä en nyt laske tähän mukaan) äärimmäisen harvoin.

Yhden ystävättären mies, vaikka mies onkin alle 40-vuotias, eli ei vielä vanha - ei ole elämässää lähtettänyt ainoatakaan tekstiviestiä.

 

[olermi]

Armoa! Näytä minulle yksikin perussuomalainen mies, joka lähettelisi kivoja höpsöjä meilejä tai helliä tekstareita erossa olemisen hetkinä?! Kyllä niiden saaminen toki mahdollista on, mutta ylipäätään monilla miehillä on tapana näyttää tunteensa(ikävänsä) muulla tavoin. Joten koeta löytää niitä hellyyden osoituksia ns miehiseltäkin kantilta kuin jo nyt kehittää suuri naisellisten odotuksiesi viidakko, jonne eksyt pikku hiljaa itsesi kanssa. Suosittelen myös vakavaa harkintaa omasta elämästä, jolla täytät eronne hetket. Kun teillä on suhteessanne vaikeata on todella tärkeää, jos on jotakin omaa josta mieli virkistyy ja saa voimaa käsitellä niitä vaikeita asioita.

 

[:leila:]

Tämä nyt ei suoraan liity asiaan, mutta minusta on huvittavaa, miten eritavalla voi ajatella. Täällä olen lukenut useampaakin keskustelua, jossa nainen kyselee, että onko mies kiinnostunut ollenkaan kun ei pidä yhteyttä näkemisten välissä. Ja kaikki ovat vastanneet, että mies ei ole kiinnostunut jos ei tekstaile tms. usein. Mutta nyt taas ollaan sitä mieltä, että normaali suomalainen mies ei pidä yhteyttä usein.

Tietysti aina täysin ihmisistä kiinni, miten asiat ovat. Kuten tässäkin nainen tietää miehen olevan kiinnostunut.

 

[;)) Jees]

Asutaan mieheni kanssa jo kuudetta vuotta yhdessä ja usein mieheni tuo sellaisen asian esille etten ole kiinnostunut hänestä enkä välitä kun en jaksa olla aina kauhean kiinnostunut puhumaan puhelimessa taikka kuuntelemaan hänen juttujaan kun luen lehteä tai katson televisiota. Tämä johtuu siitä että haluan melko paljon omaa tilaa ja omaa aikaa. Olen parantunut suhteen alkuajoista paljon, koska silloin yhteen muuttaessamme koin jatkuvasti ahdistusta siitä että toinen oli jatkuvasti siinä vaatimassa huomiota. Sanoin jopa hänelle etteikö hän voisi mennä jonnekin että saisin olla kotonani rauhassa.

Meitä on erilaisia, mutta koska mieheni on saanut muutettua mua enemmän omiin tarpeisiinsa vastaajaksi, olen myös ajatellut että mulla on oikeus kertoa ja vaatia edes pientä myönnytystä asialle joka on itselleni tärkeä. Parisuhteessa on kuitenkin kyse toisen tarpeisiin vastaamisesta. Jo pienikin viesti että "hyvää yötä kulta" saa varmasti pienellä vaivalla toiselle hyvän mielen. Koska loppujen lopuksi niillä pienillä hyvillä asioilla voi pelastaa paljon.

Mä olen sitä mieltä että saa vaatia muttei mahdottomia. Me tehdään toistemme eteen joka päivä joku asia joka vahvistaa meidän suhdetta, jos seurustellaan ei ole mun mielestä väärin vaatia itselleen jotain hyvää joka päivälle.

On tietysti hyvä hyväksyä kultansa sellaisena kuin se on, mutta vanha koirakin oppii uusia temppuja eikä se silti vaadi mahdottomia.

 

[Tarjleena]

Onneksi minulla on kunnon vanhanaikainen miesystävä. Hän ei ole koskaan hankkinut kännykkää, eikä aio hankkia. Ei ole koskaan kirjoittanut yhtään tekstaria, eikä aio kirjoittaa. Tietokone ja nettiyhteys hänellä on, mutta ei sähköpostiosoitetta. Mies vastaa lankanumeroonsa, jos hänelle soittaa ja jos on kotona. Soittaa itsekin langastaan pitkiäkin puheluita, mutta ei halua olla mikään jokahetkitavoitettavissaoleva pelle. Hyvä mies!

 

[järkkyä]

Minä taas en ikinä huolisi miestä, joka ei pitäisi minuun yhteyttä ja lähettelisi söpöjä pikkuviestejä tai soittelisi minua ilostuttaakseen. Ei ole ikinä tarvinnut tyytyä perussuomalaisiin juntturamiehiin, jotka eivät puhu, eikä pussaa. Onneksi!

 

[sohfvffis]

Minä taas en ikinä huolisi miestä, joka ei pitäisi minuun yhteyttä ja lähettelisi söpöjä pikkuviestejä tai soittelisi minua ilostuttaakseen. Ei ole ikinä tarvinnut tyytyä perussuomalaisiin juntturamiehiin, jotka eivät puhu, eikä pussaa. Onneksi!

Onkos sinulla nykyään millanen love story meneillään?

 

[Ei viestejä]

Kai tämä viestimättömyys on niitä ikuisuusasioita, jotka täytyy vaan hyväksyä. Keski-ikäisenä olen sen verran oppinut elämästä, että toista ei pysty kovin paljon muuttamaan. Jo suhteen alussa mietin, millaisia asioita ja ominaisuuksia voin sietää toisessa. Olen päättänyt olla ottamatta pulttia esim. miehen asunnon sotkuisuudesta tai vaikkapa rakkaani jääkaapin sisällöstä. Kun tilanne alkaa rasittaa, teen pikasiivouksen tai lähden yhdessä miehen kanssa ruokaostoksille, jolloin ostoskoriin kertyy minulle mieluisia ruokatarvikkeita.

Sen sijaan vaikkapa uskottomuus tai väkivaltaisuus olisivat sellaisia asioita, joiden yli en pääsisi koskaan. Täytyy vaan omassa mielessä erottaa asiat eri suuruusluokkiin. Pienten eroavuuksien kanssa pystyy elämään, mutta suuret jutut olisivatkin ihan eri asia. Onneksi niitä ei ole suhteeseemme ilmaantunut.

 

[TuoreAnanas]

Minä taas en ikinä huolisi miestä, joka ei pitäisi minuun yhteyttä ja lähettelisi söpöjä pikkuviestejä tai soittelisi minua ilostuttaakseen. Ei ole ikinä tarvinnut tyytyä perussuomalaisiin juntturamiehiin, jotka eivät puhu, eikä pussaa. Onneksi!

Voe tokkiinsa, kyllä minun mieheni sekä puhuu että pussaa ja tekee paljon muutakin kivaa - niin kuin varmasti lähes jokainen muukin sellainen mies, joka ei kuitenkaan lähettele ns. turhia viestejä pitkin päivää! En minä ainakaan edes ehtisi pitkin työpäivää puhelimessa "turhia" jutella : ) Eli ei "turhien" viestien lähettämättömyys ole puhumattomuuden ja pussaamattomuuden synonyymi : )

 

[Niinpä, niin se on]

Mitä sitä turhaan tekstailemaan selvää asiaa. Kyllä mies silloin viestii kun laittaa välit poikki. Minusta tilanteesi tuntuu täysin normaalilta.

 

[fru Horttanainen]

Oli niin iso visalasku, että kysyn ukolta , etää mikä siinä makso niin pal. Se kahto laskua ja sanoi, että tuli lähetettyä kaikki viestit ns viestikeskuksesta, kun ei ollu nettiverkkoa. Ei ne näköjään ossaa siellä Aasiassa ees kirjottaa. Tuossa pitäs lukea "Message Center"

 

[Widow of Horttanainen]

Oli niin iso visalasku, että kysyn ukolta , etää mikä siinä makso niin pal. Se kahto laskua ja sanoi, että tuli lähetettyä kaikki viestit ns viestikeskuksesta, kun ei ollu nettiverkkoa. Ei ne näköjään ossaa siellä Aasiassa ees kirjottaa. Tuossa pitäs lukea "Message Center"

Paljonko oli Foortin huolto maksanut Escort Servicessä?. Näkykö visalaskusta?

 

[kyssyyyyyy]

Olen seurustellut yhdeksän kuukauden ajan mukavan miehen kanssa. Rakastan häntä ja tiedän hänen rakastavan minua. Tiedän sen hänen sanoistaan, katseestaan ja kosketuksistaan. Emme asu yhdessä, mutta tapaamme toisiamme viitenä päivänä viikossa, jolloin elämä on erityisen ihanaa.

Vaikka tapaamme lähes joka päivä, kaipaan häntä myös niinä päivinä, jolloin emme tapaa. Tuohon ikävään auttaisi vaikkapa pieni tekstiviesti, pikainen puhelinsoitto tai höpsö meili. Mutta ei, mitään viestejä ei mieheltä tule kuin käytännön asioihin liittyen. Aluksi kuvittelin, ettei suhteemme merkitse hänelle kovin paljon, koska hän ei osoita ikäväänsä samalla tavalla kuin minä. Vähitellen olen ymmärtänyt eromme tässä asiassa. Tilanne kuitenkin vaivaa minua sen takia, että itse kaipaan edes pieniä yhteydenottoja päivittäin. Tunnen itseni tyhmäksi lähettäessäni ”turhia” tekstareita tai soittaessani ilman mitään virallista asiaa.

Muutaman kerran olen ottanut asian puheeksi hänen kanssaan, mutta mitään muutosta asiaan ei ole tullut. Ehkä tämä on niitä juttuja, jotka täytyy vaan hyväksyä. Ei tämä kaada suhdettamme, vaikka asia minua surettaakin.

Siis, mitkä päivät tai illat olette yhdessä? kun kirjoitat " mutta tapaamme toisiamme viitenä päivänä viikossa"

oletteko koko viikko, siis kaikki ariki päivät yhdessä? ja sitten viikonlopulla menette omia teitä?

 

[Ei viestejä]

Tapaamme keskiviikosta sunnuntaihin, siis maanantait ja tiistait ovat niitä kaipaamisen hetkiä. Puolet ajasta vietämme minun luonani, puolet hänen luonaan.

 

[ootko tosissas...]

no voi hyvä jumala, olette melkein koko viikon yhdessä, kaksi arkipäivää sellaista, että ette näe ja heti on itku kurkussa?

Kyllä minäkin poikaystävääni rakastan, ja meidän suhde on aika tuore, silti näemme vain viikonloppuisin toistaiseksi sillä asumme eri paikkakunnilla, ja yhteyttä pidämme tekstarein ja soitoin miten milloinkin, mutta ei joka päivä. Eikä se minua kyllä haittaa. Tiedän silti, että mies musta välittää eikä oo hylkäämässä vaikkei jatkuvasti toitotakkaan rakkauttaan ja lähettele tekstareita.

Olisit vain tyytyväinen tuohon mitä sulla on. Joillakin ei ole tuonkaan vertaa.

 

[Ei viestejä]

Joopa joo. Voisihan sitä verrata omaa elämäänsä vaikka Stalinin ajan Neuvostoliittoon, jossa puoliso olisi karkoitettu Siperiaan kymmeneksi vuodeksi...

Eiköhän jokaisella ole oikeus omiin tunteisiinsa, vaikka sinun ja joidenkin muiden elämä kulkee toisella tavalla. Alun perin minua kiinnosti kuulla muiden ajatuksia miesten viestintäajattelusta. Nyt olenkin saanut syväsukelluksen naisten ajatusmaailmaan, joka ei ole aina kovin empaattinen.

 

[outoa..]

En vain ymmärrä naisia, joiden elämä on heti pilalla, jos miehestä ei kuulu pariin päivään, tai ei tekstaile tunnin välein. Kyllä aikaihmisellä pitää olla muutakin elämää, kuin vain odottaa niitä yhteydenottoja.
Ahistais pelkkä ajatuskin siitä, että jatkuvasti tekstailtais ja soiteltais ja julistettais rakkautta.
Ja sun puolisoa ei oo karkotettu mihinkään kymmeneksi vuodeksi, vaan olette suurimman osan viikosta yhdessä, paria päivää lukuunottamatta. Viettäisit silloin sitä omaa aikaasi ihan rauhassa, ja rentoutuisit, etkä vain keskittyisi siihen että kuuluuko miehestä mitään vai ei.

Periaatteessa melkein jo asutte yhdessä, kun on vain pari viikkoa päivässä milloin ette näe, joten mielestäni silloin voi ihan hyvin antaa sen toisen olla rauhassa.

 

[byöksinyöksin]

no voi hyvä jumala, olette melkein koko viikon yhdessä, kaksi arkipäivää sellaista, että ette näe ja heti on itku kurkussa?

Kyllä minäkin poikaystävääni rakastan, ja meidän suhde on aika tuore, silti näemme vain viikonloppuisin toistaiseksi sillä asumme eri paikkakunnilla, ja yhteyttä pidämme tekstarein ja soitoin miten milloinkin, mutta ei joka päivä. Eikä se minua kyllä haittaa. Tiedän silti, että mies musta välittää eikä oo hylkäämässä vaikkei jatkuvasti toitotakkaan rakkauttaan ja lähettele tekstareita.

Olisit vain tyytyväinen tuohon mitä sulla on. Joillakin ei ole tuonkaan vertaa.

Mähän sanoin jo näin että, heti kun naisilla on suhde, nainen muuttuu läheisriippuvaiseksi sen miehen suhteen, elämä pyörii vain miestä ajatellen. omaa elämää ei enää ole eikä suju ilman sitä tyyppiä. kun tuntevat olonsa niin onnettomaksi jos ovat pari päivää erossa siitä tyypistä.
Nainen jolla on oma elämä miehen sivussa , ne eivät ole tuollaisia, ne ei edes mieti sitä tyyppiä tyyliin " koska sieltä kuuluu jotakin???? miksi ei mieti??? = kun oma elämä ILMANKIN sitä miestä on niin mieluisaa ja hauskaa!

byoks, hankkiaa oma elämä naiset.

 

[Näin meillä]

Mieheni matkustaa työkseen, on kaksi viikkoa poissa ja viikon kotona, kaksi viikkoa reissussa, viikon kotona...

Hän ei myöskään pidä yhteyttä kun lähtee töihin, vaan minun pitää vain luottaa siihen, että suhde on kunnossa. En ole vielä tottunut tähän käytäntöön, vaikka on oltu kaksi vuotta yhdessä, mutta toisaalta se pakottaa minua pysymään itsenäisenä ja keksimään omia juttuja. Läheisriippuvuus on vaarallista.

Minun näkökulmasta teillä on paljon yhteistä aikaa, vaikkei sinusta siltä tunnu. Anna miehen olla pari päivää viikossa omissa oloissa, se on miehille paljon tärkeämpää kuin monelle naiselle, parantaa varmasti teidän suhteen laatua!

 

[Minä oon tyytyväinen]

Minäkin olen seurustellut reilun vuoden Ihana miesystäväni kanssa, joka on hänkin reissuhommissa (4vko töissä ja 4 vapaalla systeemillä) mikä alussa vähän pelotti, mutta hyvin olen tähän tapaan tottunut, koska mieheni todellakin tekstailee ja soittaa päivittäin kun on komennuksellaan. Hän ON mieheksi harvinaisen romanttinen, mistä olen ollut tosi onnellinen. Aikaisemmat vakavammat suhteet kun on tullut koettua sellaisten "tyypillisten miesten" kanssa, joilta huomionosoituksia sai turhaan odotella. Uskoisin tämän olevan luonnekysymys tms. eli varmasti molemmantyyppiset miehet ovat tunteissaan aitoja, mutta kaikille se tunteiden osoittaminen esim. hellin viestein ei ole luontevaa. Tärkeintä kait kuitenkin on se, miten hyvältä tuntuu olla yhdessä eikä erossa ; )

 

[howdie]

Psykologiaa jonkun verran lukeneena tiedän sen, että aika moni mies on sellainen, että hän ottaa tarkoituksella etäisyyttä, jotta osaa kaivata naista. Eli moni mies ahdistuu siitä, jos hän on 24 h naisen kanssa yhdessä. Kun mies saa etäisyyttä suhteeseen olemalla välillä poissa (esim. käy katsomassa jalkapallo-ottelua kavereiden kanssa, katselee telkkarista tosi tiiviisti F1-kisoja, käy mökillä onkireissulla), niin hän alkaa kaipaamaan naistaan ja hän alkaa ikävöimään. Se kaipaamisen tunne voimistaa rakkauden tunnetta. Jos mies on 24/7 naisen luona, niin mies ei pääse kokemaan sitä kaipausta ja sitä kautta hän ei huomaa sitä rakkauden tunnettaan. En väitä, että kaikki miehet ovat tällaisia (osa naisistakin varmaan on tällaisia), mutta omassa elämässäni olen omista poikaystävistäni huomannut tuon todeksi.

Naisille on tyypillisempää, että haluaa käpertyä kahdestaan ihan omiin oloihin erilleen muista niin, että saa hallita tilannetta eikä tarvitse jakaa miestä kenenkään kanssa. Nainen saattaa jopa ahdistua hirveästi, jos mies on töissä tai muutoin poissa. Naisella saattaa mennä jopa vuosia, että nainen haluaa ikiomaa aikaa ja sellaisia irtiottoja suhteesta, joita tyypillisesti käyttäytyvä mies tekee.

Kannattaa ymmärtää, että pohjimmiltaan AP:n miehessä kyse voi olla juuri siitä, että kun hän on omissa oloissaan, hän ei tosiaankaan kaipaa naisen "vahtimista" tekstareilla ja soitoilla, vaan hän on täysin tyytyväinen oloonsa. Miehet muutenkin tuntuvat osaavan hetkessä elämisen taidon paljon paremmin kuin naiset. Naiset usein murehtivat asioita etukäteen, asioiden tapahtumahetkellä ja vielä sen jälkeenkin.

Oma mieheni on juuri sellainen, että hän ei taatusti tekstaile, jos olemme erillään. Hän saattaa olla esim. viikon lomalla ja soittaa ehkä kerran sieltä ja silloinkin ehkä enemmän minun mielikseni. Olen oppinut hyväksymään hänen tarpeensa ottaa omaa aikaa. Itse asiassa suhde pysyy paljon tuoreempana, kun kummallakin on omaa aikaa. Minulla kylläkin on mennyt monta vuotta sopeutua asiaan. Nyt olen täysin sinut asian kanssa. Ikävä ja pieni kaiho tekee ihan hyvää ja seksin kannalta ero on myös hyvästä, koska jälleennäkeminen on niin suloista.

 

[elämänkumppaneita]

Öh, niin, me olemme mieheni kanssa olleet yhdessä viitisen vuotta, yhä vieläkin laitetaan joka ikinen arkipäivä lounastunnin aikaan -pusi pusi ja mitä kuuluu kulta ja mitä tänään illalla tehtäisiin viesti toisillemme, tikusta asiaa varjolla. Ei ole kumpikaan koskaan kyseenalaistettu, vaikka yhdessä asutaan jne... Ollaan kait sitten epänormaaleja läheisriippuvaisia rakkausnarkomaaneja.