Miksi en uskalla sanoa että haluan eron?

[vierailija]

Olemme olleet miehen kanssa jo monia vuosia yhdessä ja viimeiset pari vuotta olen ollut todella onneton. Meillä ei ole yhteisiä lapsia mutta molemmilla on entisistä liitosta lapsi/lapsia. Asumme yhdessä, jos ja kun saan ehkä suuni auki ja kerrottua että tahdon erota tarkoittaa se sitä että mies muuttaa asunnosta pois (on minun nimissä oleva asoasunto) mutta miehellä ei ole luottotietoja niin miten saa asunnon kun muutenkin täällä meillä päin on pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista saatika ettei ole luottotietoja. Mies on kyllä töissä joten tuloja on mutta on myös menojakin kun maksaa elatusmaksuja, ulosottoa yms menot niin miten riittää rahat vielä vuokraan, nyt on huomattavasti pienemmät asumiskulut kun niitä maksetaan yhdessä. Eli miten saan kerättyä itseni ja sanottua että haluan eron ilman että mies on vielä enemmän rahaton ja tunnen siitä huonoa omaatuntoa? Ero on ollut mielessä yli vuoden verran lähes päivittäin mutta en ole kyennyt sitä sanomaan muuta kuin joskus jonkun riidan yhteydessä tms mutta jotenkin mies ei ota sitä ns tosissan. Johtuu varmaa osittain siitä etten minä pysty elämään niin että oltaisiin toistemme perivihollisia kun olemme saman katon alla. Se ei kuulu minun tyyliini.

 

[vierailija]

Et selvästi ole valmis eroamaan, jos et pysty sitä sanomaan. Kannattaisi kuitenkin puhua asiasta ennen kuin teet mitään lopullista päätöstä, jotta se ei tule toiselle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jos teillä ei ole mitään vakavampaa ongelmaa, kuten väkivalta tai pettäminen tai huumeet tms, voit hyvin yrittää keskustella asiasta (muulloin kuin riidellessä) ja antaa vielä mahdollisuus jatkolle.

 

[vierailija]

Kiitos ei enää noi pitkiä!! En lukenu mutta sä et uskalla sanoa koska oot niin arka.

 

[vierailija]

Mikä teidän suhteessa mättää?

 

[vierailija]

Mikä teidän suhteessa mättää?

Olen miettinyt sitä ja tullut siihen loppu tulokseen että olemme kasvaneet erilleen, tai ehkä minä olen kasvanut ja mies ei.

 

[vierailija]

Olemme olleet miehen kanssa jo monia vuosia yhdessä ja viimeiset pari vuotta olen ollut todella onneton. Meillä ei ole yhteisiä lapsia mutta molemmilla on entisistä liitosta lapsi/lapsia. Asumme yhdessä, jos ja kun saan ehkä suuni auki ja kerrottua että tahdon erota tarkoittaa se sitä että mies muuttaa asunnosta pois (on minun nimissä oleva asoasunto) mutta miehellä ei ole luottotietoja niin miten saa asunnon kun muutenkin täällä meillä päin on pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista saatika ettei ole luottotietoja. Mies on kyllä töissä joten tuloja on mutta on myös menojakin kun maksaa elatusmaksuja, ulosottoa yms menot niin miten riittää rahat vielä vuokraan, nyt on huomattavasti pienemmät asumiskulut kun niitä maksetaan yhdessä. Eli miten saan kerättyä itseni ja sanottua että haluan eron ilman että mies on vielä enemmän rahaton ja tunnen siitä huonoa omaatuntoa? Ero on ollut mielessä yli vuoden verran lähes päivittäin mutta en ole kyennyt sitä sanomaan muuta kuin joskus jonkun riidan yhteydessä tms mutta jotenkin mies ei ota sitä ns tosissan. Johtuu varmaa osittain siitä etten minä pysty elämään niin että oltaisiin toistemme perivihollisia kun olemme saman katon alla. Se ei kuulu minun tyyliini.

 

[vierailija]

Senkun sanot, että haluat eron, Mutta muista, että hyvä elämä on ihan tavallista arkea, Jos sulla nyt on asiat ok, älä sitten sure, kun nykyises kulkee toinen kainalossa ja ite olet yksin, mahdollisesti.

 

[0roosa0]

*halaus*

Pakkohan se vaan on uskaltaa.

Terv. se, joka jätti lapset miehelle kirjoille ja antoi talonpuolikkaansa elareina. Eipähän tarvinnut edes rahajutuista huonoa omaatuntoa potea.

Ei vaan ole kivaa satuttaa toista. Ei.

 

[vierailija]

Senkun sanot, että haluat eron, Mutta muista, että hyvä elämä on ihan tavallista arkea, Jos sulla nyt on asiat ok, älä sitten sure, kun nykyises kulkee toinen kainalossa ja ite olet yksin, mahdollisesti.

Ei minua haittaisi olla yksin, ehkä jopa kaipaankin että voisin olla yksin. Tavallinen arki on tylsää ja elämä ei aina voi olla ruusuilla tanssimista mutta se ettei ole onnellinen ja molemmilla on vähän eri näkemys tulevaisuudesta vaikeuttaa yhdessä oloa.
Meillä tosiaan erinlaiset näkemykset asioista, mitkä liittyy lapsiin. Lyhyesti sanottuna minun mielestä lapsista saa lähteä ääntä ja aiheuttaa välillä vähän harmaita hiuksia ja miehen mielestä on parempi että lapset kasvavat hiljaa huoneissaan kunnes muuttavat omilleen. Asia on nyt tietenkin kärjistetty tuohon yhteen lauaeeseen mutta sillä tarkoitan sitä että tosiaan on erinäkemykset.

 

[Mörköäiti]

Senkun sanot, että haluat eron, Mutta muista, että hyvä elämä on ihan tavallista arkea, Jos sulla nyt on asiat ok, älä sitten sure, kun nykyises kulkee toinen kainalossa ja ite olet yksin, mahdollisesti.

Miksi aina ajatellaan, että eroajatus tarkoittaa vain sitä, että ei kestä arkea? Ja miksi ajatellaan, että parisuhteen ongelmat ja jopa paha olo ovat vaan ihan tavallista arkea? Kun ei se niin ole. Kyllä hyvässä suhteessa myös siinä tavallisessa arjessa on hyvä olla toisen kanssa. Arki voi olla tylsää ja jopa raskasta, mutta siinä raskaassa arjessa saa voimaa suhteesta - mikäli suhteessa on kaikki hyvin. Jos taas suhteessa on paljon pielessä, se suhde kuluttaa voimia ja sitten sitä tylsää arkea ja arjen ongelmia jaksaa vielä huonommin.

 

[9MM]

eli sä kanant huolta miten saa sen kämpän toinen ja se ongelma kun ratkee hmm itse asiassa lehdissä on niitä perus ihmisten ilmotuuksia ja he eivät ole niin tarkkoi frendillä ei ollut kämppää mut sit soitti lehdestä löytämään numeroon ja sai sen kämpän takuu massit ol itaskussa ja ei luottotietoiii toinen vaihto ehto on et laitatte kunnalle jonoon siellä on pidemmät jonot ja aika kyl mut sitkun se toine nsaa sen kämpän niin olisi hyvä jo sillä välillä selvittää eri asiat ihan rauhallsiessa tilanteessa ei riitatilanteiden jälkeen meette vaikka jonnekin syömään ja siinä juttelette ne asiat elämästä mitkä mättää ja se et ei tarvii kivi sydämmenä lähtee pois kun ne asiat selvittää vai keri teille lähtee niin on helpottunut olo kuiteskii.