Miksi "hyvät" ihmiset ei pärjää...

["Daa"]

[QUOTE="vieras";23460955]olet aika narsistinen.[/QUOTE]

No hevon kuusi ! Etkö tunne ko sanaa ?
Ap on hyväsydäminen ja hyvin kasvatettu. Minussakin on ripaus tuota. Yritän kasvaa siitä pois.
Saatan esim tarjota shoppailukierroksella kahvit ja pullat kaikille vaikka olen sinkkuäiti, muut varakkaita rouvia...Joskus ihmettelen miksi teen noin ? Hehän olisivat "oikeutetumpia" tarjoamaan mulle...Älytöntä, mutta sitä kiltteyttä ja muiden miellyttämistä. Ja kuten sanoin...opettelen pois. Matka on pitkä.
Hyvä, kun olet tiedostanut asian ! Se on ensimmäinen askel.

 

["vieras ap"]

Minä en halua olla kiltti, on vain niin vaikeaa saada itsensä muuttumaan. Mutta ehkä se tästä pienin askelin. Ja nyt kevätsiivouksen yhteydessä MYYN kaikki ja en aio auttaa ensi kuussa ketään. Kumpa pystyn pitämään tämän..!

 

["vieras ap"]

[QUOTE="Daa";23461007]No hevon kuusi ! Etkö tunne ko sanaa ?
Ap on hyväsydäminen ja hyvin kasvatettu. Minussakin on ripaus tuota. Yritän kasvaa siitä pois.
Saatan esim tarjota shoppailukierroksella kahvit ja pullat kaikille vaikka olen sinkkuäiti, muut varakkaita rouvia...Joskus ihmettelen miksi teen noin ? Hehän olisivat "oikeutetumpia" tarjoamaan mulle...Älytöntä, mutta sitä kiltteyttä ja muiden miellyttämistä. Ja kuten sanoin...opettelen pois. Matka on pitkä.
Hyvä, kun olet tiedostanut asian ! Se on ensimmäinen askel.[/QUOTE]

Siis,just kun minä. Ja tosiaan,haluan myös kasvaa tästä pois!!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";23460948]Ilmeisesti. Olen aina ollut kiltti ja todellakin äitini opetti että kaikille täytyy olla ystävällinen ja ketään ei saa syrjiä ja hyvä antaa vähästäänkin,paha ei paljostaankaan. yms. mutta nykyään tämä ei vain toimi näköjään. Ja oikeestaan nyt kun tarkastelee äitini tilannetta,ei hälle oo elämä ollut kovin hyvä vaikka onkin ollut hyväsydäminen jne [/QUOTE]
Ei tämä ole aitoa hyväsydämisyyttä vaan osaksi sitä, että kaipaa ihmisiltä hyväksyntää ja rakkautta ja yrittää ostaa sitä palveluksilla. Kun tämä pärjäämiskeino vaan jatkuu ja jatkuu ja ihminen ei ymmärrä terveen ihmisen tavoin sopeuttaa käyttäytymistään ympäröivään todellisuuteen (vaan pakenee hyvyysharhoihin), niin tuloksena on katkeroituminen. Joustamattomuus sopeutumiskeinoissa kuuluu psyykkisiin häiriöihin.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";23461003]Minäminäminä.muissa ei ole vikaa.minä olen kiltti, muut ilkeitä.minäminäminä autan muita...jne...[/QUOTE]

Narsistin määritelmä ei ole tuollainen,vaan itsekkkään ihmisen.Sitä itsekkyyttä haluan myös itselleni,koska sitä en juurikaan omaa! Ja kyllä vikoja löytyy,ei siitä ole kyse. Taidat olla itse sellainen jolle kaikki heti nyt-muista viis?

 

[Vapari]

Tulkaa mukaan vapaaehtoistöihin jos olette oikeasti valmiita auttamaan apua tarvitsevia.
Se apu jonka antaa pitää olla sydämmestä eikä palkaksi saa kuin hyvän mielen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";23461029]Ei tämä ole aitoa hyväsydämisyyttä vaan osaksi sitä, että kaipaa ihmisiltä hyväksyntää ja rakkautta ja yrittää ostaa sitä palveluksilla. Kun tämä pärjäämiskeino vaan jatkuu ja jatkuu ja ihminen ei ymmärrä terveen ihmisen tavoin sopeuttaa käyttäytymistään ympäröivään todellisuuteen (vaan pakenee hyvyysharhoihin), niin tuloksena on katkeroituminen. Joustamattomuus sopeutumiskeinoissa kuuluu psyykkisiin häiriöihin.[/QUOTE]
Juuri näin! Elämä helpottuu kummasti, kun tuosta pääsee eroon.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";23461029]Ei tämä ole aitoa hyväsydämisyyttä vaan osaksi sitä, että kaipaa ihmisiltä hyväksyntää ja rakkautta ja yrittää ostaa sitä palveluksilla. Kun tämä pärjäämiskeino vaan jatkuu ja jatkuu ja ihminen ei ymmärrä terveen ihmisen tavoin sopeuttaa käyttäytymistään ympäröivään todellisuuteen (vaan pakenee hyvyysharhoihin), niin tuloksena on katkeroituminen. Joustamattomuus sopeutumiskeinoissa kuuluu psyykkisiin häiriöihin.[/QUOTE]

Ei nyt aivan noinkaan,jotenkin on niin vaikeaa sanoa ei kun on koko ikänsä oppinut jakamaan kaiken ja asettamaan muut edelle. Ja tästä haluan irti. Vaikkakin sitten ei olisi muita ihmisiä enää lähellä yhtäkään. Jotenkin olen ajatellut asioita erään tapahtuneen jälkeen ja en halua jatkaa tällä linjalla. Mutta muutos ei tapahdu hetkessä ja on vaikeaa. Rakkautta ja hyväksyntää..en ainakaan tarkoituksella hae. Ei minua tarvitse hyväksyä, mutta itse haluan hyväksyä kaikki. Ja se ei ole hyvä asia.

 

["vieras ap"]

Tulkaa mukaan vapaaehtoistöihin jos olette oikeasti valmiita auttamaan apua tarvitsevia.
Se apu jonka antaa pitää olla sydämmestä eikä palkaksi saa kuin hyvän mielen.

Arvaa vain onko ajatus käynyt mielessä monesti. Mutta kun on perhe ja työ ja lasten harrastustoiminnat yms. niin ei vain ehdi. Kun ei ole sitä "omaa aikaa" kun sitä ei osaa ottaa.

 

["vieras"]

Eli siis sinun auttamisen halusi ei ole edes niitä autettavia varten niinkään, vaan itseäsi varten. Eivät ne autettavat mitenkään murru, jos jätät jonkun palveluksen tekemättä tai muutat kokonaan tyyliä, vaan sinä siitä enemmän kärsit. Ei kovin pyyteetöntä siis.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras ap";23461076]Ei nyt aivan noinkaan,jotenkin on niin vaikeaa sanoa ei kun on koko ikänsä oppinut jakamaan kaiken ja asettamaan muut edelle. Ja tästä haluan irti. Vaikkakin sitten ei olisi muita ihmisiä enää lähellä yhtäkään. Jotenkin olen ajatellut asioita erään tapahtuneen jälkeen ja en halua jatkaa tällä linjalla. Mutta muutos ei tapahdu hetkessä ja on vaikeaa. Rakkautta ja hyväksyntää..en ainakaan tarkoituksella hae. Ei minua tarvitse hyväksyä, mutta itse haluan hyväksyä kaikki. Ja se ei ole hyvä asia.[/QUOTE]
Väärin. Sut on opetettu tuohon. Kuten aiemmin jo kerroit, sait opin tuohon äidiltäsi. Sinua on varmaan lapsena kehuttu siitä, että olet ollut ystävällinen ja auttanut muita? On oikeasti vaikea tajuta, miten syvällä alitajunnassa tuo opetus on ja siksi siitä on niin vaikea päästä eroon.

Kiltin tytön syndroomasta on varsin lyhyt matka marttyyriksi: "aina olen teitä auttanut, aina olen teille kaikkeni antanut ja te ette välitä minusta". Siis jos sen antaa jatkua vuosikymmeniä. Se voi jonain päivänä muuttua rasitteeksi läheisillesi, jos et osaa pistää sille stoppia.

 

["vieras ap"]

Ehkäpä Keittiönoita on oikeassa. Todellakin on alkanut nyt tuntua siltä, kun tässä erään kerran olisin tarvinnut apua ihan oikeasti,niin eipäs ketään kiinnostanut! Silloin tiesin että kukaan ei välitä. Ja nyt on koko ajan paha olla. Harvoin olen keneltäkään mitä pyytänyt. En halua ajatella tuollaista että "aina olen teitä auttanut, aina olen teille kaikkeni antanut ja te ette välitä minusta". Pyyteetöntä apua ei tosiaan taida olla..mutta kai sitä ajattelee että kun aina auttaa muita niin ehkä sitten saa vasta-apua,mutta näköjään ei. Turha edes pyytää. Täytyy vaan saada itsensä ruotuun ja opetella EI.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";23461114]Eli siis sinun auttamisen halusi ei ole edes niitä autettavia varten niinkään, vaan itseäsi varten. Eivät ne autettavat mitenkään murru, jos jätät jonkun palveluksen tekemättä tai muutat kokonaan tyyliä, vaan sinä siitä enemmän kärsit. Ei kovin pyyteetöntä siis.[/QUOTE]

Ei,vaan kun minulta pyydetään,en osaa sanoa ei. Ja en ole juurikaan keneltäkään mitään pyydellyt. eli sen takia en apua anna. vaan siksi että se on minusta oikein ja kohteliasta. ja tämä asia ahdistaa itseäni ja haluan tästä ajatuksesta eroon. ja nyt kun minulta evättiin apu niin aloin miettimään että miksi ihmeessä minä haluan auttaa muita??

 

["vieras"]

Se alkuperäinen "teen näin, että saan hyväksyntää" on muuttunut automaattiseksi toiminnaksi, jossa ajattelet vain, että toimin oikein ja hyvän ihmisen tavoin ilman, että sillä on enää mitään tekemistä sen kanssa, että aikaansaa oikeasti mielekästä sosiaalista kanssakäymistä ja apua tarvitseville.

Kyllähän jokainen tietää ääriesimerkin marttyyri-ihmisiä, jotka jopa väkisin tuputtavat ihan mitä tahansa apua välittämättä lainkaan onko siitä kenellekään hyötyä ja haluaako joku sitä ja sitten valittavat kuinka eivät saa itse mitään. Keskity enemmän ihmissuhteissa todelliseen sisältöön, eikä toisten tekemiseen riippuvaisiksi ja kiitollisuudenvelkaisiksi sinulle (herättää alitajuista aggressiota ihmisissä). Saat parempaa vastakaikua ja jopa joskus hyvällä mielellä tehtyjä vastapalveluksiakin. On muuten yllättävän hankalaa luopua pyhimyksen roolista ja tehdä itsestään muulla tavalla kiinnostava.

 

["vieras ap"]

En tuputa mitään mutta en osaa kieltää keneltäkään mitään..enkä tosiaan ole mikään marttyyri tai pyhimys. Kynnysmatto vaan.

 

[onni omissa käsissä]

Kuule, nyt vaan tiukasti EI kaikille. Saat varautua että kaikki tai ainakin suurinosa häviää, mutta mitäs sitten...jos suhde on yksipuolista ei sen menettämisellä ole väliä. Se vain syö sinua, annat ja annat, muttet saa MITÄÄN.
Oot siinä oivaltanut ihan oikein että tää maailma on itsekkäiden paikka, pahat ne porskuttaa ja kyynärpäät heiluu. Ei ne menestyvät tuolla kovassa työelämässä tunteilla ja empatialla menesty, oma napa se ajaa eteenpäin.
Ei täällä toteudu mikään "kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat" hokema...

Mäkin päätin joku aika sitten että nyt alan itsekkääksi, AINA ajattelen omani ja lapseni, lemmikkini, perheeni puolesta (ja siihen tietysti mieheni jos se jää elämääni, on meinaan tullut ongelmia kun anoppi juurikin vetänyt herneet nenään kun sille EI sanoo. Ja manipuloi taitavasti kaikki minua vastaan ja mies ei teidä kummalle puolelle kallistuu. No ei auta kuin ajatella tässäkin että jos on mennäkseen, menköön sitten. Ei liene sitten minun arvoiseni).

Ja ystäviä yritin kovasti hankkia nytkin aikuisiällä kun ei enää ole - mutta päätinpä senkin haudata, kaikkiin olen saanut pettyä. En enää yritä, en ole hymyilevä ja ystävällinen missään puistoissa ja yritä keskusteluja, kaikilla omat piirinsä ja paskaa tulis niskaan kuitenkin jossain vaiheessa.
Eli en yritäkkään enää tutustua, vastaan jos kysytään, mutta en avaudu elämästäni enää kummemmin. En kellekkään, olen yrittänyt kälyynikin tutustua, oon ollut vuosia ystävällinen jne. mutta kovin on ollut kylmäkiskoinen takaisin - joten nyt saa samaa minulta. En kysele enää hänen elämästään kun ei koskaan ole kysynyt mitä mulle kuuluu jne.

Oikeesti, mä ymmärän sua tosi hyvin. Ota vaan se kylmä ja itsekäs linja muille ja ne jotka on sulle oikeesti tärkeitä ja myös SAAT heiltä takaisin sitä mitä annat - pidä kiinni.

 

["vieras ap"]

Onni omissa käsissä: olet hyvä esimerkki,kiitos. Tuohon linjaan pyrin. Mutta kestää aikansa..

 

[onni omissa käsissä]

[QUOTE="vieras ap";23461038]Narsistin määritelmä ei ole tuollainen,vaan itsekkkään ihmisen.Sitä itsekkyyttä haluan myös itselleni,koska sitä en juurikaan omaa! Ja kyllä vikoja löytyy,ei siitä ole kyse. Taidat olla itse sellainen jolle kaikki heti nyt-muista viis?[/QUOTE]

Ilkeä toi oli, eli se itsekäs p'ska sielläkin oli...

 

["vieras ap"]

Ja todellakaan aikuisiällä ei niitä ystäviä saa, tai kaikilla on jo omat ystävät. Mutta kyllä sitä pärjännee oman perheen kesken ja työkavereiden kanssa töissä kun tulee toimeen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras ap";23461255]Ja todellakaan aikuisiällä ei niitä ystäviä saa, tai kaikilla on jo omat ystävät. Mutta kyllä sitä pärjännee oman perheen kesken ja työkavereiden kanssa töissä kun tulee toimeen.[/QUOTE]
Ei kyllä aina pidä paikkaansa. Mä olen saanut yli kolmekymppisenä paljonkin uusia ystäviä. Eli sen jälkeen, kun karkotin osan ystävistäni alkamalla sanoa EI. Kun se nuoruuden kiltteys-riippakivi on poissa, ystävyyssuhteelta ei enää odotakaan mitään "autan sinua, sinä autat minua" -juttua vaan uusien ihmisten kanssa viettää aikaansa vain siksi, että heidän seurassaan on mukavaa olla.