Miksi haluatte lapset pienellä ikäerolla? Kertokaa ja valaiskaa, koska en ole koskaan ymmärtänyt sitä!!!

[Leena]

Tiedän äidin joka halusi tehdä lapset kolmen vuoden välein lähinnä sen vuoksi että saa olla pitempään kotona. Aina uuden lapsen hän pisti tulolle siten että se syntyi juuri vähän ennen kuin edellisen lapsen kotihoidontuki päättyi ja pääsi suoraan taas äippälomalle. Kolme lasta hän teki tällä ajatuksella. Itsekästä?

 

[heikkohedelmäinen]

Tiedän äidin joka halusi tehdä lapset kolmen vuoden välein lähinnä sen vuoksi että saa olla pitempään kotona. Aina uuden lapsen hän pisti tulolle siten että se syntyi juuri vähän ennen kuin edellisen lapsen kotihoidontuki päättyi ja pääsi suoraan taas äippälomalle. Kolme lasta hän teki tällä ajatuksella. Itsekästä?

Hyvähän se on joillakin tehdä lapsia silloin kun itselle sopii! Joillain kun ei paksuksi pamahtaminen käy niin käden käänteessä. Eipä siihen ikäeroon pysty siten kauheasti vaikuttamaan. :/

 

[pippamama]

Me haluttiin lapset pienellä (alle kolme vuotta) ikäerolla. Nyt on toinen tulossa niin, että ikäeroa tulee 1v6-7kk.
Ihan sen takia näin, että lapsista on toiselleen seuraa isompanakin. Ja tässä samassahan se menee toinenkin. Sitten kun kakkonen on riittävän vanha menemään hoitoon voin lähteä opiskelemaan uudelleen, eikä tule lasten takia keskeytyksiä opintoihin eikä töihin, ellei sitten jokin vakava sairaus tule kohdalle.
Vielä yhtenä syynä on se, että olen halunnut tehdä lapset ennenkuin täytän 25 ja nyt toinen syntyy juuri ennen minun 22-vuotissyntymäpäivääni.

 

[äiti kahdelle]

Miksi ei?
Syntyyhän ihmisille kaksosia/kolmosiakin, miksei siis pystyisi hoitamaan kahta/useampaa lasta pienellä ikäerolla.

Itselläni kuitenkin pääasiassa syinä:

*esikoinen ollut helppo/ihana ja hyvinnukkuva lapsi
*itselläni jo ikää yli 30 vuotta ja en halua lapsia enää nelikymppisenä
*ei tarvitse laittaa esikoista päiväkotiin nuorena rahatilanteen "pakottamana"
*sisaruksille tulee todennäköisesti suuri tuki ja turva toisistaan, kun ovat niin samanikäisiä
*tavarat ja vaatteet menevät sujuvasti myös pikkusisarelle, ei tarvitse kauaa säilöä
*esikoinen ei osaa olla vielä mustasukkainen

Meille ikäeroa tulee siis 1v ja 2kk. Alkuun oli aikamoinen hämmästys, että tärppäsi näin nopeasti uudestaan. Nyt pientä odotetaan innolla ja kaikki on sujunut tosi kivasti.
Esikoista jaksan hoitaa ja nauttia ajasta hänen kanssaan.

Pääasiassa lapset hoidetaan kaksisteen, mutta tarvittaessa isovanhemmilta saa apua.

Tässä on oikeestaan kaikki mitä mäki haluisin sanoa Meillä ikäeroa 1v1pv ja hyvin on menny =)

Samoin myös minä ajattelen, meillä ikäeroa 11kk. Ja hyvin menee. Tosin meillä on molemmat niitä helppoja vauvoja. Esikoinen nukkunut 1,5kk lähtien 8h ja nyt nukkuu sen 12-14h yössä heräilemättä. Pienempi nukkuu 7h yöllä heräilemättä ja on nyt sen 2,5kk.
Olen vielä kyllä alle 25v että se kohta ei täsmännyt
Mekin hoidamme lapset kaksisteen (tai pääasiassa varmaan minä yksin) mutta jos jonnekkin haluamme kaksin lähteä niin oma äitini ottaa lapset mielellään hoitoon, juuri kävimme elokuvissa ja kuopus oli ekaa kertaa pari tuntia hoidossa mummollaan (esikoinen tietysti mukana).
Toki kahdessa vaippaikäisessä on hommaa, mutta uskon että pojistani tulee toisilleen hyvät kaverit.
Tosin kolmatta en tähän perään kuitenkaan tekisi ihan yhtä lyhyellä ikäerolla luulen että siinä alkaisi olemaan mulle jo liikaa hommaa.

 

[Kirsikka]

Mä en ymmärrä taas niitä joilla on hirmu pitkä ikäero, säilöä nyt sitten niitä edellisen kamppeita seuraavalle tai ostat uudet, no tosi ekologistakin. Ja aina vaan uudelleen ja uudelleen sitä vauva-arkea kun pienellä ikäerolla saat sen kertaheitolla ikäänkuin pois vaivoista. Joo ja meillä on pienet ikäerot, 4 lasta 4.5vuoteen. Ja ei koeta kyllä et oltas hirmu helpolla päästy, vai miten helpolla sitä nyt pääsee sit 4 korvakierteisen, infektioastmaatikon ja 2ruoka-aineallergikon kanssa :wave:

 

[niilu]

Jaa-a. Itse ajattelen, että lapset tulevat kun tulevat. Joillekin tuosta vaan, niinkuin itse haluavat. Joillekin pidemmällä välillä. Joillekin ei ollenkaan.

Ja oksentaa meinaan lauseesta: suurin lahja jonka voi antaa, on sisarus... Kun kaikki ei saa niitä sisaruksia lapselleen, vaikka kuinka toivoisi. Onneksi sain yhden, ihanan lapsen. Mielestäni suurin lahja lapselle on välittävät, rakastavat vanhemmat. Ja elämä.

 

[noh]

lapsista on enemmän seuraa toisilleen, kun on pienet ikäerot

ei pidä aina paikkaansa. tiedän tapauksia joissa pienellä ikäerolla syntyneet sisarukset tappelevat ja nahistelevat vuodesta toiseen koko ajan, sekä perheen jossa lapsilla 5 vuotta ikäeroa ja ovat todella läheisiä. ei tietty ole ihan samat kiinnostuksen kohteet jne. mutta isompi leikkii pienen tasoisia juttuja tämän kanssa.

 

[lily]

Jaa-a. Itse ajattelen, että lapset tulevat kun tulevat. Joillekin tuosta vaan, niinkuin itse haluavat. Joillekin pidemmällä välillä. Joillekin ei ollenkaan.

Ja oksentaa meinaan lauseesta: suurin lahja jonka voi antaa, on sisarus... Kun kaikki ei saa niitä sisaruksia lapselleen, vaikka kuinka toivoisi. Onneksi sain yhden, ihanan lapsen. Mielestäni suurin lahja lapselle on välittävät, rakastavat vanhemmat. Ja elämä.

luin jostain lehdestä asiantuntijan kommentin, että yhden lapsen vanhemmat tuntevat yleensä turhaan huonoa omatuntoa siitä ettei lapsella ole sisaruksia. eli vanhemmat saattavat murehtia asiaa enemmän kuin lapsi itse.

 

[niilu]

Jaa-a. Itse ajattelen, että lapset tulevat kun tulevat. Joillekin tuosta vaan, niinkuin itse haluavat. Joillekin pidemmällä välillä. Joillekin ei ollenkaan.

Ja oksentaa meinaan lauseesta: suurin lahja jonka voi antaa, on sisarus... Kun kaikki ei saa niitä sisaruksia lapselleen, vaikka kuinka toivoisi. Onneksi sain yhden, ihanan lapsen. Mielestäni suurin lahja lapselle on välittävät, rakastavat vanhemmat. Ja elämä.

luin jostain lehdestä asiantuntijan kommentin, että yhden lapsen vanhemmat tuntevat yleensä turhaan huonoa omatuntoa siitä ettei lapsella ole sisaruksia. eli vanhemmat saattavat murehtia asiaa enemmän kuin lapsi itse.

kiitos, Lily. Onneksi tyttärellä on paljon kavereita, serkkuja jne. Eikä ole koskaan sisaruksia sanonut kaipaavansa, päin vastoin Eikä mekään jakseta miehen kanssa murehtia, mitä ei ole. Vaan iloitaan siitä mitä meillä on.

 

[vierain]

Kaikesta ihmiset huolta kantaakin...

 

[Mrs Shillelagh]

Ei ollut ensimmäinen helppo, mutta osasin tehdä sitten toisesta lapsesta helpon, kun tein sen paljon huolellisemmin. Rohkenin luottaa onnistumiseeni, ja onnistuinkin.

 

[Wide]

Ikäeroa 1v2kk-2v9kk neljä lasta.
Kaikilla on kaveri jonka kanssa touhuta
Halusin myös lapset ennen kuin täytän 25v.

 

[Kowalski]

Mä taas en ymmärrä, miksi joku haluaa lapset suurella ikäerolla

Kuopukseni on 3 v 5 kk, ja tuskin teen kolmatta lasta...tulisi liian iso ikäero. Ellen sitten tee kahta lisää samaan syssyyn :xmas:

 

[joo]

Meillä ikäeroa 1 v 7 kk. Aivan mahtava juttu. Lapset nyt 6 ja 5. Ovat toistensa parhaimmat kaverit.

Syyt tähän ikäeroon:

-ei sukua lähellä
-ei samanikäisiä sukulaisia
-ei kotipaikkaa
-haluttiin sukulainen toiselle, koska ks. em., ja emme ole luonteeltamme sellaisia, että saisimme ystäviä saatika en pidä mahdollisena saa pysyviä ystäviä, koska joudumme muuttamaan töiden perässä ja koska ei ole kotipaikkaa
-en pidä leikkimisestä ja viihdyttämisestä
-ikätoverin antaminen lapsilleni, on ihan eri asia olla sisar ihan eri iässä olevalle

-rankkaa oli aluksi, mutta tosi sitkeästi ja urhoollisesti jaksoin antaa parasta lapsillen, oikein panostin tietoisesti tähän
-nyt on aivan sairaan ihanaa, kun lapset ovat olleet jo tovin toistensa parhaita ystäviä

 

[ei siihen syyä tarvitse]

Samaa ihmettelen, niin monta ihmisrauniota 3 pienen lapsen vanhempaa tuntevana. Lapsetkin ovat ihan häiriintyneitä, kun ei heille ole jäänyt aikaa ja jaksamista. Pakolliset hoitamiset hoidettu minimisuorituksena, mutta leikki, lukeminen yms. jääneet kokonaan.

Oho! Ei kolmen lapsen täydellinen hoito ole vaikeaa, kyllä siihen pitää äidillä olla aikaa!!!

Niin onki tuon kirjoittaja ei tajua tosi elämää... ''
Kolme pienellä ikäerolla olevaa lasta kuuntelee mielellään samaa satua, mutta jos ikäeroa on enemmän niin tulee riita siitä mitä luetaan, mitä videoita katsotaa, mitä leikitään, mihin mennään.
Kyllähän nuo ainoat lapset tai sellaiset jolla ei perheessä ole sopivan ikäistä kaveria tunkeutuu leikkimään sisarusten seuraan. Varmasti olisivat tyytyväisiä, jos heilläkin olisi sisarus samaa ikäluokkaa
Useamman vuoden vanhempi sisarus saattaa myös rankasti kyykyttää pinempää (ilman, että vanhemmat tietää)

Lapsi ei myöskään kaipaa niin paljon kodin ulkopuolista tekemistä, kun kotoakin löytyy kavereita. Ainakin minä olen tyytyväinen, että teini viihtyy kotona viikonloppuisin siskonsa kera, eikä halua aina lähteä kaupungille tms.

Helpompaa se on muutamaksi vuodeksi keskittyä pelkästään kotielämään ja lasten kasvatukseen, kuin tehdä lapsi ja rynniä töihin. Ja sama taas muutaman vuoden kuluttua uudestaan.

 

[Vieras]

Ja aina vaan uudelleen ja uudelleen sitä vauva-arkea kun pienellä ikäerolla saat sen kertaheitolla ikäänkuin pois vaivoista.

Meillä 4,5 vuotta ja itse taas olen nauttinut aivan suunnattomasti, kun on ollut vauva kerrallaan. En kyllä muutenkaan edes tekisi lapsia, jos haluaisin "päästä niistä äkkiä eroon" Näin osaan nauttia siitä vauva-ajasta tosi paljon.

 

[taas vauvakuumetta pukkaa]

Ei sen välttämättä tarvitse olla rankkaa...

 

[tissipapu]

No joo. Meidän lasten ikäeroksi tulee n. 1 v 11 kk. Esikoinen on ainakin tähän saakka ollut helppo hoideltava, jonka kanssa jaksaminen ei ole ollut oikeastaan koskaan kovilla, vaikka mieheni on töiden takia paljon poissa ja mummi-tukijoukkoja ei ole edes samassa maakunnassa. Ja tikittäähän tuo kellokin jollain lailla, haluan että lapset on n. 35 ikävuoteen mennessä tehtynä, ja tämän mahassa olevan jälkeen ehtisi yhden vielä, jos tuuri käy Ja on ihanaa olla raskaana

 

[Dynamiitti]

Ja aina vaan uudelleen ja uudelleen sitä vauva-arkea kun pienellä ikäerolla saat sen kertaheitolla ikäänkuin pois vaivoista.

Meillä 4,5 vuotta ja itse taas olen nauttinut aivan suunnattomasti, kun on ollut vauva kerrallaan. En kyllä muutenkaan edes tekisi lapsia, jos haluaisin "päästä niistä äkkiä eroon" Näin osaan nauttia siitä vauva-ajasta tosi paljon.

Tuo on ihan totta. Itsekin suhteellisen hidastempoisena luonteena haluan keskittyä kunnolla yhteen asiaan kerrallaan. Ymmärrän kyllä jos joku on tosi tehopakkaus niin varmaan tietää kykenevänsä hoitamaan useammankin vauvaikäisen. Itse en sellaista riskiä halunnut ottaa. Se olisi ollut itselleni kohtuuton rasite, tunnustan sen ihan rehellisesti.

Eipä se vauvakuume edes nostanut päätään ensimmäistä kertaa kuin vasta pari vuotta myöhemmin esikoisen jälkeen. En haluaisi suhtautua vauvantekoon rutiiniasenteella: "äkkiä nyt kaikki lapset tiettyyn ikään mennessä mahdollisimman pienellä ikäerolla" Mutta kuten sanottu, jokainen tuntee itsensä ja motiivinsa.

 

[Klonkku]

Siks ét niistä ois kaveriksi toisilleen ja onpahan sitten tehty

Ihan vain alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni...

 

[vv]

mun lapsilla on ikäeroa 1v 3kk
-esikoinen oli hyvin vaativa tapaus
-olen aina hoitanut lapset yksin, tukiverkkoa minulla ei ole

ikinä en ole päätöstäni katunut tehdä lapset pienellä ikäerolla